Sivut

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Selostus retkestä Turtolan pitäjän Porkkajärvelle kesällä 1934




Julkaisen tässä Oulun Lyseon oppilaan Lauri Heikelin (sittemmin Heikinheimo; 1917-2000) selostuksen retkestä - oikeastaan luonnontieteellisestä tutkimusmatkasta - Turtolan pitäjän Orajärven kylän Porkkajärvelle 3.6.-20.7.1934. Retken osanottajat olivat Lauri Heikel, pariskunta Aarne ja Hermine Hellemaa sekä lyseolainen Runar Tallqvist (Rauno Tenovuo, ks. tämä juttu). 

Heikel kirjoitti ylioppilaaksi seuraavana keväänä. Hänestä tuli sittemmin Metsäntutkimuslaitoksen professori ja metsäekonomian tutkimusosaston päällikkö. "Lauri Heikinheimo oli metsureiden sosio-ekonomisten olojen tutkimuksen pioneeri sekä Suomessa että kansainvälisesti. Hän käynnisti myös suomalaisen metsien monikäytön ekonomian tutkimuksen. Heikinheimon ennusteet maa- ja metsätalouden työvoiman nopeasta supistumisesta 1960-luvulta vuosisadan lopulle olivat osuvia. Hän ennakoi jo 1950-luvun lopulla tropiikin metsäkadon nopean laajenemisen.", tietää kansallisbibliografian Lauri Heikinheimo -artikkelin esittelyteksti.

Retkue liikkui lihasvoimalla, polkupyörin ja patikoiden koko tuon puolitoista kuukautta.

Retkikuvaus sijaitsee Oulun Lyseon kokoelmissa.

Lyseon 1930-luvun vuosikertomusten mukaan VII luokalle siirtyvien oli suoritettava kesälomalla jokin kesätehtävä, kuten esim puutarhan tuhohyönteisiin perehtyminen ja näytteiden kerääminen niistä, kesäloman vuorokausien keskilämmön mittaaminen tai joku muu opettajan kanssa sovittu tehtävä. Ehkä tämä selostus on "muu opettajan kanssa sovittu tehtävä", vaikka Heikel siirtyi kesän 1935  jälkeen jo VIII luokalle. Havaintokirja kelpaisi kyllä nykyäänkin mainiosti vaikkapa luonnontutkimiskurssin oppilastyöksi. Mainittakoon, että luonnonhistoriaa opettivat Lyseossa tuolloin August Armas Parvela ja Aura Parvela, biologipariskunta.

Kaikki Porkkajärvivihkosen kuvat otti Aarne Hellemaa.




Sivut 3-7: Lintuhavainnot pyöräilymatkasta Oulu-Orajärvi 3.-6.6. Huomion kiinnittää nyttemmin jyrkästi vähentyneen peltosirkun esiintyminen monin paikoin, Haukiputaalla, Iissä, Simossa, Karungissa ja Pellossa.









 Sivu 8, retkeilyalueen kartta.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Mukavaa Juhannusta!

Mukavaa Juhannusta lukijoille!

Suokukon poikasia. Kuva: Nelli Rönkä. Calidris pugnax.
Suokukon jännittävästä evoluutiohistoriasta voi lukea lisää tästä kirjoituksesta.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Lauteet, ikkuna ja terassi saunaan.

Lauteet syntyivät näin. Saunan takaseinään naulasin kakkosnelosen sellaiselle korkeudelle, että ylälauteen yläreuna tuli noin 120 cm etäisyydelle katosta. Ylälauteen etureunan tueksi panin vitosparrun, jonka etureunan piilusin näön vuoksi. Tämä parru lepää sivuseiniin kiinnittämieni kakkosvitospalikoiden varassa. Laudetasoa tukemaan panin viisi takaseinän kakkosnelosesta etuparruun ulottuvaa kakkonelospätkää, joiden etupäät upotin etuparruun ja naulasin siihen. Laude tuli kahdesta leveästä ja yhdestä kapeasta kahden tuuman höylätystä haapatuppilankusta. Ei notku. Lauteen syvyys on 80 senttiä, joten sinne sopii makoilemaan vaikka rinnakkain tai nojailemaan seinään jalat istuintasolla, reilusti kiukaan kivipintaa ylempänä. 

Alalaude (noin 45 senttiä ylälaudetta alempana) on myös kahden tuuman haapatuppilankkua. Se toimii myös pesupenkkinä. Toisesta päästään se lepää seinään naulatun kakkosnelosen varassa, toinen pää on hirrenpätkän päällä, joka puolestaan on matalimman ikkunaiseinällä olevan matalamman pesupenkin päällä. Tämän pesupenkin jalkoina on koivupöllit; pesupenkin ja pöllien sekä pöllien ja lattian välissä on pari rimanpätkää, jotta penkin sai vaateriin (lattihan viettää keskelle) ja jotta pöllit ovat vähän ilmavammin ja pääsevät kuivumaan.

Koska alalaude on jotain 60 senttiä lattiasta, panin alimmaksi askelmaksi vielä pari haapalautaa hirrenpätkien päälle. Nyt pääsevät huonompipolvisetkin ainakin alalauteelle. 

Lauteet ja pesupenkit tuppeen sahatusta haapalankusta.
Tuossa vielä luonnottoman valoisa kuva saunan sisältä, jos ylläolevasta ei kaikki erotu.


Oikeastihan saunassa näyttää tältä:

Saunan hämyä. Kastelukannulla lisätään vettä piippusäiliöön.
Saunan ikkunana ollut muovi jouti roskiin, kun oikea ikkunan materialisoitui ikkuna-aukkoon. Kaksiruutuinen poka on vanhaa kierrätyskamaa, lasit erittäin rypyläistä ja ohuehkoa puhallettua. Piirsin pokan ääriviivat ulkoseinään ikkuna-aukon ympärille ja talttasin niitä myöten hirsiin huulloksen, johon poka upposi sopivasti. Vuorilaudoiksi riman- ja listanpätkät, jotka myös pitävät pokan paikoillaan. Sisäpuolelle ikkunapenkki haapalaudasta ja hirrenpäät piiloon parilla laudanpätkällä.

Saunan ikkuna.
Viimeinen isompi homma oli terassin teko saunan rannanpuoleiselle sivulle. Runko syntyi kahdesta vitosparrusta, joiden väliin tapitin parrunpätkät. sekä syrjällään olevista kakkosnelosista, jotka ovat kiinni seinässä palkkikengillä. Kakkosnelosten päälle ladoin terassin lattian samasta tavarasta. 

Saunan rannan puolelle valmistuu terassi.
Terassin rakenteita.

Terassn rungon rakennetta lähikuvassa. 
Terassi yhdistyy saunan ja tuvan välikön lattiaan. Tuosta viistosta osasta, jonka lankupäitä ei vielä ole tasattu (kuva alla), lähtee aikanaa portaat kohti rantaa.


Lopputarkastus lähenee.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Oulun Lyseon linnut II. Varpuslinnut.

Hiljattain sain valmiiksi Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten ja maantieteellisten kokoelmien inventoinnin. Meininki on pikku hiljaa julkaista siitä osia perunakuopassa. Tällä kertaa esillä ovat kaikki Oulun Lyseon luonnonhistoriallisissa kokoelmissa ikinä olleet (noin) 267 varpuslinnut (korj.: siis kaikkia lintuja on ollut tuo määrä, varpuslintuja tietysti vähemmän...). Lintukokoelman alkuvaiheista ja monista kokoelmaluetteloista voit lukea täältä.

Numero nimen edellä = linnun numero viimeisimmässä kokoelmaluettelossa.

Nimet: Ensin nykyinen suomalainen, sitten nykyinen tieteellinen nimi. Myös eri kokoelmaluetteloissa mainitut vanhat nimet on mainittu.


Hankinta-aika: Kokoelmaluetteloihin merkityt hankinta-aika -tiedot ovat usein ristiriitaisia. Merkintä on tällöin esim. ”Lyseolle 15.9.1892, Lyseon kirjoihin 1894”. Jos luetteloissa on vain yksi hankinta-aikatieto, se on merkitty esim. ”Lyseo 1894”.
Paikkakunta = missä lintu on tapettu tai muuten saatu täytettäväksi.
Täyttäjä mainittu jos tiedossa. Uppsalalainen Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämö merkitty täyttäjäksi, jos linnun jalustassa on sen nimellä varustettu etiketti tai linnun jalusta on tunnistettavissa sen perua olevaksi.
Roomalaisilla numeroilla (I, II, III jne.) on merkattu saman lajin eri yksilöt.

Ja saattaahan näissä olla virheitäkin; oikaista sopii.


731 Räkättirastas Turdus pilaris I nuori, Helsingin pitäjäs, Lyseo 1892. Rikki, pois 2017. II aikuinen, Helsingin pitäjä, Lyseo 1892. Ei pyrstöä. 
732 Kulorastas Turdus viscivorus Oulun suomalaisen Lyseon ensimmäisen lintuostoslistan 29.10.1890 ensimmäinen lintu. Alkuperä tuntematon, tullut 13 muun linnun kanssa Gustaf Wilhelm Forssellilta Helsingistä. Lyseo 29.10.1890, 3 mk, Lyseon luetteloihin 1892. Rosorastas.
733 Punakylkirastas Turdus iliacus Helsingin pitäjäs 1890, Lyseo 1892.
734 Laulurastas Turdus philomelos Uusmaa 1892, Lyseo 1893. Turdus musicus, Turdus ericetorum. Rikki, pois 2017.
735 Punarinta Erithacus rubecula ♂ 19.5.1891 Espoo, Lyseo 1892. Punarintasatakieli, Luscinia rubecula. Rikki, pois 2017.
736 Satakieli Luscinia luscinia ♂ Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1898. Luscinia philomela, Lusciola philomela.
737 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus I ♂ Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1898. II ♀, täyttänyt Aarne Hellemaa (40 mk), Lyseo 1930. Rikki, pois 2017. Luscinia phoenicurus, Luscinia ruticilla, Ruticilla phoenicurus
738 Valkotäpläsinirinta Luscinia svecica cyanecula Lyseo 1902. Sinirinnan eteläinen alalaji, ei pesi Suomessa. Erithacus suecica.
Valkotäpläsinirinta Luscinia svecica cyanecula. Oulun Lyseo.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Oulun Lyseon luonnonhistorialliset ja maantieteelliset kokoelmat - raportti valmis!

Nyt kun olen irtisanoutunut Lyseon bilsan open hommista, on tehtävä jotain muuta leivänpäällisen hankkimiseksi, vaikkapa tällaista. Toinen kevään -17 homma oli Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten ja maantieteellisten kokoelmien läpikäynti, mihin hommaan rehtori Mika Aalto minut pestasi, kun itse ehdotin. Koululle on kertynyt ja kerätty alan näyttelykappaleita 1880-luvulta saakka, ja niitä on paljon. Inventoinnin metodi oli yksinkertainen. Pengoin biologian luokan ja sen takahuoneen loukot ja laatikot sekä vintin varastokopin ja listasin mitä viimeisimpään kokoelmaluetteloon (jossa on tietoja vuodesta 1880 alkaen ja jonka päivitys loppui v. 1973) merkityistä kokoelmakappaleista on tallessa ja mitä ei. Tuon ajankohdan jälkeen eivät kokoelmat juuri ole karttuneet. Lyseolle tulee (tullee) laaja rempontti lähivuosina, joten on syytä tietää, mitä koululla on, kun kaikki pakataan ja kyörätään väistötiloihin. Tuotoksessa on 76 A4-kokoista sivua, hieman Lyseon kokoelmien historiaa ja etupäässä luetteloa jäljellä olevista kokoelmakappaleista. Kesän mittaan siitä otetaan jonkinmoinen (muutaman kymmenen kappaleen) painos, ja se tullee luettavaksi myös netin syövereihin. Ilmoitan tuonnempana mistä sen voi lukea/ladata. Esittelen tässä hieman mitä julki tuleman pitää.

Kannessa kököttää tsekkiläisen V. Frič Naturalienhandlung in Prag -firman tuotantoa oleva syötävänsammakon luuranko, joka on ollut Lyseolla Oulun Pokkitörmällä ainakin yhtä kauan kuin itse Lyseo, joka muutti nykyiseen koulutaloon syksyllä 1890. Sammakon luuranko oli vanhojen katalookien mukaan koululla ilmeisesti jo sillin monen muun luurangon kanssa - ehkä ne jäivät sinne Ouun ruotsalaiselta klassilliselta lyseolta, joka lähti Oulun suomalaisen klassillisen lyseon (nyk. Oulun Lyseo) tiellä toisaalle. 

Syötävä sammakko Pelophylax kl. esculentus Oulun Lyseon kokoelmista.
Lyseon kokoelmiin on tullut aikojen kuluessa yli 260 lintua. Osa niistä on poistettu koin syöminä tai muuten tuhoutuneina, osa hävinnyt muuten vaan; nyt niitä on reilut 200 biologian luokan kaapeissa (katso lisää täältä). Lintukokoelmajuttusarjahan alkoi tällä tarinalla jokin aika sitten. Myös lyseon ruokeista ja munankerääjistä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Lyseon haukkoja.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Saunamökki tehty... pienaovi salvoin ja kahvoin, räppänä ym.

... siis geologisessa aikakatsannossa - vielä pitäs panna ikkuna paikoilleen ja latoa kosmeettinen pystyladoitus pariin päätyyn. Ja kaks ränniä.

Mökki ennen...

ja mökki nyt, pohjoispäädystä.



















Ensimmäiset tulet.
Sitten viime rupeaman on saunaan materialisoitunut ovi, pesupenkki ja lauteet. Kaksi viimeksimainittua tosin väliaikaisversioina, koska niihin lopulta tuleva leveä haapatuppilankku on pinossa toisaalla. Kuvassa alla on tupa- ja saunapuolen välikkö nykyasussaan, sauna siis oikealla. Ylhäällä näkyvään mustaan aukkoon tulee pystylaudoitus, kunhan olen lappanut välikatolle lisää kutterinlastua eristeeksi.


Pienaovi (josta enemmän täällä) on vihdoin paikoillaan. Saranat ovat rautakaupan peruskamaa, mutta kahva on omaa disainia, korallikanukan vartta ja oksaa. Vuorilaudat vaihdan joskus vähän komeampiin, Nyt ne ovat ohutta lautakaupan rimpulaa. Oviaukko on alle puolitoista metriä korkea, jotan saunaan mennessään saa nöyrtyä sopivasti .

Pienaovi

Kahvan rungon ruuvasin oveen. Ruuvin kannat upotin sangen syvään, ja panin upotusreikiin naulakon virkaa tekevät tapit. Ruuvit ulottuvat oven läpi ja kiinnittävät myös sisäpuolisen kahvan oveen.

Pienaovi ja kahva-pyyhenaulakko -kombinaatio.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Saunan lattiaa, kiuasta ja hormia paikoilleen

Näkymä rannalle.
Saunamökin tupapuolihan on ollut valmis jo viime syksystä, mutta saunassa on vielä vähän tekemistä. "Jonkin aikaa" sitten lupasin, että se valmistuu heinäkuun loppuun mennessä, mutta enpä sanonut minkä vuoden.

Saunan lattian niskat ovat kakkoskutosta, kiinni seinissä palkkikengillä. Niskat on asemoitu siten, että lattia viettää vastakkaisiltä seiniltä reilut 5 senttiä per metri kohti keskilattialla olevaa sentin-parin rakoa, josta vesi valuu saunan alle. Saunan sisämittahan on 2,6 metriä kanttinsa. Saunapuoli on reilusti irti maasta, ja niskojen alapinnasta on maahan matkaa vähimmilläänkin kolmisenkymmentä senttiä ja enimmillään jotain 70 senttiä. Hyvä on tuuletus, eikä pesuvesiä tarvitse johtaa esimerkiksi kourulla saunan ulkopuolella olevaan kivisilmään.

Lattialaudat jalostin kanttaamalla 32-millisistä tuppilaudoista, jotka tulivat hirsien mukana. Löin ne yhdellä naulalla kiinni reunimmaisiin niskoihin. valitsin sellaiset laudat, jossa on mahdollisimman paljon sydänpuuta. Laudat panin sydänpuoli ylöspäin. Rakoja on lautojen välissä ja seinien vierillä sen verran, että ilmaa piisaa.

Kuvassa näkyy hauska siksak-kuviö nurkissa. Se on perua sasunurkkien sasuista eli sulista. Sasut ovat muuta seinää tummemmat, koska rakentamisen aikana tummentunut muu seinäpinta on piiluttu vaaleaksi ja sasut, nurkkaviisteet, ovat jääneet käsittelemättä.

Saunan lattia.
Kiuas on samaa merkkä kuin tuvan kamiina. Kiukaan ja sen hormin asennus onnistuu melko sypäkästi, koska ohjeet ovat riittävän selkeät ja kiuas ja hormiosat sopivat toisiinsa. Toisin oli kamiinan ja samanmerkkisen (!) hormin yhteensovittamisen kanssa. Ei onnistu tuosta vaan erinäisten putkenpätkien yhteensopimattomuuden vuoksi. Onneksi hormifirmalla on neuvontanumero, johon voi soittaa "myös iltaisin ja viikonloppuisin" ja jossa on asiallinen ja kärsivällinen neuvoja. Kiukaan kanssa selvisin yhdellä soitolla, kun kysyin että korvaako piipun alaosaan asennettava kuumavesisäiliö alimman, eristämättömän hormin. Korvaa. 

Palosuojana on kiukaanaluslevy, kiukaaneduspelti ja seinillä millin vahvuista sinkittyä peltiä 30 milliä irti seinästä. Kuvassa alla on kuumavesisäiliö ja alin horminpätkä jo paikoillaan.

Kiukaan palosuojaus.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kylmää kevättä ja hirviästi hanahia

Kuusi tuntia autoretkeilyä Oulun eteläpuolella Esa B.:n ja Ari R:n kera. Yksi (!) töyhtöhyyppä, kolme piekanaa. Enemmälti oli vain joutsenia sekä meri-, metsä ja lyhytnokkahanhia. Tuommoinen hanhirysäys tapahtui Tyrnävällä. Tosi kalseaa ja vähälintuista normaaliin verrattuna. Kaikki rannat ja jokisuut jäässä.
video

Eipä muuta nyt.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Maakrunni kesällä 1934

Kalajumala Äijänkummun kivirakalla. Kuva: Juhani Vilkki

Julkaisen tässä Oulun Lyseon oppilaan Juhani Vilkin (1916-1977) työn "Maakrunni", joka on päivätty 19.8.1934. Vilkki kirjoitti ylioppilaaksi seuraavana keväänä, 1935. Maakrunnia sen paremin kuin muutakaan krunnien saaristoa ei tuolloin oltu vielä suojeltu. "On suunniteltu saaren ostamista ja rauhoittamista. Nykyisin on hanke edennyt niin pitkälle, että on perustettu erityinen rahasto. Saaren ostamisen tarkoituksena olisi sen täydelleen rauhoittaminen.... Kunpa tämä hanke pian toteutuisi, sillä muuten on saariemme luonnonkauneus ja niiden elävöittäjät, linnusto pian - mennyt unelma". Vilkin toive totetutui toteutui 1937 perustetun Maakrunnisäätiön ajamana parikymmentä vuotta myöhemmin, 1956.

Kaikki kuvat ovat Juhani Vilkin ottamia.






Sijanti, valtavaa järviruokoa



Pinnanmuotoja ja paikannimiä



perjantai 7. huhtikuuta 2017

Lattian runko

20-lukulaisen hirsitalon lattiankorjauksesta ja kengityksestä voit lukea edellisistä jutuista, täältä ja täältä. Tämänkertaisen urakan viimeinen vaihe oli lattian rungon rakentaminen ja eristeiden asennus.

Vanha lattia oli siis purettu ja talonalaista maata hivenen syvennetty. Uudesta lattiasta pitää tuleman vedoton ja riittävän lämpimästi eristetty. Huoneita kiertämään asennetut kakkoskasilankut ruuvattiin seinään kiinni (tavallisilla ruuveilla ja täkkipulteilla), jolloin niiden ja seinän väliin asennettu pellavanauha (150 x 15 mm kaksinkerroin) puristui tiivistäen seinän ja lattian liitoksen.


Yllä näkyy betoniseen kivijalkaan tehty uusi tuuletusaukko, jonka kohdalta sahasin reunalankusta palan pois. Aika matala tuuletustila niskan ja maan välillä.

Kakkoskasiniskat kiinnitin palkkikengillä reunalankkuihin. Yksi kivi oli niin iso, että upotuksesta huolimatta se kohoaa hieman niskojen alareunaa ylemmäs. Tähän kohtaan tulee eristettä 10 senttiä, kun muualla sitä on viisi senttiä paksummalti.


Jos lattian alla olisi tilaa kyllin paljon, rossilaudat olisi ruuvattu niskoihin altapäin seinästä seinään ulottuvina. Nyt rossilaudat tulivat niskojen väliin tiukasti sopivista paloista. Ne lepäävät niskojen alapintaan ennen reunalankkuihin kiinnittämistä ruuvattujen lautojen varassa (erottuvat eka kuvassa).


Tuulensuojalevyt sahattiin tiukasti niskojen väliin sopiviksi. Tämän jälkeen tiivistimme niskojen, reunalankkujen ja tuulensuojalevyjen saumat ilmasulkupaperisilla kaistaleilla, jotka liisteröitiin kiinni. Kaistaleiden jatkokset saavat mennä reilusti limittäin, ja nurkat hoituvat origamilla. Liisteriä syntyi perinteisen ohjeen mukaan vehnäjauhoista ja vedestä. 



Eristeeksi panimme selluvillalevyjä, kympppiä ja vitosta, siten että saumat eivät tulleet päällekkäin.


 Päälle ilmasulkupaperi.


Ilmansulkupaperin liitokset hoituvat höyrunsulkuteipillä. Kun teippaa puuhun, kannattaa puu olla höylätty sileäksi, tarttuu paremmin.


Vanhat lattialankut olivat höyläämätöntä puuta, mutta kovaa ja kuivaa. Hiomalla niistä tulee hieno lattia.


Osuuteni remontista loppui tähän. Kiitos omistajille työmahdollisuudesta; taas ollaan yhtä työmaata kokeneempia. Tässä nyt tehtiin näin, jossain toisessa rakennuksessa voisi tehdä toisin, vaikka näin tai noin. Ohjeita ja mallisuorituksia on moneen lähtöön, konservointi- ja restaurointihenkisistä uudisrakentamistyylisiin, ja kun kysyy neuvoja kokeneemmilta (kiitos, Pete, Ilu ja Sakari), saa joka hepulta erilaisia ohjeita. Yksin oot sinä ihminen, kumminkin kun päätös korjaustavasta on tehtävä.


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kengitetty on, lattia alullaan.

Työt jatkuvat -20-luvulla rakennetun hirsitalon kimpussa. Edellisessä jutussa lähinnä purettiin lattiaa ja putsattiin alapohjaa, nyt on jo kengitetty ja lattiarakenteita on alkanut materialisoitua. 

Kun hirsi näyttää tältä....

Restaurointikelpoisen hirren sisusta. Hirsjumi ollut ahkerana.
... se on syytä vaihtaa. Alimpien hirsien vaihtoa kutsutaan kengitykseksi. Jossain vanhassa rakennusoppaassa (joka kyllä on hyllyssäni, mutta jonka nimeä en muista) oli ytimekäs kengitysohje otsikon "Laho hirsi" alla: "vaihda hirsi". Tätäohjetta noudattaen sahasin moottorisahalla ja nakuttelin taltalla alimman hirren lahon alaosan pois:


Ja panin sen tilalle viiden tuuman parrun.


Alle siis betonisokkelia vasten kattohuopakaistale kosteussuluksi ja päälle alkuperäistä hirttä vasten pellavanauhaa tilkkeeksi. Tunkkaus helpotti hommaa kummasti.