keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Pappilan saunatuvan remontti lopuillaan


Hailuodon vanhan pappilan sauna-pyykkituvan kohennus  kestikin suunniteltua pidempään - aloitin hommat lumitöillä ja lopetin koiranputkien ja nokkosten katkomisella seinän vierestä -, mutta nyt on osaltani kutakuinkin valmista. Kiitos työtilaisuudesta, Anne-Maria ja Timo!

Kengityksen lisäksi tilaajien suunnitelma oli muuttaa rakennuksen pyykkitupana, autotallina ja viimeksi kanalana palvellut puolikas kesähuoneeksi. Muutos kesähuoneeksi alkoi hiekan (kolmisen kuutiota) lapioinnilla pihalle, jotta saataisiin tilaa rossipohjan alle. Tein myös sokkeliin muutaman tuuletusreiän.


Huoneen takanurkassa tönötti kaksi päällekkäistä betoniputkea, joiden uumenissa on seinän takana olevan saunan veden sulku- ja tyhjennysventtiilit. Tötterön vierestä paljastui hiekasta vanha saunan vesikouru.


Lattian rungon tein kakkoskutosesta. Huonetta kiertävän reunalankun ja seinän väliin panin kaksi kerrosta pellavaeristenauhaa.


Eristeenkannatinlaudat ruuvasin alapuolelta niskoihin.


Ilmansulkupaperin päälle kutterinlastua eristeeksi ja eristeen päälle ilmansulkupaperi lattialautoja vasten.


Uutta seinäpintaa tuli leveästä sahalaudasta. Nurkkaan tuli tuommoinen kannellinen loota, jonka sisällä töröttää nyt betoniputken sijasta 400-millinen tierummun pätkä.



Kanala-kesähuoneen ja saunan porstuan välinen ovi noston ja uusien vuorilautojen laiton jälkeen.


Pyykkituvan etuseinässä oli ollut autotallivaiheessa pariovi. Puolet siitä poistin ja tein hirsiseinän tilalle. Kevytpeitteen  taakse tulee myöhemmin ovi ja muovin tilalle ikkuna. Kun ne ovat materialisoituneet, viimeistellään vielä vuori- ja nurkkalaudat. 


 Pientä viimeistelyä tehdään vielä myöhemmin kesällä. Kertonen siitä sitten. 

****

lauantai 18. toukokuuta 2019

Pappilan sauna kengitetty

Hailuotolainen, vanha ( 100 + v.?) sauna-pyykkitupa (josta kerroin täällä) on nyt kengitetty.

Pahiten lahonnut seinä ennen kengitystä:




Uutta seinää valmistuu:

Tältä näyttää nyt (kuva alla). Tervasin tippalistan. Yksi vanha hirsi oli muita paksumpi, ja sen vettä keräävä, ulkoneva yläreuna oli pehmennyt - kilkutin lahoa pois ja panin tilalle lautaa. Otsalautaa tulee vielä vesikouru, mikä vähentää seinälle tippuvan veden määrää huomattavasti.





Ikkunan lippa oli räiskyttänyt vettä yläpuoliseen hirteen ja edesauttanut lahoamista. Lahoa pois ja paikkalauta tilalle siihenkin.


Parhaillaan on menossa pyykkituvan viimeksi kanalana palvelleen huoneen muutos kesähuoneeksi. Sen pariovista toisen kavensin. Aukkoon tulee uutta hirsiseinää ja ikkuna, mistä lisää myöhemmin.


17.5. hyppeli työmaan vieressä sinirinta, perinnerakentamispinna 122!
****

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Keväistä kengitystä


Viime päivät ovat kuluneet joutuisasti vajaa satavuotiasta sauna-pyykkitupa -kombinaatiota korjaillessa. Puolet rakennuksesta on saunaa ja pukuhuonetta, toinen puoli on muinoin tehty autotalliksi, mutta on palvellut viimeiset vuodet muun muassa kanalana ja ruusujen talvivarastona. Saunassa on suhteellisen uusi ja hyväkuntoinen betonilattia. Saunaa on kohennnettu, paneelin alla on jotain levyä ja alumiinipaperia; valun ja paneelin alareunan välistä näkyy peltiä. Pesuvedet menevät lattiakaivosta seinän ulkovieressä olevaan kaivonrenkaaseen. Pukuhuoneessa on eristämätön ponttilautalattia. Kanalassa (entisessä pyykkituvassa) on hiekan päällä viiden sentin betonikerros, joka lohkeaa rautakangella helposti.

Kosteus, hirsijumit ja muu biodiversiteetti ovat pehmentäneet kolmen ulkoseinän alimpia hirsiä yhden-kolmen hirsikerran verran. Eritoten eteläseinällä on useita lahovikaisia hirsien saumoja (seinää pitkin valunut vesi on kertynyt vesihyllyille). Betonisokkeli on ammoin katkeillut, ja pätkät ovat vaihtelevasti kallellaan.

Meininki on kengittää rakennus (vaihtaa lahot hirret ehjiin) sekä paikata eteläseinän vesihyllyjä.

Tämän rakennuksen kiva erityispiirre on, että saunapuolen välikaton kannattimet menevät muurattujen rakenteiden läpi. Lisäksi vesikaton tukirakenteet ovat aivan kiinni piipussa. Näin ollen rakennuksen nostaminen kengitystä varten ei tule kysymykseen. Tästä seuraa, että vaihtohirret on veistettävä palkeiksi (ei varausta, selkävyys pois), jotta ne voi asentaa seinään sivulta tunkien. Ja jotta näin voisi tehdä, on rakennus tuettava hyvin.

Kuvia ja selostusta alla:

Pihamaan multakerros nousee aikojen saatossa. Aivan seinän vieressä rehottava kasvillisuus pitää hirsiä kosteana.


Näin ei pidä tehdä: välikattoa kannattava hirsi menee muurausten läpi. Halkeamaakin jo on, kun rakennus on elänyt:


Alimpiin vaihtohirsiin laitan tippalistan, jotta seinää pitkin valuva vesi ei kerry sokkelin päälle hirsiä lahottamaan. Listan upotan hirren alakulmaan sahaamaani uraan:

Tippalista hirressä

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Hirttä pihaan!

Netin myyntipalstalla oli kaupan asiallinen pino 4-6 -metristä kuivaa mänty- ja kuusipelkkaa asialliseen hintaan. Hommasin itelleni. Jotain näistä materialisoituu ajan kanssa.





Lastaukseen (apuna traktori ja trukkipiikit) meni tunti, kuljetukseen (roskalava-auto) kaksi tuntia, purkuun kymmenen minuuttia ja taapelointiin (käsipelillä) reilut kaksi pitkää päivää.


Panin hirrenpäihin vanerilaput, joissa hirren numero ja pituus sekä tyvi- ja latvaläpimitta.


****


sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Puunjalostusta

Hienoja tyvitukkeja, joissa on paljon lahonkestävvä sydänpuuta
Menipä pari viikkoa (tai siis viikko mutta työtä oli parin viikon verran) hommassa, mitä en aikaisemmin ole tehnytkään: sahaamassa kenttäsirkkelillä. Apumieshän minä olin, tein mitä sahuri Paavo Haapalainen ja työnantaja restaurointimestari Sakari Hankonen käskivät. Noin 200 tyvitukkia jalostui lankuiksi, laudoiksi, rimoiksi, parruiksi ja pelkoiksi. Sahuri oli tosi taitava, sai tukeista irti mitä saatavissa oli.

Tukkia asetellaan kenttäsirkkelin sahauspöydälle. Kuva Sakari Hankosen ottama.
Parhaista sydänpuisista lankuista (kuva alla) tehdään aikanaan paanuja Kempeleen vanhan kirkon uusittavaan paanukattoon. Sydänpuu (joka ylimmässä kuvassa erottuu pintapuuta tummempana) on sisältämiensä aineiden vuoksi tavattoman lahonkestävää. Tässä tulee hidaskasvuinen, tiheävuosirenkainen puu arvoiseensa käyttöön.


Lankut saavat kuivua taapeleissa vuoden verran ennen niiden muokkaamista paanuiksi.
 

Työnantaja ja kasakka
*****

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Kyrweliä, pirun paskaa ja liwerstikkua - Eläinten tauti-kirja vuodelta 1829


Rouva kävi sukuloimassa Etelä-Suomessa ja toi tullessaan  Christfried Gananderin Eläinten tauti-kirjan vuodelta 1829. Kirjan ensimmäinen tietämämme omistaja oli rouvan äidin äidin isän isä Juho Tuomaanpoika. Rouvan  parhaillaan laatima sukukirja kertoo hänestä tällaisia. Juho Tuomaanpoika Palomäki e. Äijälä syntyi Tyrvään Vihattulan kylän Äijälän perintötilalla 24.6.1818. Perheen kahdeksasta lapsesta neljä menehtyi pieninä, muut selvisivät aikuisiksi. Äijälään pestautui piiaksi muuan Maria Kristiina Juhantytär Ylimäki. Juho ja Maria vihittiin 26.12.1843. Juho rakensi Tyrvään Vaununperälle torpan, jonka he nimesivät Palomäeksi. Heille syntyi seitsemän lasta, joista nuorin (Kustaa) oli siis rouvan äidinäidinisä. Perhe tuli hyvin toimeen. Juho harjoitti viljelyä ja monenlaista kaupankäyntiä, minkä lisäksi hän oli Jaatsin tilan välskäri, mistä maksettiin hyvin. Jaatsin perintötalo sijaitsi Tyrvään Nuupalassa. Sen omisti Peter Wilhelm Gallén, Akseli Gallén-Kallelan isä; Jaatsi oli viimeksimainitun lapsuudenkoti. Maria kuoli 11.10.1894 halvaukseen. Juho eli leskenä Palomäen torpassa kymmenisen vuotta ja kuoli 30.1.1905 vanhuuteen.

Veikkaan, että Juho Palomäki hoiti Jaatsin hevosia, sikoja ja muita kotieläimiä Gananderin ohjeiden mukaan.

Hoito-ohjeissa mainitaan muun muassa seuraavia lääkinnällisiä aineksia: saipua, oxtunga juuri, inkifääri, wiina, åkermönjä, wihtrilli, wiirakki, agrimoni, aluna, humala, wuohen rieska, punainen lakka, tulikiwi, lawermarja, saltpietari, Antimonium crudum, silahkan suolawesi,rukiin jauhot ja maltaat, käärmeen pää ja pursto, niinipuun känsä, murisawi, kanan munan walkia, wesi, theriaaki, ryöwärin etikka, kissan juusto ruoho, kalja, swartrot juuri, wintergrön, celadonia, tormentilla eli punajuuri, ihmisen kusi, katajanmarjat, lipeä, suo kanerwa wesi, täiruohon siemenet, männyn kerkät, Calmus, polttijaiset, herneen warret, kyrweli, lepän lehet, herneen weri, pirun paska, Foenum gracum, wiini-ättika, rapa (mäski), kamfert, kynsilaukka, mali, pujo, kanan eli kyyhkyn paska, terwa, sulatettu tulikiwi, ohra, kissan paska, lämmitetty olut, Galanga, kubeber, pitkä pippuri, anis, valkia aivastusjuuri, saran-suopa, sian.sonta, siankiwi (lapis suillus), tupakin öljy, traani, elävä hopia, suolaton woi, sääwenpuumi, liin-öljy, kusiais-pesä, kirnupiimä..... Suoneniskentä näyttää olleen muodissa. Erilasia tahnoja ja voiteita siveltiin haavoihin ja ikeniin, ja annettiin eläimen hengittää keitoksista nousevia huuruja. Jos ei näillä parane niin ei kyllä millään.

Kirjasinlaji on fraktuuraa, jota kyllä lukee hieman harjoiteltuaan. Nimiösivun (kuva yllä) teksti:

Eläinten tauti-kirja, 
josa hewoisten, lehmäin, lammasten ja 
muun pienen karjan ja rahwaan, 
irujamen ja itikkain
taudit
 ja parannuxet, lääkityxet ja koti-
huusaukset 
löytään 
A-B-Ceen jälkeen sowitetun registerin 
johdatuxesta ja numeroin osoituxesta 
kirjahan: 
Suomexi tulkitut
 ja 
monesta kirjasta, niinkuin myös korwa kuulo-
sta ja wälistä omasta koettelemuxesta
 waarin otetut ja kootut 
Christfrid Gananderilta 
phil.mag.
Kolmas ylöspano
Helsingforsisa ja Turusa 1829.
Prändätty J.C. Frenckellin ja Pojan tykönä.

Jos fraktuuran luku tekee tiukkaa, tämän painoksen teksti on helpommalla kirjasinlajilla täällä.

Vaikka nimiösivu lupaa, sisällysluetteloa eli registeriä ei tässä kirjayksilössä ole, mutta se löytyy tästä linkistä, jossa oleva teksti on kirjoitettu modernilla kirjasinlajilla. (LISÄYS 10.3.2019: myös sivut 61-70 puuttuvat.) Eläinten tauti-kirjasta on myös kirjoittanut Viikin Tiedekirjaston tietoasiantuntija Eeva-Liisa Viitala. Hänen artikkelissaan on myös linkkejä Christfried Gananderin muihin aikaansaannoksiin. Teoksen digitoitu neljäs painos (1860) löytyy täältä

Esipuhe alkaa näin:

"Eläinten Tautein ja wammoin oikia tunteminen ja niitten parantamiset, eli, se nykyjän Ulkomailla, Frankriikisa, Danmarkisa, Hollandisa, Saxanmaasa ja Ruotzisa ylösotettu Weterain konsti, on tosin niin hyödyttäwä ja tarpeellinen, että ilman sitä, Talot ja maat häwiäwät, maan asujat köyhtvwät ja särpymen ja muun karjan annin puutoxesta näändywät: Yxi wanha Suomalainen Sananlasku sen todistaa, joka sanoo: Hewoisesa miehen henki; ratsusa rahan wahinko.

Waikka nyt wahinko on nähtäwästi suuri Hewoisen, Eläimen, Raawaan (nimiösivulla lukee että "rahwaan", mikä lienee painovirhe), Lampaan, Karitzan, Sian, Kanan, ja, waikka se olisi Porsaan pois tullesa, ruton, loukkauxen, taudin, haawan eli muun wian kautta; niin ei kuitengaan meidän maasa, misään asiasa olla huolimattomammat, kuin Karjan  holhomisesa, Eläinten tautein tunnosa ja aikaisten lääkitysten ja parannusten hankkimisesa; niin että se on ihmet, että Hewoiset- Lehmät, Naudat ja Irujamet ja Itikkat niinkään menestywät, ettet ne kuole sukupuuttoon."



"Tätä ajatellesani, olen minä niinkuin maalla asuwa, maan miesten hywäxi Suomen kielexi tulkinnut, ja sieltä ja täältä koonnut tämän Eläinten Tauti-Kirjan; erinomattain kuin Suomalaisilla ei ole tähän
asti ollut muuta apua Eläinten Taudeisa, kuin mitä juoxian Akat ja Äijät, Kuoharit, ja walehtelewaiset welhot, noidat, Taikurit, Myyrrys ja Indo miehet, owat monen pöyhistelemisen alla luuletellet ja kehuneet tietäwänsä, ja että ynnä senkaldainen tyhmä Epäusko kansan seasta katoaisi, ja ihmiset tottuisit ja taitaisit itze hätä tilasa kotona saatawilla wälikappaleilla Eläimiään huusata ja parantaa."



"Osta siis halulla Tämä Suomalainen Eläinden Tauti-Kirja, älä itke ja säästä rahaasi; kyllä Hewoises ja Karjasi enämmän maxaa."

Kirjassa on ohje 145 taudin ja wamman hoitoon. Ensimmäinen on "Kuin yxi hewoinen ei tahdo menestyä; waan lamaantuu" sivulla 7, viimeinen "Jouhimato warsain hännäsä" sivulla 74.

Tästäpä se alkaa:




sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Saunan aloittelua

Aloin rakentaa saunaa, kuten taannoin ilmoitin.

Tässä kuvassa näkyy salvoksen nykyvaihe, kaksi hirsikertaa ja yksi kolmannen varvin hirsi. Valmistutuaan tämä kehikko siis päätyy muualle kuin rakennussijalleen, mutta tapitin hirret silti. Kun kehikko puretaan siirtoa varten, tappien irrottelussa on oma vaivansa; tapituksen hyöty kuitenkin voittaa haitan, koska tapit tukevat salvosta, joten tarkka piirtäminen onnistuu eivätkä hirret nuljua ja liikahtele salvoksella rymyttäessä. Myös kuormaliinat tukevat hirsiä.

Haapasaunan aloitus
Sauna on ns. lyhytnurkkainen eli hirret eivät jatku salvaimen ylitse  (kuten vaikka tässä). Niinpä salvaimen on sidottava risteävät hirret toisiinsa. Kuvassa alla on kolme tällaista salvainta. Alimpana on (piilossa kuvan alareunan poikki juoksevan hirren sisällä) "puolipyrstöliitos". Seuraavana on kaksi hammasnurkkaa/lukkonurkkaa (josta lisää vaikkapa täällä). Kahden ylimmän hirren liitos taas on lohenpyrstö,  jonka sitovuus perustuu hirsien kohtaamispintojen viettoon


Puolipyrstöliitos, hammasnurkka ja lohenpyrstö.
Hammasnurkkaa ja lohenpyrstöä käytettäessä hirsi varataan usein siten, että hirsien paino on nurkkasalvaimen osalla eikä varauksen reunojen varassa (kuten tavallisimmissa pitkänurkissa). Tämä tukevoittaa nurkkaa. Jos etenkin lohenpyrstö on väljä, hirsi nuljuaa varauksen reunojen varassa, seinästä ei saa tukevaa vaikka miten tapittaisi, ja nurkasta vetää varmasti. Sama pätee jossain määrin hammasnurkkaankin.

Hammasnurkka on näistä kahdesta mielestäni kauniimpi, mutta sen veisto aikaaviepää lohenpyrstöön verrattuna - vai enkö vain osaa...?

Kämppämeininkiä:



Föhn söi lunta. Vuoristomajani pihaa 11.2. ja 17.2.


*** rakennuskertomus jatkuu kun ilimat taas suosii***


keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Alkutalvinen aikomus - saunan rakentaminen

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla vuoristomajallani on savusauna, mutta nyt aion tehdä savupiipullisen ja jatkuvalämmitteisen "tavallisen" saunan. Savupiipullista saunaa kutsutaan myös uloslämpiäväksi, mikä kuulostaa saunasta puhuttaessa oudolta - toivon mukaan kiuas tuottaa lämpöä paitsi harakoille myös saunojille.

Saunan teen useita vuosia kuivuneista kuuden tuuman haapapelkoista. Sen verran hyvin ne oli kuivattu, että haapaan helposti tulevia ja hirren kelvottomaksi tekeviä halkeamia oli vain muutamassa hirressä. Salvaimeksi olen ajatellut hammas/lukkonurkkaa tai lohenpyrstöä tai molempia näitä sopivasti sommiteltuna. Löylyhuoneen ulkomitaksi olen arvellut 2,6 metriä kanttiinsa, sisämitaksi siis 2,3 x 2,3 m. Sisäkorkeudeksi tullee jotain 2,2 m ehkä. Lattiaksi 32 mm ponttaamaton mäntylauta; lautojen lomasta pääsevät pesuvedet imeytymään maahan. Saunaan tulee rankorakenteinen pukuhuone. Vesikatto - kolmiorimahuopa? Tiili? Senpä näkee.

Tähän mennessä olen katkonut suurimman osan tarvittavista hirsistä 2,7-2,8 -metrisiksi.

Haapahirsiä

Haapahirsiä. Saunan mallin jo miltei aistii.

Haapahirsiä, saunavärkkiä.
Kun lämpenee tuonne 10-15 pakkasasteeseen ja päivän valoisa aika pitenee 8 tuntiin, aloittanen. Piirustuksia saati lupia ei ole, mutta nehän ehtii. 

Satunnainen ohikulkija kävi kyselemässä grillimajan tekoon; katsotaan tuleeko kontrahtia...