sunnuntai 30. elokuuta 2015

Vieraskynä: Kameran jalusta liukukitkasolmulla kiinni kanoottiin

Perunakuopan Vieraskynä-sarjaa jatkaa solmu- ja kanoottimies Pertti Tikkanen.

Melontareissuillani alkoi kiinnostaa kuvata koskenlaskusta elävää kuvaa. Tämä mielessäni hankin vuosia sitten kätevänkokoisen, kypärään kiinnitettävän videokameran. Amerikanihme oli sellainen kämmenelle mahtuva, mutta ilman minkäänlaista näyttöä tai tähtäysmahdollisuutta. Niinpä kuvaa tulikin enimmäkseen kanootin pohjasta, taivaasta tai sopivallakin vaakasuuntauksella koskimaisemasta, horisontti vinossa. Muitakin pulmia oli. Meloessa yläkäsi vilahtaa kuvassa joka vedolla, ja välttämätön pään kääntely tekee kuvasta levotonta. Tähän tyytymättömänä olen hyllyttänyt kameran ja koettanut myydä sitä (halvalla lähtee yhä; muissa lajeissa kuin inkkarimelonnassa se voisi toimiakin). 

Mikä neuvoksi? Kun nyt joka tapauksessa pidän mukanani tavallista kameraa, aloin kokeilla kameran ja jalustan asentamista Hullun Joen Tutkimusmatkaajaani, haaveena saada takanäytöllä varustettu kamera tähdättyä kunnolla ennen koskenlaskua. Jalustan kiinnittämiseksi olisi varmaan hienostuneempiakin ratkaisuja (reikien poraaminen kanootin pohjaan ei ole!), mutta solmujen miehenä tartuin tietenkin köyteen ja solmuihin, mistä pääsemmekin itse asiaan eli liukukitkasolmuihin.

Liukukitkasolmuilla tarkoitan kiinteään kohteeseen (paalu, tanko jne.), toiseen köyteen tai silmukan kautta köyteen itseensä tehtyjä solmuja, jotka voivat liukua kohteessaan. Liukumisominaisuus tuo mukanaan lisäedun: solmua liu’uttamalla köysi on säädettävissä kireälle. Tällainen solmu kestää hyvin tangon tai köyden suuntaista, pitkittäistä vetoa, joten kiristetty solmu siis pitää hyvin. Kiinteässä kohteessa liukuminen ei ole suotavaa, eikä aina köyteenkään sidottuna.

Kiinnitin kamerajalustan liukukitkasolmulla, tarkemmin sanottuna vanttisolmulla (rolling hitch, solmu no. 61 Clifford W. Ashleyn mainiossa kirjassa The Ashley Book of Knots, ABOK), solmittuna kiinteän kohteen ympäri tehdyn silmukan jälkeen köyteen itseensä, tuloksena säädettävä silmukka. Raskasta kameraa korkealla jalustan nokassa kannatteleva viritys kesti ilman mitään korjailuja 25 kilometriä melontaa alas Siuruanjokea, koskineen, aallokkoineen ja rannalle vetoineen. Katso vaikka tämä video:


Poistettu 14.3.2017


Seuraavat kuvat selventävät jalustan kiinnitystä kanootin etupenkkiin.

Kuvat 1-4: Kiinnitys jalustaan säätölukon yläpuolelle on sekin vanttisolmu. Penkin ympärillä olevaan silmukkaan tein vanttisolmun vetosolmuversion. Kulkupeli tauolla Siuruanjoen Pikankosken alla, mainion avokallion kupeessa!


Kuva 1 (Pertti Tikkanen)
Kuva 2 (Pertti Tikkanen)

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kanukkakoukkuja ja järvimaisemaa yms.

Tämmöiseen ympäristöön saunamökki nousee (kuvattu 22.8.2015).


Mökki on vetäytymässä talvilepoon; jotain ehkä tapahtuu vielä syksyn mittaan. Kirjoitan siitä ja jostain (muusta) tähdellisestä kunhan kerkiän.

Tuossa vielä pensaskanukkaryteikköä sekä kanukanoksista värkättyjä koukku- ja naulakkoaihioita.

Pensaskanukka kasvaa tiuhana ryteikkönä.
Koukku- ja naulakkoaihiot kuivumassa talliladon orsilla.
Samaan aikaan toisaalla: tuhannet epätoivoiset ihmiset koettavat ylittää Välimerta vuotavilla purtiloilla. Saako silti nauttia tällaisesta? Perkele.

perjantai 7. elokuuta 2015

Luonnonsuojelubiologian perusteita Tieteen kananpojat -blogissa

Tieteen kananpojat -blogi (engl. science chicks) on "Kertomus oululaisista biologeista, jotka harjottelevat tutkijan elämää tohtoriopintoja tehden. Koska matka on yleensä mielenkiintoisempi kuin päämäärä, haluamme jakaa väikkärintekijän arkemme kanssasi. Tervetuloa seuraamaan, kantavatko kandijalat ja gradusiivet, ja kasvaako tieteen kananpojille lopulta heltta." Blogissa on tavaomaisehkojen mitä mulle nyt kuuluu -juttujen lomassa pitkäsoittoja muun muassa Nellin jutut luoinnonsuojelubiologian, erityisesti -genetiikan perusteista (Luonnonsuojelubiologiaa osa I (täällä) ja II (täällä). 

Lue ne.

Muutama alkuperäisistä kananpojista on jo tohtoroitunut. Hyönteisten näkökykyä sokeritorakalla tutkinut Anna (lue väitöskirja) tutkii nyt mehiläisten näkökykyä Lundin yliopiston näkötutkimusryhmässä (Annan silmästä silmään -blogi on täällä.) Anna sai vuoden 2014 parhaan nuoren julkaisijan palkinnon! Anni taas väitteli ahman ympäristönvalinnasta, ravinnosta ja suojelugenetiikasta (väitöskirja). Maria käsitteli eläinlääketieteellisessä väitöskirjassaan  fosfolipaaseja ja oreksiinireseptoreja solunsisäisessä viestinnässä. Nelli (seuraava valmistuja alkuperäisistä kananpojista) tutkii uhanalaisten kahlaajien lapinsirrin, etelänsuosirrin ja rantakurvin populaatio- ja suojelugenettiikkaa. 

Valmistuneiden tipujen tilalle ovat tulleet Henni (tutkii ilmaston lämpenemisen vaikutusta hiilen kiertoon arktisilla alueilla ja sitä, miten porojen laidunnuspaine vaikuttaa siihen) ja Netta (tutkii hyönteisten elinkierto-ominaisuuksien evolutiivista potentiaalia ja trofiatasojen välisiä vaikutuksia muuttuvassa ilmastossa). 

Eteenpäin elävän mieli!

torstai 6. elokuuta 2015

Mökin lattia ja sauna kohentuvat

Saunamökin tupaan on nyt materialisoitunut lattia. Niskat (2 x 8") ovat kiinni alimmissa hirsissä palkkikengillä, jotka naulasin ankkurinauloilla. Palkkikengät ja niskat sai oikealle tasalle helposti seinään vaateriin naulatun riman päälle. (Aikaisemmat saunamökkijutut voit lukea täältä.)

Niska ja palkkikenkiä
Niskoihin ruuvasin altapäin laudat eristeiden kannattimiksi.

Eristeiden kannatinlaudat paikoillaan
Lautoja ei kuitenkaan saa niin tiiviiksi, etteikö niiden väleistä ilma virtaisi. Seuraavaksi liisteröinkin paksua rakennuskartonkia tiiviisti seiniin ja niskoihin sekä tungin pellavatilkettä tiukasti niskojen päiden ja seinän väliin.  
Pahvin liisteröinti estää ilmavirtauksia tehokkaasti.

Eristeeksi panin 20 senttiä selluvillaa (Ekovilla) levyinä. Alimmaksi 15-senttistä, päälle 5-senttistä siten, että levyjen saunat eivät osu kohdakkain.
Ekovillaa lattiassa
 Eristeiden päälle pahvia. Pahvin niittasin niskoihin ja seiniin. Seinillä pahvi saa nousta yli lattiapinnan tason, koska lopuksi se puristuu tiukasti lattialistan ja seinän väliin, Ei pitäisi vetää!


Lopuksi lattialankut loksahtelivat paikoilleen (lue niiden historiasta täältä ja täältä).


Saunassa on nyt kaikki aikaisemmin valmiiksi veistetyt hirret paikoillaan. Alla kuvia nykytilanteesta; vielä puuttuu hirsityöstä  noin puolitoista hirsikertaa, räystäshirret ja kurkihirsi.



Sauna-tupa -kombinaatio alkaa siis muotoutua. Jos kesäkuun kelit olisivat olleet paremmat, homma olisi jo valmis, mutta koko alkukesä meni ootellessa poutakelejä. Jotain tapahtuu vielä syksyn mittaan, mutta palkkatyöt alkavat ensi viikolla, joten saunomaan pääsee vasta ensi kesänä.

Kun polttaa tupakin, elämä lyhenee viisi minuuttia. Kun juo pullon viinaa, se lyhenee tunnilla. Kun käy vieraan töissä vain rahan takia, se lyhenee päivässä ainakin kahdeksan tuntia.