lauantai 10. elokuuta 2019

Pappilan porstuan perusparannus

Hailuodon vanhan pappilan (valmistui v. 1903) korjaukset jatkuivat rankorakenteisen porstuan kimpussa (pappilan sauna-pyykkituvan uusimmista vaiheista voit lukea täältä). Pappilan asujaimet kertoivat porstuassa tuntuvan epämiellyttävää maan-lahon-hajua. Pihamaan multa olikin aikojen saatossa noussut laudoituksen alareunaa kiertävään tippalistaan saakka, joten hajun syy voisi olla huono alapohjan tuuletus vai olivatko perslankut lahonneet. Ehkä sama asia on askarruttanut pappilan entisiäkin asukkaita, koska kolme alinta vuorilautaa olivat selvästi uudempaa perua kuin alkuperäiset.


Alimpien lautojen irrotus paljasti porstuan perustuksia korjatun  aiemminkin (-70-luvulla ilmeisesti), koska raamisahattu perslankku (oikeastaan -parru) oli uudempaa tavaraa kuin muut alapohjan kirveellä veistetyt tukirakenteet. 





Meininki oli siis tarkistaa alapohjan rakenteiden kunto ja vaihtaa huonoksi menneet osat sekä korottaa persparru reilusti irti maasta. Lattian alla oli onneksi sen verran tilaa, että siellä kykkimällä mahtui työskentelemään. Tulin ryömineeksi ja kontanneeksi enemmän kuin kertaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen. Porstuan lattianiskoja tukivat kaksi kiviin tukeutuvaa hirrenpätkää; ne vaihdoin uusiin. Lisäksi laitoin pari väliaikaista tukea.


Maa porstuan alla on hienoa hiekkaa. Sen päällä oli vuosikymmenten mittaan kertynyttä lehtiroskaa, ja vähän syvemmältä paljastui hiiltä, joka on peräisin pian valmistumisensa jälkeen 1901 palaneesta edellisestä pappilasta. Maa oli pääasiassa pölisevän rutikuivaa, mutta muutamin kohdin selvästi kosteaa. Pienen sylyksen verran löytyi kosteita  lahopuun kappaleita sekä vajaa nelimetrinen hirsi, jonka hiekkaan painunut alapuoli oli myös kostea ja muusiksi lahonnut.  Poistin roskaa, hiekkaa ja lahon puun. 

Ensin siis alimmat laudat pois, sitten sivu kerrallaan tunkilla persparrua hieman irti perustuksen kivistä ja pystyjen alapäät poikki soivalta korkeudelta. Persparrut olivat kovat ja ehjät, mutta niissä oli hyvin pistävä haju. Niinpä ne vaihdettiin uusiin nelosparruihin. Niiden alle tuli uutta kivijalkaa lähistöllä taannoin palaneesta talosta.


Oviseinä ennen...


...sitten...


... sen jälkeen:


... ja nyt, ennen viimeisiä hiplauksia, kuten uuden tippalaudan asennnusta ja portaan trimmausta:


Kivijalan väleihin tulee vielä kiviä, mutta tuuletus pelaa kyllä paremmin kuin ennen. 

Lattian alta löytyi peltopyyvainaan jäännnökset, kanan jalka, jäniksen käpälä ja ehkä rastaan muumio. Voinko lukea peltopyyn perinnerakentamispinnaksi?  Semmoisia on minulla nyt 122 (viimeisimmät mustapyrstökuiri ja sinirinta viime keväältä pappilan pihasta). Onko jäniksenkäpälä pantu perustuksiin onnenkaluksi (ainakaan jänistä se ei ole auttanut...).

Peltopyytä ja kananjalka 
Homma jatkuu kuun loppupuolella vielä seinän viimeistelyllä, ja sauna-pyykkituvan kanssa on vielä pientä laittoa. Näistä kerron sitten.