torstai 10. lokakuuta 2019

Vanha varasto Vihannista 1. Purku.


Varasto
Tässä ja parissa myöhemmässä jutussa kerron otsikon mukaisesta asiasta, joka minun osaltani alkoi kesällä 2013. Miksi vasta nyt, noin vanhasta asiasta? Koska purettu rakennus on siirretty uuteen paikkaan ja sen kokoaminen alkanut. 2013 olin paikalla, kun restarointikisällikurssin guru Perttusen Ilu sai puhelun kollegaltaan Esko Paloniemeltä, jonka yritys oli urakoimassa Vihannin aseman siirtoa ratatöiden edestä. Aseman pihalla oleva purettava varasto kaipasi uutta omistajaa, ja minullehan se päätyi. 

Rakennuksen hinnaksi sovittiin aluksi kolme pientä Tullamore Dew -viskiputelia. En juuri viitsinyt tingata. Hinta tosin nousi kolmanneksella, kun osa purkujätteestä päätyi asemarakennuksen siirrosta syntyvän jätteen seuraksi jätelavalle.

Asiallinen hinta 52 neliön rakennuksesta.
Rakennus oli (ja on)  kooltaan 5,2 x 10 metriä. Sen runko on pääasiassa viitos- ja kuutosparrutavaraa. Ovia on viisi, kolme yksittäistä ja yksi pariovi. Huoneita on kolme, yksi n. 5,2 x 6 m ja kaksi pienempää. Pieniä ikkunoita kaksi. Maalattia, paitsi pienimmässä huoneessa lankkulattia. Rimahuopakate. Seinät leveää ja tuuman paksuista ponttilautaa (pystylaudoitus).

Isoimman huoneen seinää, parrurunkoa ja vinotukia.
Ruoteiden kannatinniskat lepäävät kurkihirren ja yläsideparrun varassa. Yllä olevassa kuvassa näkyy jänniä lovia niskoissa. Ne ovat perua tämän rakennuksen edeltäjän ajalta, jolloin katto oli paljon nykyistä jyrkempi. Vastakkaisten lappeiden niskojen välissä on noissa lovissa ollut kitapuu tapeilla kiinnni (tapinreiät näkyvät kuvassa myös). Kattokulmaa loivennettaessa kitapuut on tietysti poistettu,  uusia kitapuita ei ole asennettu mutta lovet jäivät. Laitan nästä kuvan myöhemmin.  Kuva tästä on alla. Milloin tämä muutos tehtiin, en tiedä.




Purku on aina helppoa. Ensin seinälaudat ja ovet pois, sitten kattohuopa ja ruoteet, sitten vinotuet. Tässä vaiheessa on syytä merkitä keskeiset uudelleenkäytettävät osat yksilöllisesti kirjaimin ja numeroin, jotta palapelin kokoaminen myöhemmin on ylipäätään mahdollista. Myös valokuvia on otettava mieluummin liikaa kuin kitsaasti.


Lisäksi hyvät ja selkeät piirrokset auttavat. Tässä kaksi esimerkkiä hyvistä ja selkeistä piirroksista.




lauantai 10. elokuuta 2019

Pappilan porstuan perusparannus

Hailuodon vanhan pappilan (valmistui v. 1903) korjaukset jatkuivat rankorakenteisen porstuan kimpussa (pappilan sauna-pyykkituvan uusimmista vaiheista voit lukea täältä). Pappilan asujaimet kertoivat porstuassa tuntuvan epämiellyttävää maan-lahon-hajua. Pihamaan multa olikin aikojen saatossa noussut laudoituksen alareunaa kiertävään tippalistaan saakka, joten hajun syy voisi olla huono alapohjan tuuletus vai olivatko perslankut lahonneet. Ehkä sama asia on askarruttanut pappilan entisiäkin asukkaita, koska kolme alinta vuorilautaa olivat selvästi uudempaa perua kuin alkuperäiset.


Alimpien lautojen irrotus paljasti porstuan perustuksia korjatun  aiemminkin (-70-luvulla ilmeisesti), koska raamisahattu perslankku (oikeastaan -parru) oli uudempaa tavaraa kuin muut alapohjan kirveellä veistetyt tukirakenteet. 





Meininki oli siis tarkistaa alapohjan rakenteiden kunto ja vaihtaa huonoksi menneet osat sekä korottaa persparru reilusti irti maasta. Lattian alla oli onneksi sen verran tilaa, että siellä kykkimällä mahtui työskentelemään. Tulin ryömineeksi ja kontanneeksi enemmän kuin kertaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen. Porstuan lattianiskoja tukivat kaksi kiviin tukeutuvaa hirrenpätkää; ne vaihdoin uusiin. Lisäksi laitoin pari väliaikaista tukea.


Maa porstuan alla on hienoa hiekkaa. Sen päällä oli vuosikymmenten mittaan kertynyttä lehtiroskaa, ja vähän syvemmältä paljastui hiiltä, joka on peräisin pian valmistumisensa jälkeen 1901 palaneesta edellisestä pappilasta. Maa oli pääasiassa pölisevän rutikuivaa, mutta muutamin kohdin selvästi kosteaa. Pienen sylyksen verran löytyi kosteita  lahopuun kappaleita sekä vajaa nelimetrinen hirsi, jonka hiekkaan painunut alapuoli oli myös kostea ja muusiksi lahonnut.  Poistin roskaa, hiekkaa ja lahon puun. 

Ensin siis alimmat laudat pois, sitten sivu kerrallaan tunkilla persparrua hieman irti perustuksen kivistä ja pystyjen alapäät poikki soivalta korkeudelta. Persparrut olivat kovat ja ehjät, mutta niissä oli hyvin pistävä haju. Niinpä ne vaihdettiin uusiin nelosparruihin. Niiden alle tuli uutta kivijalkaa lähistöllä taannoin palaneesta talosta.


Oviseinä ennen...


...sitten...


... sen jälkeen:


... ja nyt, ennen viimeisiä hiplauksia, kuten uuden tippalaudan asennnusta ja portaan trimmausta:


Kivijalan väleihin tulee vielä kiviä, mutta tuuletus pelaa kyllä paremmin kuin ennen. 

Lattian alta löytyi peltopyyvainaan jäännnökset, kanan jalka, jäniksen käpälä ja ehkä rastaan muumio. Voinko lukea peltopyyn perinnerakentamispinnaksi?  Semmoisia on minulla nyt 122 (viimeisimmät mustapyrstökuiri ja sinirinta viime keväältä pappilan pihasta). Onko jäniksenkäpälä pantu perustuksiin onnenkaluksi (ainakaan jänistä se ei ole auttanut...).

Peltopyytä ja kananjalka 
Homma jatkuu kuun loppupuolella vielä seinän viimeistelyllä, ja sauna-pyykkituvan kanssa on vielä pientä laittoa. Näistä kerron sitten.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Pappilan saunatuvan remontti lopuillaan


Hailuodon vanhan pappilan sauna-pyykkituvan kohennus  kestikin suunniteltua pidempään - aloitin hommat lumitöillä ja lopetin koiranputkien ja nokkosten katkomisella seinän vierestä -, mutta nyt on osaltani kutakuinkin valmista. Kiitos työtilaisuudesta, Anne-Maria ja Timo!

Kengityksen lisäksi tilaajien suunnitelma oli muuttaa rakennuksen pyykkitupana, autotallina ja viimeksi kanalana palvellut puolikas kesähuoneeksi. Muutos kesähuoneeksi alkoi hiekan (kolmisen kuutiota) lapioinnilla pihalle, jotta saataisiin tilaa rossipohjan alle. Tein myös sokkeliin muutaman tuuletusreiän.


Huoneen takanurkassa tönötti kaksi päällekkäistä betoniputkea, joiden uumenissa on seinän takana olevan saunan veden sulku- ja tyhjennysventtiilit. Tötterön vierestä paljastui hiekasta vanha saunan vesikouru.


Lattian rungon tein kakkoskutosesta. Huonetta kiertävän reunalankun ja seinän väliin panin kaksi kerrosta pellavaeristenauhaa.


Eristeenkannatinlaudat ruuvasin alapuolelta niskoihin.


Ilmansulkupaperin päälle kutterinlastua eristeeksi ja eristeen päälle ilmansulkupaperi lattialautoja vasten.


Uutta seinäpintaa tuli leveästä sahalaudasta. Nurkkaan tuli tuommoinen kannellinen loota, jonka sisällä töröttää nyt betoniputken sijasta 400-millinen tierummun pätkä.



Kanala-kesähuoneen ja saunan porstuan välinen ovi noston ja uusien vuorilautojen laiton jälkeen.


Pyykkituvan etuseinässä oli ollut autotallivaiheessa pariovi. Puolet siitä poistin ja tein hirsiseinän tilalle. Kevytpeitteen  taakse tulee myöhemmin ovi ja muovin tilalle ikkuna. Kun ne ovat materialisoituneet, viimeistellään vielä vuori- ja nurkkalaudat. 


 Pientä viimeistelyä tehdään vielä myöhemmin kesällä. Kertonen siitä sitten. 

****

lauantai 18. toukokuuta 2019

Pappilan sauna kengitetty

Hailuotolainen, vanha ( 100 + v.?) sauna-pyykkitupa (josta kerroin täällä) on nyt kengitetty.

Pahiten lahonnut seinä ennen kengitystä:




Uutta seinää valmistuu:

Tältä näyttää nyt (kuva alla). Tervasin tippalistan. Yksi vanha hirsi oli muita paksumpi, ja sen vettä keräävä, ulkoneva yläreuna oli pehmennyt - kilkutin lahoa pois ja panin tilalle lautaa. Otsalautaa tulee vielä vesikouru, mikä vähentää seinälle tippuvan veden määrää huomattavasti.





Ikkunan lippa oli räiskyttänyt vettä yläpuoliseen hirteen ja edesauttanut lahoamista. Lahoa pois ja paikkalauta tilalle siihenkin.


Parhaillaan on menossa pyykkituvan viimeksi kanalana palvelleen huoneen muutos kesähuoneeksi. Sen pariovista toisen kavensin. Aukkoon tulee uutta hirsiseinää ja ikkuna, mistä lisää myöhemmin.


17.5. hyppeli työmaan vieressä sinirinta, perinnerakentamispinna 122!
****

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Keväistä kengitystä


Viime päivät ovat kuluneet joutuisasti vajaa satavuotiasta sauna-pyykkitupa -kombinaatiota korjaillessa. Puolet rakennuksesta on saunaa ja pukuhuonetta, toinen puoli on muinoin tehty autotalliksi, mutta on palvellut viimeiset vuodet muun muassa kanalana ja ruusujen talvivarastona. Saunassa on suhteellisen uusi ja hyväkuntoinen betonilattia. Saunaa on kohennnettu, paneelin alla on jotain levyä ja alumiinipaperia; valun ja paneelin alareunan välistä näkyy peltiä. Pesuvedet menevät lattiakaivosta seinän ulkovieressä olevaan kaivonrenkaaseen. Pukuhuoneessa on eristämätön ponttilautalattia. Kanalassa (entisessä pyykkituvassa) on hiekan päällä viiden sentin betonikerros, joka lohkeaa rautakangella helposti.

Kosteus, hirsijumit ja muu biodiversiteetti ovat pehmentäneet kolmen ulkoseinän alimpia hirsiä yhden-kolmen hirsikerran verran. Eritoten eteläseinällä on useita lahovikaisia hirsien saumoja (seinää pitkin valunut vesi on kertynyt vesihyllyille). Betonisokkeli on ammoin katkeillut, ja pätkät ovat vaihtelevasti kallellaan.

Meininki on kengittää rakennus (vaihtaa lahot hirret ehjiin) sekä paikata eteläseinän vesihyllyjä.

Tämän rakennuksen kiva erityispiirre on, että saunapuolen välikaton kannattimet menevät muurattujen rakenteiden läpi. Lisäksi vesikaton tukirakenteet ovat aivan kiinni piipussa. Näin ollen rakennuksen nostaminen kengitystä varten ei tule kysymykseen. Tästä seuraa, että vaihtohirret on veistettävä palkeiksi (ei varausta, selkävyys pois), jotta ne voi asentaa seinään sivulta tunkien. Ja jotta näin voisi tehdä, on rakennus tuettava hyvin.

Kuvia ja selostusta alla:

Pihamaan multakerros nousee aikojen saatossa. Aivan seinän vieressä rehottava kasvillisuus pitää hirsiä kosteana.


Näin ei pidä tehdä: välikattoa kannattava hirsi menee muurausten läpi. Halkeamaakin jo on, kun rakennus on elänyt:


Alimpiin vaihtohirsiin laitan tippalistan, jotta seinää pitkin valuva vesi ei kerry sokkelin päälle hirsiä lahottamaan. Listan upotan hirren alakulmaan sahaamaani uraan:

Tippalista hirressä

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Hirttä pihaan!

Netin myyntipalstalla oli kaupan asiallinen pino 4-6 -metristä kuivaa mänty- ja kuusipelkkaa asialliseen hintaan. Hommasin itelleni. Jotain näistä materialisoituu ajan kanssa.





Lastaukseen (apuna traktori ja trukkipiikit) meni tunti, kuljetukseen (roskalava-auto) kaksi tuntia, purkuun kymmenen minuuttia ja taapelointiin (käsipelillä) reilut kaksi pitkää päivää.


Panin hirrenpäihin vanerilaput, joissa hirren numero ja pituus sekä tyvi- ja latvaläpimitta.


****


sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Puunjalostusta

Hienoja tyvitukkeja, joissa on paljon lahonkestävvä sydänpuuta
Menipä pari viikkoa (tai siis viikko mutta työtä oli parin viikon verran) hommassa, mitä en aikaisemmin ole tehnytkään: sahaamassa kenttäsirkkelillä. Apumieshän minä olin, tein mitä sahuri Paavo Haapalainen ja työnantaja restaurointimestari Sakari Hankonen käskivät. Noin 200 tyvitukkia jalostui lankuiksi, laudoiksi, rimoiksi, parruiksi ja pelkoiksi. Sahuri oli tosi taitava, sai tukeista irti mitä saatavissa oli.

Tukkia asetellaan kenttäsirkkelin sahauspöydälle. Kuva Sakari Hankosen ottama.
Parhaista sydänpuisista lankuista (kuva alla) tehdään aikanaan paanuja Kempeleen vanhan kirkon uusittavaan paanukattoon. Sydänpuu (joka ylimmässä kuvassa erottuu pintapuuta tummempana) on sisältämiensä aineiden vuoksi tavattoman lahonkestävää. Tässä tulee hidaskasvuinen, tiheävuosirenkainen puu arvoiseensa käyttöön.


Lankut saavat kuivua taapeleissa vuoden verran ennen niiden muokkaamista paanuiksi.
 

Työnantaja ja kasakka
*****