sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Saunan aloittelua

Aloin rakentaa saunaa, kuten taannoin ilmoitin.

Tässä kuvassa näkyy salvoksen nykyvaihe, kaksi hirsikertaa ja yksi kolmannen varvin hirsi. Valmistutuaan tämä kehikko siis päätyy muualle kuin rakennussijalleen, mutta tapitin hirret silti. Kun kehikko puretaan siirtoa varten, tappien irrottelussa on oma vaivansa; tapituksen hyöty kuitenkin voittaa haitan, koska tapit tukevat salvosta, joten tarkka piirtäminen onnistuu eivätkä hirret nuljua ja liikahtele salvoksella rymyttäessä. Myös kuormaliinat tukevat hirsiä.

Haapasaunan aloitus
Sauna on ns. lyhytnurkkainen eli hirret eivät jatku salvaimen ylitse  (kuten vaikka tässä). Niinpä salvaimen on sidottava risteävät hirret toisiinsa. Kuvassa alla on kolme tällaista salvainta. Alimpana on (piilossa kuvan alareunan poikki juoksevan hirren sisällä) "puolipyrstöliitos". Seuraavana on kaksi hammasnurkkaa/lukkonurkkaa (josta lisää vaikkapa täällä). Kahden ylimmän hirren liitos taas on lohenpyrstö,  jonka sitovuus perustuu hirsien kohtaamispintojen viettoon


Puolipyrstöliitos, hammasnurkka ja lohenpyrstö.
Hammasnurkkaa ja lohenpyrstöä käytettäessä hirsi varataan usein siten, että hirsien paino on nurkkasalvaimen osalla eikä varauksen reunojen varassa (kuten tavallisimmissa pitkänurkissa). Tämä tukevoittaa nurkkaa. Jos etenkin lohenpyrstö on väljä, hirsi nuljuaa varauksen reunojen varassa, seinästä ei saa tukevaa vaikka miten tapittaisi, ja nurkasta vetää varmasti. Sama pätee jossain määrin hammasnurkkaankin.

Hammasnurkka on näistä kahdesta mielestäni kauniimpi, mutta sen veisto aikaaviepää lohenpyrstöön verrattuna - vai enkö vain osaa...?

Kämppämeininkiä:



Föhn söi lunta. Vuoristomajani pihaa 11.2. ja 17.2.


*** rakennuskertomus jatkuu kun ilimat taas suosii***


keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Alkutalvinen aikomus - saunan rakentaminen

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla vuoristomajallani on savusauna, mutta nyt aion tehdä savupiipullisen ja jatkuvalämmitteisen "tavallisen" saunan. Savupiipullista saunaa kutsutaan myös uloslämpiäväksi, mikä kuulostaa saunasta puhuttaessa oudolta - toivon mukaan kiuas tuottaa lämpöä paitsi harakoille myös saunojille.

Saunan teen useita vuosia kuivuneista kuuden tuuman haapapelkoista. Sen verran hyvin ne oli kuivattu, että haapaan helposti tulevia ja hirren kelvottomaksi tekeviä halkeamia oli vain muutamassa hirressä. Salvaimeksi olen ajatellut hammas/lukkonurkkaa tai lohenpyrstöä tai molempia näitä sopivasti sommiteltuna. Löylyhuoneen ulkomitaksi olen arvellut 2,6 metriä kanttiinsa, sisämitaksi siis 2,3 x 2,3 m. Sisäkorkeudeksi tullee jotain 2,2 m ehkä. Lattiaksi 32 mm ponttaamaton mäntylauta; lautojen lomasta pääsevät pesuvedet imeytymään maahan. Saunaan tulee rankorakenteinen pukuhuone. Vesikatto - kolmiorimahuopa? Tiili? Senpä näkee.

Tähän mennessä olen katkonut suurimman osan tarvittavista hirsistä 2,7-2,8 -metrisiksi.

Haapahirsiä

Haapahirsiä. Saunan mallin jo miltei aistii.

Haapahirsiä, saunavärkkiä.
Kun lämpenee tuonne 10-15 pakkasasteeseen ja päivän valoisa aika pitenee 8 tuntiin, aloittanen. Piirustuksia saati lupia ei ole, mutta nehän ehtii. 

Satunnainen ohikulkija kävi kyselemässä grillimajan tekoon; katsotaan tuleeko kontrahtia...

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Mennyt työvuosi ja katsetta tulevaan

Facebookissa on yhtenä työpaikkavaihtoehtona "itseni työllistäjä". Voihan näinkin ajatella, mutta varsinaisesti minut ovat kyllä työllistäneet aivan muut ihmiset kuin minä itse. Kiitos tienesti- ja oppitilanteista! Alla muutama kuva menneen vuoden töistä. Vuoden 2019 töitä on jo sovittu, mutta hieman mahtuu vielä lisää... Huomaan, että monet näistä töistä ovat alkaneet edellisenä vuonna ja että monet jatkuvat ensi vuonna tai ovat poikineet uusia töitä lähiajoille. Tämä on kätevää, työmaa on sitten tuttu entuudestaan, ja tilaajalle lankeavat korjauskulut jakautuvat useammalle vuodelle.

Aikaisempien vuosien töitä löydät vaikkapa näiden linkkien takaa: hirsirakentaminen, perinnerakentaminen ja rakennusrestaurointi. Muita vilkaisun väärtejä linkkejä on tuossa oikealla pitkä rimpsu.

Yhteystietoni: antti.ronk (at) gmail.com, siis RONK ilman loppu-aata, jottei kuopiolainen taiteilija saa outoja tilauksia.

Ja vuoden 2018 töitä:

Hirsihuvilan restaurointitarpeen kartoitus Sastamalassa.




Tämä vasta oli mieluisa työ: kolmeseinäinen hirsihuussi, joka istutettiin mökin kylkeen Saimaan rannalla.

Hammasnurkkaa

Huussin interiööri, kristallikruunu ja kaikki! Kuva Ari-Pekka ja Laura Kvist
Ohikulkija tilasi huussia veistäessäni laavun haapahirsistä. Se pystytetään ensi keväänä loppusijoituspaikalleen jokivarteen.



tiistai 27. marraskuuta 2018

Nora K3WeL - vanha radio

Autotallista löytyy kaikenlaista, vaikkapa saksalainen Nora-merkkinen K3WeL-mallinen putkiradio. Museoradiosivusto www.radiomuseum.org:n mukaan tätä mallia on tehty vuosina 1928-1930, toisen sivuston mukaan 1929-1930. Vanha kumminkin.

Radion takana olevan kaiuttimen pahvi on hieman kärsinyt. Sähköjohto puuttuu - ei kellään sattuisi olemaan tähän sopivaa...?

Nora K3WeL

Nora K3WeL

Nora K3WeL

Nora K3WeL

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Vein romppeita maakuntamuseoon

Vein Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseoon tavaraa, joita en tarvitse ja jollaisia museolla ei ennestään (ainakaan tarpeeksi) ole.

Tässä potkulauta. Pohjassa lukee "n. 1960".

Vanha potkulauta, n. 1960.
 Isä oli Oulun Norssissa englannin yliopettaja 1960-1986. Vuonna 1980 abit tekivät luokanvalvojalleen pipon, johon kukin oppilas neuloi yhden rannun.

Pitkä pipo abeilta luokalvalvojalleen.
 Pipon mukana on kulkenut lista oppilaista ja siitä, minkä osuuden kukin on neulonut.

Pipon neulojat.
Pienessä lapussa on lisätietoja penkkaripäivän tapahtumista.


Tällaistakaan ei museolla ollut: c-kasettinauhoitus ekaluokkalaisten luokan pikkujoulusta vuodelta 1986. Viimeinen äidin opettamista luokista ennen eläköitymistä seuraavana kesänä. Äiti oli 1-2 luokkien opena Teuvo Pakkalan kansakoulussa/ala-asteella Oulussa1960-1987.

Teuvo Pakkalan ala-asteen 1. luokka 1986, pikkujoulukamaa.
Tarpeettomia kamppeita kannattaa tarjota museoihin, arkistoihin ja muihin paikkoihin, missä ne säilyvät tulevien sukupolvien iloksi. Ei niitä voi eikä kannata hillota kotonaan loputtomasti. 

****

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Mikä laji? Tuulihaukka vai pikkutuulihaukka?

Tornbergin Risto Oulun Normaalikoulun lintukokoelmaa huoltaessaan pani merkille, että Oulunsalossa v. 1887 varmaankin ammuttu ja sittemmin Norssin edeltäjän kokoelmiin päätynyt tuulihaukkanaaraaksi (Falco tinnunculus) merkitty lintu voisi ehkä olla pikkutuulihaukka (Falco naumanni). En rohkene sanoa onko vai ei kun en ole paikkakuntalainen. Kävin Riston kanssa syynäämässä lintua; kuvia alla. Konsa laji selviää, päivitän. Sopii kommentoida.

Tässä (epätarkassa...) kuvassa näkyvät vaaleat kynnet, jotka ensinnä herättivät Riston huomion. Tuulihaukalla - joka siis on mitä tavallisin meikäläinen lintu - kynnet ovat mustat. Paikallisen harrastajayhdistyksen (PPLY) keskusteluketjussa kysyttiin, että voivatko noin vanhan linnun kynnet vaaleta?  En tiedä sitäkään, mutta vaikkapa Oulun Lyseon tuulihaukkojen  (vuosilta 1890 ja 1937) kynnet ovat yhä mustat, samoin kuin Norssin 1800-luvulta peräisin olevien vanhojen tuulihaukkojen.

Tuulihaukka (F. tinnunculus) vai pikkutuulihaukka (F. naumanni) Vaaleat kynnet .
Käsisulkien pituuksien mainitaan olevan hyvä tuntomerkki kyseessä olevaa lajiparia määritettäessä. Pikkutuulihaukalla 10. käsisulka (kuvassa alinna) on pitempi kuin 7. (neljänneksi alin tuossa kuvassa), tuulihaukalla samanmittaiset. Tämä kuva siis Norssin linnusta.

Tuulihaukka (F. tinnunculus) vai pikkutuulihaukka (F. naumanni)? Käsisulkia.
Saman linnun siiven kärki kuvattuna siten, että 10. ja 7. käsisulka ovat vierekkäin. Kymppi on pitempi. Saman voi aavistaa edellisestäkin kuvasta.

Tuulihaukka (F. tinnunculus) vai pikkutuulihaukka (F. naumanni)? 10. ja 7. käsisulka vierekkäin. Pisin on kymppi.
Tässä vielä kuvat selkäpuolelta. Vasemmalla Norssin havukka, oikealla Oulun Lyseon tuulihaukkanaaras.

Tuulihaukka vai pikkutuulihaukka?
Tuulihaukka.







Sanoopa viisaammat näistä nyt jotain. 

Pikkutuulihaukka on kuitenkin tavattu Suomessa ainakin viidesti. Rariteettikomitean hyväksymät havainnot ovat nämä: 08.06.1989 Siuntio Kokkila 1ad, 15.10.1999 Enontekiö, Hetta 1kv n., 7.-23.7.2004 Varsinais-Suomi 2kv k, 19.5.2013 Hanko Täktom ad k ja 29.5.2016 Kemiönsaari.

1970-luvulla sitä tutkailtiin tätä lintua ja muitakin kaapeisa kököttäviä siivekkäitä ja harjoiteltiin tunnistamista. Norsissa toimi tuolloin luontokerho Kullero, jonka mukana minunkin lintuharrastukseni varsinaisesti alkoi.

Tuossa vielä potretti.


****

torstai 11. lokakuuta 2018

Hirsilaavu valmis ja purettu.

Hirsinen laavu (josta aikaisempaa juttua täällä) valmistui lopulta, purettiin tilaajan kanssa ja pakattiin peräkärryyn kuljetettavaksi loppusijoituspaikalleen jonne se pystytetään ensi keväänä.

Laavun sisäpinta-ala on 2 x 3 metriä. Hirret pääasiassa viisi tuumaa (n. 12-13 cm) vahvaa haapahirttä seassa muutama kuusituumainen. Kattoniskat tuli kakkonelosesta. Laavuun tullee aikanaan kolmiorimahuopakate.

Hirsilaavu
 Tilaaja toivoi tällaista harjakattoista mallia.

Hirsilaavu

Hirsilaavu

**** 
Ai niin, käväisin kotimatkalla työkamppeissa viemässä postiin kirjeen.  Postimies: "Metsätöissä?" Minä: "Hirsitöissä". Postimies: "Tosi hyvä haju!" Minä " Kiitos".
****