sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Hirsihuussi I

Tammi-helmikuussa olen veistellyt pikkuhiljaa pientä hirsikehikkoa . Työn alla on vajaat kaksi metriä kanttiinsa oleva kolmiseinäinen kehikko - kolmiseinäinen siksi, että siitä tulee huussipatti hirsimökin kylkeen. Kehikon teen valmiiksi vuoristomajani pihalla, ja myöhemmin se puretaan, siirretään ja kootaan loppusijoituspaikallaan.

Tilaajien kanssa sovimme, että ulkopuolelle jäävää seinää ei piiluta, van se jätetään sen tummuiseksi kuin mitä hirret ovat. Näin se ei väriltään erotu niin paljon siitä mökistä, minkä seinään se tulee.


Puut ovat noin kuuden tuuman mäntypelkkoja, joista osa on ollut keskeneräisen saunan seinissä. Nurkkasalvain on ns. (läpi)hammasnurkka tai lukkonurkka. Alla olevassa kuvassa on sahattu ja taltattu lukkonurkka alapuoliseen hirteen. Läpi hirren ulottuva lovi on ulkoseinän puolelta leveämpi kuin sisäseinän puolelta. Lisäksi kuvasta näkyy lämminvara, tuo pieni lovi hirren kyljessä. Sellainen veistetään myös risteävän hirren sisänurkkaan kuten myös seuraavan samansuuntaisen hirren alapuolelle. Lämminvaraan sullotaan pystytysvaiheessa tilkettä.

Hammanurkkaa, lukkonurkkaa.
Tuossa kuvasa (alla) näkyy risteävän, ylemmän hirren salvain. Hirsi on kiinnitetty veistopukkiin varaamista varten. Varaaminen siis tarkoittaa sitä, että hirsivaralla (varolla)  piirretään alemman hirren muoto ylempään. Varan jättämä lyijykynäviiva näkyy kuvassa hirren ylöspäin käännetyllä mahapuolella, toinen viiva ei oiken näy. Viivojen välistä poistetaan puuta, jolloin syntyy varaus, ja pannaan hirsi paikoilleen.

Lukkonurkka, hammasnurkka, varaaminen.
Lukkonurkka on nätti ja säntillinen. Jos hampaan alapuolelta lohkeaa palanen (kuten tuossa alla on käynyt yhdessä kohdin), koloon pannaan lopuksi pieni paikkopala, niin eipä hullu huomaa ja viisas ei sano. Kuormaliinat ovat tarpeen, jotta hirret eivät rakennusvaiheessa liikahtele. Palikka liinan ja seinän välissä estää liinankiristimiä jättämästä jälkiä puuhun. 

Kierrätyshirsistä ja pitkään ulkona olleista puista rakentamisessa on puolensa. Hirret ovat kuivuneet ja kiertyneet sen mitä ovat, mikä vähentää niiden elämistä seinällä. Ne ovat myös keveämpiä nostella kuin tuoreemmat hirret. Juuri näiden hirsien hieman epämääräiset paksuudet ja kiertymiset aiheuttavat lisää työtä - jos hirsi on toisella nurkalla pystysuorassa, toisella nurkalla se on vinossa. Jos nyt jättää toisen nurkan suoraan asentoon ja oikaisee kiertymisen vain toisessa päässä hirttä, joutuu sitä samalla ohentamaan, mistä seuraaa taas omat ongelmansa.... Ja kun hirsi on ollut aikaisemmin seinällä, sen alapuolella on varausura, mikä pitää poistaa. Uusista, tarkasti pelkatuista hirsistä olisi huomattavasti joutuisampaa rakentaa. Tapinreikien kairaaminen ja tapitus (tämäkin kehikko on tapitettu väliaikaisesti rakennusvaiheessa) on kuitenkin yhtä joutuisaa niin vanhojen kuin uusienkin hirsien kanssa.

Hammasnurkkaa, lukkonurkkaa.
Yhdelle seinälle tulee ikkuna. Sisäseinät ovat vielä melko kirjavat. Ne piiluan lopuksi sitä mukaa kun rakennus kohoaa lopullisella paikallaan. Kuljetuksen aikana hirret tuppaavat kolhiutumaan, joten piiluaminen vasta lopuksi myös puhdistaa hirret. Samalla tulee oiotuksi pahimpia kieroumia.




 Lyhyiden pätkien sovittelua. Kakkosnelosesta ja  kierretangosta tehty pelkkapidin auttaa.

Pelkkapidin toimii.
Rakennusvaiheessa karauraan upotettu kara pitää ikkunanpielet suorassa. Seinä on kyllä suora, mutta horisontti on vinossa ja kameran linssi vääristää... Lopullisella sijaintipaikalla karaurassa on ikkunankarmiin kiinnitetty kara (ks. viimeinen kuva).

Kara tukee ikkunanpieltä rakennettaessa.

Karat ikkunan karmissa.
Jatkan rakentamista lähipäivinä, kerron sitten lisää.

****



lauantai 17. helmikuuta 2018

Mäntsälä helmi-maaliskuussa 1918: luettelo ja lasku punakaartilaisten ottamasta omaisuudesta saatekirjeineen

Tapahtui Mäntsälän Sääksäjärvellä 1918: punakaartilaisosasto otti omavaltaisesti omaisuutta Inkalan sotilasvirkatalosta, vaarini Eemeli Toivosen kotitalosta. Perunakuopasta löytyi Suomen Punaisen Kaartin Intendenttihallitukselle osoitettu lasku maaliskuulta (jossa lista viedyistä tarpeista arvoineen, yhteensä 1826:-) sekä laskun saatekirjeen luonnos. Laskun päivämäärä on maaliskuulta, saatekirjeestä käy ilmi, että tavarat oli viety 18.2. Saaatekirjeen allekirjoitus kuuluu "Mäntsälän Sääksjärvellä 24pnä Maalisk. 1918. Kunnioituksella K.N. Toivonen Virkatalonvuokraaja". Konstantin Nikolai Toivonen (s. 1870) oli isosetäni, vaarini Eemeli Toivosen veli. Saatekirjeen luonnos on selvästi Eemeli Toivosen käsialaa.

Mainittakoon, että Suomen kansanvaltuuskunnan sisäasiainosaston intendenttilaitoksen johtaja oli ym. Toivosten äidinpuoleinen serkku, Ilmari Kotijärvi. Tältä sivulta pääset lukemaan Eemeli Toivosen kirjeen Kotijärvelle 20.2.1918 sekä ET:n päiväkirjamerkintöjä tammi-helmikuun 1918 tapahtumista Sääksjärvellä.

Saatekirje:






Lasku on tässä.


En tiedä, lähetettiinkö laskua koskaan.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Mäntsälä 200 vuotta sitten, säätyläinen poikineen sekä miksi maaherra Möllersvärdin anopin Catarina Charlotta L'Estraden hautajaiset olivat komeat ja kalliit


Hallussani on aimo nivaska - 25 ja puoli isoruutuista A4-konseptisivullista - käsin kirjoitettua tekstiä otsikolla "Katkelmia ja muistoon panoja Mäntsälän seurakunnan historiasta. Koonneet Harry ja A. Broms (Jäljennös)".  En tiedä, onko tätä julkaistu koskaan missään. Jäljennöksen käsiala on äitini isän,  E.J. Toivosen Mäntsälän Sääksjärveltä, jolla oli 1900-luvun ensi vuosikymmeninä kotiseututukimuksellisia pyrkimyksiä.



Tässä ote A. Bromsin kirjoittamasta luvusta "Muistettavia tapauksia, seikkoja y.m.".  Väliotsikointi minun, kursiivilla kirjoitettu on siis Bromsien/Toivosen kynästä, punaiset huutomerkit ja sicit Toivosen.

     Mäntsälän pitäjä, jossa vuosisadan vaihteessa oli lähes 4000 asukasta, kuului silloin Hollolan kihlakuntaan ja muodosti yhdessä Porvoon pitäjän kanssa eri käräjäkunnan. Pitäjässämme oli silloin 3 ratsusäteritilaa, nimittäin Mäntsälän kartano, Frugård (Alikartano) ja Hautjärven kartano. Ensinmainitun omisti maaherra Möllersvärd, Frugårdin omisti puoleksi eversti Nordenskiöld ja hänen Ruotsissa asuva veljensä amiraali Nordenskiöld, toisen puolen omisti pitäjän ulkopuolella asuva majuri Boije. Hautjärven omistaja oli kapteeni Kuhlefelt. Sitä paitsi oli pitäjässä Saaren rustitila, omistajana sihteeri Sederholm, ja 21 rälssitilaa, joista 3 oli Nummisissa, 3 kirkonkylässä (omistajana maaherra Möllersvärd) 10 Sälinkäällä, jotka omisti Helsingin pitäjäsä asuva sihteeri Solberg, 2 Kaukalammella, joista toisen omisti sotakommissario Fischer ja toisen kersantti Krakau, 2 Sulkavalla, omistaja tirehtööti Blidberg ja luutnantti Stjernvall, joka viimeksimainittu myöskin omisti yhden rälssitilan Olkisilla. Pitäjän muut talot, lukuun ottamatta kahta sotilastilaa, olivat osaksi kruunun - osaksi verotaloja. Luvultaan oli niitä 119 kokonaista taloa ja 202 talon savua.

     Paitsi edellä mainittuja säätyläisiä asui siihen aikaan vieä sellaisia miehiä kuin luutnantti Thorvigge sekä aliupseerit Boucht ja Krakau, jotka omistivat taloja ja harjoittivat maanviljelystä. (Kun rovasti Asp muistiin panoissaan mainitsee tämän Krakaun nimen, lisää hän Ksta, että löydettiin hän kuolleena Parolan torpan lattialta Hautjärven kylässä huhtikuun 8 päivänä 1815. Syytä Kn kuolemaan ei saatu selville). Vanhempainsa luona asui siihen aikaan muun muassa majuri Mällersvärd Mäntsälän kartanossa, jossa sitä paitsi oleskeli eräs ruotsinmaalainen sihteeri Barfod., Hautjärven kartanossa asui kapteeni Kuhlefelt nuorempi sekä Sulkavalla aliupseeri Blidberg. Kuten näkyy, oli siis pitäjässämme 1800 vuosisadan alussa kokojoukko säätyläisiä, aatelismiehiä y.m. (Sic!)


     Mäntsälän kartanon omistaja, edellä mainittu maaherra Carl Adolf Möllersvärd oli naimisissa Maria Charlotte L'Estraden kanssa. Heillä oli kuusi lasta, joista nuorin oli Ulrika eli Ulla, joka jälkimaailmalle on tunnettuna muistorikkaista "keisarin-tanssiaisista" Mäntsälän kartanossa vuonna 1809. (Muuten on merkillistä, ettei rovasti Asp sanallakaan mainitse keisari Aleksanterin käynnistä Mäntsälän kartanossa vuonna 1809, vaikka hän muista sen aikuisista seikoista niin ahkerasti teki muistiinpanoja).

lauantai 27. tammikuuta 2018

Sata vuotta sitten Mäntsälän Sääksjärvellä - linkit vaarini päiväkirjaan 28.1.-24.2.1918 sisällissodan ajalta

Äidin isä, Eemeli Toivonen (1885-1962) piti päiväkirjaa sisällissodan alkupuolella Mäntsälän Sääksjärvellä. Olen julkaissut ne perunakuopassa aikaisemmin; tässä ovat linkit.

Merkinnät 28.1.-3.2. 1918 ovat täällä.

Tässä linkissä ovat muistiinpanot 3.2.-10.2.1918.

Kopio vaarin kirjeestä serkulleen Ilmari Kotijärvelle, joka oli punaisen kaartin intendenttilaitoksen päällikkö, on päivätty 20.2.1918.

Merkinnät 21.-24.2.1918 ovat täällä.

Tämän lähemmäs sisällis(yms.)sodan tapahtumia ei mahda päästä. Tietysti muistiinpanijan asema (pun/valk/muu) vaikuttaa siihen mitä ja miten muistiin kirjoittaa. Tässä hieman taustaa:

Kuten päiväkirjasta näkee, vaari oli kynämiehiä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomea ja sukukieliä 1906-1918, kiersi pitämässä ylösrakentavia puheita, toimi nuorisoseuraliikkeessä ja urheilupiireissä (perusti urheiluseuran Mäntsälän Weli), valmensi huippumaileri Einari Anttilaa, oli Uudenmaan sanomien toimittajana 1908 (myös päätoimittajana 1949-1952) ja arvatenkin aikoi kielitieteilijäksi - tallessa on vaaksan nippu hänen keräämiään Mäntsälän murteen sanoja - ja harrasti kotiseutututkimusta.

Sisällissodan jälkeen hän vaihtoi kuitenkin suojeluskuntauralle, josta jäi eläkkeelle kapteenina 1935 Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiiristä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten kokoelmien luurangot, kallot, hampaat, sarvet, nahat ja muut selkärankaisten ruumiinkappaleet

Aikaisemmat jutut Oulun Lyseon luonnonhistoriallisista kokoelmista voit lukea täältä.

Luurangot

1029 Ihminen Homo sapiens Hyvin raskasta työtä tehneen pienikokoisen naisen luuranko, kertoi antropologi Markku Niskanen. Luusto on laatikkoon pakattuna biologian luokan takahuoneessa. Luurangon nimi on Helinä; Matti Hällin Päivänpaisteen puolella (Otava 1956) kertoo, miksi.

V. Frič Naturalienhandlung in Prag -tuotantoa olevat luurangot 1030–1036 “löytyivät kokoelmasta ennen vuoden 1891 alkua” (Oulun suomalainen Lyseo muutti nykyiseen koulutaloon Pokkitörmälle syksyksi 1890, ja samalla siellä aikaisemmin toiminut Oulun ruotsalainen klassillinen lyseo väistyi toisaalle). Nämä luurangot ja muut "ennen vuoden 1891 alkua löytyneet kokoelmien ensimmäiset esineet tuskin tulivat Oulun suomalaisen Lyseon mukana, vaan ovat mahdollisesti lyseotalossa toimineen Oulun ruotsalaisen klassillisen lyseon tai Lyseon tontilla tuolloin sijainneen Oulun merikoulun peruja.
1036 Karppi, 1030 kissa, 1032 espanjankilpikonna sekä valmistajan merkki.

1030 Kissa Felis domesticus, nyk. Felis catus.
1031 Merihanhi (kesyhanhi) Anser anser
1032 Espanjankilpikonna Testudo graeca 
1033 Vihersisilisko Lacerta viridis Sisilisko.
1034 Rantakäärme Tropidonotus natrix
1035 Syötävä sammakko Pelophylax kl. esculentus Sammakko, ent. Rana esculenta.
1036 Karppi Cyprinus carpio 
2782 Ruskosammakko Rana temporaria Oppilaan pahville liimaama sammakon luusto.


Sammakon luurankoa 2452 ei löydy.

1035 Syötävä sammakko.
Pääkallot, leuat, hampaat yms.

Vanhin koiran kallo 1037 ja kaksi suden 1038 , 1042 ilveksen, 1044 kärpän, kolme jäniksen 1045 ja yksi linnun kallo löytyivät kokoelmasta vuoden 1891 aikana.


Lyseon kallokokoelmaa.
1037 Koira Canis lupus familiaris 2 kalloa, Lyseo 1891.
1038 Susi Canis lupus 2 kalloa, Lyseo 1891.
1039 Kettu Vulpes vulpes Useita kalloja, Lyseo 1920 ja myöhemmin.
1040 ja 1941 Kissa Felis catus Useita kalloja, Lyseo1920 ja myöhemmin.
1042 Ilves Lynx lynx Kallo, Lyseo 1891.
1043 Karhu Ursus arctos 4 kalloa, yhden lahjoitti kauppaneuvos F.A. Riekki 1923.


Karhujen kalloja.


Suurin karhun kallo 1043 on 45 cm pitkä.
1044 Kärppä Mustela erminea Kallo, Lyseo 1891.
1045 Jänis Lepus timidus Useita kalloja, Lyseo 1891 ja myöhemmin.
1047 Sika Sus scrofa domesticus Lahjoittanut lyseolainen Lillström 1902. Myös pari muuta kalloa.
1048 Hevonen Equus caballus Kallo, lahjoittaneet O. Heikel ja J. Bäckman 1914.
1049 Päästäinen (Sorex sp.) Kallo, lahjoitti P. Hägg 1903. Merkitty luetteloihin myyränä.
1050 Orava Sciurus vulgaris Ollut 3 kalloa, nyt 1. Lyseo 1921. 
1051 Lammas Ovis aries 2 kalloa, toinen Lyseolle 1921. Toisen lahjoitti A. Riekki, toisen L. Nikkilä.
Toinen suden kalloista (1038).

maanantai 11. joulukuuta 2017

Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten kokoelmien matelijat, kalat ja sammakkoeläimet.

Aikaisemmat jutut Oulun Lyseon kokoelmista ovat luettavissa täällä

Matelijoita

910 Krokotiili Oppilas K.K. Östbergin v. 1891 lahjoittama, Lyseo 1891. Riippuu biologian luokan katossa. Päädyin määrityskaavan avulla amerikankrokotiiliin (Crocodylus acutus), mutta Matti Hällin muistelmateos Päivänpaisteen puolella (Otava 1956, sivu 21) kertoo Lyseon biologian luokasta toisin: Luonnonhistorian "sali oli sellainen kuin ne kaiketi useimmissa kouluissa ovat: katossa riippui täytetty Niilin krokodiili leuat auki kipsattuina, jotta oppilaat todella oppisivat kuinka epäterveellistä oli joutua krokodiilin hampaisiin. Sen lasiset silmät hehkuivat julmuutta ja saaliinhimoa." Lyseon krokotiilia on siis esitelty Hällin kouluvuosina (1924-1933)  niilinkrokotiilina (Crocodylus niloticus). Kaikissa kokoelmaluetteloissa se on vain "krokotiili". Kumpaa lajia se on? Kerron kun asia selviää.

Lyseon julma ja saaliinhimoinen krokotiili 910  biologian luokan katossa.
911 Bastardikilpikonna Lepidochelys kempii Lyseo 1891. Läntisen Atlantin laji. Merikilpikonna.

911 Bastardikilpikonna Lepidochelys kempii.

911 Bastardikilpikonna Lepidochelys kempii.

911 Bastardikilpikonna Lepidochelys kempii.
912 ”Suokilpikonna”, lajia ei ole määritetty. Täyttö maksanut 50 mk, Lyseo 1933.

912 "Suokilpikonna".

912 "Suokilpikonna".
Ulkomaisten käärmeiden merkinnöissä on epäselvyyksiä. Vanhin luettelo, jossa niitä on listattu (Luettelo 1880–1920) sisältää seuraavat merkinnät. A) Puukäärme, Intia, säilötty väkiviinaan, Lyseolle 1891, yhdessä sarakkeessa lukumäärä 1, toisessa jälkikäteen lisätyssä sarakkeessa 2, ja B) Anakonda (yliviivattu ja varustettu kysymysmerkillä), Oulun Merikoulun oma, lahjoitti merikoulun johtaja, kapteeni A. Ekholm Lyseolle 1891. Voi olla, että yliviivattu ”anakonda” on muutettu äsken mainituksi lisä-puukäärmeeksi. Seuraava luettelo, Eläinkokoelman luettelo 1904, mainitsee kuitenkin vain yhden puukäärmeen sekä anakondan, jonka perässä on taas kysymysmerkki. Seuraava, Luettelo 1935, listaa vain yhden C) Intialaisen puukäärmeen (1891) ilman mainintaa väkiviinasta saati anakondasta. Viimeisin Kantaluettelo 1973 kertoo Lyseolla olevan D) puukäärme (1891) Intiasta krokotiilin suussa. Itse asiassa käärme 913 oli katossa riippuvan krokotiilin suussa myös 1990, kun tulin Lyseoon töihin. Nykyään ei Lyseolla ole väkiviinaan säilöttynä puu- eikä muitakaan käärmeitä. Kaksi ja puoli -metrisestä, täytetystä viheranakondasta 913 on tullut ”intialainen puukäärme”.


913 Viheranakonda Eunectes murinus Nuori yksilö, Lyseo 1891. Eteläamerikkalainen laji. 913:n tunnistus: Jakob Hallermann, Univ. Hamburg, Zoologisches Museum (..”most probably an Anaconda, may be a young Eunectes murinus”, kertoi J. Hallermann kun tunnistusapua kysyin).

913 Viheranakonda Eunectes murinus.