Sivut

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kylmää kevättä ja hirviästi hanahia

Kuusi tuntia autoretkeilyä Oulun eteläpuolella Esa B.:n ja Ari R:n kera. Yksi (!) töyhtöhyyppä, kolme piekanaa. Enemmälti oli vain joutsenia sekä meri-, metsä ja lyhytnokkahanhia. Tuommoinen hanhirysäys tapahtui Tyrnävällä. Tosi kalseaa ja vähälintuista normaaliin verrattuna. Kaikki rannat ja jokisuut jäässä.
video

Eipä muuta nyt.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Maakrunni kesällä 1934

Kalajumala Äijänkummun kivirakalla. Kuva: Juhani Vilkki

Julkaisen tässä Oulun Lyseon oppilaan Juhani Vilkin (1916-1977) työn "Maakrunni", joka on päivätty 19.8.1934. Vilkki kirjoitti ylioppilaaksi seuraavana keväänä, 1935. Maakrunnia sen paremin kuin muutakaan krunnien saaristoa ei tuolloin oltu vielä suojeltu. "On suunniteltu saaren ostamista ja rauhoittamista. Nykyisin on hanke edennyt niin pitkälle, että on perustettu erityinen rahasto. Saaren ostamisen tarkoituksena olisi sen täydelleen rauhoittaminen.... Kunpa tämä hanke pian toteutuisi, sillä muuten on saariemme luonnonkauneus ja niiden elävöittäjät, linnusto pian - mennyt unelma". Vilkin toive totetutui toteutui 1937 perustetun Maakrunnisäätiön ajamana parikymmentä vuotta myöhemmin, 1956.

Kaikki kuvat ovat Juhani Vilkin ottamia.






Sijanti, valtavaa järviruokoa



Pinnanmuotoja ja paikannimiä



perjantai 7. huhtikuuta 2017

Lattian runko

20-lukulaisen hirsitalon lattiankorjauksesta ja kengityksestä voit lukea edellisistä jutuista, täältä ja täältä. Tämänkertaisen urakan viimeinen vaihe oli lattian rungon rakentaminen ja eristeiden asennus.

Vanha lattia oli siis purettu ja talonalaista maata hivenen syvennetty. Uudesta lattiasta pitää tuleman vedoton ja riittävän lämpimästi eristetty. Huoneita kiertämään asennetut kakkoskasilankut ruuvattiin seinään kiinni (tavallisilla ruuveilla ja täkkipulteilla), jolloin niiden ja seinän väliin asennettu pellavanauha (150 x 15 mm kaksinkerroin) puristui tiivistäen seinän ja lattian liitoksen.


Yllä näkyy betoniseen kivijalkaan tehty uusi tuuletusaukko, jonka kohdalta sahasin reunalankusta palan pois. Aika matala tuuletustila niskan ja maan välillä.

Kakkoskasiniskat kiinnitin palkkikengillä reunalankkuihin. Yksi kivi oli niin iso, että upotuksesta huolimatta se kohoaa hieman niskojen alareunaa ylemmäs. Tähän kohtaan tulee eristettä 10 senttiä, kun muualla sitä on viisi senttiä paksummalti.


Jos lattian alla olisi tilaa kyllin paljon, rossilaudat olisi ruuvattu niskoihin altapäin seinästä seinään ulottuvina. Nyt rossilaudat tulivat niskojen väliin tiukasti sopivista paloista. Ne lepäävät niskojen alapintaan ennen reunalankkuihin kiinnittämistä ruuvattujen lautojen varassa (erottuvat eka kuvassa).


Tuulensuojalevyt sahattiin tiukasti niskojen väliin sopiviksi. Tämän jälkeen tiivistimme niskojen, reunalankkujen ja tuulensuojalevyjen saumat ilmasulkupaperisilla kaistaleilla, jotka liisteröitiin kiinni. Kaistaleiden jatkokset saavat mennä reilusti limittäin, ja nurkat hoituvat origamilla. Liisteriä syntyi perinteisen ohjeen mukaan vehnäjauhoista ja vedestä. 



Eristeeksi panimme selluvillalevyjä, kympppiä ja vitosta, siten että saumat eivät tulleet päällekkäin.


 Päälle ilmasulkupaperi.


Ilmansulkupaperin liitokset hoituvat höyrunsulkuteipillä. Kun teippaa puuhun, kannattaa puu olla höylätty sileäksi, tarttuu paremmin.


Vanhat lattialankut olivat höyläämätöntä puuta, mutta kovaa ja kuivaa. Hiomalla niistä tulee hieno lattia.


Osuuteni remontista loppui tähän. Kiitos omistajille työmahdollisuudesta; taas ollaan yhtä työmaata kokeneempia. Tässä nyt tehtiin näin, jossain toisessa rakennuksessa voisi tehdä toisin, vaikka näin tai noin. Ohjeita ja mallisuorituksia on moneen lähtöön, konservointi- ja restaurointihenkisistä uudisrakentamistyylisiin, ja kun kysyy neuvoja kokeneemmilta (kiitos, Pete, Ilu ja Sakari), saa joka hepulta erilaisia ohjeita. Yksin oot sinä ihminen, kumminkin kun päätös korjaustavasta on tehtävä.


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kengitetty on, lattia alullaan.

Työt jatkuvat -20-luvulla rakennetun hirsitalon kimpussa. Edellisessä jutussa lähinnä purettiin lattiaa ja putsattiin alapohjaa, nyt on jo kengitetty ja lattiarakenteita on alkanut materialisoitua. 

Kun hirsi näyttää tältä....

Restaurointikelpoisen hirren sisusta. Hirsjumi ollut ahkerana.
... se on syytä vaihtaa. Alimpien hirsien vaihtoa kutsutaan kengitykseksi. Jossain vanhassa rakennusoppaassa (joka kyllä on hyllyssäni, mutta jonka nimeä en muista) oli ytimekäs kengitysohje otsikon "Laho hirsi" alla: "vaihda hirsi". Tätäohjetta noudattaen sahasin moottorisahalla ja nakuttelin taltalla alimman hirren lahon alaosan pois:


Ja panin sen tilalle viiden tuuman parrun.


Alle siis betonisokkelia vasten kattohuopakaistale kosteussuluksi ja päälle alkuperäistä hirttä vasten pellavanauhaa tilkkeeksi. Tunkkaus helpotti hommaa kummasti.


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Lattianpurkua ja hirsikorjausta

Viikko vierähti viime vuosisadan alkupuolella rakennettua hirsitaloa korjatessa - oikeammin lähinnä korjausta valmistellessa, sillä kahdelta ihmiseltä (yksi omistajista ja minä) meni vajaan viikon ihmistyötunnit kahden huoneen lattiaa avatessa, eristeitä lapioidessa ja talon alustaa putsatessa. Lähipäivinä pääsemme mukavampiin hommiin eli hirsikorjauksin ja lattian rakentamiseen.

Talo on noin 60 neliön puolitoistakerroksinen, nelihuoneinen, pohjapiirrokseltaan suunnilleen neliön muotoinen rakennus. Betoniperustus on ainakin osittain säästöbetonia (seassa pieniä kiviä) ja raudoitettu nurkista, ehkä muualtakin. Alin hirsivarvi lepää suoraan betonin päällä ilman kosteuskatkoa. Ulkovuorilautojen alta paljastui, että arviolta noin puolet alimmasta hirsikerrasta onkin alaosaltaan laho (kuiva, pölyksi hirsijumien ja ehkä muidenkin syöpäläisten jäljiltä muuttunut). Nyt korjattavien huoneiden lattiat olivat vinossa. Lattian avauksen yhteydessä ilmeni, että lattiaa kannattaneet niskat olivat painuneet niiden tukena olleiden kivien tai tiilipinojen petettyä ja eristeitä (sahanpurua) kannattaneen umpilaudoituksen pudottua paikoin maahan saakka. Useimmat lankkuniskat olivat kuitenkin ehjät.

Lattian rakenne ylhäältä lukien: maalattu, lattialankkuihin naulattu kovalevy, kerros (enimmäkseen) Hämeen Kansa -sanomalehtiä suunnilleen väliltä 1940-1961, 20 cm sahanpurua, kerros Hämeen Kansaa ja muuta paperia, umpilaudoitus.





sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Oulun Lyseon lintukokoelmat I. Kokoelman alku

Päivitin 14.3. ja oikaisin muutamia tietoja.

Aloitan tässä juttusarjan otsikossa mainitusta aiheesta, Lyskan lintukokoelmista. Saattaa tulla useampikin tarina... Täältä sekä täältä sopii vilkaista, millainen (työ-)paikka Lyseon biologian luokka on viime vuosikymmeninä ollut.

Alla oleva kuva: Linnun silmin Lyseo ympäristöineen näytti jokunen vuosi sitten tältä. Lyseo on tuo keltainen, mutkikas rakennus kuvan keskellä olevan Frantzénin puiston alapuolella. Siitä alaoikeallevasemmalle laskee Pokkitörmä Oulujoen suiston haaraan. Kun Lyseon täytettyjen lintujen kokoelmaa alettiin kartuttaa pontevasti vuonna 1890 (jolloin Oulun suomalainen lyseo, nyky-Lyseon edeltäjä, tähän nykyiseen taloon muutti), koulutalo oli aika lailla pienempi; noita kuvassa alaspäin sojottavia siipiä ei tuolloin ollut. Biologian luokka on vasemmassa siivessä, ikkunat pihalle päin.


Olen tässä alkuvuoden mittaan käynyt Lyseon luonnonhistorialliset kokoelmat läpi sangen tarkkaan. Lyseolla alkaa (alkanee) remontti parin vuoden päästä, ja on syytä tietää mitä talossa on ennen evakkoon menoa. Tämän ja seuraavienkin katsausten lähdeaineistona (itse lintujen lisäksi) ovat monenelaiset luettelot ja listat. 
Opetusvälikappalten luettelon kannesta
Kokoelmaluetteloita on neljä.

Oulun suom. lyseon Huonekalujen, Opetusvälikappalten ja muun omaisuuden luettelossa on varhaisin, kahden sivun mittainen lista luonnonhistorian kokoelmista. Siihen on kirjattu vuosina 1890 ja 1891 lyseolle tulleet täytetyt linnut kirjaamispäivämäärineen ja hintoineen. Sidottu kirja sisältää siis muunkin koulun omaisuuden, ja sitä päivitettiin ainakin vuoteen 1903 saakka. Kirja on Oulun Maakunta-arkistossa. 
Luettelo Oulun suomalaisen lyseon eläin- ja kasvikokoelmassa säilytetyistä esineistä on käsin kirjoitettu luettelo (kuva alla), löytyi Lyseon vintiltä muinaisten omaisuuluetteloiden välistä. Se listaa vuosina 1880–1920 kokoelmaan ostetut ja muuten tulleet täytetyt eläimet ja muut kokoelmanäytteet. Luettelossa on linnun nimi, hankinta-aika, linnun alkuperä (paikka ja päivämäärä) sekä tietoja lahjoittajista ja täyttäjistä. Vaikka siitä löytyvä vanhin hankinta on vuodelta 1880, sitä on alettu pitää vasta 1890-luvulla, näköjään siinä järjestyksessä kun näyttelykappaleet ovat luetteloitsijaan vastaan tulleet. Esimerkiksi monet 1890 ja 1891 koululle saapuneet linnut on merkitty koululle hankituiksi jopa vasta vuonna 1894.  
Luettelo Oulun suomalaisen lyseon eläin- ja kasvikokoelmissa säilytetyistä esineistä. 
Kokoelmaluetteloissa on yleensä lajeittain kerrottu päivämäärä, tieteellinen nimi sekä luetteloonkirjaamisvuosi. Joissakin tapauksissa on mainittu myös muita tietoja, kuten hinta, lahjoittaja ja poistovuosi, jos näyte on vaikkapa ollut koin syömä. Koska kokoelmaluettelot on kopioitu aikaisemmista munkkimenetelmällä, tietoja on hävinnyt tai muuttunut jonkin verran, ja huomaan myös vanhimpien tietojen tulkintoja tehdyn.

1890-luvulta 1930-luvulle pidettyä katalookia.
Luonnonhistoriallisten ja maantieteellisten kokoelmien luettelo löytyi niin ikään vintiltä. Siihen on kopioitu yllämainitun käsin kirjoitetun luettelon tiedot. Sen varhaisin lintu-uutuus on vuodelta 1918, viimeisin on vuodelta 1934, muita kuin lintuja siihen on lisätty vielä 1935. Luettelossa on linnun numero, nimi, hankinta-aika, poistoaika ja linnun alkuperä (paikka ja päivämäärä) sekä tietoja lahjoittajista ja täyttäjistä. Monesta tähän luetteloon lisätyistä linnuista kerrotaan myös hankintahinta.
Maantieteen ja luonnonhistorian opetusvälineiden kantaluettelo Oulun lyseossa on viimeisin.  siihen on kopioitu edellisen luettelon tiedot, ja sen varhaisin lintulisäys on vuodelta 1934, viimeisin 1958. Tässä luettelossa on linnun numero, nimi, hankinta-aika, poistoaika ja linnun alkuperä (paikka ja päivämäärä), tietoja lajoittajista ja täyttäjistä. Näytteet on myös numeroitu. Kantaluettelon vanhin osa käsittää linnut 731–909 (juokseva numerointi). Myöhemmät hankinnat on merkitty vuodesta 1936 vuoteen 1949 numeroin 2445–2961 (samalla käsialalla kuin aikaisemmat merkinnät) ja vuodelta 1958 3460 (eri käsialalla). 
Lisäksi tietoja on parissa muussakin lähteessä.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Maistiaisia

Menipä kuukausi ilman uusia juttuja - ennenkuulumatonta.... helmikuun kirjoitusenergiaa on syönyt Oulun Lyseon luonnohistoriallisten kokoelmien inventointi, työhommia siis, joka on syytä urakoida ainakin lintukokoelman osalta alta pois, koska maaliskuun lopulla alkaa kengitys- ja lattiankorjuupesti Etelä-Suomesa. Ja on tässä ensimmäinen lapsenlapsikin syntynyt, ja sanouduttu irti opetusvirasta (vapaa siitä itse asiassa jo viime kesästä lähtien).

Joten panen tähän vasta vähän kuvia kokoelmahommasta. Kunhan lintupuoli on selvittetty, onkin jutun juurta pitkäksi aikaa.

Lyseolla on pöllöjä...


 ..ruokkilintuja...                                                                       ..vähän oudompiakin vesilintuja...


 .......tikkoja, pikkkulintuja, vesilintuja...




... lokkilintuja ja lisää vesiäisiä...   
                ...krokotiili....