perjantai 29. marraskuuta 2019

Isovanhempieni kirjeenvaihto talvisodan ajoilta, osa 2. Sota alkaa. Kirjeet 30.11.-9.12.1939

Talvisota alkoi 30.11.1939. 

Joulukuun alkupuolelle Eemeli lähetti yhden kortin ja kirjeen  kotiin. Niissä ei sota-asioista ollut mitään. Vasta 9.12.1939 kirjoitetussa kirjeessä oli maininta sodan alkamisesta:


Paula oli Helvin sisko.

Helvi sen sijaan kirjoitti sodan alkamisesta heti 30.11.:


"On se sikamaista ryssältä kun ensin järjestävät siellä Mainilassa sen ampumisjutun saadaksensa syyn ruveta pommittamaan siviiliväestöä. Eihän täällä Porissa toistaiseksi ole vielä mitään tapahtunut mutta meidän hetkemmehän voi tulla koska tahansa."

Ja 3.12.1939:

"Olemme vielä täällä kotona toistaiseksi. Toissapäivänä (perjantaina) oli täällä ilmahälytys, mankelihuoneesta on tehty suoja. Olimme siellä tunnin verran koko talon väki."

" Kun se Italia lähettäisi apua oikein tuntuvasti tänne niinkuin Espanjaankin. Vaikka eipä tässä taida kenenkään vieraan apu mitäään tuntua, itse Suomi on aina saanut auttaa itseään. Kyllä se ryssä tarvitsisi niin että tuntuisi. Ajatella että kaksi kertaa sukupolven aikana saamme sitä vastaan taistella. Lehdethän sinn tulevat kai joista olet lukenut Helsingin pommitukset y.m. Tänne Poriinkin on aivan virrannut pakolaisia, niin ettei kai täällä vielä hätää ole. Ne lentokoneet (pommikoneet) saivat ensin kauhua aikaan."

Ja 7.12.1939:

"Täällä  oli toinen ilmahälytys maanantaina mutta ei sen ihmempää kuitenkaan sitte tullut Jumalan kiitos."

"Matti, Reino ja Jouko (Helvin veljiä) ovat myös Kannaksella, en tiedä paikkaa tarkemmin.
Ensin tuntui ilkeältä tämä sodan alkaminen mutta nyt jo tuntee ylpeyttä isänmaansa puolesta. Tätä maata kun koko maailma ylistää, ja ihmettelenkin kuinka urheasti on tähänkin saakka pitänyt puoliaan. Ja myös pitää loppuun asti. Minusta vaan niin ihmeellisesti tuntuu että ryssä sen loppujen lopuksi oikein kunnolla häviää.
Ajattele kuinka ylpeätä se olisi kun vaan sieltä Neuvostoliiton eteläosista alkaisi kuulua kahakoita siin jo menisivät ryssän kortit sekaisin. Ja se on minusta sikamaista kun Ruotsi ei jo lähetä edes niitä vapaaehtoisiansa jos päästää ollenkaan. Mutta onhan tässä Ruotsin oma asiakin kysymyksessä."

"Pori on kyllä täysin pimeä tätä nykyä, muuttui heti ensimmäisen hälyytyksen jälkeen."

Yllämainitussa 9.12. kirjeessä Eemeli kirjoittaa kotiin:

" Rakkahin ystäväni! Me voitamme tämän sodan! Mahdollista on, että voitto maksaa paljon verta ja paljon kärsimyksiä, mutta tämä ihana maa ja tämä suurenmoinen kansa ovat sen arvoiset. Vasta ensimmäisen kerran tuhannen vuoden kuluessa Suomi saa itse lunastaa tulevaisuutensa takeet! Sen vuoksi se myös voittaa. Tule aika, jolloin tyrannit ja kansojen orjuuttaat ja pyövelit sellaiset kuin Stalin ja Hitler vaipuvatt alas ja kansat saavat jälleen vapautensa. Suomen kansan osaksi on tullut alkaa tämä taistelu. Tehkäämme se kunnialla! Tämä on onneksi Suomen kansalle, tämä kaikki! Me olemme yhtä, jokainen. Sen vuoksi: rohkaise jokaista, joka vapisee. Rohkaise, koska saamme elää suurta aikaa, sankariaikaa! Suomella ei vielä koskaan ole ollut tähän tilaisuutta. Sen on aina pitänyt elää ja taistella muiden lipun alla ja muiden kunnian katveessa."

"Tuskin osaan enää kuvitella, minkälaista on olla kotona sinun ja rakkaiden lapsieni Ullan, Askon ja Maijan keskellä! Niin on tämä kaikki minut "niellyt". Sen vuoksi minun vihani Venäjää ja Saksaa kohtaan on koskaan sammumaton - niinkuin olkoon sinun ja lapsiemme. Että meidän pitää menettäää kotimme, onnemme, toisemme - ehkä ikuisiksi ajoiksi... noiden kahden miehen, kahden "ihmiskunnan vihollisen".
Kello on nyt 2.25 kun tykistötuli taasen on avattu. Jymisee mahtavasti!
Suomalaiset ampuvat ja johtavat tykistötulta loistavasti. Kerro se porilaisille. Ja sano, ettei pidä pelätä mitään, ei piruakaan, vaikka se tulisi vastaan Stalinin ja tai Hitlerin hahmossa."

*****
Aikaisemmat kirjeet ovat "talvisodan kirjeet" -tunnisteen takana.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Mainilan laukaukset - 8- divisioonan tiedonanto N:o 3 27.11.1939

8. divisioonan tiedonanto N:o 3 27.11.1939 koski Neuvostoliiton Mainilan kylässä Kannaksella lavastamaa välikohtausta, jonka perusteella NL purki maidemme hyökkäämättömyyssopimuksen. Mainilan laukauksista on selostusta mm. Suomen Sotahistoriallisen seuran sivuilla ja Wikipediassa .  Kooltan paperi on 22 x 35 cm.

Tiedonanto on peräisin äitini isän, Eemeli Toivosen papereista. Vaari oli talvisodan Kannaksella 8. divisioonan esikunnassa aseupseerina.




****
Talvisota alkoi muutaman päivän kuluttua, 30.11.1939.

maanantai 25. marraskuuta 2019

Isovanhempieni kirjeenvaihto talvisodan ajoilta, osa 1. 16.10.- 26.11.1939.

Tässä ja muutamissa seuraavissa jutuissa julkaisen otteita äitinä vanhempien Helvi Toivosen os. Mela  (1902-1982) ja Eemeli Jalmari Toivosen (1885-1962) kirjeenvaihdosta talvisodan tienoilta. Mummi oli lastensa Ullan (äitini, 1927-2010), pikkuveli Askon ja kuopus Maijan kanssa kotona Porissa. Vaari oli  sodan ajan Kannaksella 8. divisioonan esikunnassa. Eemelin tausta oli suojeluskunnassa. Sisällissodan (jonka aikaista päiväkirjaa Mäntsälän Sääksjärveltä voi lukea tämän linkin takaa) jälkeen Eemeli alkoi suojeluskuntauralle ja toimi mm. Mäntsälän suojeluskunnan piiripäällikkönä vuosina 1919-1922. 1924 perhe muutti Seinäjoelle, kun Eemeli nimitettiin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin sotilasohjaajaksi. Eemeli jäi sieltä eläkkeelle luutnanttina 1935, minkä jälkeen perhe muutti Poriin.

Kirjeet ovat säilyneet, koska mitään ei ole heitetty menemään muutamaan sukupolveen....

Pariskunnan rakkausasiat ja perheen rahahuolet saavat jäädä kirjeiden uumeniin, samoin kuin useimmat muut sotaan liittymättömät seikat.

Perhe Porissa rauhan aikaan keväällä 1941
Kölnische Illustrierte Zeitung 3/1935: juttu lotista. Tuo keskimmäinen mies on E.J. Toivonen, äidin isä. Kuka on tuo toinen mies? Entä lotta?


Ensimmäinen kirje 16.10.1939 Seinäjoelta Eemeliltä Helville.  Eemeli matkusti Seinäjoelle, missä Etelä-Pohjanmaan sotilaslääni perusti 8. divisoonan. Panen tämän kirjeen kokonaan tähän. Sisältö: pistimenlähetyssekaannusta, spiuuneja (vakoilijoita) junassa ja Lapuan patruunatehtaalla, kansan mieliala.


"Talossamme kävin myös. Se oli täynnä pakolaisia jostakin etelästä". (Perheellä oli vielä myymätön talo Seinäjoella, Kalevan talo.)

Spiuuneja:

"Olen korkeammassa portaassa, kuin mitä lkp-määräyksessä oli merkitty, mutta en voi sanoa, missä, koska täytyy välttää vakoilua; vakoilijoita on liikkeellä paljon, Täälläkin on sellaisia pidätetty, ainakin yksi. Lapuan patr. tehtaan vartiopostin ääreen on muutama päivä sitten ammuttu yksi. Oli mennyt naiseksi pukeutuneena vahdin puheille, ja kumartaessa oli tukka lähtenyt liikkeelle, jolloin vartija oli päästänyt laukauksen korvasta sisään ja soittanut poliisikonttoriin, että tulkaa noutamaan pois "raato". En muista, joko edell. kerralla kerroin, että matkatessani tänne oli Porista Haapamäelle samassa vaunussa spiuuni, joka minun piti Haapamäelle päästyämme antaa poliisille, mutta poliisia ei ollut näkyvissä ja se konna pääsi häipymään jonnekin."


 


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Vanha varasto Vihannista 3. Lattia, ikkunaa ja loppu lähenee.

Sitten viime rakentaman on varaston pystytys edennyt niin, että sen valmiusaste on noin 99 % ja rakenne-, käyttöönotto ja loppukatselmus on kunnalta tilattu.

Nyt näyttää sisällä tältä. Roinaa on jo alkanut kertyä.


Lattiaan käytin rakennuksen huoneiden välissä olleita seinälautoja ja uutta, samanvahvuista 32x100 lankkua. Täällä Limingan lakeuden pelloilla on kuivilla keleillä melkoiset pölymyrskyt, minkä vuoksi panin lattian alle ilmansulkupahvin estämään hiekan pöllyämisen lattiaan ehkä tulevien rakosten läpi. Samasta syystä pitää seinälautojen hatarimmat rakoset vielä peittää sisäpuolelta listalla. Ikkunat ovat paikoillaan väliaikaisesti muovin suojassa. Rapsutan ja maalaan ne keväällä.


Tämän päätyseinän oven suunnittelin ensin keskelle seinäää, mutta panemalla se toiseen laitaan ei tarvinnut katkaista tuota keskitolppaa. Alkuperäiset seinälaudat eivät riittäneet, joten käytin päätyyn entisiä huopakaton aluslautoja. Niiden pontit olivat melko epämääräiset sikäli kun niitä edes oli, joten rakojen peitoksi panin rimat. Päätykolmioon tullee ikkuna.


Laitan viimeiset kuvat kun on täysin valmista.

***


*


tiistai 29. lokakuuta 2019

Vanha varasto Vihannista 2. Runko, katto ja seinät.

Varastonsiirron alkuvaiheiden jälkeen menikin puolenkymmentä vuotta ennen seuraavaa siirtoa. Syksyllä 2018: haapojen katkonta, maan pintakerroksen lapiointi pois, betonitolppien ja peruskivien asemointi, persparrujen asennus vaateriin, ristimitan tarkistus, lattianiskojen alustava asennus. Apumiehinä Ari-Pekka Kvist ja Esa Borén. Meininki oli toki tehdä koko homma jo tuolloin, mutta niin kävi, että rakennuksen persparrut talvehtivat vanhojen kattopeltien suojassa syyskesään 2019.

Juuri tätä pidemmälle ei rakennus edennyt syksyllä 2018. 
Loppukesällä 2019 homma jatkui vaaterin tarkistuksella - hieman joutui lisäämään palikkaa muutaman tolpan päälle maan annettua periksi talven aikana. Ensimmäkseksi pystytolpat vinotukien avulla paikoilleen.


Seuraavaksi yläsidepuut tolppien nokkaan. Seuraavassa kuvassa kuusimetrinen yläsidepuu on nousemassa sijalleen. Tein lankusta tuommoiset portaat, joita pitkin parru nousi yhdenkin ihmisen voimin "kevyesti". Onneksi Borénin Esa tuli apuun moneksi päiväksi, ja raskaimmat hommat kevenivät ja nopeutuivat kummasti. Samalla työturvallisuuskin kohentui.



Kurkihirreltä räystäälle ulottuvat ruoteiden kannattimet ovat myös sangen järeää tavaraa. Niiden asennusta varten tein kakkosnelosesta telineet kulkusilloin ja suojakaitein. Panen tähän alle useamman kuvan tästä vaiheesta, 







torstai 10. lokakuuta 2019

Vanha varasto Vihannista 1. Purku.


Varasto
Tässä ja parissa myöhemmässä jutussa kerron otsikon mukaisesta asiasta, joka minun osaltani alkoi kesällä 2013. Miksi vasta nyt, noin vanhasta asiasta? Koska purettu rakennus on siirretty uuteen paikkaan ja sen kokoaminen alkanut. 2013 olin paikalla, kun restarointikisällikurssin guru Perttusen Ilu sai puhelun kollegaltaan Esko Paloniemeltä, jonka yritys oli urakoimassa Vihannin aseman siirtoa ratatöiden edestä. Aseman pihalla oleva purettava varasto kaipasi uutta omistajaa, ja minullehan se päätyi. 

Rakennuksen hinnaksi sovittiin aluksi kolme pientä Tullamore Dew -viskiputelia. En juuri viitsinyt tingata. Hinta tosin nousi kolmanneksella, kun osa purkujätteestä päätyi asemarakennuksen siirrosta syntyvän jätteen seuraksi jätelavalle.

Asiallinen hinta 52 neliön rakennuksesta.
Rakennus oli (ja on)  kooltaan 5,2 x 10 metriä. Sen runko on pääasiassa viitos- ja kuutosparrutavaraa. Ovia on viisi, kolme yksittäistä ja yksi pariovi. Huoneita on kolme, yksi n. 5,2 x 6 m ja kaksi pienempää. Pieniä ikkunoita kaksi. Maalattia, paitsi pienimmässä huoneessa lankkulattia. Rimahuopakate. Seinät leveää ja tuuman-reilun puolentoista tuuman paksuista ponttilautaa (pystylaudoitus).

Isoimman huoneen seinää, parrurunkoa ja vinotukia.
Ruoteiden kannatinniskat lepäävät kurkihirren ja yläsideparrun varassa. Yllä olevassa kuvassa näkyy jänniä lovia niskoissa. Ne ovat perua tämän rakennuksen edeltäjän ajalta, jolloin katto oli paljon nykyistä jyrkempi. Vastakkaisten lappeiden niskojen välissä on noissa lovissa ollut kitapuu tapeilla kiinnni (tapinreiät näkyvät kuvassa myös). Kattokulmaa loivennettaessa kitapuut on tietysti poistettu,  uusia kitapuita ei ole asennettu mutta lovet jäivät. Laitan nästä kuvan myöhemmin.  Kuva tästä on alla. Milloin tämä muutos tehtiin, en tiedä.




Purku on aina helppoa. Ensin seinälaudat ja ovet pois, sitten kattohuopa ja ruoteet, sitten vinotuet. Tässä vaiheessa on syytä merkitä keskeiset uudelleenkäytettävät osat yksilöllisesti kirjaimin ja numeroin, jotta palapelin kokoaminen myöhemmin on ylipäätään mahdollista. Myös valokuvia on otettava mieluummin liikaa kuin kitsaasti.


Lisäksi hyvät ja selkeät piirrokset auttavat. Tässä kaksi esimerkkiä hyvistä ja selkeistä piirroksista.




lauantai 10. elokuuta 2019

Pappilan porstuan perusparannus

Hailuodon vanhan pappilan (valmistui v. 1903) korjaukset jatkuivat rankorakenteisen porstuan kimpussa (pappilan sauna-pyykkituvan uusimmista vaiheista voit lukea täältä). Pappilan asujaimet kertoivat porstuassa tuntuvan epämiellyttävää maan-lahon-hajua. Pihamaan multa olikin aikojen saatossa noussut laudoituksen alareunaa kiertävään tippalistaan saakka, joten hajun syy voisi olla huono alapohjan tuuletus vai olivatko perslankut lahonneet. Ehkä sama asia on askarruttanut pappilan entisiäkin asukkaita, koska kolme alinta vuorilautaa olivat selvästi uudempaa perua kuin alkuperäiset.


Alimpien lautojen irrotus paljasti porstuan perustuksia korjatun  aiemminkin (-70-luvulla ilmeisesti), koska raamisahattu perslankku (oikeastaan -parru) oli uudempaa tavaraa kuin muut alapohjan kirveellä veistetyt tukirakenteet. 





Meininki oli siis tarkistaa alapohjan rakenteiden kunto ja vaihtaa huonoksi menneet osat sekä korottaa persparru reilusti irti maasta. Lattian alla oli onneksi sen verran tilaa, että siellä kykkimällä mahtui työskentelemään. Tulin ryömineeksi ja kontanneeksi enemmän kuin kertaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen. Porstuan lattianiskoja tukivat kaksi kiviin tukeutuvaa hirrenpätkää; ne vaihdoin uusiin. Lisäksi laitoin pari väliaikaista tukea.


Maa porstuan alla on hienoa hiekkaa. Sen päällä oli vuosikymmenten mittaan kertynyttä lehtiroskaa, ja vähän syvemmältä paljastui hiiltä, joka on peräisin pian valmistumisensa jälkeen 1901 palaneesta edellisestä pappilasta. Maa oli pääasiassa pölisevän rutikuivaa, mutta muutamin kohdin selvästi kosteaa. Pienen sylyksen verran löytyi kosteita  lahopuun kappaleita sekä vajaa nelimetrinen hirsi, jonka hiekkaan painunut alapuoli oli myös kostea ja muusiksi lahonnut.  Poistin roskaa, hiekkaa ja lahon puun. 

Ensin siis alimmat laudat pois, sitten sivu kerrallaan tunkilla persparrua hieman irti perustuksen kivistä ja pystyjen alapäät poikki soivalta korkeudelta. Persparrut olivat kovat ja ehjät, mutta niissä oli hyvin pistävä haju. Niinpä ne vaihdettiin uusiin nelosparruihin. Niiden alle tuli uutta kivijalkaa lähistöllä taannoin palaneesta talosta.


Oviseinä ennen...


...sitten...


... sen jälkeen:


... ja nyt, ennen viimeisiä hiplauksia, kuten uuden tippalaudan asennnusta ja portaan trimmausta:


Kivijalan väleihin tulee vielä kiviä, mutta tuuletus pelaa kyllä paremmin kuin ennen. 

Lattian alta löytyi peltopyyvainaan jäännnökset, kanan jalka, jäniksen käpälä ja ehkä rastaan muumio. Voinko lukea peltopyyn perinnerakentamispinnaksi?  Semmoisia on minulla nyt 122 (viimeisimmät mustapyrstökuiri ja sinirinta viime keväältä pappilan pihasta). Onko jäniksenkäpälä pantu perustuksiin onnenkaluksi (ainakaan jänistä se ei ole auttanut...).

Peltopyytä ja kananjalka 
Homma jatkuu kuun loppupuolella vielä seinän viimeistelyllä, ja sauna-pyykkituvan kanssa on vielä pientä laittoa. Näistä kerron sitten.