keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Isovanhempieni (ym.) kirjeenvaihto talvisodan ajalta 4, tammikuun puolivälistä. Rallatus ja pakkasia.

Aitini Ulla Toivonen  - tuolloin 12-vuotias - kirjoitti isälleen 13.1.1940, että

"Täällä Porissa ei ole tapahtunut mitään jännittävää! Ja hyvähän se onkin. Tänne on kyllä pudotettu 36 pommia, mutta eihän se ole mitään siihen verrattuna, mitä siellä on. Ja arvaas mitä! Kaikki pommit putoilivat vain pelloille, vähän matkan päähän ammattikoulusta."

"1.
Ja se Molotovin sota oli kauhia,
hurraa, hurraa, hurraa.
Kun miljoonalle nälkäiselle ryssälle,
antoi käskyn hyökätä rajalle,
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallallaa,
hurraa, hurraa, hurraa"

2. 
Ja se oli Molotovin meininki
....
Jotta ampua murskaksi Helsinki
Ja perustaa Suomehen kolhoosi
...

3. Mutta Suomen pojat ne ampuivat
...
Että ryssän "rauhanlinnut" tippuivat,
ja Molotovin peltitankit rikkuivat
....

Eri kiva laulu, "Oolannin sodan" nuottiin.

Terve! Sama
Hei vaan "

Eemeli kirjoitti Helville Poriin 21.1.1940:

"Olet kysynyt useamman kerran, tarvitsenko täällä mitään kotoa lähetettävää. En tarvitse mitään, kultainen, kun vain täällä olisi välttämätön. Voin tästä lähin lähettää kotiin vähintään 1000:- kuukaudessa. Tästäkin on suurin osa teille, pikku kakarat. Ja ehkä saan muutakin lisätuloa aikaan tästä lähin - teidän edestänne.
...
Olen myös kertonut upseereille Maijan laulusta: "Miljoonalle nälkäiselle ryssälle antoi käskyn hyökätä rajalle". Kaikki ovat nauraneet ja lähettäneet Maijalle terveisiä.

Vaikka Askollehan se kunnia oikeastaan tästä kuuluisi, koska hän on sen laulun opettanut. Asko on potra poika, "isän potsi".
...
Täällä olen kokenut elämäni kovimmat pakkaset: 47 astetta. Mutta minun kohdaltani se on mennyt aivan kivuttomasti, niinkuin yleensä kaikkien meikäläisten, lukuun ottamatta nenänpäätä ja poskia, jotka yhdeltä ja toiselta saattavat hiukan kirjavoida ja herättää naurua. (Mutta iivanoiden on varmaan ollut hirvittävät oltavat. Heitä on paleltunut kuoliaaksi paljon, todennäköisesti tuhansia).

Rintamalta ei mitään uuutta. Odotettavisssa kyllä on, mutta jos siitä tulee tosi, niin lehdistä saatte lukea. Kun meillä vain olisi voimia, ja kun Jumala meitä edelleen auttaisi, niin se tulisi olemaan, se "odotettava" ehkä vieläkin suurempi kuin Suomussalmi. Mutta kun olemme jo viikkokausia sitä odottaneet eikä vain kuulu ratkaisua, niin alan luulla, että yritys on voimmillemme liian suuri. Olisin onnellinen ja lahjoittaisin vaikka takin yltäni, jos "se" toteutuisi. Mutta tästä ei enempää.

Loman saanti alkaa olla mahdollisuuksien rajoissa, mutta edelleenkin tavattoman vaikeata. Näiden viime kirjeiden johdosta alan ikävöimäänkin päästä käymään luonanne. Loma-aika on 8 vuorokautta matkoineen. Siis noin 4-5 päivää kotona. Olisi se mukavaa. Osaisikohan "kunnolla" enää ollakaan.

Inkalan Einolta sain pari päivää sitten kortin ja osoitteen (Res. alik. Eino Toivonen, 5./JR12, Kenttäpostikonttori 1). Mitkä ovat Matin, Reinon ja Joukon osoitteet?

Kun tätä kirjoitan, on huoneessa kuuma kuin saunassa, vaikka on vain paita, housut ja sukat päällä. Mutta kyllä oli muutama päivä sitten toisin!

Näinä päivinä matkustan L:n Matin (ilmeisesti Matti Laurilan) joukkoja - oikeammin joukkojen tuttavia - tervetimään. Niin, siellä ei ole enää Y. Haavistoa, ei Kaarlo Karia eikä eräitä muitakaan ystäviäni... kirjoita, vieläkö Aarne K. on Porissa.

Nyt lopetankin tähän. Paljon terveisiä Sinulle, Ullalle, Askolle, Maijalle ja Pirkolle, 

                                                                                                               Kuulemiin. Eemelinne"

maanantai 30. joulukuuta 2019

Hyvää vuodenvaihteen tienoota ja onnellista uutta vuotta lukijoille!

Siis sitä mitä otsikossa jo mainittu, kaikille!

Omin pikku kätösin tein piparitalon, joka mukailee syksyllä pysytettyä perinnerakennusta. Huom. kirveet ja muovailumarsipaaniukot.


Meillä vietettiin myöhäisaattoa vasta eilen, koska lapset perheineeen olivat varsinaisen joulun appiloissaan/anoppiloissaan tms. Syötiin: savujuureskeittoa, pinaattifetapasteijoita, smetanasilliä, mätisilliä, suutarinlohta, graavia lohta, kylmäsavulohta, lohipiparjuurirullia, kaalisalaattia, tuorepuristettua omenamehua, puolukka- ym.. marjamehua, punkkua, valkkaria, lanttulootaa, pottulootaa, sieviläistä luomunyhtökasleria, vävyn työpaikalta saatua normikinkkua, kinkunliemisoosia, sinappia, joululimppua, voita, jälkkärinä luumurahkaa, torttuja, kahvia, suklaata. Pääkokkina taas rouva Rönkä. Joulupöydässä myös kaksi viime jouluun nähden uutta pienhenkilöä. 


Meidän klaani (paitsi yksi vävy):


 ****

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Isovanhempieni kirjeenvaihtoa talvisodan ajalta 3. 12.12.-joulu 1939 sekä muuan surullinen sivujuoni Pelkosenniemen taisteluista


Kirjeessään 12.12. 1939 Helvi  kirjoittaa "... on joskus niin ikävä että on mahdotonta olla valittamatta."

Varsinaisista sota-asioista: 

"Matilta sain tänään juuri kirjeen, 5.p. lähetetty. Sanoi olevansa 10 km. rintamalta ja kertoi Joukon jo saaneen tulikasteen silloin; Jouko on paraikaa taistelussa, sanoi. En tiedä kuinka teidän kaikkien laita on siellä." (Matti ja Jouko Mela, Helvin nuorempia veljiä.)

"Tänne Poriin on tuotu kovasti haavoittuneita. Koulut ovat sairaaloina, Punaisen Ristin liput katolla.  
Matti kirjoitti että että kaikki  menisi hyvin kun ei niitä ryssiä vaan olisi niin pirun paljon ja laumoittain. Hän oli kovasti innoissaan ja kertoin että rinta aivan tahtoo pakahtua raivosta ryssiä kohtaan katsellessaan öisin kylien paloja, ryssä kun on saanut ne aikaan.
Siviiliasioista älä huolehdi siellä, mielenjännitys on toistaiseksi meillä pahinta. Ei ole enää ollut ilmahälyytyksiäkään, ovat muuttaneet kai mieltään kun koko maailmassa nousi häly siviilien surmaamisesta. Vai mikä lie syynä, ovat muuttaneet kai taktiikkaansa.
Täältä on lähtenyt kovasti miehiä sinne pohjoiseen. Vanhat miehet ja nuoret pojat pitävät kotinurkissa vahtia. Luen tarkasti kaikki lehdet ja seuraan kartalla rintamaa ja taisteluja. Minulla on hyvä Kannaksen kartta, josta näen hiukan sinun puoltasi rintamaa, vaikka enhän oikein tiedäkään missä olet."

"...Eerola (Helvin lapsuudenkoti Mäntsälän Levannolla) on muuten täynnä pakolaisia Helsingistä ja yleensä kaikki talot joka pitäjässä ovat täynnä siellä."

Äitini Ulla Toivonen (myöh. Rönkä) keräsi sanomalehdistä Päämajan tilannetiedoituksia:



Helvin kirje 20.12.1939:

"Tämä päivä on aika tarkkaan kulunut kellarissa oloon, oli nim. kolme hälyytystä tänään. Raumalla oli pudotettu 20 pommia, pää-asiassa satamaan. Lapsista on huoli aina kun Asko erittäinkin on aina ulkona. Mutta enimmäkseen hän on kuitenkin suojassa."

"A. Koivisto on täällä lääninsairaalassa, oli tuotu haavoittuneena. Kyllä nyt saisivat pommittaa sen ent. Pietarinkin tuusannuuskaksi ja Kremliin myös tiputella tulisia tervehdyksiä. Minua niin kiukuttaa tämä turvattomien kaupunkiemme ahdisteleminen. Kun eivät rintamalla pääse eteenpäin niin kiukuissaan lentelevät täällä."

Muuten kirjeenvaihto oli joulun alla niukkaa. Joulupaketteja ja -kortteja Kannakselle kuitenkin lähetettiin, ja Eemeli lähetti kortin kotiinkin Poriin.


Äitini lähetti joulupaketissa jotain isälleen. Alla on tuosta paketista säilytetty joulupaperi, Stockmannin perua.


****
Suomi on pieni maa: puolisoni äidinisä, reservin luutnantti Kalle Hella, oli ollut samalla suojeluskuntain päällystökoulun I kurssilla Hämeenlinnassa 26.10.1919-30.1.1920 kuin vaarini Eemeli Toivonen (s. 1885).

Kalle Hella (s. 1887) lähti vapaaehtoisena talvisotaan. Hän liittyi Porissa täydennyspataljoonaan, joka matkasi 7.12. Ouluun. Siellä eri puolilta Suomea kotoisin olevista miehistä koottiin jalkaväkirykmentti 40 (osasto Perksalo), joka ohjattiin Lapin Ryhmän alaisuuuteen. Oulusta Kalle lähetti vaimolleen Martalle viisi kirjettä, joista viimeisessä (14.12.1939) hän kirjoitti:

" Tuntolevyni numero on 486716. Sitä levyä kannetaan aina kaulassa ja jos ryssän kuula osuu kuolettavasti niin toinen puoli levystä, jossa on sama numero, lähetetään sinulle. Sitä ennen ei tarvitse mitään huhuja uskoa. Hyvää yötä vain."

Osasto Perksalo lähetettiin 16.12.1939 Pelkosenniemelle torjumaan Savukosken suunnasta hyökkääviä neuvostojoukkoja. Kalle Hella johti komppaniaa 9./JR 40, joka saapui Pelkosenniemelle 17.12. klo 10. Komppania lähti pian hyökkäykseen kohti Kitisen lossia. Iltapäivällä se joutui tulitaisteluun noin kahden kilometrin päässä Savukoskelle johtavan tien vasemmalla polella. Tilanne oli sekasortoinen, ja muun muassa kahden joukkueen johtajat kaatuivat. Kun Kitisen lossin suunnasta lähestyi kaksi vihollisen hyökkäysvaunua ja näiden perässä jalkaväkeä, antoi Kalle Hella perääntymiskäskyn, mutta jäi itse vihollisen konekiväärituleen. Kalle Hella merkittiin 17. päivän sotapäiväkirjaan kadonneeksi. Hänet löydettiin seuraavana päivänä, jollon viralliseksi kaatumispäiväksi tuuli 18.12.1939. Helmikuussa 1940 hänet haudattiin Vammalan Tyrvään kirkon sankarihautaan.

Kalle Hella rauhan töissä

****

perjantai 29. marraskuuta 2019

Isovanhempieni kirjeenvaihto talvisodan ajoilta, osa 2. Sota alkaa. Kirjeet 30.11.-9.12.1939

Talvisota alkoi 30.11.1939. 

Joulukuun alkupuolelle Eemeli lähetti yhden kortin ja kirjeen  kotiin. Niissä ei sota-asioista ollut mitään. Vasta 9.12.1939 kirjoitetussa kirjeessä oli maininta sodan alkamisesta:


Paula oli Helvin sisko.

Helvi sen sijaan kirjoitti sodan alkamisesta heti 30.11.:


"On se sikamaista ryssältä kun ensin järjestävät siellä Mainilassa sen ampumisjutun saadaksensa syyn ruveta pommittamaan siviiliväestöä. Eihän täällä Porissa toistaiseksi ole vielä mitään tapahtunut mutta meidän hetkemmehän voi tulla koska tahansa."

Ja 3.12.1939:

"Olemme vielä täällä kotona toistaiseksi. Toissapäivänä (perjantaina) oli täällä ilmahälytys, mankelihuoneesta on tehty suoja. Olimme siellä tunnin verran koko talon väki."

" Kun se Italia lähettäisi apua oikein tuntuvasti tänne niinkuin Espanjaankin. Vaikka eipä tässä taida kenenkään vieraan apu mitäään tuntua, itse Suomi on aina saanut auttaa itseään. Kyllä se ryssä tarvitsisi niin että tuntuisi. Ajatella että kaksi kertaa sukupolven aikana saamme sitä vastaan taistella. Lehdethän sinn tulevat kai joista olet lukenut Helsingin pommitukset y.m. Tänne Poriinkin on aivan virrannut pakolaisia, niin ettei kai täällä vielä hätää ole. Ne lentokoneet (pommikoneet) saivat ensin kauhua aikaan."

Ja 7.12.1939:

"Täällä  oli toinen ilmahälytys maanantaina mutta ei sen ihmempää kuitenkaan sitte tullut Jumalan kiitos."

"Matti, Reino ja Jouko (Helvin veljiä) ovat myös Kannaksella, en tiedä paikkaa tarkemmin.
Ensin tuntui ilkeältä tämä sodan alkaminen mutta nyt jo tuntee ylpeyttä isänmaansa puolesta. Tätä maata kun koko maailma ylistää, ja ihmettelenkin kuinka urheasti on tähänkin saakka pitänyt puoliaan. Ja myös pitää loppuun asti. Minusta vaan niin ihmeellisesti tuntuu että ryssä sen loppujen lopuksi oikein kunnolla häviää.
Ajattele kuinka ylpeätä se olisi kun vaan sieltä Neuvostoliiton eteläosista alkaisi kuulua kahakoita siin jo menisivät ryssän kortit sekaisin. Ja se on minusta sikamaista kun Ruotsi ei jo lähetä edes niitä vapaaehtoisiansa jos päästää ollenkaan. Mutta onhan tässä Ruotsin oma asiakin kysymyksessä."

"Pori on kyllä täysin pimeä tätä nykyä, muuttui heti ensimmäisen hälyytyksen jälkeen."

Yllämainitussa 9.12. kirjeessä Eemeli kirjoittaa kotiin:

" Rakkahin ystäväni! Me voitamme tämän sodan! Mahdollista on, että voitto maksaa paljon verta ja paljon kärsimyksiä, mutta tämä ihana maa ja tämä suurenmoinen kansa ovat sen arvoiset. Vasta ensimmäisen kerran tuhannen vuoden kuluessa Suomi saa itse lunastaa tulevaisuutensa takeet! Sen vuoksi se myös voittaa. Tule aika, jolloin tyrannit ja kansojen orjuuttaat ja pyövelit sellaiset kuin Stalin ja Hitler vaipuvatt alas ja kansat saavat jälleen vapautensa. Suomen kansan osaksi on tullut alkaa tämä taistelu. Tehkäämme se kunnialla! Tämä on onneksi Suomen kansalle, tämä kaikki! Me olemme yhtä, jokainen. Sen vuoksi: rohkaise jokaista, joka vapisee. Rohkaise, koska saamme elää suurta aikaa, sankariaikaa! Suomella ei vielä koskaan ole ollut tähän tilaisuutta. Sen on aina pitänyt elää ja taistella muiden lipun alla ja muiden kunnian katveessa."

"Tuskin osaan enää kuvitella, minkälaista on olla kotona sinun ja rakkaiden lapsieni Ullan, Askon ja Maijan keskellä! Niin on tämä kaikki minut "niellyt". Sen vuoksi minun vihani Venäjää ja Saksaa kohtaan on koskaan sammumaton - niinkuin olkoon sinun ja lapsiemme. Että meidän pitää menettäää kotimme, onnemme, toisemme - ehkä ikuisiksi ajoiksi... noiden kahden miehen, kahden "ihmiskunnan vihollisen".
Kello on nyt 2.25 kun tykistötuli taasen on avattu. Jymisee mahtavasti!
Suomalaiset ampuvat ja johtavat tykistötulta loistavasti. Kerro se porilaisille. Ja sano, ettei pidä pelätä mitään, ei piruakaan, vaikka se tulisi vastaan Stalinin ja tai Hitlerin hahmossa."

*****
Aikaisemmat kirjeet ovat "talvisodan kirjeet" -tunnisteen takana.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Mainilan laukaukset - 8- divisioonan tiedonanto N:o 3 27.11.1939

8. divisioonan tiedonanto N:o 3 27.11.1939 koski Neuvostoliiton Mainilan kylässä Kannaksella lavastamaa välikohtausta, jonka perusteella NL purki maidemme hyökkäämättömyyssopimuksen. Mainilan laukauksista on selostusta mm. Suomen Sotahistoriallisen seuran sivuilla ja Wikipediassa .  Kooltan paperi on 22 x 35 cm.

Tiedonanto on peräisin äitini isän, Eemeli Toivosen papereista. Vaari oli talvisodan Kannaksella 8. divisioonan esikunnassa aseupseerina.




****
Talvisota alkoi muutaman päivän kuluttua, 30.11.1939.

maanantai 25. marraskuuta 2019

Isovanhempieni kirjeenvaihto talvisodan ajoilta, osa 1. 16.10.- 26.11.1939.

Tässä ja muutamissa seuraavissa jutuissa julkaisen otteita äitinä vanhempien Helvi Toivosen os. Mela  (1902-1982) ja Eemeli Jalmari Toivosen (1885-1962) kirjeenvaihdosta talvisodan tienoilta. Mummi oli lastensa Ullan (äitini, 1927-2010), pikkuveli Askon ja kuopus Maijan kanssa kotona Porissa. Vaari oli  sodan ajan Kannaksella 8. divisioonan esikunnassa. Eemelin tausta oli suojeluskunnassa. Sisällissodan (jonka aikaista päiväkirjaa Mäntsälän Sääksjärveltä voi lukea tämän linkin takaa) jälkeen Eemeli alkoi suojeluskuntauralle ja toimi mm. Mäntsälän suojeluskunnan piiripäällikkönä vuosina 1919-1922. 1924 perhe muutti Seinäjoelle, kun Eemeli nimitettiin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin sotilasohjaajaksi. Eemeli jäi sieltä eläkkeelle luutnanttina 1935, minkä jälkeen perhe muutti Poriin.

Kirjeet ovat säilyneet, koska mitään ei ole heitetty menemään muutamaan sukupolveen....

Pariskunnan rakkausasiat ja perheen rahahuolet saavat jäädä kirjeiden uumeniin, samoin kuin useimmat muut sotaan liittymättömät seikat.

Perhe Porissa rauhan aikaan keväällä 1941
Kölnische Illustrierte Zeitung 3/1935: juttu lotista. Tuo keskimmäinen mies on E.J. Toivonen, äidin isä. Kuka on tuo toinen mies? Entä lotta?


Ensimmäinen kirje 16.10.1939 Seinäjoelta Eemeliltä Helville.  Eemeli matkusti Seinäjoelle, missä Etelä-Pohjanmaan sotilaslääni perusti 8. divisoonan. Panen tämän kirjeen kokonaan tähän. Sisältö: pistimenlähetyssekaannusta, spiuuneja (vakoilijoita) junassa ja Lapuan patruunatehtaalla, kansan mieliala.


"Talossamme kävin myös. Se oli täynnä pakolaisia jostakin etelästä". (Perheellä oli vielä myymätön talo Seinäjoella, Kalevan talo.)

Spiuuneja:

"Olen korkeammassa portaassa, kuin mitä lkp-määräyksessä oli merkitty, mutta en voi sanoa, missä, koska täytyy välttää vakoilua; vakoilijoita on liikkeellä paljon, Täälläkin on sellaisia pidätetty, ainakin yksi. Lapuan patr. tehtaan vartiopostin ääreen on muutama päivä sitten ammuttu yksi. Oli mennyt naiseksi pukeutuneena vahdin puheille, ja kumartaessa oli tukka lähtenyt liikkeelle, jolloin vartija oli päästänyt laukauksen korvasta sisään ja soittanut poliisikonttoriin, että tulkaa noutamaan pois "raato". En muista, joko edell. kerralla kerroin, että matkatessani tänne oli Porista Haapamäelle samassa vaunussa spiuuni, joka minun piti Haapamäelle päästyämme antaa poliisille, mutta poliisia ei ollut näkyvissä ja se konna pääsi häipymään jonnekin."


 


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Vanha varasto Vihannista 3. Lattia, ikkunaa ja loppu lähenee.

Sitten viime rakentaman on varaston pystytys edennyt niin, että sen valmiusaste on noin 99 % ja rakenne-, käyttöönotto ja loppukatselmus on kunnalta tilattu.

Nyt näyttää sisällä tältä. Roinaa on jo alkanut kertyä.


Lattiaan käytin rakennuksen huoneiden välissä olleita seinälautoja ja uutta, samanvahvuista 32x100 lankkua. Täällä Limingan lakeuden pelloilla on kuivilla keleillä melkoiset pölymyrskyt, minkä vuoksi panin lattian alle ilmansulkupahvin estämään hiekan pöllyämisen lattiaan ehkä tulevien rakosten läpi. Samasta syystä pitää seinälautojen hatarimmat rakoset vielä peittää sisäpuolelta listalla. Ikkunat ovat paikoillaan väliaikaisesti muovin suojassa. Rapsutan ja maalaan ne keväällä.


Tämän päätyseinän oven suunnittelin ensin keskelle seinäää, mutta panemalla se toiseen laitaan ei tarvinnut katkaista tuota keskitolppaa. Alkuperäiset seinälaudat eivät riittäneet, joten käytin päätyyn entisiä huopakaton aluslautoja. Niiden pontit olivat melko epämääräiset sikäli kun niitä edes oli, joten rakojen peitoksi panin rimat. Päätykolmioon tullee ikkuna.


Laitan viimeiset kuvat kun on täysin valmista.

***


*