Sivut

lauantai 28. marraskuuta 2015

Myrsky kaatoi haavan - vähältä piti!

Eilen vähän tuuleskeli. Yksi pihan vanhoista haavoista kaatui ja pyyhkäisi mennessään päätyikkunan lippalaudan. Rojahdus ei yllätä, koska tämän haavan kyljestä on jo pitkään lykännyt kääpiä ja sen latvapuoli on kuollut jo vuosia sitten. Varmaan raivaan oksia ja runkoa aivan mökin vierestä, mutta arvelen haapavanhuksen jatkavan elämäänsä niillä sijoillaan, sienten, hyönteisten  ja muiden lahopuunystävien ilona. Ei ole monella pihassa tuollaista!









Tässä vielä komea jättihaapa :
  


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Suokukkojen evoluutiohistoria selviää

Näin lukee suokukosta A. J. Melan Suomen luurankoiset -teoksen toisessa, kokonaan uudistetussa painoksessa vuodelta 1909: "Asuu soilla ja vesiperäisillä niittymailla mieluimmin meren tai järven rannalla. Täällä saa keväällä nähdä koiraslintujen tappelevan keskenään naaraksien suosiosta, Kaulus levitettynä ja kyyrysillään hyökkäävät ne toisiaan vastaan ja tätä leikkiä jatkuu vielä senkin jälkeen kun  jo on ruvennut hautomaan. Vasta kesäkuun lopulla putoavat kaulahöyhenet pois ja muuttuu :n näköiseksi."

Kahlaajat tunnetaan monipuolisista lisääntymistavoistaan. On perinteistä parisuhdetta, mutta myös kauniit ja rohkeat -tyyppisiä pariutumiskuvioita, joissa hyvässä lykyssä vain naaras tietää kuka on munien isä. Suokukko on jopa kahlaajien joukossa tässä suhteessa omintakeinen. Suokukkokoiraita on lisääntymisstrategioiltaan ja soidinaikaislta höyhenyksiltään kolmenlaisia. Kaksi koirastyyppiä on tunnettu jo pitkään. Useimmat koiraat ovat soidinpuvultaan tummia ja kirjavia. Näitä on suokukkokoiraista 80-95%. Tällaiset koiraat tunnetaan ulkomaan kielellä nimellä "independents" tai "residents"; olkoon suomeksi vaikka paikalliskoiraita. Ne valtaavat soidintantereelta pienen reviirin, jolla sitten kukkoilevat ja jonne houkuttelevat mm. naaraita.

Toinen yleinen (5-20%) koirastyyppi on soidinröyhelöiltään valkoinen. Näillä koirailla ("satellites") ei ole soidinkentällä puolustettavaa reviiriä, vaan ne sukkuloivat paikalliskoiraiden reviireillä ja parittelevat naaraiden kanssa kun paikallisten silmä välttää.

Ylärivissä valkoröyhelöisiä satelliittikoiraita, muut ovat paikallisia.
Kuvat David Lank, kooste J. Dale (D. Lankin luvalla)
Kolmas, harvinainen (<1%) koirastyyppi tunnistettiin vasta kymmenkunta vuotta sitten. Useinkin oli nähty naaran näköisten suokukkojen ikään kuin parittelevan naaraiden kanssa. Nämä "naaraat" ovatkin vähän naaraita isompia mutta kautta vuoden röyhelöttömiä koiraita, "faedereita" (vanhassa englannin kielessä "isiä")!

Mikä mielenkiintoista, paikallisia, satelliitteja ja faedereita on populaatioissa vuodesta toiseen. Soidinkentällä paikalliset parittelevat useammin kuin satelliitit ja faederit. Ellei jotain tasapainottavia tekijöitä olisi, pitäsi satelliittien ja faedereiden vähitellen hävitä valinnan niitä karsiessa. Onkin huomattu, että sekä satelliittien että faedereiden kivekset ovat paikallisia isommat; suurempi siittiötuotanto arvatenkin korvaa paikallisia kehnompaa flaksia. Toisaalta, miksi paikalliset ylipäätään sietävät satelliitteja tahi faedereita - nehän näyttävät vievät paikallisilta lisääntymismahdollisuuksia. Ainakin osa vastausta on, että mitä enemmän koiraita soidinkentällä on, sitä paremmin se houkuttelee naaraita.

Soidinkentällä peli vasta alkaa (katso hieno video täällä!). Tyypillinen näky: satelliitti kököttää massa paikallisen reviirillä, paikallinen tökkii satelliittia nokallaan ja kurmoottaa muutenkin. Tämä innostaa naaraita! Katseltuaan aikansa, naaras ja paikallinen parittelevat, ja satelliittikin saa osansa. Naaraat siis parittelevat useiden koiraiden kanssa, ja useimmissa suokukon munueissa onkin useamman kuin yhden koiraan jälkeläisiä. Faederitkin seuraavat mitä soidinkentällä tapahtuu. Yksi faedereiden keino lisääntyä on koettaa hedelmöittää naaras juuri sillä hetkellä, kun se pyllistää pariutuakseen paikallisen kanssa. Ja vielä: faederit voivat antaa paikallisten nousta niiden selkään (mistä "parittelusta" ei tietenkään seuraa lisääntymistä; lisäksi jos paikallinen tuhlaa tässä siittiöitään, faederien lisääntymismenestys paikallisiin nähden paranee). Faederit voivat myös hypätä paikallisten selkään, mitä oikeat suokukkonaaraat eivät koskaan tee. Paikalliset tietänevät, että faederhan se siinä. Ja naaraat tykkäävät katsella tätäkin...

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kallo ja sieniä

Tuomilehtoon karikkeen päälle oli ilmestynyt kallo ilman alaleukaa. Muutakaan luustoa ei lähimailla näkynyt.


Kissan kallo
Kallo on heleposti tunnistettavissa kissan kalloksi. Ensinnäkin se on petoeläimen, koska yläkulmahampaat ovat pitkät ja poskihampaat vailla kasvinsyöjille tyypillisiä kiilleharjanteita. Jyrsijöillä ja jäniseläimillä on isot jyrsimisetuhampaat, pedoilla ei. Kallon kuono-osa on lyhyt (toisin kuin koirapedoilla), eikä kallo ole alienmaisen pitkänomainen, kuten näätäeläimillä. Kissapedoilla on yläleuassa kulmahampaan takana vähemmän (4) väli- ja poskihampaita kuin koirilla (6) (kissojen hampaista lisää täällä ja koirien täällä). Kallon koko kertoo, että se ei ole ilveksen...

Pudonneiden lehtien lomasta törrötti ohuita huitaleita. Arvelen, että ne ovat sieniä nimeltä hoikkanuijakas (Macrotyphula fistulosa), mutta saa joku tietäväisempi varmistaa määrityksen.






Ja vielä tällaisiakin ... mitä lajia? Sieniä kumminkin.