keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Isovanhempieni (ym.) kirjeenvaihto talvisodan ajalta 4, tammikuun puolivälistä. Rallatus ja pakkasia.

Aitini Ulla Toivonen  - tuolloin 12-vuotias - kirjoitti isälleen 13.1.1940, että

"Täällä Porissa ei ole tapahtunut mitään jännittävää! Ja hyvähän se onkin. Tänne on kyllä pudotettu 36 pommia, mutta eihän se ole mitään siihen verrattuna, mitä siellä on. Ja arvaas mitä! Kaikki pommit putoilivat vain pelloille, vähän matkan päähän ammattikoulusta."

"1.
Ja se Molotovin sota oli kauhia,
hurraa, hurraa, hurraa.
Kun miljoonalle nälkäiselle ryssälle,
antoi käskyn hyökätä rajalle,
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallallaa,
hurraa, hurraa, hurraa"

2. 
Ja se oli Molotovin meininki
....
Jotta ampua murskaksi Helsinki
Ja perustaa Suomehen kolhoosi
...

3. Mutta Suomen pojat ne ampuivat
...
Että ryssän "rauhanlinnut" tippuivat,
ja Molotovin peltitankit rikkuivat
....

Eri kiva laulu, "Oolannin sodan" nuottiin.

Terve! Sama
Hei vaan "

Eemeli kirjoitti Helville Poriin 21.1.1940:

"Olet kysynyt useamman kerran, tarvitsenko täällä mitään kotoa lähetettävää. En tarvitse mitään, kultainen, kun vain täällä olisi välttämätön. Voin tästä lähin lähettää kotiin vähintään 1000:- kuukaudessa. Tästäkin on suurin osa teille, pikku kakarat. Ja ehkä saan muutakin lisätuloa aikaan tästä lähin - teidän edestänne.
...
Olen myös kertonut upseereille Maijan laulusta: "Miljoonalle nälkäiselle ryssälle antoi käskyn hyökätä rajalle". Kaikki ovat nauraneet ja lähettäneet Maijalle terveisiä.

Vaikka Askollehan se kunnia oikeastaan tästä kuuluisi, koska hän on sen laulun opettanut. Asko on potra poika, "isän potsi".
...
Täällä olen kokenut elämäni kovimmat pakkaset: 47 astetta. Mutta minun kohdaltani se on mennyt aivan kivuttomasti, niinkuin yleensä kaikkien meikäläisten, lukuun ottamatta nenänpäätä ja poskia, jotka yhdeltä ja toiselta saattavat hiukan kirjavoida ja herättää naurua. (Mutta iivanoiden on varmaan ollut hirvittävät oltavat. Heitä on paleltunut kuoliaaksi paljon, todennäköisesti tuhansia).

Rintamalta ei mitään uuutta. Odotettavisssa kyllä on, mutta jos siitä tulee tosi, niin lehdistä saatte lukea. Kun meillä vain olisi voimia, ja kun Jumala meitä edelleen auttaisi, niin se tulisi olemaan, se "odotettava" ehkä vieläkin suurempi kuin Suomussalmi. Mutta kun olemme jo viikkokausia sitä odottaneet eikä vain kuulu ratkaisua, niin alan luulla, että yritys on voimmillemme liian suuri. Olisin onnellinen ja lahjoittaisin vaikka takin yltäni, jos "se" toteutuisi. Mutta tästä ei enempää.

Loman saanti alkaa olla mahdollisuuksien rajoissa, mutta edelleenkin tavattoman vaikeata. Näiden viime kirjeiden johdosta alan ikävöimäänkin päästä käymään luonanne. Loma-aika on 8 vuorokautta matkoineen. Siis noin 4-5 päivää kotona. Olisi se mukavaa. Osaisikohan "kunnolla" enää ollakaan.

Inkalan Einolta sain pari päivää sitten kortin ja osoitteen (Res. alik. Eino Toivonen, 5./JR12, Kenttäpostikonttori 1). Mitkä ovat Matin, Reinon ja Joukon osoitteet?

Kun tätä kirjoitan, on huoneessa kuuma kuin saunassa, vaikka on vain paita, housut ja sukat päällä. Mutta kyllä oli muutama päivä sitten toisin!

Näinä päivinä matkustan L:n Matin (ilmeisesti Matti Laurilan) joukkoja - oikeammin joukkojen tuttavia - tervetimään. Niin, siellä ei ole enää Y. Haavistoa, ei Kaarlo Karia eikä eräitä muitakaan ystäviäni... kirjoita, vieläkö Aarne K. on Porissa.

Nyt lopetankin tähän. Paljon terveisiä Sinulle, Ullalle, Askolle, Maijalle ja Pirkolle, 

                                                                                                               Kuulemiin. Eemelinne"