Sivut

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Peräjalkainen Alaskasta ja muut Lyseon ruokit

Täydensin tätä juttua 23.3.2016 ja 24.2.2017.

Ruokit, riskilät ja etelänkiislat ovat jo alkaneet palailla etelä- ja lounaisrannikon pesintäluodoilleen, mutta täällä Perämerellä ne eivät ole millään lailla ajankohtaisia.

Ruokkilintuja on nykyään 23 lajia. Oulun Lyseon biologian luokan ainutlaatuisesta lintukokoelmasta löytyy puolen tusinaa täytettyä ruokkilintua. Kokoelman lintu numero 907 on vanhan biologian opetusvälineiden kantaluettelon mukaan vain "peräjalkainen", alkuperämaa Alaska. Takavuosina oli tosiaan lintulahko peräjalkaiset, Pygopoda (katso vaikka K. E. Kivirikon kokonaan uudistama A. J. Melan Suomen luurankoiset vuodelta 1909), johon luettiin uikut, kuikat ja heimo Alcidae, ruokit. 907 on pikkukiislanen, Aethia pusilla, yksi neljästä kiislasten suvun lajista. Se on maailman pienin ruokki, painoa vain reilut 80 g. Sen nokan päällä on hassu nippeli. Pikkukiislanen lienee tullut Lyseolle 1800-luvun lopulla  Pikkukiislasen (ja myös alempana mainitu alaskalaisen pohjankiislan) nahan lahjoitti Lyseolla koulun vahtimestari V. Huotari vuonna 1914, minkä jälkeen se (ne) täytettiin. Samassa paketissa Lyseo sai myös amerikanmeriharakan ja virta-allin nahat (poisto ja täydennys 24.2.2017). Maailman reilut 20 miljoonaa pikkukiislasta pesivät valtavina yhdyskuntina Tyynenmeren pohjoisosissa.

907, pikkukiislanen, Aethia pusilla.
Lyseon lunninaaras, Fratercula arctica, on tapettu Färsaarilla 11.7.1890 ja hankittu koululle vuonna 1892. Lunni ei pesi Suomessa; lähimmät pesimisalueet ovat Norjan Atlantin- ja Jäämeren-rannikolla. Suomessa lunni on havaittu muutaman kymmentä kertaa.

Färsaarelainen lunni Oulun lyseon kokoelmista
Lyseon ruokki Alca torda on tapettu 8.6.1892 Tukholman saaristossa; koululle se hankittiin 1893. Ruokkeja pesii pitkin Suomenkin rannikoita.

Hra 905, Lyseon ruokki

Sitten: vanhan, 1900-luvun alusta peräsin olevan kokoelmaluettelon välissä on koneella kirjoitettuja lintulistoja, ehkä 1960-70 -luvulta. Niissä lukee linnun 903 kohdalla etelänkiisla Uria aalge. Kirjan loppupuolella on myös irrallinen lintulista, jossa 903 on nimellä Uria lomvia, siis pohjankiisla. Hä? Vanhat alkuperäismerkinnät sadan vuoden takaa kertovat näin: 2 kpl/903/Uria arra, 1903a 1914b/a) Pudasjärvi 1902 b) Alaska 1914. Uria arra, siis pohjankiisla. 

Pohjankiislan nykyinen nimi on Uria lomvia; Uria lomvia arra on pohjankiislan Tyynenmeren pohjoisosissa Sahalinilta Aleuteille ja Kaakkois-Alaskaan pesivästä alalaji. Alaskan perua oleva kiisla on varmaan tätä alalajia. Pudasjärvinen taas kuulunee Atlantin pohjoisosien ja Pohjoisen Jäämeren länsiosia asuttavaan Uria lomvia lomvia -nimialalajiin.

Pohjankiislan etelänkiislasta erottavia piirteitä ovat kyömyhkö nokka (etelänkiislalla terävämpi) ja vain muutama tumma rantu kupeiden takaosassa (etelänkiislalla enemmän tummia juovia kupeilla)
Alaskan linnun löytöhistoriasta ei sen kummempaa tietoa ole. (24.2.2017: ks. pikkukiislasen tiedot ylempänä.) Pudasjärven lintu on sikäli kiintoisa, että pohjankiisla ei pesi Suomessa ja on meillä erittäin harvinainen vierailija. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa on tavattu kolme pohjankiislaa, 1986, 1988 ja 2008. Näistä kaksi on Inarista, mikä ei yllätä, koska pohjankiisloja pesii Pohjois-Norjan rannikon lintuvuorilla. Aikaisemmat havainnot ovat vuosilta 1902, 1903, 1912 ja 1964. Marraskuulta 1902 tammikuulle 1903 Suomessa tavattiin peräti 58 pohjankiislaa Lapista etelärannikolle, jolloin voimakas talvimyrsky nakkoi pohjankiisloja kauas Jäämereltä. Pohjois-Pohjanmaalla pohjankiisloja löytyi Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen PPLY:n arkistosta neljä, kaikki vuodelta 1902: joulukuun alku Raahe, Salo (I. Veisell),  01.12. Pudasjärvi, Livojoki (J. Mäntyjärvi), 02.12. Temmes, Pörhänneva (E. Vitali) ja joulukuussa Utajärvi, Määtänvirta (K.Holappa, J.Juntunen). Lyseon pudasjärvinen pohjankiisla on epäilemättä tuon myrskyvaelluksen peruja. Sen löytäjästä ei ole tietoja. Alkutalven 1902 pohjankiisloista on M. Pöyhönen korjoittanut Linnut-lehden numeroon 1/1996 jutun "Mitä tapahtui Pohjankiislalle alkutalvella 1902?". Konsa saan sen käsiini, täydennän tätä kirjoitusta sitten.

Eli nyt (23.3.-16): sain lintuverkon kautta mainitun Pöyhösen jutun sekä bonuksena Luonnon Ystävän numeron 2/1903, jossa on A. J. Melan artikkeli "Pohjankiisla", jossa on seikkaperäinen selostus tuosta kiislaryntäyksestä (kiitos, Jörgen Palmgren, Arto Laesvuori ja Pekka Suopajärvi!). Tämä Luonnon Ystävän numero on digitoituna täällä. Kannattaa lukea; siinä A. J. Mela kuvaa mainoin sanankääntein kiislojen poikkeuksellista esiintymistä.

Alumpana mainitut PPLY:n havainnot ovat peräisin Melan kirjoituksesta. Onko Lyseon Pudasjärven-kiisla tämä Livojoelta löydetty, ei kuitenkaan selviä, koska Lyseon linnun jalassa olevassa lapussa lukee vain että "Pudasjärvi 1902". 

Erityisesti tohtori Weckman Kuolajärveltä (siis vanhasta Sallasta) kunnostautui kiislahavaintojen kerääjänä (LY 2/1903:ssa on Weckmanin havainnot "melkein sanasta sanaan"). Niistä käy ilmi, että kiislojen esiintyminen painottui itään: havaintoja on jopa kymmenistä kiisloista kerrallaan, ja olivatpa Kuolajärvelle tulleet kalakauppiaat nähneet matkansa varrella "useita satoja sekä jäille kuolleita että eläviä lintuja" (paljon myös lunneja). Pohjankiisloja löytyi kuolleina ja henkitoreissaan, sulista jokisuista, hangelta, jäältä, kemin rautatieasemalta, pellolta, metsästä, lähteestä, Kansakoulupojat toivat säkissä lintuja Weckmanille ja päätyipä kiisla pirtin lattialle elätiksikin, "syöden tuoretta jääkalaa" ja "seistä törröttäen pystyssä ja kävellä kompuroiden kuin vanha ukonrahjus". Maisteri Benjamin Ståhlbergilta on tieto, että Kuopion talvimarkkinoille oli tuotu Vienamereltä peräisin olevat 16 pohjankiislaa, joista 10 ostettiin Kuopion luonnonystäväin museoon (katso myös  tämä ja J. Kauppisen (2003) juttu  Sata vuotta pohjankiislojen harharetkestä, Suomen Luonto 62: 40-41).

Valkoisen alueen yläkärki on kuvan pohjankiislalla terävähkö, etelänkiislalla pyöreähkö, sanovat lintukirjat.
Jos tämä olisi etelänkiisla, silmän takanakin olisi tässä puvussa vaaleaa. Tällä pohjankiislalla ei. Pudasjärveltä löytynyt lintu vuodelta 1902.
Mela kirjoittaa: "Mutta tällä kertaa on pohjankiisla joutunut aivan pois suunniltaan, ja sen seurassa on eksynyt toinen, heikompi vesilintu, lunni (Mormon arcticus). Mikä nämä linnut on ajanut näin harhaan, on aivan tuntematonta". Perään hän arvelee, että syynä ovat Länsi-Siperian erityisen ankarat säät, joiden vuoksi jo lokakuussa merta ja joki peitti paksu jää. Tämä olisi pakottanut kiislat poistumaan "tavallista kiireemmin ja kauvemmaksi tuntemattomille aloille". Mikko Pöyhönenkin (Linnut 1/1996) pitää ainoana järjellisenä selityksenä poikkeuksellisia sääoloja, joiden vuoksi pohjankiislat joutuivat poistumaan äkillisesti talvehtimisalueiltaan, mitä ilmeisimmin Novaja Zemljalta tai sen lähettyviltä. Linnut lienevät sitten harhautuneet myrskysäässä oudoille seuduille, pääasiassa Nyky-Suomen itäpuolelle. 

Lintujen havainnointi oli sata vuotta sitten vähän erilaista kuin nykyään, ei ollut taajaa harrastajaverkostoa, nykyisistä viestimistä ja verkostoista puhumattakaan. Melan keräämien havaintojen perusteella on helppo yhtyä Pöyhösen väljään arvioon, jonka mukaan maahamme lienee eksynyt tuhansia pohjankiisloja - ja ties kuinka paljon niitä päätyikään Vienanmeren ja Laatokan välimaastoon, missä pääosa talven 1902-1903 pohjankiisloista havaittiin.

*********

Oulun yliopiston Eläinmuseossa on neljä pohjankiislaa, Petsamosta ja Karhusaarilta vuodelta 1936 sekä Huippuvuorilta vuosilta 1960 ja 1969.

Lisäksi Lyseolla on kaksi riskilää (kokoelmakirjan listassa Uria grylle (nykyisin Cepphus grylle), 2 kpl, 1892 ja 1914. Mistä lienevät.

Riskilä

Koko Lyseon ruokkilinturivistö: pikkukiislanen, lunni, riskilä, ruokki ja pohjankiisla.
Tässä on lisänä siivetönruokki (Pinguinus impennis), josta eri syistä on vain paperinen versio.
****


Jutussa mainittujen lisäksi kiitokset Tapani Tapiolle ja Petri Lampilalle.

2 kommenttia:

  1. Kuinkahan monta täytettyä siivetöntä ruokkia (vai taipuuko se "siivetönruokkia"?) mahtaa maailmassa olla? Ja hyvä kun pistit tiput vieretysten - kun yhden on oikeasti nähnyt, on helpompi hahmottaa muidenkin koko. Pikkukiislanen on niin nöyrän raukan näköinen siellä jonon perässä...

    VastaaPoista
  2. 78 nahkaa/täytettyä, n. 75 munaa ja 24 kokonaista luurankoa. Siivetöntä ruokkia kuulostaa paremmalta, mutta sitten perusmuoto olisi siivetön ruokki eikä siivetönruokki. "Siivetönruokkia" kuulostaa kamalalta, vaikka olisi kuinka oikein... kunhan ei siveetön.

    VastaaPoista