Liiterin synty

Kun kerta pientalonukko muistelee menneitä, niin minäkin: tässä on liiterin rakennuskertomusta muutaman vuoden takaa. Noin 4 x 3 m liiteri syntyi pikku hiljaa kevättalven ja kevään aikana puolenkymmentä vuotta kuivuneista (ja halkeilleista) haapatukeista. Salvain on yksinkertainen ämmännurkka. Ovessa pihtipielet, katteena päre.

Muutama varvi valmista. Kuva: Antti Rönkä

Ämmännurkkaa ja pihtipieltä. Kuva: Antti Rönkä

Pihtipieli. Kuva: Antti Rönkä

Kun salvos oli noussut niin korkeaksi, että hirsien nostelu kävi työlääksi, otin ylimmän varvin alas ja jatkon salvoksen yläosan rakentamista maajalassa. Ensin tietysti olin mitannut ja merkinnyt ylimmän varvin hirsiin koron (korkeuden 0-tasosta), minkä perusteella ne sai oikeaan tasoon; jos tätä ei tee huolellisesti, tulee rakennukseen outo mutka, kun ala- ja yläosa ovat eri linjassa,.. Alla olevassa kuvassa taustalla vaja, jonka restauroinnista  on juttua täällä.

Liiterin yläosa rakenteilla. Kuva: Antti Rönkä

Kuva: Antti Rönkä

Mallailin yläosan kurkihirttä ja ruoteiden kannattimia myöten valmiiksi ennen pystytystä.

Outo kulkija syynää liiterin yläosaa. Kuva: Pertti Tikkanen

Näin riittävät lyhyemmätkin naulat. Kuva: Antti Rönkä

Hirsiä liiterin lopullisella paikalla, jossa on muinoin sijainnut talli (siitä on jäljellä vain lattiavalu), Kuva: Antti Rönkä

Hirsityö valmiina. Pieniä palikoita tarvii ruoteiden kannattimien alle, koska hirret  ovat mutkaisia. Kuva: Antti Rönkä 

Kuva: Antti Rönkä

Tuore pärekatto on kirkas, mutta harmaantuu nopeasti. Kuva: Antti Rönkä

Valmis. Kuva: Antti Rönkä

Toisesta lappeesta tein pitemmän. Sen alla olen varastoinut lautaa ja päreitä.

Tämmöinen tuli! Kuva: Antti Rönkä

Liiteri sijaitsee vanhan tallin lattiavalun päällä. Sen päällä on vielä kuormalavoja polttopuiden alla, joten ilma kiertää hyvin.

Koko liiteri on nykyään arvokkaasti harmaantunut. Kuva: Antti Rönkä

Kamanahirressä on hieno roso. Kuva: Antti Rönkä