tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kengitetty on, lattia alullaan.

Työt jatkuvat -20-luvulla rakennetun hirsitalon kimpussa. Edellisessä jutussa lähinnä purettiin lattiaa ja putsattiin alapohjaa, nyt on jo kengitetty ja lattiarakenteita on alkanut materialisoitua. 

Kun hirsi näyttää tältä....

Restaurointikelpoisen hirren sisusta. Hirsjumi ollut ahkerana.
... se on syytä vaihtaa. Alimpien hirsien vaihtoa kutsutaan kengitykseksi. Jossain vanhassa rakennusoppaassa (joka kyllä on hyllyssäni, mutta jonka nimeä en muista) oli ytimekäs kengitysohje otsikon "Laho hirsi" alla: "vaihda hirsi". Tätäohjetta noudattaen sahasin moottorisahalla ja nakuttelin taltalla alimman hirren lahon alaosan pois:


Ja panin sen tilalle viiden tuuman parrun.


Alle siis betonisokkelia vasten kattohuopakaistale kosteussuluksi ja päälle alkuperäistä hirttä vasten pellavanauhaa tilkkeeksi. Tunkkaus helpotti hommaa kummasti.



Yhden sivun koko alahirsi ja osa toistakin meni vaihtoon.


Vuorilaudat katkaisin tuollain viistosti,  jotta kun uudet lautojen alapäätä ovat paikoillaan, rakoon ei valu vettä. Tuo musta lipare, joka pilkistää hirsien ja vuorilautojen välistä, on ns. tervapaperia, joka estää vetoa, osn siis tuulensuojana. Myydään myös bitumipaperin nimellä. Viistoon porattuun reikään menee vielä tappi.


Seiniä kiertämään laitoin 2x8" lankut tuhdeilla ruuveilla. Lankkujen ja seinän väliin panin kaksinkertaisen 15-millisen pellavanauhan (hirrenvälinauhan), joka puristui tosi tiiviisti ja estää vedon. Lattianiskat tulevat sitten kiinni näihin reunalankkuihin palkkikengillä. Reunalankkujen ja niskojen alapinnassa on kiinni lauta, jonka varaan tuulensuoijalevyä kannattekeva harvalaudoitus vielä tulee.


Puu ja betoni on syytä pitää erillään. Naulasin alimpiin hirsiin kapeat kattohuopasuikaleet, jotta reunalankut eivät betoniin ota.


Yksi talon haltijoista on työskennellyt koko ajan kaverina. Moni homma helpottuu ja eestaas hyppääminen vähenee, kun on lisäkäsiä saatavilla tarvittaessa.


Lisätukea niskoille.


 Yhdessä tuvan kulmassa oli hiirulainen tai muu nököhammas syönyt tiensä lattiatäytteisiin. Tukin reiän kustomoidulla reiäntukepalikalla. 


5 kommenttia:

  1. Näitä on niin hieno lukea! Onko tuo talo asuin- vai vapaa-ajan käytössä?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Mukava kuulla. Tämä tulee vapaa-ajan käyttöön, tuskin asutaan sydäntalvella.

    VastaaPoista
  3. Ihan haltijaltahan tuo näyttikin!

    VastaaPoista
  4. Hyvä ohje :) Tuota mekin aiomme noudattaa. Noin se käy helpon näköisesti osaavalta!

    VastaaPoista
  5. Sopii soveltaa, näinhän kulttuurievoluutio toimii. Näitä voi tehdä monella tavalla, nyt tehtiin näin. Jos lattian alla olisi ilmatilaa ollut enemmän, olisin ruuvannut huoneen seinästä seinään ulottuvat eristeiden kannatinlaudat kiinni niskojen alasyrjään (siis poikittain niskoihin nähden), mikä olisi jäykistänyt lattiaa paremmin kuin nyt niskojen väliin sahatut pätkät. Ei tämä vaikeaa ole, ja digitaalisesti voi tehdä ihmeitä. Välillä kyllä tuntuu, että on kuin se entinen muurari joka oli hidas vaan eipä ollut jälkikään kummoista. Tekemällä oppii. Palkkikenkien sijaan voisi harkita jotain perinteisempää niskojen kiinnitystapaa.

    VastaaPoista