keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Hirsijumi - seinästä sukupuuselvitykseen

Hirsirakennuksen elämänkaari alkaa laskea jo kun sitä vasta pystytetään. Vaakasade tunkee vettä varauksiin ja kastelee tilkkeet, jotka alkavat lahota. Erilaiset hyönteiset etsivät toiveikkaana uutta asuinsijaa sitä mukaa kun hirttä nousee salvokselle. Seinähirret kostuvat asukkaiden hönkimästä vesihöyrystä, höyry pakenee välikaton reunojen kautta tiivistyen eristeisiin ja pitäen eristettä vasten olevan hirren kosteana. Kosteus luo otolliset olosuhteet lahottajasienille ja puuta syöville hyönteisille. Kohta ottaa kurkihirsi maahan*.

Seinähirsissä asusteleva hirsijumi on yleinen vanhojen hirsitalojen ominaisuus. Hirsijumi on 4-5 millin mittainen rusehtava kovakuoriainen (kuvia hirsijumista ja muista puunsyöjistä muun muassa täällä).
Hirsijumi ikkunalla.
Jumit elävät suurimman osan elämästään puun sisällä, minne toukat kaivavat käytäviään muuttaen puun ajan mittaan hienoksi pölyksi. Moni hyväkuntoisen hirsikehikon hankkinut on yllättynyt, kun hirret osoittautuvatkin ehjiksi vain pinnaltaan, kun sisäosat pölisevät tiehensä. Toukat koteloituvat, ja koteloista kuoriutuu aikuisia, jotka poistuvat hirren pintaan syömästään millin, parin läpimittaisesta reiästä. Ne puskevat edellään syömäpurua, jota kertyy hirsien selkään purukeiloiksi. Niistä tietää, että seinässä elää vielä jumeja, vaikka aikusiia ei olisi nähnytkään.

Aikuisten hirsijumien ulostuloreikiä hirsien pinnassa ja väleissä. Keltaiset purukasat paljastavat seinässä elävän jumiston.
Väri-iloa pohjoiskarjalalaisen savusaunan seinässä. Jumi siellä, toinen täällä.
Olen kirjannut muutamana vuonna aikuisten hirsijumien esiintymistä satavuotiaassa torpassa liki päivittäin. Jumit olen yleensä löytänyt katosta (ja liiskannut), harvemmin seinältä. Tässä tilastot:

2012: 10.6. ekat, 10.6.-23.6. yhteensä 53, minkä jälkeen 27.7. mennessä viitisentoista. Lisäksi yksi 5.8.  Vuoden summa 69 kpl.
2013: 19.5. ensimmäinen; 19.5.-26.5. 34, minkä jälkeen koko kesänä 15 (27.7. mennessä). Summa 50.
2014: ensimmäinen 24.4, seuraavat 19.5. Välillä 19.5.-25.5. yhteensä 57; myöhemmin kesällä vielä 29. Viimeiset 3.7.  Yhteensä 87.
2015: ensimmäiset 10 6.6., sitten 8.6. 8, 9.6. 6, 10.6. 2 ja 16.6. 6.

Kaikkia en varmasti ole huomannut, enkä ole niitä ollut joka päivä laskemassa, mutta näyttää siltä, että kauden alussa viikon-kahden aikana niitä tunkee sinästä eniten. Kauden aloitusaika myös vaihtelee.

Torppa oli täysin kylmillään 1970-luvun puolivälistä vuoteen 2011. Hirsijumien sanotaan viihtyvän kosteassa puussa. Toiveajattelua: kun mökkiä on vuodesta 2011 lähtien alettu lämmitää, kuivuvatko loputkin seinähirret vielä niin, että jumit eivät enää viihdy niissä? Sittenpä sen näkee.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Torppani hirsijumit pääsevät osallistumaan kansainväliseen kovakuoriaisten sukulaisuutta ja polveutumista (siis evoluutiohistoriaa) selvittävään hankkeeseen, tosin jauhettuna ja pakastettuna.

Varmistutin torppani jumien lajinmäärityksen muutama vuosi sitten Oulun yliopistolla. Biologi Mikko Pentinsaari (ylioppilaistui aikanaan Oulun Lyseosta)  totesi että hirsijumejahan ne. Myöhemmin Mikko kysyi että onkohan niitä meillä vielä ja että tavittaisiin useita kappaleita kuoriaisten evoluution tutkimista vartan. Minnepä ne olisivat meiltä kadonneet, ja mitä useampi päätyisi jonnekin muualle kuin takaisin seinään munimaan, sen parempi. Mikko kävikin hakemassa kymmenkunta hirsijumia. Mihin ne sitten joutuivat ja miksi, siitä Mikko kertoo näin:

"Olen mukana kansainvälisessä projektissa jossa pyritään selvittämään kovakuoriaisten Polyphaga-alalahkon fylogeniaa. Kuvattuja kuoriaislajeja on noin 380000 ja yli 300000 niistä kuuluu tähän ryhmään, eli aika massiivisesta joukosta on kyse. Mukaan mahtuu vaikka minkälaisia ratkaisuja morfologian ja elintapojen suhteen. Polyphagaan kuuluu paljon tuttuja kuoriaisia, kuten leppäkertut, tukkimiehentäi ja muut kärsäkkäät, sarvijaakko ja muut jäärät, vattukuoriainen, sepät, kiiltomadot, toukohärät, sontiainen jne jne. Myös hirsijumi.

Kuoriaisten fylogeniaa on tutkittu melko ahkerasti sekä morfologiaan että DNA:han perustuen,
mutta heimojen välisistä sukulaisuussuhteista saadut tulokset ovat osin ristiriitaisia. Tähänastiset DNA-fylogeniat eivät ole perustuneet kovin kattavaan otantaan geeneistä, mikä vaikuttaa tuloksiin ja niiden luotettavuuteen. Morfologisten tuntomerkkien valinta, tulkinta ja painotus ei myöskään ole aina yksinkertaista.

Tavoitteenamme on selvittää heimo- ja alaheimotason sukulaisuussuhteita Polyphaga-ryhmässä "fylogenomiikan" keinoin eristämällä kuoriaisista RNA, ja sekvensoimalla cDNA. Näin saadaan kattava otos proteiinia koodaavista geeneistä ja sen myötä luotettava fylogenia Polyphagasta, toivottavasti. Samalla tekniikalla selvitettiin äskettäin hyönteisten sukulaisuussuhteiden suuret linjat todella kattavasti ilman että mitään merkittäviä kysymyksiä olisi jäänyt avoimeksi.

Mukana projektissa on noin 20 kuoriaistutkijaa ympäri maailman, ja tavoitteena on saada mukaan kaikki Polyphaga-heimot (noin 150) ja kattavahko otos alaheimoista kunkin heimon sisältä. Haastetta hommaan lisää se, että kuoriaiset pitäisi saada labraan asti elossa ja hyvävointisina, ja sitten upottaa RNAlater-nimiseen säilöntäliuokseen ja jauhaa nopeasti ja perusteellisesti. Nälkiintyneillä tai muuten (esim. lämpötilan takia) stressaantuneilla kuoriaisilla geeniekspressio muuttuu aika tavalla, ja kuoleman jälkeen RNA hajoaa nopeasti. 


Minulla on listattuna useista eri heimoista ja alaheimoista vähän vajaa 40 lajia, jotka yritän saada projektia varten kerättyä. Luotin siihen, että hirsijumit voivat edelleen mökissäsi hyvin ja laji hoituu sieltä helposti. Näin kävikin, kiitokset tiedottamisesta ja jumikannan ylläpidosta mökin isännälle. Kerätyt yksilöt on nyt jauhettu ja pakastettu, ja ne saavat kunnian edustaa jumien Anobiinae-alaheimoa tässä projektissa."



Hirsijumit menossa jauhimoon. Torpanomistajan kosto.
Sinne menivät; tuloksista kerron myöhemmin. Niitä odotellessanne voitte listiä hirsijumeja (eivät ne sillä lopu) ja perehtyä vaikkapa Mikon uusimpaan, hänen väitöskirjatyöhönsä liittyvään tieteelliseen artikkeliin Pentinsaari M. ym. (2014) Barcoding Beetles: A Regional Survey of 1872 Species Reveals High Identification Success and Unusually Deep Interspecific Divergences

* On myös vanhoja hirsirakennuksia, joita laho eivätkä puunsyöjät ole tuhonneet, mutta myös lahovikaisia ja homehtuvia uudisrakennuksia. Oikeat rakennustavat ja rakennuksen asianmukainen tarkkailu ja huolto ratkaisevat.

2 kommenttia:

  1. Mulla on kans toiveissa että kun mörskä on Peten toimesta nostettu kunnon nurkkakiville, lattiasieni pysyy poissa, hirret kuivempina ja hirsijumitkin kurissa. Savusauna kyllä tulee hiljalleen syötyä, mutta voihan sitäkin jossain vaiheessa kengittää ja nostaa ylemmäksi. Kunhan nuo talon ja aitan sais ensin johonkin vaiheeseen...

    VastaaPoista
  2. Mörskäsi on varmaan saanut sata vuotta lisäaikaa. Sauna ehkä kannattaa kohottaa maasta hieman...

    VastaaPoista