Sivut

lauantai 27. elokuuta 2016

Tallin kengitys


Kolme päivää vierähti Hailuodossa 1930-luvun lopulla rakennettua tallia korjatessani. Kooltaan viisi metriä kanttiinsa olevan tallin toisen sivuseinän alin hirsi oli tehtävänsä tehnyt ja siinä ohessa vielä lahonnutkin melko perusteellisesti. Myös  oviseinän kynnyshirsi oli osittain hapantunut melko pahasti. Tallin vasen etunurkka (kuva ylh.) oli myös hieman painunut alimman lahon hirren annettua painon alla periksi ja nurkkakiven hiieman kellahdettua. Nämä piti korjattaman.

Sivuseinään lahonnutta reikää oli muinoin paikattu klapilla. Kätevää ja käytännöllistä.
Kynnyshirsi vähän lahonnut
Laho mikä laho, mutta miksi juuri nämä hirret ovat lahonneet? Yllä olevista kuvistakin näkee, että pihamaan pinta on  vuiosikymmenten mittaan kohonnut suhteessa seinään, kun multaa on muodostunut. Kynnyksen kohdalla multa koski hirttä, ja heinää kasvoi tuppaina aivan seinän vieressä. Tämän vuoksi hirteen on päässyt vettä, ja sateen jälkeen se on kuivunut hitaasti. Lahottajasienet viihtyvät, mikä houkuttelee niitä saalistavia hyönteisiä, Puu hupenee, vain kestävä sydänpuu ja tiukimmat oksat kestävä aikaa. Sivuseinällä hirren oikean pään yläreunan halkema on kerännyt vettä, mikä on lahottanutt hirttä, ja laho on levinnyt suurimpaan osaan hirttä. On siis paitsi vaihdettava laho puu ehjään myös poistettava lahoamisen syy.

Jotta alimpiin hirsiin pääsee käsiksi. rakennusta on nostettava. Ennen tämä on tehty pitkällä vivulla useiden ihmispainojen avulla, nykyään tämmöisissä pienissä korjauksissa tunkkaamalla. Kiinitin L-tukia täkkipulteilla suoraan seinään. Oviaukkoa reunustavia hirrenpäitä ei ollut tuettu karalankulla, joten oven kahta puolta pulttasimme kierretangoilla (työn tilaajan Juha M.:n kanssa) nelosparrun pätkät följareiksi tukemaan seinää noston aikana.  


Tunkataan ja pannaan palikkaa följarin alle, otetaan tunkki pois, pannaan korotusta tunkin alle ja taas tunkataan.

Seuraavasta näkee, että vinoon painunut nurkkakivi on kerännyt vettä ja valuttanut sitä ties miten pitkään hirsien alle pahentaen lahovaurion syntyä.



Korvaushirren yläpuolen on sovittava hyvin siihen hirteen, jonka alle se lopulta tulee. Siirsin vanhan hirren muodon uuteen panemala ne lappeelleen päällekkäin ja piirtämällä vanhan hirren selän kaaren uuden kylkeen. Sitten kavensin korvaushirttä  piilukirveellä ja pyöristin sen selän alkuperäisen kaltaiseksi kuoirimaraudalla. Veistosilppu päätyy sytykkeeksi.


Lempityökalu, ite tehty piilu.

Tallin kupeessa on huussi, jonka kohdalla olevaa hirttä ei vaihdettu.


Sinne solahti!
Tilkitsimme hirsien välin samalla tavaralla kuin mitä tallissa oli käytetty aikaisemminkin eli ohuella lastuvillalla. Ennen hirren laskua nurkkakivelle oikaisimme kiven. Panin myös littanoita kiviä hirren pään ja nurkkakivien väliin, jotta nurkkakiven päälle päätynyt vesi ei päädy lahottamaan hirttä.



Tämmöisissä restaurointikisällihommissa on aina otettava huomioon monia asioita, kun vanhaa rakennusta korjataan. Esimerkiksi yhdessä aikaisemmassa kuvassa näkyy maavaraisten niskojen päälle asetetut lattialankut. Jos korvaushirrestä olisi tehty yhtä matala kuin alkuperäisestä, olisivat lankkujen päät jääneet hirren alareunaa alemmaksi, koska nostimme talon nurkkaa. Niinpä korvaushirsi onkin korkeampi kuin alkuperäinen, ja lankkujen päät hirren sisäpuolella suojassa.

Kynnyshirren alaosa oli oven kohdalla ja vähän sen sivuillakin madonsyömä. Kynnys kuitenkin oli kovaa puuta, joten päätimme säästää sen. Kulunut kynnys on tallin historiaa. Piirsin vatupassin avulla linjan, jonka alapuolelta sitten poistin  puuta moottorisahalla ja taltalla.


Valmiiksi harmaantunut hirrenpätkä, kuin paikka hampaassa. Tallin ollessa muutaman sentin ylös tunkattuna panin korvauspalan ja vanhojen peruskivien väliin lituskat kivet ja laskin tallin alas. Tällöin korvaushirsi puristui tiukasti kynnyshirteen.



Lopuksi trimmattiin tallin vierustaa. Poistimme liian korkealle kasvanutta pihamaata, paikkailimme kiveystä, lapioimme kallistukset tallista poispäin.


Tämmöisen näköinen tuli. Ovi hieman kirrasi, mutta tein rautanaulasta prikan saranaan ja höyläsin hieman kynnystä työntötaltalla.


Panin vielä tapit följarien  kierretankojen reikiin ja naulasin ehjänä irroitetut vuorilaudat paikoillen, ja laitoin ikkunatkin takaisin (ne kannattaa poistaa tai avata, kun hirsiseinää nitkutellaan ja nostellaan). Muutama pikkuviimeistelyhomma jäi vielä myöhemmälle syksylle. Tallin käyttäytymistä on syytä seurata - esimerkiksi siirrrellyt kivet voivat vielä hakea paikkaansa. Yhden routakauden jälkeen katsotaan, onko oikomistarvetta tai meneekä ovi sovinnolla kiinni. 

Kiitos työmahdollisuudesta ja huollosta, Juha M. ja Maija A.!

4 kommenttia:

  1. Kits! Jopa oli adjektiiveja... Olen kyllä itsekin tyytyväinen tulokseen. Muutama "suomalaisen käsityön jälki" sinne tuli, mutteivät haittaa työn tilaajaa eivätkä minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinsuojien hirret ovat usein melko "kumisevia", eli päällepäin täysin ehjiä, mutta sisältä ruskolahon riivaamia, kantavuutensa manettäneitä kulisseja. Tuon rakennuksen hirret näyttävät yllättävän hyvältä. Ja taitavat myös olla sitä.

      Poista
    2. Pääosin joo. Tosin joka seonällä on hirsi tai kaksi, joiden yläreunassa on vettä keränneitä halkeamia ja lahoa puukon terän verran paikoin, mutta niiden korjaamista ei nyt pidetty kiireellisenä.

      Poista