Sasunurkka

Tämmöistä nurkkasalvainta, joka kuvissa on, ovat ohikulkijat kutsuneet sulka-, viikinki- ja norjalaisnurkaksi, jos nyt edes joksikin. Hirren poikkileikkaus on hirsien risteyskohdasta kuusikulmainen, mutta hirren pää on nelikulmainen. Ruotsalaisissa hirsikirjoissa ulospäin tuon näköinen on dalaknut, Taalainmaan nurkka. Sulkanurkaksi yleensä kutsutussa salvaimessa hirren pää on kuusikulmainen. Viikinkinurkan nimellä on netissä kuvia jos jonkinlaisista salvaimista, samoin kuin norjalaisnurkista. Kuitenkin tuon laista salvainta on Suomessa tehty jo ammoin, ja sillä on nimikin, sasunurkka. Olen sitä ehdottanut ohikulkijoille (joissa myös hirsi-ihmisiä), mutta nimitys on ollut outo.

 T

Tämän salvaimen kuvaus löytyi teoksesta Kertomus asuinrakennuksista Sumiaisissa, kirjoittanut F. H. B. Lagus, kustantanut SKS  vuonna 1893. Näin siis Lagus:

"Ennen oli tavallista että salvamet tehtiin viistot, niin että pykälä pohjalta oli kapeampi kuin suulta, ja sillä tavoin tuli hirsi pykälän eli salavamen kohdalta kuusikulmaseksi, ja sitä kohtaa sanotaan kaulaksi. Paksumpi osa taas on nurkanpeä. Jos nurkanpää jäi kuusikulmaseksi, niin sanottiin nurkkaa sulukanurkaks eli viistonurkaks ja hakkausta sanottiin koirankaulaks, mutta jos hirsi salvamen kohdalta on kuuskulmanen ja nurkanpää on neliskulmanen, niin sanotaan nurkkaa sasunurkaks. Sulukanurkka ja sasunurkka ovat vanhimmat Sumiaisilla. Uudempia on tasanurkka, jossa hakkauksen olkapäät ovat jyrkät ( = suorakulmaiset) ja sekä salavamen kaula että nurkanpää nelisnurkkaset... Sulukanurkkoa ja susunurkkoa ei rengännä tehä ihan tiukaks elikkä tiviiks, sillä kun sammalia pan' väliin, niin salavoin tul' niin tarkaks kun tekijä voan tykkäs' tehä"; semmoisessa nurkassa toinen hirsi puristi sammalet toista hirttä vastaan ihan lujalle, mutta tasanurkassa, jossa on jyrkät salvamen päät, ei käy sammaltaminen niin tarkasti, sillä päällimmäinen hirsi lykkää edestään sammaleet pois salvamen kohdalta ja siihen jää rako. Kun seinät salvetaan viistonurkalle eli sulukanurkalle, niin ei tehdäkään salvainta ihan tiukaksi. Se on vaan haitaksi, kun hirret ovat liian tiukalle salvettu. Rako täytettiin sammalilla ja ne puristuivat niin tarkalle, ettei ,,läväissy lämmintä". "

Albert Hämäläinen kertoo kirjassaan Keski-Suomen kansanrakennukset (SKS 1930; s. 239-240), että alueen tavallisimmat salvainmuodot ovat sulkanurkka ja sasunurkka. Tältä näyttää sasunurkka Hämäläisen kirjassa (johon kuva lainattu Lagukselta):

Mikä on sasu? 

"Sasu tarkoittaa nurkkapykälän viereen hirren kulmiin veistettyjä vinoja leikkauksia. Sasua käytetään siksi, että sei pure niin sammalia poikki ja on tiuriimpi kuin tavalliset pykälät." Näin kirjoitti nettilainauksen mukaan Toini-Inkeri Kaukonen 1930-luvun lopulla tekemiensä tutkimusten perusteella (Taipalsaaren eräiden kylien kansanomaisista rakennuksista. Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanrakennuksista; Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja. Savotar IV, 1949; lisää Kaukosen artikkelista täältä; selaa alaspäin kohtaan D, "Hirsirakennustekniikasta"). 

Sasu on siis sama kuin sulka.

Risto Vuolle-Apiala kuvaa sasunurkan lyhyesti näin: "Vinolovet palhotussa hirressä, vinkkasalvo, vilenurkka" (Hirsitalo, RAK 1996; s. 38).

Alla olevassa kuvassa on sulka- tai sasunurkkaa sulkineen eli sasuineen 1910-luvulla rakennetussa pohjoissavolaisessa torpassa.

Sasuja.

Mahtaako lukijoilla olla sasunurkkanäkemyksiä? Onko nimitys tuttu?

Saatan jossain välissä kirjoittaa sasunurkan veistosta jotain.

Lisäys 7.2.2015 Perunakuopasta löytyi kuvia muutaman vuoden takaisesta riihen purusta Konnevedellä, missä olin Arskan apumiehenä. Riihessä oli kauniisti salvettua sasunurkkaa. Hirret ja muu käyttökelpoinen puutavara päätyivät Pohjois-Karjalaan saunan tarpeiksi.

Konnevetisen riihen purkua

Säntillistä sasunurkkaa. Hirsien sekä ruoteiden kannattimien päissä laput,
joissa numerot uudelleen pystytystä varten.

Ja Pientilan ukko oli löytänyt sasunurkkaisen savusaunan ja muita korjauskelpoisia rakennuksia.