Kesäistä kengitystä Kouvolassa

Viikko kului Kouvolan Jaalassa vanhan pirtin hirsirunkoa korjaamassa. Tämä on vanhin rakennus, minkä kimpussa olen työskennellyt - päätyyn veistetyn vuosiluvun mukaan rakennus on pystytetty vuonna 1778! Meinasi olla harras tunnelma, kun piilusin korvaushirttä, jonka yläpuolisissa seinähirsissä erottuivat 240 vuotta sitten isketyt kirveen jäljet...

Aikojen saatossa alkuperäiset väli- ja vesikatto, ovet sekä ikkunat ovat päätyneet ties minne. Viime vuosikymmenet pirtissä on ollut peltikatto, ja se on palvellut sekalaisen tavaran varastona. Vanhat, jopa 40  cm leveät lattialankut ovat tallella. Hirsikehän jatkona on rankorakenteinen, lautaseinäinen liiteri, uudempaa perua. Alkuperäisestä porstuasta on jäljellä vain osa hirsistä takaseinää.

Pirtin neljästä nurkasta kaksi oli sen verran korkeilla kivillä, että hirret eivät maanneet maassa, mutta noin kaksi kolmannesta alimmasta hirsikerrasta oli maassa kiinni tai jopa sen alla. Rakennuksen takana on jyrkkä rinne, josta valuneet vedet ovat pitäneet seinän viereen kasautuneen kukkamullan kosteana. Alimmat hirret ovat myös kahdessa nurkassa joskus luistaneet pois nurkkakiviltään.Yhden nurkan kivet ovat antaneet myöten, minkä vuoksi päätyseinän alareuna on levinnyt ja toinen nurkka on vinossa. Näin on päässyt käymään, koska päätyseinään on avattu leveä ovi, jonka kynnyshirsi on lahonnut eikä ole enää pitkään aikaan tukenut seinää.

Pirtin taakse kertynyt maa oli lahottanut muutamaa hirsikertaa. Kuvan raita kaadettiin.

Tähän nurkkaan ei korjauksessa kajottu. Muut nurkat nostettin samalle tasolle.

Pirtin päätyyn avatun parioven kohdallakin maassa kiinni oleva hirsi oli lahonnut perusteellisesti.

Nyt korkeimpien nurkkakivien päällä olevien hirsien alapinnalla on myös varaus (siis alapintaan hakattu ura, jonka avulla ylempi hirsi istuu alemman selässä), eli niiden alapuolella on joskus ollut hirsivarvi tai -varveja. Arvelen, että pirttiin on käytetty kierrätyshirsiä vanhemmasta rakennuksesta. Vai onko pirtti siirretty tähän joskus, ja samalla poistettu huonokuntoisia alahirsiä? Onko pirtti ollut tässä aina, mutta nostettu alimpien hirsien lahottua korkeammille nurkkakiville? 

Pirtin nykyisen omistajapariskunnan toive oli nostaa kehikko irti maasta, oikaista sitä ja vaihtaa lahonneita rakenteita kestäviin. Näin vanha hirsirakenne saa kosolti jatkoaikaa, ja sen tuleva käyttö vaikkapa verstastilan runkona onnistuu. Työn edetessä sovittiin, että korjataan vain välttämättömin. Hirsikorjaukset tehtiin siten, että joku voi siitä joskus jatkaa jos katsoo tarpeelliseksi.

Työ alkoi ylimääräisen maan siirrolla pirtin vierestä.

Nostoa ja oikaisua varten pulttasimme seiniin viiden tuuman parruja följareiksi. Levinneelle päätyseinälle panimme kahdet pitkät följarit (jotka jäävät paikoilleen) kahden puolen ovea, muille seinille riittivät lyhyemmät. Päätyseinän följarit sidottiin leviämisen estämiseksi toisiinsa kuormaliinoilla. Tunkkaus tapahtui yleensä följarien alapuolelta, joskus suoraan alahirttä nostamalla. Tunkin ja puun väliin on syytä panna paksu metallilipare (vaikka vanhan rautasaranan pala), jotta tunkkki ei painu puuhun. Tunkki on tuettava tukevaan lankkuun tai parrunpätkään, jotta se ei painu maahan. Kaikkein alimaksi painunutta nurkkaa piti nostaa kolmisenkymmentä senttiä, mikä ei pullotunkeillamme onnistunut yhdellä nostolla. Tunkkausten välillä rakennusta tukivat parru- ja lankunpätkätaapelit. Levinneen päätyseinän oikaisimme (siis vedimme sen nurkkia lähemmäs toisiaan) vaijeritaljalla.

Ylemmässä kuvassa näkyy vasemmanpuoleisen nurkan vieressä kellertävä tolppa, jonka yläpään tasolle piti nurkka tunkattaman (nostoa noin 30 senttiä). Näkyy myös, kuinka päätyseinä on levinnyt; vasen nurkka on vinossa. Koska rakennus tuli oikaista, panimme vasemmanpuoleisen följarin hieman kallelleen oikealle, jotta se oikenisi pystysuoraksi kun vastakkaisia seiniä vedetään taljalla toisiaan kohti. Näin myös kävi.

Nurkka ennen nostoa

Hirsipedit tukevat nurkkaa nostojen välissä.

Kuvassa alla nurkka kutakuinkin lopullisen korkealla. Följarin alapään ympäri menee liina, johon vaijeritalja on kiinnitetty; vaijerin toinen pää on kiinni vastakkaisen seinän följarissa.

Poistimme seiniltä alimmat, lahot hirret. Korvasimme ne ylivuotisilla ja siis hyvin kuivuneilla mäntypelkoilla.

Takaseinältä oli alin hirsi lahonnut muusiksi. Sen päälläkin  oli yksi kokonaan poistettava hirsi, ja sen päällä taas hirsi, josta vain alaosa oli lahonnut. Sahasin alaosan pois, mistä jäi tasaisehko alapinta, jota vasten tuli kakkosvitoslankku (kuvassa alla se on kiinni laudoilla ja ruuveilla). Sen alle panimme yläpinnaltaan tasaisehkoksi veistetyn hirren. Kaikkiin väleihin panimme pellavarivettä.

Kuvassa yllä korvaushirsi on paikoillaan, salvettuna risteäviin seiniin. Kuvan oikeassa reunassa näkyy harmaata hirsiseinää, joka muodostuu pirtin takaseinän pitkistä, yli kaksimetrisistä hirrenpäistä. Harmaan osan alla vasemmalla erottuu vaalea pätkä. Se on juuri laittamamme korvaushirren kavennettu pää, johon kiinnitin tapeilla uutta hirttä lahonneen tilalle harmaan osan alimmaksi hirreksi noin:

Tämän hirren tapitin äskenmainittuun kavennettuun hirrenpäähän kolmella tapilla sivustapäin (kuva alla) ja kolmella päältäpäin. Kaikkin tappeihin panin kiilat kumpaankin päähän ja uudet kivet tukemaan hirttä altapäin.

Päätyseinän alin hirsi piti muotoilla hauskasti ennen asennusta.

Nurkkaa piti raottaa, jotta päätyseinän korvaushirsi saatiin paikoilleen. Kuvassa näkyvät myös kuormaliinat, jotka estävät seinää leviämästä uudelleen nostojen aikana.

Oikaistu päätyseinä. Kivet tukevat sekä nurkkia että ovenpieliä:

Nyt pirtti on suorassa ja irti maasta ja alimmat hirret ovat ehjät, mikä oli tavoitteena. Lahoaminen altapäin loppui, pirtti sai toiset 240 vuotta jatkoaikaa. Peltikatto ruostuu ennen kuin uudet alahirret. On kuitenkin syytä seurata uusien nurkkakivipilarien pysymistä, ja pidettävä huoli siitä, että biomassaa ei kerry seinille.

Tämmöinen korjailu on hidasta. Valmistelevaa työtä on paljon, ennen kuin uusia hirsiä päästään laittamaan. Suurimman osan aikaa kaverinani oli riuska isäntä, ja emäntä autteli tuon tuostakin ja huolehti nestetasapainostamme  ja kalorivajeen korvaamisesta. Työhön meni yli puolentoista normiviikon ihmistyötunnit; yksin jos olisi tehnyt, kaksi ja puoli viikkoa olisi ehkä riittänyt. Kun tekee kaksin, työ on enemmän kuin tuplanopeaa ja muutenkin rattoisampaa.

Käytimme uutta (mutta ulkokuivaa) hirttä, koska niin olisi epäilemättä aikaisemminkin tehty, jos sellaista olisi ollut saatavilla, ja puutavara saatiin tontilta. Kyllä se seinässä harmaantuu, ja sitä paitsi tämä pirtti punamullataan. Myöskään minkäänlaista uusien ja vanhojen hirsien erilaisesta kuivumiskutistumisesta johtuvaa ongelmaa ei ole odotettavissa, koska uudet hirret ovat alimmaisena. Usein luultu restauroinnin periaate: "vanha puutavara korvataan alkuperäisen kaltaisella, ja jos mahdollista vielä lahommalla puulla" kannattaa unohtaa...

Luontokappaleita tulee seuratuksi sivusilmällä hirsihommissakin. Kaksi uutta perinnekentamislintupinnaa (115. ja 116 116. ja 117.) kuului: mustapääkerttu ja ruokokerttunen. Amiraali ja haapaperhonen nähtiin, ja kaksi upeaa rantakäärmettä lämmitteli hirsipinossa!

Rantakäärme Natrix natrix