torstai 18. kesäkuuta 2020

Pappilan aitta, muraali, tacoja ja uusi kirja.

Hailuodon vanhan pappilan vielä vanhempi (v:lta 1712) oleva kuono(otsa-)aitta sai kosolti jatkoaikaa.

Nostin aitan irti maasta ja oikaisin sitä hieman (mistä juttua täällä).

Sään syömän takaseinän koloja ja vesitaskuja veistin kirveellä auki, jotta sade- ja sulavedet valuvat pois. Pahimmat kolot peitin listoilla. Työn mittaan uusin  myös hävinneet tai kehnot kotelot hirrenpäitä suojaamaan.

Paikkailtua seinää ja koteloituja hirrenpäitä

Etuseinän ulkonevan kuono-osan ja eteläseinän sään haristamat hirret peitin haapatuppilautalomalaudoituksella. Alla  on kuvia tästä vaiheesta.


Lomalaudoitusta sään syömän seinän suojaksi

Lomalaudoitus tekeillä

Lomalaudoituksen alareunan tasasin käsisirkkelillä sopivaan korkeuteen ruuvaamani ohjurilaudan avulla. Lautojen alapäät sahasin 15 asteen kulmaan tippanokaksi. Yo. kuvan oikeanpuoleisen seinän sahasin kerralla. Etuseinän kanssa piti toimia hieman eri tavalla, koska tilaajille sopi jättää kuono-osan alinta hirttä hieman näkyviin laudoituksen alta, enkä halunnut sirkkelin jälkiä siihen. Ensin ulompi lautakerros kokonaan poikki ja alempi melkein, lopuksi alempi loppuun siististi monitoimityökalulla.


Ta-daa! Siisti tuli.
Mitä itua oli jättää tuo otsan alin hirsi osin näkösälle? Kuten ruustinna sen sanoi, nyt peittämättä jäävän vanhapintaisen oviseinän ympärille muodostuu ikään kuin raamit.

Oven edessä olevat lankut/hirret ovat hiutuneet ohuiksi ja notkuviksi. Ne vaihdetaan vielä uusiin ja ihmisenkantaviin hirsiin. Myös uudet portaat materialisoituvat kesän mittaan.

Hommana oli myös uuden kattohuovan asennus. Vanha kate oli ns. lumppuhuopaa, jossa katteen tukikerros on kasvikuitua (mitä perua katto"huopa"-sana on, vaikka nykyisissä bitumikatteissa ei sellaista olekaan). Katolla oli paikoin vankahko sammalkasvusto:


Jätin vanhan, pääosin ehjän mutta pärekaton epätasaisuutta myötäilevän huovan uuden bitumikatteen alle. Vanhan katon rimojen väli oli noin 68 cm, joten 70-senttisiä uushuopia piti hieman kavennella. Yksi kolmiorimojen väli oli noin 90 cm (seuraavassa kuvassa vasemmalla); puolitin sen ylimääräisellä kolmiorimalla. 


Samalla vaihdoin kaikki otsalaudat ja (osin lahonneet) tippalistat, niin sivuräystäillä kuin päädyissäkin. Valkkasin rautakaupan taapeleista tiukkasyisimmät kuusilaudat otsalaudoiksi. Niistä sahasin käsisirkkelillä rimat räystäiden tippalistoiksi; pyöristelin käsihöylällä listan sen kulmaan, jonka yli kattohuopa taittuu tippanokaksi. Päätyräystäillä ei alun perin tippanokkaa ollut, vaan reunimmainen kolmiorima oli naulattu otsalaudan tasoon. Eipä tämä rakenne ollut otsalautaa lahottanut, mutta nyt naulasin kolmioriman otsalautaan pari senttiä otsalaudasta ulkonevaksi, joten tippanokka valuttaa vedet ohi otsalaudan:

Päätyräystään rakenne
Huovat ja rimakaistat naulasin entiseen tapaan tippalistaan. Harjakaista bitumiliimalla kiinni, kuten rimakaistojen alapäätkin rimojen ja räystään välistä.

Harmaasieppo hautoo
Yhdessä nurkassa hautoo harmaasieppo! Se ei välittänyt mitään, vaikka katolla naulasi ja kolisteli, mutta naamani nähtyään singahti oitis puun oksalle.

Lisäksi taiteilin seminaivistisen muraalin Suvilan kesähuoneen (ent. pyykkituvan, sittemmin autotallin ja kanalan) muuriin. Työn nimi: "Kaakkoisaasialainen viidakkokana kohtaa afrikkalaisen ohdakeperhosen Hailuodon vanhan pappilan pyykkituvassa". Akryyli rapatulla ja savimaalilla maalatulla seinällä, n. 110x110 cm.

Kukko ja ohdakeperhonen, muraali.

Yksityiskohta muraalista, ohdakeperhonen.
Toisaalla, meijän Topin & Co:n taco ja chilisoosifirma on valittu Helsingin Senaatintorin jättiterassille!

Ja rouva tekas kirjan, 320 sivua äitinpuolensa satakuntalais-pirkanmaalais-varsinaissuomalaista sukutarinaa.


 *****

Mukava ja hikinen homma. Kiitos työllistyksestä, välikahveista ja vohveleista, pappilan väki Anne-Maria ja Timo! Majoituksesta kiitos Maijalle ja Juhalle, entiseen tapaan. Leveät laudat hirrepäiden suojaksi tuli Forssin Pekalta. Ja mukavaa oli myös, kun muutakin remonttiväkeä (Matti ja Sampo Nuutista) oli paikalla esteettisine silmineen. Säät ja sääsket suosivat meitä!

4 kommenttia:

  1. Onpa upea aitta ja hienoa jälkeä! Oli myös kiva saada edellisen postauksen luettuani nimi tälle haapalankulle, jota meidänkin tilalla on isot pinot edellisen isännän jäljiltä tehtynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meinaatko "tuppilautaa"? Tämä on noin tuuman vahvuista, lankku olisi ehkä tuplasti tämän vahvuista.

      Poista
  2. Kyllä on ilmeikkäät silmät niin kukolla kuin perhosellakin ♥ oletkin monilahjakkuus!
    Rouvan kirja kuulostaa ihan kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  3. Rouva aikoi pitää mulle ja lapsille tentin kirjasta....

    VastaaPoista