perjantai 26. toukokuuta 2023

Suomen Joutsenen hait; Oulun Lyseo mainitaan myös

Hiljattain tulin hankkineeksi huutokaupalla lehtiä, joiden olemassaolosta en aiemmin tiennyt mitään: Suomen Joutsenen  7:nnen valtameripurjehduksen laivalehti Joutsenen seitsemän numeroa.

Suomen Joutsenen 7:nnen valtameripurjehduksen laivalehdet

Suomen laivaston koululaiva Suomen Joutsen teki kaikkiaan kahdeksan valtameripurjehdusta 1930-luvulla. Joka matkalla julkaistiin vahaskopiokoneella monistettua Joutsen-laivalehteä, jota miehistö sai tilata. Näistä laivalehdistä on kirjakin, Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain Perinneyhdistys ry.:n  kunniapuheenjohtaja Visa Auvisen "Suomen Joutsenen laivalehdet".

Laivalehden 24.12.1937 ilmestyneessä  kolmannessa numerossa kerrottiin pyydystetyn kaksi haita:


Joulukuun 8. päivän haiparista on valokuvakin ym. laivalehtikirjassa:

Vasemmalla naaras, keskellä koiras, oikealla kultamakrilli.
Kuva Visa Auvisen teoksesta Suomen Joutsenen laivalehdet.

Olen toki ollut haiden kanssa tekemisissä ennenkin - kohta 50 vuotta sitten muutaman tunnin verran eläintieteen opinnoissa, kun perehdyimme haiden anatomiaan. Niinpä rohkenen arvella, että kuvan naarashai saattaa ehkä olla valkopilkkahai (Carcharius longimanus; ks. tämä tunnistuskortti).  Iso ja pyöreäkärkinen etummainen selkäevä sekä sen ja pyrstön kärkien vaalea vipevöinti (erottuu kirjan kuvassa paremmin). Sen rintaevät vaikuttavat longimanukselle, "pitkäkädelle" ominaisilta. Koiraan tunnistaa koiraaksi kahdesta eväsiittimestä (engl. clasper), siitoselimistä, jotka ovat muodostuneet vatsaevistä ja joita koiras käyttää paritellessaan. Ne ovat nuo porkkanan muotoiset huitaleet oikeassa kohdassa. Lajiltaan se saattaa hyvinkin olla samaa kuin naaras, jonka kanssa se seurasi laivaa kuin...  .

Laivalehden seuraavassa numerossa 4 29.1.1938 kerrotaan, että kolme haita tullut, 25.12. yksi ja 5.1. kaksi, sekä numerossa 6 20.3.1938, että seitsemännen matkan kuudes hai on vedetty kannelle. Niistä kuvia tai muuta tietoa ei nyt ole, paitsi että jokin näistä lilluu nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen kokoelmissa lasipurkissa määritettynä atlanttiseksi koirahaiksi (Mustela canis). Seitsemännen purjehduksen loppuun mennessä on Suomen Joutsenen haisaalissumma 10.



****
Yhdistelmän "Suomen Joutsen ja hai" olen kohdannut aikaisemminkin. Oulun Lyseon luonnonhistorian kokoelmissa on nimittäin kaksi hain nahan palasta. Vanhemman niistä lahjoitti oppilas K. J. Basilier lukuvuonna 1890-1891. Tuoreempi on kirjattu numerolla 1337. Sen hankintavuodeksi on kokoelmaluettelossa merkitty 1931, mikä on erikoista, koska itse nahassa lukee "Pyydetty Suomen Joutsenelta 1932" eikä se ole voinut päätyä Lyseolle ennen kuin 1933 laivan palattua kotimaahan.

Harmaahain nahkaa Oulun Lyseon luonnnhistoriallisissa kokoelmissa,
" Pyydetty K/L Suomen Joutsenelta 1932".


Saman palasen pintapuoli

Onnistuisiko selvittää hainäytteen alkuperää tarkemmin? Nettiselailu auttoi alkuun. Soitin Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain Perinneyhdistys ry.:n  puheenjohtaja Juhani Toikalle, ja siinä jutustellessamme hän mainitsi lehtien digiversiot toimitetun Turkuun, Forum Marinumiin.

Ja viestiä Forum Marinumin tutkija Mikko Meroselle. Hän lähetti tuota pikaa kuvia Suomen Joutsenen toiselta matkalta 1932-1933, Lapinjousen kokoelmasta, otsikolla Kahvitilaisuus ja kalastusta itsenäisyyspäivänä (siis 1932). Joulukuun alussa 1932 Suomen Joutsen oli päiväntasaajan tienoilla Brasilian itäpuolella lähestymässä Rio de Janeiroa. Yhdessä kuvassa roikkuu hai, jota ollaan avaamaisillaan. Voisiko tämä haiparka olla kokoelman nahanpalan alkuperäinen omistaja? 

Itsenäisyyspäivän 1932 haisaalista. Kuva Forum Marinum,
Lapinjousen kokoelma

Mikä laji? Brasilian vesillä elää satakunta hailajia.  Etsimään brasilialaista haispesialistia - lähetin kyselyn Rio de Janeiron liittovaltion yliopiston tutkija Fábio Di Dáriolle. Seuraavana aamuna luin vastauksen:

"... Really thanks for your email and for this intriguing query. As someone who works with and appreciates scientific collections myself, I'd be really happy if I could help you identify the original "bearer" of this stretch of skin...."

Fábio Di Dário arveli, että hai voisi olla Carcharinus brevipinna, pyörijähai.

... Thanks again for your email, and good luck with this interesting investigation! Of course please contact me if you need anything else..."

Mikko Merosen lähettämissä Lapinjousen kokoelman kuvissa itsenäisyspäivältä 1932 on toinenkin kuva laivaan nostetusta haista. Eri hai kuin yllä olevassa kuvassa rötköttää kannella  (eli kaksi haita yhtä aikaa kannella jo v. 1932 eikä vasta 1937; ks. kalatilastoa-leike ylempää - tulipahan tämäkin historiallinen asia oikaistuksi...). Sillä näyttää olevan iso selkäevä ja pitkät rintaevät, joiden kärjessä on vaaleaa kuviota:






Rohkenin olla määrittävinäni tämänkin valkopilkkahaiksi (Carcharinus longimanus). Yllämainittu Fábio sanoi, että se näyttää erilaiselta kuin pyörijähaiepäily, eikä alkanut arvailla lajia.

Kysyin ranskalaisen haituntija Bernard Seretin näkemystä näistä lajeista. Aamulla oli vastaus sähköpostissa:

"The unidentified shark is an oceanic shark, Carcharhinus longimanus, easily identifiable thanks to its large first dorsal fin with rounded apex and its long pectoral fins (longimanus meaning long arms!)."

Valkopilkkahai.

"The other shark is difficult to identify because it is largely hidden by the seaman. However, it could be a silky shark, Carcharhinus falciformis. This could be corroborated if the skin sample is from this specimen: indeed the denticles fit with those of the silky shark (the name of silky is due to that the skin of this shark has a silky touch!)."

Siitä pyrstöstään roikkuvasta haista Bernard Seret sanoi, että hankala tunnistaa, koska merimies paljolti peittää sen, mutta se näyttää haukkahailta (Carcharinus falciformis) ja että nahan hammassuomut sopivat haukkahaille, mikä vahvistaa määrityksen.

Hainnahkaa hammassuomuineen

Näin ollen nahan sisäpuolella mainittu "harmaa hai" olkoon haukkahai Carcharinus falciformis.

****

Kirjassaan Sellainen oli retkemme (Kust. Oy Fennia 1942) kaikilla Suomen Joutsenen 1930-luvun valtameripurjehduksilla ollut kapteeniluutnantti Martti Juutilainen kertoo itsenäisyyspäivän 1932 hainpyydystyksestä:

"Tuuman läpimimttaiseen köyteen ripustettuna laskettiin syötti mereen. ... Raivostunut hai hyökkäsi uudelleen saman koukun kimppuun, ravisteli kiukkuisena läskinkimpaletta ja sovitteli sitä kitaansa nielläkseen sen lopullisesti. Kalamiehet tempaisivat vielä kerran köydestään ja silloin teki koukku tehtävänsä. Se upposi kuin veitsi hain rustoleukojen taa ja tuli ulos silmän vierestä. Nyt vedettiin  meren peto väkisin kannelle. Siinä se vielä koetteli oregonmäntyisten kansilankkujen kestäyyttä ja nousi pyrstönsä varaan melkein seisomaan. Kapselispaakeilla se kuitenkin nuijittiin armotta hengiltä. Sitten sen valkoiset selkänikammat kaivettiin esille ruumiista haikävelykeppiä varten, rustoleuat puhdistettiin inhoittavan hajuisesta lihasta ja toispuolinen pyrstö naulattiin keulapuomin nokkaan voiton merkiksi."

Kuvaako Juutilainen tässä kannella makaavan valkopilkkahain pyydystystä? Mielestäni kyllä.

Kapselispaaki, Albin Stjerncreutzin Suomalainen Meri-Sanakirja: "Spak, paaka, spaaka. Niin kutsutaan puiset kangit, jotka ovat yhdestä päästänsä neliskulmaiset ja toisesta päästänsä ymmyrkäiset, ja joilla, ankkuria nostaissa, peliä kierretään ympäriinsä". Tämä peli siis on se kapseli, jolle köysi/kettinki kiertyy. Spaakit ovat irroitettavia vipuvarsia, niitä käytettäessä toinen pää työnnetään kapselissa olevaan reikään.
****

 Laivalehti Joutsenen Numerossa   1/1937 10.11. on Helsingin yliopiston vetoomus kerätä luonnontieteellisiä näytteitä:



Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen yli-intendentti Risto Väinölä lähetti luettelon Suomen Joutsenelta kerätyistä eläinnäytteistä. Listassa on 103 näytettä, joista reilut 30 on kaloja. 6.12.1932 karttui kokoelma kolmella  Remoralla, jotka olivat olleet "Harmaan haikalan mukana". Remorat ovat haiden, rauskujen, delfiinien, merikilpikonnien yms. pintaan päälaen imukupillaan kiinnittyviä kaloja. Itse "harmaahaita" ei listassa ole. 

1932-1933 purjehdukselta on listassa kuitenkin yksi puolimetrinen hai, Atlantista pyydetty ja nyt lasipurkissa Helsingissä:

Luomuksen purkkihai. Kuva Tom Hoogesteger, Luomus,  CC BY-SA 4.0

Lajiksi on Luomuksen näyteluettelossa merkitty alkuperäinen määritys Carcharodon carcharias eli valkohai, mutta purkin kyljessä olevassa tuoreemmassa lapussa oikeampi määritys on vain heimon Carcharhinidae (tiikerihait) tarkkuudella. Valkohai kuuluu tyystin eri heimoon, sillihaihin (Lamnidae) . Valkohai se ei tosiaan ole, vastasyntynytkin valkohai on toista metriä pitkä. Vähän yli metrin mittainen (1055mm) valkohain poikanen, joka pyydettiin kesäkuun 15. päivä 2018 parin kilometrin päästä Baja Californian rannikosta Tyynimerestä, on pienin koskaan havaittu (ks pitkä artikkeli Copeia 2020/1). 

Mitä lajia purkkihai on? En arvaa leikkiä haituntijaa enkä siis sano  mitään, paitsi että tuollaisia suipulanokkaisia haita on ainakin Rhizoprionodon-suvussa. Kerron jos selviää.

****
Yllämainittu Juutilainen kertoo, että "Kaikkiaan lienee "Joutsenen" kahdeksalla matkalla saatu yli 30 haita". Ylläolevan perusteella 10 näistä saatiin seitsemällä ensimmäisellä matkalla ja loput kahdeksannella.
****

Muutama huomio. Suomen Joutsenen toisen ja seitsemännen valtameripurjehduksen laivalehdet  1932-1933 ja 1937-1938 ovat digitoituina Kansalliskirjastossa. Kahdeksannen matkan laivalehdet pitäisi selata, onko niissä haiuutisia. Tämän jutun omat lajimääritykseni ja tulkintani saattavat olla vääriä; sopii oikaista. Kuten huomataan, haispesialistienkin määritykset eroavat. Suuret kiitokset jutussa mainituille henkilöille määrityksistä, valokuvista ja muista asiaan liittyvistä tiedoista! Palaan tähän aiheeseen konsa uutta ilmenee. 

Hai.

Mikko Salo otti kuvan



2 kommenttia:

  1. Tyttärellä on samanlainen hai kuin alakuvassa - sen nimi on Sakari.
    Mutta hieno, joskin hieman surullinen ajankuva. Hai oli meren peto, mutta pyöriäinen meren eläin, vaikka petoja molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Haiden pyydystys oli lähinnä hupia ja vaihtelua, mitä nyt leukoja, selkänikamia ja nahanpaloja saatiin matkamuistoksi ja kokonaisia museonäytteiksi. Pyöriäisiä harppuunoitiin näillä matkoilla useita. Eikä vain huviksi, vaan ne syötiin. Terveisiä Sakarille. Viimeisen kuvan hai on vain "Hai".

      Poista