lauantai 13. helmikuuta 2016

Tammi -helmikuun 1918 tapahtumia Mäntsälässä silminnäkijän kuvaamana IV

Vaarini E.J. Toivosen päiväkirja kansalaissodan ajoilta jatkuu ja päättyy tähän. Edelliset osat ovat täällä, täällä ja täällä.

21.II. Eilen kirjoitettu kirje viettiin Hirvihaaran postilaatikkoon. Epäilyksiä oli hiukan siitä, avaako vallankumoustuomioistuin kirjeen, mutta katsoen osotteenomistajan asemaan pidettiin pelkoa suorastaan aiheettomana.

Tuli tieto, että kirkonkylän ja Sääksjärven väliselle maantielle n.s. Liljendalin tien risteykseen ovat murhatut insin. Vuorinen ja välskärinpoika Kosti Sarka. Verta oli ollut tiellä niin paljon, että naisille ei annettu lupalippua kirkonkylästä S:järvelle.


Tällaisten lupalappujen kanssa Mäntsälässä kuljettiin keväällä 1918
 Illansuussa tuli tieto, että Ohkolassa entisten lisäksi oli tapettu isäntä kunnallislautakunnan esimies Elmer Hemmilä ja isäntä Janne Nieminen (Jaakkolan isäntä). 

Ei ole voimia kuvailemaan sitä vaikutusta ja surua, minkä tämän päivän tiedot meihin istuttivat. Useimmat kaikista noista onnettomista olivat ystäviäni ja kaikki hyviä tuttavia. Ajattelen heitä tuossa edessäni. Kasvot kuolemankalpeat, muoto vakava kuin hauta...Silmänne kyynyssä, silmänne, joihin lie viimeisen tervehdyksen lähettänyt yksinäinen taivaan tähti...

23.II. tuli tieto, että tapettu on myöskin maanvilj. Fr. Nykulla ja Vanhankartanon omistaja Frans Lilja siitä syystä että hänen luonansa Nykullassa olivat pakolaisuutta pitäneet edellämainitut Vuorinen ja Sarka. 

Tieto teki meihin kaikkiin tärisyttävän vaikutuksen.  Mutta erittäinkin isäntäämme ja emäntäämme, jotka luonnollisesti tulivat ajatelleeksi omaa kohtaloansa, jos meidät löydettäisiin. Isäntä oli kuvaamattomassa tuskassa. Hän kävi edestakaisin tuvan ja kamarin väliä selittäen meille, pyytäen meitä ymmärtämään, pyytäen meiltä anteeksi, kyynel silmässä puhuen siitäkin, että jos me lähtisimme pois ja hän saisi sitten kuulla, että meidätkin on tapettu, niin hän ei enää koskaan saisi mielenrauhaa. Me puolestamme rauhoitimme häntä ja lupasimme lähteä vielä samana yönä. Mutta hän ei taas puolestaan meitä päästänyt. Koska oli lauantai-ilta ja väkeä (punakaartilaisia ja heidän seuraansa) paljon liikkeellä. Ja kun "Työmiehestä" saimme illalla hyvää ennustavia, ulkovaltoja koskevia uutisia, niin rauhoittuivat kaikki huoimattavasti. 

Samoin saimme vahvistuksen sille tiedolle, että Nikanor Ojanen Sääksjärveltä oli hirveästi kiduttaen pistumillä tapettu. Syynä oli ollut se, että hän ei ollut ajanut Mäntsälän postia.

24.II. satoi lunta koko keskipäivän, josta olimme iloisia, sillä tänä iltana piti lähtömme tapahtua. Mutta sade lakkasikin ennen iltaa tyystin ja koska isäntäväkikin vastuste-

Tähän loppuvat päiväkirjamerkinnät, kesken sanan.

Vakuutus, jolla ei paljon painoa ollut kansalaissodan loppuvaiheissa
Mäntsälän historia III:ssa (Kirsi Kerävuori: Mäntsälän poliittinen historia vuosina 1917-1945; Mäntsälän kunta 1997) on luettelo sisällissodassa ja sen seurauksena kuolleista ja kadonneista mäntsäläläisistä. Punaiset murhasivat 23 valkoista (valkoiset yhden punaisen), ja taisteluissa kaatui yksi valkoinen ja 35 punaista. Voimasuhteiden käännyttyä valkoiset teloittivat 24 punaista, ja vankileireillä punaisia  kuoli 59. Punaisia katosi 20. Yhteensä punaisia kuoli 159, valkoisia 24. Sisällissodassa kuoli enemmän mäntsäläläisiä kuin jatkosodassa. Kun koko maassa punaisista vainajista oli naisia pari prosenttia, Mäntsälässa heitä oli noin joka kymmenes.

Samasta kirjasta vielä: "Valkoiset eivät suhtautuneet häviäjiin erityisellä hienotunteisuudella. Vain kaksi kuukautta sisällissodan päättymisen jälkeen piti Sääksjärven nuorisoseura iltamat, jossa ylioppilas E.J. (Eemeli) Toivonen piti esitelmän "Viikoilta juustokellarissa" oloista punaisten vankina Mäntsälässä "tunnetulla pirteällä esittämistavallaan" (lähde: Uusimaa-lehti 3.7.1918)" (lisäsin kuvat leikkeistä 4.2.2017)




Loppukevennys huhtikuulta 1918. Mäntsälän punaisen kaartin esikunta takavarikoi äidinäidinisäni polkupyörän! Kuva Mäntsälän historia III:sta, alkuperäinen lappunen isotätini Pirkko Vilppulan arkistoista.







2 kommenttia:

  1. Vaikuttava ja arvokas pala Suomen paikallishistoriaa koko sarja. Mutta mitä onkaan "Silmänne kyynyssä . . ."?

    VastaaPoista
  2. Kyynystä en tiedä, mutta noin siinä luki.

    VastaaPoista