Kahlaajien rengastusta

Nyt muutama kuva etelänsuosirrin poikasten rengastuksesta Hailuodossa eilen illalla. Nelli kavereineen on etsinyt ja löytänyt jokseenkin kaikki etelänsuosirrin pesät Oulun seudulta. Nyt oli meininki käydä muutamalla pesällä, joiden tiedettiin kuoriutuneen vajaa vuorokausi sitten. Etelänsuosirrin (kuten muidenkin kahlaajien) poikaset lähtevät pesältä heti kuoriuduttuaan ja kuivuttuaan, joten ne on laajalta rantaniityltä helpointa löytää kun ne vielä ovat pesässä. Lisäksi poikasista otetaan tippa verta DNA-tutkimuksia varten. Näiden pesien emot on rengastettu ja verinäyteet niistä otettu jo aikaisemmin, osasta tänä kesänä, osasta viime vuosien mittaan.

Tuoreet poikaset!

Nelli valmistautuu rengastukseen ja verinäytteen ottoon.

Ensin poikaset rengastetaan. Renkaassa on yksilöllinen numero. Jos joku joskus löytää rengastetun linnun kuolleena tai saa sen kiinni vaikkapa kahlaajapyydyksestä, lähettämällä renkaassa olevan numeron tai raadolta otetun renkaan siinä olevaan osoitteeseen), kartuttaa tietoa lintujen liikkeistä, muuttoreiteistä, talvehtimisalueista, eliniästä ja monesta muusta asiasta. Esimerkki mukavasta etelänsuosirrin rengastustapauksesta on täällä ja täällä. Perinteisen rengastuksen lisäksi tietoa muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista saadaan muun muassa geopaikantimien avulla, mistä lisää täällä.

Etelänsuosirrin poikanen saa renkaan nilkkaansa.

Verinäyte siis otetaan, jotta saadaan DNA:ta. Siitä voidaan selvittää esimerkiksi perhesuhteita - onko poikanen sosiaalisten vanhempiensa jälkeläinen vai onko naaras paritellut naapurireviirin koiraan kanssa. Kun näytteitä on samasta populaatiosta vuosien ajalta kymmenistä ja sadoista linnuista, on mahdollista arvioida perinnöllisen muuntelun (yksilöiden geneettisten erojen) laajuutta, mikä on evolutiivisesti tärkeää. Populaation kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön perustuu perinnölliseen muunteluun. Siihen vaikuttaa muun muassa yksilöiden sukulaisuus. Jos (pienen) populaation yksilöt ovat lähisukuisia, ne eroavat toisisaa geeneiltään vähän, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että niiden immunologiseen puolustusjärjestelmään vaikuttavissa geeneissä on vähän muuntelua, mikä taas voi altistaa niitä taudeille. Populaatioita voidaan myös vertailla muihin saman lajin populaatioihin, jolloin saadaan tietoa populatioiden erilaistumisesta ja niiden välisestä geenivirrasta. Myös populaatioiden historiaa selvitetään DNA:ta tutkimalla. Yllämainituilla seikoilla on merkitystä arvioitaessa lajien ja populaatioiden kykyä pysyä elinvoimaisina (lisää tästä tämän linkin takaa). Mitä suokukkojen genetiikasta on viime aikoina opittu, lue vaikka tämä katsaus.

Ensin pistetään ohuella, steriilillä neulalla pieni reikä nilkan laskimoon.

Verta tulee muutama tippa nilkan pinnalle, mistä ne hörsitään lasikapillaariin. Verinäyte siirretään sitten pieneen koeputkeen DNA:ta säilövään nesteeseen ja viedään lopulta pakastimeen odottamaan käsittelyä. veren tulo loppuu itsestään muutaman tipan jälkeen.

Aikuisilta kahlaajilta verinäyte otetaan usein siiven alta laskimosta.

Samana iltana rengastettiin ja kupatiin myös kolme suokukon poikasta. Tästä ei ole kuvia, koska kameran akku putosi rannalle mennessämme. Akku löytyi onneksi paluumatkalla.

Seitsemän valkoposkihanhen parvi laidunsi rannalla. Hieno, kuulas, tuulinen sydänkesän ilta.

Muutama luontohavainto - kuolemaa ja syntymistä

Saunamökin lähimetsässä, Pohjois-Savossa, oli varislintu päässyt ainoastaan. Nuori lintu, koska osa sulita oli vielä tupella (sininen puikula kuvassa oikeassa reunassa). Yhdellä mättäällä oli jalat ja rintalasta-kylkiluu -osasto, sulkia ja höyheniä oli laajemmalti.

Jalkojen vieressä oli yli kymmensenttinen oksennuspallo (näkyy alla olevassa kuvassa vasemmassa alareunassa). Arvelen, että huuhkaja on ollut asialla. 

Uhri lienee varis, koska höyhennysmättäällä oli mustien sulkien ja höyhenten seassa harmaata höyhentä. 

Parinkymmenen metrin päässä oli teeren pesä, josta oli kuoriutunut viitisen poikasta!

Mökin vieressä on kivistä ladotun pajan rauniot (mökki ja sininen pressu häämöttävät ylhäällä oikealla alemmassa kuvassa).  

Pajan rannassa uiskenteli laulujoutsenpari neljine poikasineen! Pääsin hiippailemaan aivan lähelle, mutta huomasivathan ne minut ja pistelivät ulapalle. 

  

Mökin välikatto valmistuu

Saunamökin välikatto materialisoituu. Käsin höylättyä tuppeen sahattua mäntyä. Kuoret pois kanteista, ettei papintappajien yms. purusta tule riesaa. Nyt vain muutama kuva, akku kuitenkin loppuu kohta.

Oluen panoa III: Savuolut pullotettu ja ennakkomaisteltu

Pari kuukautta sitten savustettiin maltaita savusaunassa. Maltaiden kuivahdettua pari viikkoa, tehtiin mäski ja vierre, ja pantiin käymään. Viime viikolla pullotimme tuotteen, Sonnisaaren Timo Kanniainen ja mie. Samalla olueen lisättiin sokeria tarkka grammamäärä (en muista mikä), jotta tuotteesen syntyisi hiilihappoa. Alkoholia oli kuutisen prosenttia (Timo mittasi sen tarkkaan, mutta enpä muista sitäkään...).

Lappo on ihme keksintö, neste siirtyy itsestään ylävirtaan ja sitten alavirtaan puteleihin.

Käymisasian pohjaan jämähti tällainen hiivajankki. 

Pullotettu ja korkit kiinni.

Oluen tulisi tässä vaiheessa olla pulloissa useampikin viikko, mutta aivan analyysimielessä avasin yhden.

Tumman meripihkan väristä. Jääkaappikylmänä ei kannata maistella. Suoraan  kaapista maku oli jyrkän etanolinen, mutta aikansa lasissa lämmettyään se pehmeni ja savuaromi nousi pintaan. Saavat koehenkilöt sitten arvioida Vältin Savun alan termein, kunhan juoma on vielä ässehtinyt pari-kolme viikkoa. Jo nyt arvelen sen onnistuneen mainiosti!

Sonnisaaren Panimon sijoittaja linturallissa aamukolmelta Lumijoella.

Paperilappupopulaatiogenetiikkaa teineille

Lukion biologian nykyisessä, viimeisiään vetelevässä opetussuunnitelmassa kakkoskurssin sisältöluettelon viimeinen asia (s. 128) on populaatiogenetiikka ja synteettinen evoluutioteoria. Melkoinen vaatimus (varsinkin tuo synteettinen evoluutioteoria...), kun kurssilla ei tahdo kaikkia muitakaan asioita ehtiä käsitellä kunnolla. Jostain syystä tänään loppuneessa jaksossa oli opetukseen käytettävissä peräti 17-18 75-minuuttista, joten perehdyttiin kahden 35+ -kokoisen ryhmän kanssa evoluution mekanismeihin simuloimalla geneettistä ajautumista ja valinnan vaikutusta alleelifrekvensseihin. Aikaa meni selityksineen noin puolitoista 75-minuuttista. Aikaisemmin olemme käsitelleet periytyvän muuntelun syntyä (meioosi, hedelmöitys, geenimutaatiot, ristetytystehtävät).

Homman kulku oli tällainen.

Näytin ensin kuvia tutkimusartikkelista (Bell & Aguirre 2013, kuva 2 ja kuva 4), jossa oli selvitetty, kuinka kolmipiikkien (Gasterosteus aculeatus) luulevytyyppien osuudet muuttuivat alaskalaisessa Loberg-järvessä parinkymmenen vuoden aikana. Samasta aiheesta on myös täällä hyvä selostus.

Johdattelua aiheeseen: kolmipiikin luulevytyyppien evoluutiota. Lähde Bell, M.A., and W.E. Aguirre. 2013. Contemporary evolution and allelic recycling in threespine stickleback. Evolutionary Ecology Research 15:377-411. 

Meininki oli perehtyä siihen, kuinka evoluutio vähäisimmässä mittakaavassaan tapahtuu. "Evoluutio = populaation geneettinen muutos" on hyvä määritelmä; jos tätä ei tapahdu, minkään muunkaan tason evoluutiota (vaikkapa lajiutumista) ei tapahdu. Koska aioimme pureutua aiheeseen niin täsmällisesti kuin mahdollista, määrittelin evoluution alleelifrekvenssien muutokseksi. "Alleelifrekvenssi" on yllättävän vaikea asia monelle noin äkikseltään. Tämä selventää (?): jos 10 yksilön populaatiossa on geenistä kaksi alleelia (1 ja 2) ja yksilöt ovat 11, 11, 11, 12, 12, 12, 12, 22, 22, 22, alleelin 1 frekvenssi on 10/20 tai 0,5 tai 50%. Myös kelpoisuus (lisääntymisteho muihin verrattuna) tuli määritellyksi.

Tutkimuskohteena oli paperilappupopulaatiota, joiden geenivarastossa oli 10 1-alleelia ja 10 2-alleelia ja jotka asuivat petrimaljoilla. 11, 12 ja 22 saivat aikaan erilaiset fenotyypit. Kukin 2-4 oppilaan ryhmä sai tällaisen lähtöpopulaation tutkittavakseen.

Ensin tarkastelimme, kuinka alleelifrekvenssien käy, vaikka fenotyyppien (ja genotyyppien) välillä ei ole geeneistä johtuvia kelpoisuuseroja (siis ei valintaa). Tässä siis simuloitiin geneettistä satunnaisajautumista.

Hillitöntä lisääntymistä lappupopulaatiossa!

Välikattovasan asennus

Saunamökki on talvehtinut hyvin, pressut ovat pitäneet eikä routa ole liikutellut. Vein kuorman välikattolautoja sekä välikattovasoja (sisäkaton kannattimia), ja laittelin yhden vasan paikoilleen tupaan.

Saunan välikattovasa, 5 x 5'' haapaparru.

Tämänkin voisi tehdä helpommin, mutta nyt tein näin. Kuinka upottaa 3,8-metrisen vasan päät vastakkaisiin seiniin, kun seinien väli on 3,7 metriä? Merkkasin ensin vasan upotuskolot seinään. Kolot tein poralla ja taltalla.

Tähän koloon tulee välikattovasan pää.

Valmis kolo syntyy poralla ja taltalla.

Toisessa seinässä kolo oli kymmenen sentin syvyinen, toisessa viiden. Meininki oli työntää vasan pää ensin syvemmän kolon pohjaan ja sitten toinen pää matalamman kolon pohjaan, jolloin vasa jää kummastakin päästään viiden sentin verran seinähirsien varaan. Syvemmän kolon yläreunaa piti vielä laajentaa sekä vasan kumpaakin päätä hieman viistää, jotta sai vasan keploteltua koloihin. Kuulostaa helpommalta kuin mitä onkaan. Lopuksi tungin pellavakuitueristettä rakosiin. Estin ruuvilla vasan liikkumisen ja putoamisen koloistaan; myöhemmin laitimmainen, vasoihin kiinnitetty välikattolauta ajaa saman asian.
 

Sinne meni!

Helpommin tämä kävisi, jos vasat asentaisi rakennusvaiheessa pudottaen ne vasan levyisiin hahloihin. Jälkiasennus taas olisi nopeaa, kun kiinnittäisi seinään palikat tukemaan vasan päitä eikä upottaisi niitä seinään lainkaan.

Rannassa näytti näin mukavalta:

Välikattolautojen höyläys

Kohta pääsee tekemään saunamökkiin välikaton, mutta ensin pitää höylätä laudat. Komeaa 32-millistä mäntytuppilautaa. Terävällä höylällä lykkii 260-senttisen laudan siloiseksi muutamassa minuutissa.

Laudat tulevat siis tähän rakennukseen: 

Välikaton korkeus:

Mökin rakennuksen vaihet siis täällä.