Karat katkaistiin sopivahkoon mittaan. Hirren selän yläpuolelle nouseva karan yläpää upotetaan oven päälle tulevaan hirteen poralla, sahalla ja taltalla tehtyyn koloon.
Kuvassa alla on oven ylityshirsi paikoillaan. Sen alle tulleiksi hirsiksi oven kahta puolta valitsimme sen muotoiset ja korkuiset hirrenpätkät, että niiden yläreuna on suora ja samalla tasolla. Näin ylityshirren sai soviteltua mukavasti sijoilleen. Lisäksi tapitimme sen alempaan hirteen. Oikeassa reunassa on kuormaliina pitämässä jo paikalleen pantuja hirsiä vakaasti paikoillaan, kun seuraavan varvin hirsiä sovitellaan. Kun salvaimet ovat tiukat ja (tässä tapauksessa) väliaikaiset tapit ovat paikallaan, eivät hirret tietenkään juuri liiku, mutta varmuus on paras. Oikealla on yksi seuraavan varvin hirsi tuettuna hollihaan kanssa varauksen piirtämistä varten.
Karojen yläpuolelle on jätettävä tilaa, koska hirsiseinä painuu lähinnä kuivumisen vuoksi. Muuten karat estävät painumisen, ja seinään tulee oudohkoja rakoja. Nyt laskeutumisvaraa on aika niukasti; saattapa olla, että lyhennän karoja vielä hieman, varmuuden vuoksi, vaikka nämä hirret ovat kuivuneet ilmavasti jo kaksi vuotta. Olisihan tuon voinut tehdä kerralla kunnolla.
Esa veistää hirren pään alapuolta, jotta se ei ota kiinni alemman hirrenpään selkään. |
On aina hauska seurata, miten ja millä tavoin muut tekevät näitä hommia!
VastaaPoistaJoo, ota vielä pois karapuiden yläpäästä, tai koloa lisää, sillä voin kokemuksesta sanoa täysin ulkokuivan hirrenkin vielä laskeutuvan noin kahden metrin matkalla 25-30 mm. Syy tälle on salvoksen lopullinen paikkansa haku, ei siis niinkään hirren kuivuminen.
Ja täytyyhän tilkkeellekin jäädä ns. lämminvara.
Terve. Oviaukon korkeus on noin puolitoista metriä. Jos olisi tuoretta puuta, jättäisin kymmenisen senttiä laskeutumisvaraa. Jospa kuutisen senttiä riittäisi.
VastaaPoistaEiköhän se riittäne...! :D
Poista