Haapavanhus lähti

Vuoristomajalla on ollut muutama jättihaapa. Yksi kaatui joitakin vuosia sitten kohti mökin päätyä, muttei aivan tullut ikkunasta sisälle. 

Kaatuneen sisarus kaadettin tänään. Se kasvoi lähellä tietä, ja sen oksiston läpi kulki sähköjohto. Sähköfirmaa ei kiinnostanut kaataa sitä - mieluummin olisivat antaneet sen kaatua myrskyssä linjalle -, ja päätin että nyt saa puu lähteä, niin komea kuin se olikin. 

Kuten kuvista näkyy, lahoa on ytimessä laajalti.

Toivon mukaan osasta runkoa pystyy tekemään isoja linnunpönttöjä. Polttopuuta tulee joka tapauksessa rutkasti. 

Alkutalvinen aikomus - saunan rakentaminen

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla vuoristomajallani on savusauna, mutta nyt aion tehdä savupiipullisen ja jatkuvalämmitteisen "tavallisen" saunan. Savupiipullista saunaa kutsutaan myös uloslämpiäväksi, mikä kuulostaa saunasta puhuttaessa oudolta - toivon mukaan kiuas tuottaa lämpöä paitsi harakoille myös saunojille.

Saunan teen useita vuosia kuivuneista kuuden tuuman haapapelkoista. Sen verran hyvin ne oli kuivattu, että haapaan helposti tulevia ja hirren kelvottomaksi tekeviä halkeamia oli vain muutamassa hirressä. Salvaimeksi olen ajatellut hammas/lukkonurkkaa tai lohenpyrstöä tai molempia näitä sopivasti sommiteltuna. Löylyhuoneen ulkomitaksi olen arvellut 2,6 metriä kanttiinsa, sisämitaksi siis 2,3 x 2,3 m. Sisäkorkeudeksi tullee jotain 2,2 m ehkä. Lattiaksi 32 mm ponttaamaton mäntylauta; lautojen lomasta pääsevät pesuvedet imeytymään maahan. Saunaan tulee rankorakenteinen pukuhuone. Vesikatto - kolmiorimahuopa? Tiili? Senpä näkee.

Tähän mennessä olen katkonut suurimman osan tarvittavista hirsistä 2,7-2,8 -metrisiksi.

Haapahirsiä

Haapahirsiä. Saunan mallin jo miltei aistii.

Haapahirsiä, saunavärkkiä.

Kun lämpenee tuonne 10-15 pakkasasteeseen ja päivän valoisa aika pitenee 8 tuntiin, aloittanen. Piirustuksia saati lupia ei ole, mutta nehän ehtii. 

Satunnainen ohikulkija kävi kyselemässä grillimajan tekoon; katsotaan tuleeko kontrahtia...

Laavu haapahirsistä

Satunnainen ohikulkija pistäytyi hirsihuussityömaalla ja kysyi, että tekisinkö pressun alta pilkottavista haapapelkoista hänelle laavun. Tekisin. Aikataulusta ja hinnasta sovittiin, kuten myös siitä, että hirsien lievät kosteusvauriot ja niistä seurannut biodiversiteettilisä eivät haittaa. Hirret ovat olleet pinossa keväästä 2005 saakka. Niiden historia on sellainen, että lyseolainen Johanna Karhu tutki Suomen Akatemian Viksu-kilpailutyössään (2004) mutujen ympäristönvalintaa ja voitti kisan, minutkin (ohjasin työtä) palkittiin, ja ostin palkintorahoilla tyrnäväläisiä haapatukkeja. Niistä on jo jalostunut liiteri (2009). Alla on muutama kuva. Nyt se on pressun alla, jatkan varmaan kesällä.

Hirret ovat viisi-kuusituumaisia. Nurkkasalvain on ns. jyrkkänurkka, varaus umpivaraus. Sisämitat syvyys kaksi, leveys kolme metriä. Takaseinän lattianpäälliseksi korkeudeksi tulee reilut 60 senttiä, etuseinän istuma-aukokorkeudeksi noin 110 senttiä. Tapitan hirret rakennusvaiheessa; tapit ja kiristetyt kuormaliinat tukevat salvosta kun se nousee. Hirsien päät veistän nelikanttisiksi. Päällekkäisten hirrenpäiden väliin jää näin parin-muutaman sentin rako.

Hirsinen laavu alullaan

Hirsinen laavu. Jyrkkänurkka työstettävänä.

Siitäpä se nousee. Toisen hirsikerran hirsi tuettu hollihaalla ja pelkkapitimellä varauksen piirtoa varten. Hirsinen laavu.

Etuseinää. Kuormaliinat tukevat hirsilaavun salvosta rakennusvaiheessa.

Hirsilaavun takaseinän ylin hirsi on paikoillaan. Pitkien ylitysten varaan tulevat aikanaan sivuräystäiden niskat.

Tähän asti tehty, jatkuu myöhemmin.

Hirsihuussi lähti loppusijoituspaikalleen. Käyn vielä kesällä pystyttämässä sen.

Viimeisiä viedään.

Reipasta retkeilyä

Parin yön reissu saunamökille tyttären kanssa. Mökin rakentamisestahan on pari juttua ilmestynyt aikaisemminkin, katso vaikka.

Kamiina lämmitti mökin nopeahkosti. Ulkona oli nollan tuntumassa aamulla, sisällä vähän toistakymmentä astetta (siis plussaa), kun ei pidetty kipinävuoroja. Eikä tarvinnutkaan, koska makuupussein ja peitoin tarkenee.

Jätin marraskuussa läskimakkaran räystään alle roikkumaan. ei ollut juurikaan huvennut kahdessa kuukaudessa. Laardi maistui sini-, hömö, töyhtö. ja talitiaisille (kaksi kutakin). Töyhtötiainen ajoi aina sinitiaiset tiehensä, ja vaikka sinitintti olisi odottanut vuoroaan parin metrin päässä, töyhtötiaiset ajoivat pois.

Sinitintti

 Mitä haapoja rannassa!

Saunamökki ja rantahaapoja

Jäällä kulku oli helppoa, aavalla oli lunta tuskin viittä senttiä. Rannan tuntumassa, tuulensuojassa oli paikoin puolisääreen.

Outo kulkija kävelee vetten päällä.

 Jäniksen jäljet, kaksi isoa, kaksi pientä. Yksi vielä niin ei puutu kuin kolme viidestä.

Jäniksen jäljet

Kummeli ja Hiidenvuori

Kummeli ja komiaa metsää vielä pystyssä.

 

Hiidenvuorelta

Näkymä Hiidenvuorelta kohti etelää. Kuva: Nelli Rönkä

Kallioimarteita  Hiidenvuorella

Hiidenvuorelta

Jääpuikkoja, Hiidenvuori

Syöttimadoilla ruokittiin lopulta tiaisia.

Minkä jälki? Askelväli 70 cm.

Saman elukan jälki lähikuvassa:

Iltanäkymä

Myrsky kaatoi haavan - vähältä piti!

Eilen vähän tuuleskeli. Yksi pihan vanhoista haavoista kaatui ja pyyhkäisi mennessään päätyikkunan lippalaudan. Rojahdus ei yllätä, koska tämän haavan kyljestä on jo pitkään lykännyt kääpiä ja sen latvapuoli on kuollut jo vuosia sitten. Varmaan raivaan oksia ja runkoa aivan mökin vierestä, mutta arvelen haapavanhuksen jatkavan elämäänsä niillä sijoillaan, sienten, hyönteisten  ja muiden lahopuunystävien ilona. Ei ole monella pihassa tuollaista!

Tässä vielä komea jättihaapa :

  

Liiterin synty

Kun kerta pientalonukko muistelee menneitä, niin minäkin: tässä on liiterin rakennuskertomusta muutaman vuoden takaa. Noin 4 x 3 m liiteri syntyi pikku hiljaa kevättalven ja kevään aikana puolenkymmentä vuotta kuivuneista (ja halkeilleista) haapatukeista. Salvain on yksinkertainen ämmännurkka. Ovessa pihtipielet, katteena päre.

Muutama varvi valmista. Kuva: Antti Rönkä

Ämmännurkkaa ja pihtipieltä. Kuva: Antti Rönkä

Pihtipieli. Kuva: Antti Rönkä

Kun salvos oli noussut niin korkeaksi, että hirsien nostelu kävi työlääksi, otin ylimmän varvin alas ja jatkon salvoksen yläosan rakentamista maajalassa. Ensin tietysti olin mitannut ja merkinnyt ylimmän varvin hirsiin koron (korkeuden 0-tasosta), minkä perusteella ne sai oikeaan tasoon; jos tätä ei tee huolellisesti, tulee rakennukseen outo mutka, kun ala- ja yläosa ovat eri linjassa,.. Alla olevassa kuvassa taustalla vaja, jonka restauroinnista  on juttua täällä.

Liiterin yläosa rakenteilla. Kuva: Antti Rönkä

Kuva: Antti Rönkä

Mallailin yläosan kurkihirttä ja ruoteiden kannattimia myöten valmiiksi ennen pystytystä.

Outo kulkija syynää liiterin yläosaa. Kuva: Pertti Tikkanen

Puunhalauksia Sanginjoen ulkometsän suojelun tueksi!

Käykääpäs halaamassa puita Sanginjoen ulkometsän pelastamiseksi metsänhoitelulta. Lue myös tuolla sivulla oleva tietoisku.