lauantai 18. syyskuuta 2021

Savusauna ja vajan katto

Pitkästä aikaa savusaunassa vuoristomajalla.

Savusauna lämpiää

Savusauna


Pihapiirissä on rankorakenteinen vaja, jota restauroin kisällinäyttöä varten viime vuosikymmenellä. Vajan länsilappeen yläosan vanhan kolmiorimahuopakatteen peitoksi panimme (Esa B. ja minä) käytettyä kattopeltiä. 

Peltiä katon suojaksi

Joskus aioin kattaa lappeen päreillä harjaan saakka, mutta kun aikaansaanti on mitä on, pelti siirtää lopullista ratkaisua armeliaasti hamaan tulevaisuuteen. Tämä on myös restaurointipoliittisesti asianmukaista - alla oleva rakenne säilyy ennallaan.

Laajemmin vajan restauroinnin vaiheista voi lukea näistä blogikirjoituksista.

lauantai 15. toukokuuta 2021

Merikapteeni Liljeblad ja Oulun Lyseon epäjumalat

Taannoin kirjoitin kahdesta Oulun Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa olevasta kiinalaista kirjoitusta sisältävästä paperista. Tässäpä lisää samasta kokoelmasta.

Oulun Lyseon kansatieteellisen kokoelman luettelossa on kaksi esineiden ryhmää, joiden lahjoittajaksi on merkitty merikapteeni Liljeblad noin v. 1890-1891. Toisessa ryhmässä on kymmenkunta esinettä, joiden alkuperäksi on kirjattu "Kiina l. Jaapan", toisessa puolensataa, alkuperä Polynesia, kysymysmerkin kera tai ilman sitä. Tämä "Polynesia" kiinnitti huomioni, koska joukossa on yksi "Heittopuu Australia(?)" - ilmiselvä bumerangi. Vaikka käyriä heittopuita on käytetty metsästykseen muuallakin kuin Australiassa, josta ne parhaiten tunnetaan, aloin selvittää muidenkin "polynesialaisten" esineiden alkuperää. 

Polynesia, Melanesian ja Mikronesian sijainti. Lähde.

Hakuammuntana aloitin kahdesta sulka/höyhenkimpusta, jotka ovat Liljebladin perua, mutta joista ei pysty hatarien luettelomerkintöjen vuoksi sanomaan aivan tarkkaan mitä koristeita ne ovat. 

Kaksi sulkakoristusta

Ylemmässä on mustahkoja, lyhyehköjä, kapeita sulkia, joista osan päähän on sidottu värikkäitä höyheniä. Alemman sulat ovat hyvin kapeita ja jopa puolimetrisiä.



Pitkien ja vaaleiden sulkien alkuperäinen kantaja ei selvinnyt (vielä; mahdollisesti se on nauhaparatiisiharakka, Astrapia mayeri), mutta noiden lyhyempien, tummien sulkien alkuperä selvisi (kiitos, Harri Nyström!). Ne ovat jonkin kasuaarilajin sulkia, tuommoisia vähän hahtuvaisia ja tyvipuolelta ruskehtavia. Kasuaarilajeja on maailmassa kolme, ja kaikkia tavataan Uuden-Guinean saarella ja joillain lähisaarilla ja yhtä niistä myös Australian koilliskulmassa. Ahaa, Uusi-Guinea ei ole Polynesiaa vaan Melanesiaa, ja jos kerta kasuaarinsulkainen kimppu on Uudesta-Guineasta Polynesian sijasta, muitakin esineitä voi olla sieltä peräisin.

Yhdessä nyt käsillä olevassa kokoelmaluettelossa mainitaan Epäjumala (lintu) Polynesia ja Epäjumala (ihmisen pää) Polynesia, kahdessa muussa ne ovat "puujumalia". Tuollaisia yli puolen metrin levyisiä, yhdestä puulevystä kaiverrettuja ja maalauksin koristeltuja.



Sekalaisia hakusanoja kuukkelin kuvahakuun, papua new guinea flat wood carving head... eivät ole epäjumalia vaan kanootin pärskelautoja (splashboard), Uuden-Guinean saaren itäosasta Massim-kulttuurin alueelta.

Papua New Guinea Massim stone axe.... hieno kivikirves paljastui rituaalikirveeksi - jokseenkin samanlainen seremoniakirves löytyy New Yorkin Metropolitan -museosta.

Lyseon seremoniakirves Uudesta-Guineasta

Lyseolla on myös "puumiekka", jolla kivinen kädensija - ei, vaan nuija mikä nuija, samanlaisia uusi-guinealaisia vaikkapa näissä kuvissa.

Kivinuija

Muutaman muunkin "polynesialaisesineen" alkuperä viittaa kuvavertailun perusteella Uuteen-Guineaan. 

Ainakin yhdet esineet ovat kuitenkin Polynesiasta, "3 puuvaatetta", siis puunkuorikangasta. Yhdessä näistä on kiinni lappu, jossa lukee "Aitutaki saaristossa". Aitutaki on Cookinsaarten eteläistä saariryhmää. Cookinsaaret (Cook Is) löytyvät ylempänä olevasta kartasta Polynesia-karttanimen alapuolelta.


Puukangasta Aitutaki-saaristosta


Vähintään melko alkuperäinen lappu puukankaassa

Merikapteeni Liljebladista sitten.

Oulun yliopistolla on Liljebladin kokoelma, satamäärin namibialaisesineitä, jotka keräsi Ambomaalta lähetyssaarnaaja K. E. Liljeblad. Tämä oli syntynyt 1876 eikä ollut merikapteeni eli hän on eri Liljeblad kuin lyseon kokoelmiin viimeistään 1891 lahjoittanut heppu. 

Meidän Liljebladimme on Hillel Fredrik L.,  syntynyt Muoniossa 1849, muutti Ouluun, erosi koulusta 1864 15-vuotiaana ja lähti merille (lähde). P.W.Snellmanin kirja Oulun laivoja ja laivureita vuosina 1816-1875 kertoo hänen vaiheistaan: kajuuttavahti Helios 1865-66, konstaapeli ( konstaapeli = laivan taloudenhoitaja) Kemi 1867-88,  matruusi Minnet, Raahesta, 1868-70, konstaapeli Helios 1871-72.  Liljeblad suoritti perämiehen tutkinnon Oulun merikoulussa 1873, minkä jälkeen hän toimi perämiehenä fregatti Dagmarilla 1874-75. Merikapteenin tutkinto valmistui samasta koulusta 1878. 

Nyt ei ole tiedossa, mitä koulua Liljeblad kävi ja mistä siis erosi, mutta tämä merikouluasia voi olla yhteys siihen, miten Liljebladin keräämät esineet päätyivät Lyseolle. Oulun merikoulu toimi nimittäin lyseon tontilla nykyisen voimistelusalin sijoilla vuosina 1863-1910. Ei liene kaukaa haettua, että Liljeblad on tuonut merillä oltuaan esineet joko merikoululle tai itse lyseon rakennukseen, minne ne lopulta päätyivät. Tämä käy ilmi Kokoelmaluettelo 1880-1920:sta. Liljebladin "polynesialaislajoitusten" viereen on marginaaliin kirjoitettu "Löytyivät kokoelmista ennen lukuvuoden 1891 alkua. Lahjoitetut noin vuoden 1890 vaiheilla", ja "Kiinan l. Jaapanin" esineistön vieressä lukee "Lahjoitettu noin 1891 vaiheilla". 

Fregatti Dagmarin laivapäiväkirjoja ei Liljebladin perämiesvuosilta ole, joten ei voi tietää, kävikö hän jo tuolloin myöhemmin lahjoittamiensa esineiden kotiseuduilla. Liljebladin merikapteenikaudelta 1878 jälkeen on sen sijaan kosolti tietoa. Liljebladin nekrologi Sydney Morning Heraldissa 3.6.1924 kertoo hänen saapuneen Australian Aucklandiin 1880 ja toimineen kapteenina Lontoon lähetysseuran kuunari Ellengowanilla 1882 lähtien ja myöhemmin muillakin laivoilla eri tehtävissä, myös Uuden-Guinean vesillä. Hän myös vietti muutamia vuosia läntisellä Tyynimerellä kokien monia innostavia seikkailuja.




Kapteeni Liljebladin muistokirjoitus

Yllä olevaan lehtileikkeesen ja satoihin muihin, joissa Liljeblad mainitaan, pääsee Australialaisen kulttuurinettiportaali Troven kautta. Sieltä löysin parikin leikettä, joissa Liljebladin keräilyharrastus mainitaan.

Liljebladin vieraat ihastelevat hänen valtavaa uusi-guinealaista antiikkiesinekokoelmaansa - kaameita, oudoilla välineillä puuhun ja kilpikonnankilpiin kaiverrettuja naamioita, jousia, nuolia, keihäitä ja erikoisesti kaiverrettuja puumiekkoja, kuten myös monenlaisia simpukankuoria, paratiisilintujen töyhtöjä, kanoottien pienoismalleja ja monia muita harvinaisuuksia, joita kelpaa tutkailla. Ja Liljeblad puhuu puhtaasti Englantia, hieman skottiaksenttisesti kylläkin.


Vieraat ihastelevat Liljebladin antiikkiesinekokoelmaa. Australian Town
and Country Journal
21.2.1885

Kapteeni Liljeblad myy uusi-guinealaisia antiikkiesineitään. Ilmoitus
Evening News, Sydney, 21.8.1890

Voitaneen sanoa, että Liljeblad osti tai miten nyt hankkikaan lyseolle päätyneet antiikkiesineensä 1880-luvulla. Toiko Suomessa käydessään ne tänne itse vai lähettikö, ei tiedetä.

Siihen nähden, kuinka seikkaperäisesti uusi-guinealaista esineistöä Liljeblad vaikuttaa vieraidensa mukaan (lehtileike yllä) tuntevan, on hieman outoa, että hän olisi pitänyt kanootin pärskelautoja puujumalina ja reikäkivinuijaa puumiekkana. Onkohan käynyt niin, että joku lyseon tai ehkä merikoulun henkilö on parhaansa mukaan koettanut tunnistaa v. 1891 kokoelmista löytyneet esineet, joissa on ollut vaillinaiset tunnistetiedot, mitenpä lienee. Lyseon kokoelmaluettelo Luettelo 1880-1920:ssä lukee myös kiinalaisen hatun, sanomalehden ja aikakaus kirjan perässä "Kiina l. Jaapan". Tämäkin viittaa siihen, että tulkintoja on esineiden parissa tehty.

Lyseon kansatieteellinen kokoelma luovutettiin äsken Pohjois-Pohjanmaan museolle, missä se on paremmassa hoidossa kuin koululla. Viime vuosikymmenet se on ollut pakattuna biologian luokassa. Melkein kaikki kokoelmaluetteloissa mainitut esimeet ovat säilyneet tallessa ja ehjinä; kiinalainen tikari ja yksi sikari ovat hävinneet, samoin kuin vanhat kolikot, ja tuohitorvi on oiennut tuohinauhaksi. Muutamista esineistä ei ole aivan täyttä varmuutta mitä ne ovat. Esimerkiksi kokoelmaluetteloissa on mainittu kaksi viuhkaa sekä Kiinasta että Japanista, mutta tallessa on vain kaksi - kummat?

Palaan Liljebladin keräämiin ja muihin Lyseon aarteisiin vastakin.


Eskimopuukko Alaskasta.


******





tiistai 13. huhtikuuta 2021

Kiinalainen juttu Oulun lyseolla 2.

Taannoin selvittelin ystävien avustuksella kahden Oulun lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa olevan "kiinalaisen näköisen" paperin alkuperää. Selkoa on sittemmmin tullut lisää.

Vasemmalla Yida Ren -nimi tai kannustusviesti, oikealla runo tai kalligrafiaharjoitus tai molempia.

Tuon isomman alkuperähän selvisikin jo. Se on Lähetyssaarnaaja Erland Sihvosen Oulun lyseolle joulukuussa 1911  lahjoittama kappale "kiinalaista kirjoitusta" kuten kokoelmaluettelossa lukee. Myös pienempi, punainen on Sihvosen lahjoittama, mikä selvisi edellisen jutun kirjoittamisen jälkeen, kun katsoin sen kääntöpuolta, missä luki ett se on Sihvosen lahjoittama....

Ennen edellisen jutun tekoa lähetin kysymyksen myös japanin kielen yliopistonlehtori, Japanin-tutkimuksen dosentti, Aasian kielten tieteenalavastaava Riikka Länsisalmelle Helsingin yliopistoon, Hän puolestaan välitti kysymykseni Japanin kielen yliopisto-opettaja Rie Fuselle, joka lähetti sen edelleen kiinalaiselle  Yida Caille (tohtorikoulutettava, kielentutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingin yliopisto). 

Yida Cai vastasi näin.

Kommentti 1:

 

Punaisessa paperissa lukee mielestäni kiinalainen miehen nimi "任義達" (Pinyin: Ren Yida, Suomessa kirjoitetaan etunimi ensin eli Yida Ren).  on hyvin yleinen sukunimi Kiinassa, ja 義達 on miehen etunimi. On myös mahdollista, että kyse ei ole nimestä vaan kannustavasta tekstistä, koska kukin näistä merkeistä ilmaisee tietynlaista positiivista henkeä.  

 

Olen myös sitä mieltä, että kellertävässä paperissa oleva teksti on kalligrafiaharjoitusUskon, että kyseinen teksti on kiinankielinen, koska se on kirjoitettu paperiin, jonka oikeassa reunassa lukee 津蘭學堂 (Pinyin: Jinlan xuetang), joka on koulun nimiKuten Antti on kirjoittanut blogiinsa, kyseinen koulu oli Suomen lähetysseuran koulu Kiinassa. Tämän vuoksi mielestäni voidaan rohkeasti sanoa, että kyseinen teksti on kiinankielinen. Tarkastin kiinalaisen nettisivun, joka esittelee kyseistä koulua. Se sijaitsi Hunanin maakunnan Jinshi-kaupungissa. Kyseisen paperin oikean marginaalin alla olevat merkit 學生 tarkoittavat opiskelijaa. 

 

Syy siihen, minkä vuoksi pidän tekstiä kalligrafiaharjoituksena, on se, että se on kirjoitettu sellaiseen paperiin, joka on tarkoitettu erityisesti kalligrafiaharjoitukselle. Tällainen paperi muodostuu yleensä isoista neliönmuotoisista kirjoitusalueista, ja paperin vasemmassa marginaalissa lukee päiväys 弐月十三日 (pinyin: eryue shisanri) eli 13. helmikuuta. Vaikka pidän kyseistä tekstiä kalligrafiaharjoituksena, mielestäni siihen kirjoitetut merkit itse asiassa muodostavat runon. Toisin sanoen mielestäni tekstin kirjoittaja kirjoitti runon tuohon paperiin, kun hän harjoitteli kalligrafian kirjoitusta.  

 

Tuossa kellertävässä paperissa olevaa runoa voidaan kuitenkin tulkita eri tavoin. Mielestäni se pitää lukea pystysuunnassa ylhäältä alas eli sarake sarakkeelta ja oikealta vasemmalle. Ensimmäinen sarake eli oikeimmalla puolella oleva sarake 暑暑交交 (pinyin: shu shu jiao jiao) koskee mielestäni erityisesti kiinalaisen kulttuurin niin sanottuja ershisi jieqi auringonajanjaksoja 二十四 (pinyin: ershisi jieqi) (japani: 二十四節気), joiden mukaan heinäkuussa on 小暑(pinyin: xiaoshu)-aika ja大暑(pinyin: dashu)-aika. Kun xiaoshu-aika on loppunut, dashu-aika alkaa. Merkkiä交 (pinyin: jiao) tulkitaan mielestäni vaihtumiseksi (kiinaksi: ). Kiinankielessä tekstissä, erityisesti runossa, toisto on tyypillinen diskursiivinen ilmaisutapa, jolla kirjoittajan emootiota korostetaan ja kuvataan toistuvaa tilannetta. Siksi kyseistä saraketta voidaan tulkita siten, että xiaoshu-aika vaihtuu dashu-aikaan, ja tämä vaihtuminen tapahtuu toistuvasti.  

 

Toisen sarakkeen 如暑是交 (pinyin: ru shu shi jiao) ensimmäistä merkkiä  (pinyin: ru) tulkitaan mielestäni jos-sanana (kiina: 如果, pinyin: ruguo) eli sillä alkaa ehtolause. Merkin  (pinyin: shi) suomenkielinen vastine on yleensä olla-verbi. Kyseistä saraketta tulkitaan mielestäni näin ”Jos xiaoshu-aika vaihtuu todella tai on vaihtunut dashu-aikaan.” 

 

Kolmas sarake 來寒來寒 (pinyin: lai han lai han) ilmaisee, että kylmä sää tulee. Merkki (pinyin: lai) tarkoittaa tulla, ja (pinyin: han) kylmää. Kiinalaisen kulttuurin mukaan dashu-aika on vuoden kuumin aika, jonka jälkeen sää tulee vähitellen kylmäksi. Tässä mielessä kyseistä saraketta voidaan tulkita siten, että kylmä sää tulee. Toistolla on tässä sarakkeessa nähdäkseni diskurssinen funktio, jolla kirjoittaja korostaa emootiota.  

 

Viimeinen sarake 必當必當 (pinyin: bi dang bi dang) tarkoittaa varmasti, ja siinä on myös toistoa emootiota korostamista varten. Merkit 必當 (pinyin: bidang)  tarkoittavat varmasti.  

 

Pariaatteessa koko runoa voidaan tietyllä tavalla tulkita näin: 


Xiaoshu-aika vaihtuu dashu-aikaan toistuvasti (joka vuosi siis), 

jos xiaoshu-aika todella vaihtuu (tai on vaihtunut) dashu-aikaan, 

kylmä sää tulee, kylmä sää tulee (toisto tässä korostaa emootiota), 

varmasti, varmasti (toisto tässä korostaa emootiota) 

 

Mielestäni syy siihen, minkä vuoksi google-kääntäjä ei näyttänyt ymmärrettävää runoa, johtuu ensinnäkin siitä, että se kääntää kyseistä tekstiä vaakasuuntaisesti eli rivi riviltä ja vasemmalta oikealle. Lisäksi runon kääntäminen google-kääntäjän avulla ei yleensä toteudu hyvin. Kuitenkin kuten olen maininnut, runoa voidaan tulkita eri tavoin. Yllä mainitsemani selitys on vain minun oma mielipiteeni. Runoa voidaan tulkita myös esimerkiksi, sillä tavalla, että viimeisen sarakkeen merkki  tarkoittaa täytyä, ja olla varuillaan (kiina: ). Tässä mielessä viimeinen sarake voidaan tulkita siten, että täytyy olla varuillaan, koska sää tulee kylmäksi (esim. täytyy olla varuillaan, jotta ei saa flunssaa). Kuitenkin mielestäni yllä aiemmin mainitsemani tulkinta tästä runosta on järkevämpi ja sopivampi kuin tämä vaihtoehto. Lisäksi on myös mahdollista, että kyseinen teksti ei ole runo lainkaan. Kirjoittaja mahdollisesti kirjoitti kyseiset merkit vain sen vuoksi, että hän halusi harjoitella kalligrafiaa. 

 

Kommentti 2:

 

Kun esittelin merkkiä , kirjoitin, että sitä tulkitaan runossa vaihtumiseksi. Sen jälkeen lisäsin sulut, joihin kirjoitin verbin . Kyseinen verbi yleensä kuvaa sellaista tilannetta, että ihmiset vaihtavat asioita toistensa kanssa. Kuitenkaan tuon runon ilmaisemassa tilanteessa kyseinen verbi ei kuvaa tätä tapahtumaa. Se, millaista tapahtumaa kyseinen verbi kuvaa, riippuu kontekstista. Runossa ei ole ihmistä, joka vaihtaisi xiaoshu-aikaa, ja lisäksi xiaoshu-aika vaihtuu dashu-aikaan, mutta ei toisinpäin (Jos kyseinen runo todellisuudessa koskee Kiinan ershisi jieqi auringonajanjaksoja二十四, mikä on tulkintani runosta). Lisäksi haluan mainita, että kirjoitin sanan 二十四 yksinkertaistetuksi kiinaksi. Perinteiseksi kiinaksi se kirjoitetaan seuraavasti: 二十四節氣.

 

Näin siis Yida Cai.


No, edellisessä jutussa näistä dokumenteista en kertonut aivan kaikkia tulkintoja ehdotuksia niiden sisällöksi. Kaverinkaveri Hongmin Tu käänsi paperien sisällön samanhenkisesti näin:

 

The summer is getting hotter and hotter,

Such a hot summer means,
Colder weather in the coming winter,
Sure and tough.

on the red paper: it could be a person’s name Ren Yida. The meaning could be “what ever happens, our brotherhood is true”.





Eipä näihin käännöksiin ja tulkintavaihtoehtoihin ole maallikolla lisättävää. Paitsi opetus, että asiaa tuntematon ei nettiselailulla pysty selvittämään näinkään yksinkertaista asiaa kuin mitä kieltä paperissa on saati mitä niissä lukee saati miten tekstiä pitää/voi tulkita. Ilman kulttuurintuntemusta ei tässä(kään) päästäisi puusta pitkään.



Kiitos, Yida Cai, Hongmin Tu, Riikka Länsisalmi, Rie Fuse ja muut jo aikaisemmin kiitellyt asianosaiset!


******

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Kiinalainen juttu Oulun lyseolla

Viime viikkoina olen pölistellyt Oulun Lyseon kansatieteellisen kokoelman parissa ja luetteloinut mitä jännimpiä esineitä. Kokoelmat päätyvät kevään mittaan koulun nurkista parempaan turvaan pian alkavan remontin alta. Kunhan luettelointi on valmis, kirjoitan kokoelmista laajemminkin, mutta tässä ensi hätään. 

Kokoelman inventaario käy siten, että kaapeista esiin kaivettuja esineitä verrataan kokoelmaluetteloihin, joihin on merkitty koululle ostetut ja lahjoitetut esineet. Kansatieteellisiä esineitä sisältäviä luetteloita on neljä. Varhaisin on vuosilta 1890-1900-l. alku, tuorein vuodelta 1973. Samoissa luetteloissa ovat myös Lyyseon luonnonhistorialliset ja maantieteelliset kokoelmat, joista olen kirjoittanut aiemmin. Kun uusi luettelo on aloitettu, siihen on kopioitu (käsin siis) edellisen luettelon sisältö. Esineissä on hyvässä lykyssä tallella alkuperäinen kokoelmanumero tai muu lappunen, josta esineen nimi, alkuperä tms. tunnistamista auttava tieto käy ilmi. Useimmat esineet ovat myös tunnistettavissa siksi mitä ne ovat. 

Muutamassa tapauksessa voi vain sanoa, että nämä kolme esinettä tässä ovat luettelon esineet x, y ja z, mutta ei voi tietää, mikä on mikä. Esimerkiksi Luettelossa Oulun suomalaisen lyseon eläin- ja kasvikokoelmassa säilytetyistä esineistä (vuosilta 1880-1920) on maininta, että vuonna 1911 on kokoelmaan tullut yksi kpl kiinalaista kirjoitusta, jonka lahjoitti Sihvonen. 

Ote kokoelmaluettelosta. Kiinalaista kirjoitusta, Lahj. Sihvonen

Samassa luettelossa on myös Oulun merikoulun lahjoittamat 3 japanilaista paperia (v. 1914) ja yksi kiinalainen paperi, jonka oppilas E. Savila lahjoitti 11.5.1916. Tuosta kolmen japanilaisen paperin nipusta on minulla vankka epäily, mutta olen tässä selvitellyt lähinnä yhden "kiinalaisen näköisen" identiteettiä. Siitä nyt lisää.

Muoks 9.2.2021. Myös tuo punainen paperi on Sihvosen lahjoittama, koska näin lukee sen kääntöpuolella. En vain hoksannut aikaisemmin katsoa sieltä.

"Kiinalaista kirjoitusta."

Isompi paperi on non 26x26cm, pienempi 20x10cm.

Vuoteen 1938 saakka koulun vuosikertomuksiin merkittiin koulun saamat lahjoitukset. Oulun suomalaisen klassillisen lyseon kertomus lukuvuodesta 1911-1912 (kuva alla) kertoo, että tämä Sihvonen on  lähetyssaarnaaja. Google auttaa, kyseessä on Erland Sihvonen (1872-1967), joka oli Kiinassa useaan otteeseen viime vuosisadan alkupuolella, 1902-1910, 1912-1923 ja 1926-1929.

Sihvonen Lyyseon vuosikertomuksessa

Mutta  itse artefaktiin - onko se juuri tuo isompi paperi, jossa on kiinalaisen näköisiä merkkejä? Vai pienempi punainen?

Hakuammuntana kysyin fb-kavereilta onko tietoo. Tietoohan oli ja monenlaista mistä valita. En tässä kerro vastaajien nimiä, fb-piirini on useimmat tiedonjyväset esittäjineen jo nähnyt. Kyselyn lonkerot ovat ulottuneet idässä aina Jaappanin saarille saakka, ja suomalaisten lisäksi myös kiinalainen ihminen on nämä nähnyt. Lisäksi keskusteltu on yksityisesti muutaman henkilön kanssa,ja myös Metsokankaalla on reagoitu. Useimmat kiinnittivät päähuomion isompaan papereista, jota alla oleva pohdinta koskee ellen toisin sano.

Teksti - japania vai kiinaa? Japanilainen kaverinkaveri piti  tekstiä japanina, kiinalainen Lyyseon oppilas vanhantyylisenä kiinana

Tekstin merkitys? Toisen kaverin japanilainen kaveri piti tekstiä kalligrafiaharjoituksina, ehkä opettajan tekemänä mallina. Saman kaveri toinen japanilainen kaveri piti tekstiä samoin kalligrafiaharjoituksina, merkit näyttävät japanilaisten 100-150 v. sitten tekemiltä. Kolmas kaveri arveli runoksi. Neljäs kaveri arveli runoksi ja kokeili google-kääntäjää. Pakko näyttää:


Eihän tästä tule tolkkua.

Keltaisen paperin oikeassa yläkulmassa on punaisia leimoja. Yhden japanilaisen kaverinkaverin mukaan ne ovat japania, toisen japanilaisen mukaan kiinaa. Kaksi kaverinkaveria löysi ylemmälle (vasemmalle) rykelmälle modernimmat vastineet 津蘭学堂. Toisen kaverinkaverin mukaan alempana oleva  kaksi merkkiä tarkoittavat opiskelijaa.



No, yksi japanilainen kaverinkaveri kertoi tuon neljän merkin tarkoittavan Japanin Honsun saarella sijaitsevan nykyisen Mien prefektuurin alueella 1700-luvun lopulla - 1800-luvun alussa sijainnutta koulua, jossa opiskeltiin mm. lääketiedettä.

Hieman erilaistakin tietoa tuli. Toisen kaverin japanilainen kaveripa (thanks, Ari-Pekka and Yuko) kertoi, että 

I googled the name of 津蘭學堂 (red characters written on the upper right of the brown paper with a blue mark on a image). It's "traditional Chinese characters" and it means Djinlan school. I found some pictures about 'Djinlan (Tsinglan) koulu'. One of picture was Finnish Evangelical Lutheran Mission Work in China.

Polttaa!



Djinlan-koulu:

Suomen lähetysseuran koulu Kiinassa.  Linkki lisenssiin.(cc BY 4.0) Kuvan lähde.

Lisätään Sihvonen; kuva Sihvosen työmaalta Kiinasta:

Erland Sihvonen takarivissä toinen vasemmalta. Kuvan lähde. Linkki lisenssiin. (CC By 4.0)

Miksi Erland Sihvonen lahjoitti kiinalaista kirjoitusta Oulun klassilliselle lyseolle v. 1911?

Vuonna 1911-1912 hän kävi Oulussa järjestämänsä kiinalais-afrikkalaisen lähetysnäyttelyn kiertueella, joka huhtikuuhun 1912 mennessä  oli kiertänyt neljässätoista kaupungissa aina Oulua ja Viipuria myöden. ( Leila Koivunen, "Kiinalais-Afrikalainen" lähetysnäyttely historioitsijan haasteena).

Sihvonen esitelmöi Lyyseon juhlasalissa 10.12.1911! Kiinalaisessa puvussa!

Esitelmäilmoitus Kalevassa 9.12.1911


Erland Sihvonen kiinalais-afrikkalaisen näyttelyn 
aikaan. Kuva tekijänoikeudeton, kuvaaja tuntematon.


Itse näyttely oli Kajaaninkatu 5:ssä NMKY:n tiloissa 8.12.1911 eteenpäin (Kaleva 9.12.1911).

Kokoelmaluettelossa mainitaan Sihvosen lahjoittamiksi myös kiinalainen kirja, kaksi uhrisavustinta (suitsukepuikkoa) ja kiinalainen uhriraha (näitä ei kuitenkaan mainita 1911-1912 vuosikertomuksessa). Eiköhän Sihvonen lahjoittanut nämä sekä kiinalaisen kirjoituksen esitelmöidessään Lyseolla.

Opetuksia: Kun ei tiedä, pitää kysyä. Ei pidä heti uskoa mitä sanotaan. Täytyy kaivella toisistaan riippumattomia lähteitä. On oltava kiitollinen kaikesta saadusta avusta ja vastauksista, vaikka niistä osa onkin vääriä - ihmiset käyttävät hyvän hyvyyttään aikaansa vastatakseen kysymyksiin, eikä satunnaisen piirin ihmisiltä voi edellyttää historiantutkijan asiantuntemusta. Ja jos uutta ja oikeaa tietoa ilmenee, korvataan vanha sillä.

Kiitos, Ari-Pekka, Manu, Yoko, Fumi, Raija J., Junnu, Hongmin, Taka ja lyseon oppilas!

Maailma on nyt vissiin vähän valmiimpi.

******

tiistai 2. helmikuuta 2021

Vuoristomajan vaiheita

Olen tässä selvitellyt vuoristomajan vaiheita. Ostin sen neljännesvuosisata sitten paikalliselta viljelijältä, joka oli hankkinut sen maineen 1970-luvulla tilan autioiduttua. Myyjä tarjosi ystävällisesti pillarikuskin numeroa avuksi rakennusten hävittämiseen, mutta valitsin työleirin. Torppaa ja piharakennuksia olen harsinut kasaan, ja tehnyt liiterin ja siirtänyt pihaan vanhan aseman varastonkin. Torppa on majailukunnossa, eli tavoitteen olen sikäli saavuttanut. Monta asiaa tekisin nykytietämykseni perusteella toisin kuin tein, mutta tehty mikä tehty. En tässä juurikaan kerro tekemistäni korjauksista, vaan hahmottelen torpan varhaisvaiheita.

                                                                              *****

Näillä seuduin oli 1850-luvun tietämissä runsaasti torppia (kartassa T):

Vuoristomajan seutua 1800-luvun puolivälissä. T = torppa. Lähde: Sotilaskartta, Kalmbergin kartasto R VIIIa: List 6, https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/6834 , http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2007879

Yksi kartan torpista sijaitsi samoilla sijoilla vuoristomajani kanssa - tosin eri puolella muinais-kärrytietä (joka vielä erottuu pienellä tontillani - suurin osa tiestä on jäänyyt uusien peltojen ja sitä myötäilevän uuden tien alle) kuin se. Kartanpiirtäjän virhe? Vai onko kartan torppa hävinnyt ja nykyinen siis uudempaa perua? Vuoristomaja on kumminkin ollut läheisen maatilan torppa ja lohkottu siitä omaksi tilakseen vuonna 1920 (kertoi maanmittaustoimiston henkilö).

Pihapiirissä on kolme hirsirakennusta, navetta, savusauna ja talo sekä lisäksi rankorakenteinen vaja.

Talo 1995


Navetan raato vasemmalla, pieni savusauna ja taustalla itse talo. edessä oikealla vaja. Noin v. 1995.

Arvelen, että ne on rakentanut sama ihminen ja samoihin aikoihin, koska kaikissa on päätyräystään alla oleva tasakertahirsi  viimeistelty samaan tapaan, ja ainakin navetan ja tuvan hirsikehikon hammasnurkkasalvain (kuvia myöhemmin) on kuin samalla sapluunalla tehty:


Navetasta

Talosta
Savusaunasta






Talossa on luonnonkiviperustus. Sen sisäpuoli oli täytetty hiekalla lattialankkuja myöten. Hiekkaan upotettuna olivat lattianiskat, joita tukivat isohkot kivet. Niskat kuten useimmat pääosin 20 cm leveät, noin 30 milliä paksut ponttaamattomat  lattialankut olivat alapuolelta lahonneet uusiokäyttökelvottomiksi. 

Tupa on salvettu 6" hirsistä, salvaimena hammasnurkka. Taloa oli lisäeristetty purulla ja päälle lyöty vaakaan ponttilauta (paitsi että porstuan seiniin ei purua oltu lisätty).

Talossa on n. 5x5 m tupa. Porstuasta on ovet tupaan ja kamariin. Kamarin nurkassa oli lämmityskelvoton tiilikakluuni, tuvan nurkassa sisuksiltaan romahtanut uuni. 

Tuvan hellauuni

Tuvassa ja kamarisssa oli hirsien päälle liimattu sanomalehteä 1900-luvun alusta ja sen päällä pinko- tms. pahvit ja jokunen kerros tapetteja. Postin pahvit ja tapetit, otin tapeteista palasia talteen. Alta paljastui nokiset hirret, joissa oli laajalti hirsijumien tekemiä reikiä.

Välikatolla oli vaaksa hiekkaa sammal- ja varpukerroksen päällä. Heittelin pois vintin ikkunasta. Hiekkaa vasten oleva hirsi oli (kuten tavallista) hyvin lahonnut. 

Vesikattorakenteena oli/on tuvan päällä ns. vuoliaiskatto. Vuoliaisten varassa ovat ruoteiden kannattimet, ruoteina sekalaista lautaa, ruoteissa kiinni päreet, päreiden päällä nippa nappa ehjähkö kolmiorimahuopa.



Seuraava kuva on tuvan päältä. Ylinnä kurkihirsi, sivumpana kaksi kurkihirren suuntaista vuoliaista. Päätykolmio on myös hirrestä.

Vuoliaiskatto

Seuraava kuva on porstuan ja kamarin päältä. Kurkihirsi ylinnä, ei vuoliaisia, päätykolmio tehty laudoista, ruoteiden kannattimet viisienttisiä kuusen/männynrankoja.



Ulkovuorauksen purussa selvisi hirsien kunto. Tuvan joka seinällä oli sisältä umpilahoa lattiasta vähintään navan korkeudella, parilla seinällä paljon ylemmäskin. Yhtä nurkkaa asutti sankka hevosmuurahaisyhteiskunta, muualla mellasti hirsijumisto. 


Lisäeristyksen alta paljasti myös muuta mielenkiintoista. Tuvan kehikon nurkat olivat punaiset, hirret muuten harmaat. Onko niin, että torppa oli ollut hirsipinnalla vain nurkat suojattuna nurkkalaudoin niin kauan, että punamulta oli muualta hiutunut pois? Vai...

                                                                                ******

Kuva ajoitusraportista (Tuomo Wallenius)


Nyt takaisin torpan ajoitukseen. Teetin dendrokronologisen ajoituksen sekä navetan että tuvan hirsistä. Navetasta otin viisi, tuvasta 10 näytettä, joissa on mukana kuorta tai kuoren alainen viimeisin lusto (pari näytettä epäonnistui tässä suhteessa). Näytteet ajoitti dos. Tuomo Wallenius (ks. https://dendrokronologit.wordpress.com/ , jossa muun muassa hyvät lustonäytteenotto-ohjeet ja dendrokronologian perusteita). Tulokset (ja kuva yllä ovat ajoitusraportista):


Tupa on siis tehty vuonna 1903 kaadetuista puista, navetta 1908 kaadetuista sekä 1903 kaadetuista, tuvan ylijäämistä. Arvelen tuvan rakennetun - jos hirret kuivaneet vaikkapa vuoden - 1904. Navetta viisi vuotta myöhemmin, 1909. Alussa mainittu tien väärällä puolella oleva torppa on siis kadonnut. 

Usea seikka osoittaa tahi vähintäänkin vihjaa, että tupa ja porstua-kamari on rakennettu reilusti eri aikaan, tietysti tupapuoli ensin. 1) Kamarin päällä välikatossa on lautaan kaiverrettu vuosiluku 1911, mikä on puolenkymmentä vuotta tuvan todennäköisen rakentamisajankohdan jälkeen.  2) Tuvan kehikon nurkissa on punaista maalia myös porstuaa vasten olevassa seinässä siinä kohdin mihin porstuan seinä on myöhemmin kiinnitetty eli tämäkin seinä on ollut ulkoseinänä ennen myöhemmän porstua-kamarin tekoa ja seinän laudoitusta (porstuan seinää ei ole salvettu tupaan kiinni vaan se oli kiinnitetty karalla ja rautakiinnikkeellä; kiinnike ja nurkkien punamaali näkyy ylempänä ulkoseinäkuvassa).  Toisaalta, edes räystään suojassa ei  punaista maalia hirsissä näytä säilyneen - kuinka monta vuosikymmentä kestää  punamullan (todennäköisin maali) hiutumiseen täysin? Vai ovatko asujaimet aatelleet suojaavansa nurkat maalilla ja laudoilla siihen asti, kun porstua-kamariosa on tehty ja muhat ja vuorilaudoitus lisätty? Ja millainen väliaikainen eteisosa mökissä on ollut 1904-1911?  3) Vesikaton rakenteissa (kurkihirsi, vuoliaiset, ruoteet) on katkos tuvan ja porstua-kamarin väliseinän kohdalla, mikä viittaa eriaikaiseen rakentamiseen. Myöhempi osa on muutenkin tehty osin lyhyehköistä hirrenpätkistä.

Ulkovuorilaudoitus ja purueriste on lisätty vasta, kun porstua-kamari on tehty (vuorilaudoituksessa ei ole saumaa eri rakennusosien välissä). Veikkaan, että torppa on vuorattu pian sen valmistuttua kokonaan juuri sillä perusteella, että pätkistä kyhätty seinä on lukuisine hirrensaumoineen säälle altis. Jos näin, tuvan hirsillä ei ole ollut aikaa kuin muutama vuosi olla sään armoilla eikä kehnokaan punamulta kyllä näin lyhyessä ajassa kokonaan häviä seinästä. Tässä tapauksessa hirsiä ei olisi edes maalattu. Tiijä häntä.

******
On tässä vielä selvittämistä. Mistä saisi selkoa tuosta kadonneesta torpasta?

lauantai 23. tammikuuta 2021

Lunta meinaa olla

 Aattelin tehdä vuoristomajalla lumityöt. No en tee; eniten lunta pihassa mitä viimeisen 25 vuoden aikana on ollut. Useampi päivä lumisadetta ja idänpuoleinen tuuli pellon yli. Tuisku tietysti pysähtyy ensimmäiseen esteeseen (= vuoristomajaan ja sen piharakennuksiin). Palataan tähän lumenluontiasiaan tuonnempana.