Kiinalainen juttu Oulun lyseolla

Viime viikkoina olen pölistellyt Oulun Lyseon kansatieteellisen kokoelman parissa ja luetteloinut mitä jännimpiä esineitä. Kokoelmat päätyvät kevään mittaan koulun nurkista parempaan turvaan pian alkavan remontin alta. Kunhan luettelointi on valmis, kirjoitan kokoelmista laajemminkin, mutta tässä ensi hätään. 

Kokoelman inventaario käy siten, että kaapeista esiin kaivettuja esineitä verrataan kokoelmaluetteloihin, joihin on merkitty koululle ostetut ja lahjoitetut esineet. Kansatieteellisiä esineitä sisältäviä luetteloita on neljä. Varhaisin on vuosilta 1890-1900-l. alku, tuorein vuodelta 1973. Samoissa luetteloissa ovat myös Lyyseon luonnonhistorialliset ja maantieteelliset kokoelmat, joista olen kirjoittanut aiemmin. Kun uusi luettelo on aloitettu, siihen on kopioitu (käsin siis) edellisen luettelon sisältö. Esineissä on hyvässä lykyssä tallella alkuperäinen kokoelmanumero tai muu lappunen, josta esineen nimi, alkuperä tms. tunnistamista auttava tieto käy ilmi. Useimmat esineet ovat myös tunnistettavissa siksi mitä ne ovat. 

Muutamassa tapauksessa voi vain sanoa, että nämä kolme esinettä tässä ovat luettelon esineet x, y ja z, mutta ei voi tietää, mikä on mikä. Esimerkiksi Luettelossa Oulun suomalaisen lyseon eläin- ja kasvikokoelmassa säilytetyistä esineistä (vuosilta 1880-1920) on maininta, että vuonna 1911 on kokoelmaan tullut yksi kpl kiinalaista kirjoitusta, jonka lahjoitti Sihvonen. 

Ote kokoelmaluettelosta. Kiinalaista kirjoitusta, Lahj. Sihvonen

Samassa luettelossa on myös Oulun merikoulun lahjoittamat 3 japanilaista paperia (v. 1914) ja yksi kiinalainen paperi, jonka oppilas E. Savila lahjoitti 11.5.1916. Tuosta kolmen japanilaisen paperin nipusta on minulla vankka epäily, mutta olen tässä selvitellyt lähinnä yhden "kiinalaisen näköisen" identiteettiä. Siitä nyt lisää.

Muoks 9.2.2021. Myös tuo punainen paperi on Sihvosen lahjoittama, koska näin lukee sen kääntöpuolella. En vain hoksannut aikaisemmin katsoa sieltä.

"Kiinalaista kirjoitusta."

Isompi paperi on non 26x26cm, pienempi 20x10cm.

Vuoteen 1938 saakka koulun vuosikertomuksiin merkittiin koulun saamat lahjoitukset. Oulun suomalaisen klassillisen lyseon kertomus lukuvuodesta 1911-1912 (kuva alla) kertoo, että tämä Sihvonen on  lähetyssaarnaaja. Google auttaa, kyseessä on Erland Sihvonen (1872-1967), joka oli Kiinassa useaan otteeseen viime vuosisadan alkupuolella, 1902-1910, 1912-1923 ja 1926-1929.

Sihvonen Lyyseon vuosikertomuksessa

Mutta  itse artefaktiin - onko se juuri tuo isompi paperi, jossa on kiinalaisen näköisiä merkkejä? Vai pienempi punainen?

Hakuammuntana kysyin fb-kavereilta onko tietoo. Tietoohan oli ja monenlaista mistä valita. En tässä kerro vastaajien nimiä, fb-piirini on useimmat tiedonjyväset esittäjineen jo nähnyt. Kyselyn lonkerot ovat ulottuneet idässä aina Jaappanin saarille saakka, ja suomalaisten lisäksi myös kiinalainen ihminen on nämä nähnyt. Lisäksi keskusteltu on yksityisesti muutaman henkilön kanssa,ja myös Metsokankaalla on reagoitu. Useimmat kiinnittivät päähuomion isompaan papereista, jota alla oleva pohdinta koskee ellen toisin sano.

Teksti - japania vai kiinaa? Japanilainen kaverinkaveri piti  tekstiä japanina, kiinalainen Lyyseon oppilas vanhantyylisenä kiinana

Tekstin merkitys? Toisen kaverin japanilainen kaveri piti tekstiä kalligrafiaharjoituksina, ehkä opettajan tekemänä mallina. Saman kaveri toinen japanilainen kaveri piti tekstiä samoin kalligrafiaharjoituksina, merkit näyttävät japanilaisten 100-150 v. sitten tekemiltä. Kolmas kaveri arveli runoksi. Neljäs kaveri arveli runoksi ja kokeili google-kääntäjää. Pakko näyttää:

Eihän tästä tule tolkkua.

Keltaisen paperin oikeassa yläkulmassa on punaisia leimoja. Yhden japanilaisen kaverinkaverin mukaan ne ovat japania, toisen japanilaisen mukaan kiinaa. Kaksi kaverinkaveria löysi ylemmälle (vasemmalle) rykelmälle modernimmat vastineet 津蘭学堂. Toisen kaverinkaverin mukaan alempana oleva  kaksi merkkiä tarkoittavat opiskelijaa.

No, yksi japanilainen kaverinkaveri kertoi tuon neljän merkin tarkoittavan Japanin Honsun saarella sijaitsevan nykyisen Mien prefektuurin alueella 1700-luvun lopulla - 1800-luvun alussa sijainnutta koulua, jossa opiskeltiin mm. lääketiedettä.

Hieman erilaistakin tietoa tuli. Toisen kaverin japanilainen kaveripa (thanks, Ari-Pekka and Yuko) kertoi, että 

I googled the name of 津蘭學堂 (red characters written on the upper right of the brown paper with a blue mark on a image). It's "traditional Chinese characters" and it means Djinlan school. I found some pictures about 'Djinlan (Tsinglan) koulu'. One of picture was Finnish Evangelical Lutheran Mission Work in China.

Polttaa!

Djinlan-koulu:

Suomen lähetysseuran koulu Kiinassa.  Linkki lisenssiin.(cc BY 4.0) Kuvan lähde.

Lisätään Sihvonen; kuva Sihvosen työmaalta Kiinasta:

Erland Sihvonen takarivissä toinen vasemmalta. Kuvan lähde. Linkki lisenssiin. (CC By 4.0)

Miksi Erland Sihvonen lahjoitti kiinalaista kirjoitusta Oulun klassilliselle lyseolle v. 1911?

Vuonna 1911-1912 hän kävi Oulussa järjestämänsä kiinalais-afrikkalaisen lähetysnäyttelyn kiertueella, joka huhtikuuhun 1912 mennessä  oli kiertänyt neljässätoista kaupungissa aina Oulua ja Viipuria myöden. ( Leila Koivunen, "Kiinalais-Afrikalainen" lähetysnäyttely historioitsijan haasteena).

Sihvonen esitelmöi Lyyseon juhlasalissa 10.12.1911! Kiinalaisessa puvussa!

Esitelmäilmoitus Kalevassa 9.12.1911

Erland Sihvonen kiinalais-afrikkalaisen näyttelyn 
aikaan. Kuva tekijänoikeudeton, kuvaaja tuntematon.

Itse näyttely oli Kajaaninkatu 5:ssä NMKY:n tiloissa 8.12.1911 eteenpäin (Kaleva 9.12.1911).

Kokoelmaluettelossa mainitaan Sihvosen lahjoittamiksi myös kiinalainen kirja, kaksi uhrisavustinta (suitsukepuikkoa) ja kiinalainen uhriraha (näitä ei kuitenkaan mainita 1911-1912 vuosikertomuksessa). Eiköhän Sihvonen lahjoittanut nämä sekä kiinalaisen kirjoituksen esitelmöidessään Lyseolla.

Opetuksia: Kun ei tiedä, pitää kysyä. Ei pidä heti uskoa mitä sanotaan. Täytyy kaivella toisistaan riippumattomia lähteitä. On oltava kiitollinen kaikesta saadusta avusta ja vastauksista, vaikka niistä osa onkin vääriä - ihmiset käyttävät hyvän hyvyyttään aikaansa vastatakseen kysymyksiin, eikä satunnaisen piirin ihmisiltä voi edellyttää historiantutkijan asiantuntemusta. Ja jos uutta ja oikeaa tietoa ilmenee, korvataan vanha sillä.

Kiitos, Ari-Pekka, Manu, Yoko, Fumi, Raija J., Junnu, Hongmin, Taka ja lyseon oppilas!

Maailma on nyt vissiin vähän valmiimpi.

******

Vuoristomajan vaiheita

Olen tässä selvitellyt vuoristomajan vaiheita. Ostin sen neljännesvuosisata sitten paikalliselta viljelijältä, joka oli hankkinut sen maineen 1970-luvulla tilan autioiduttua. Myyjä tarjosi ystävällisesti pillarikuskin numeroa avuksi rakennusten hävittämiseen, mutta valitsin työleirin. Torppaa ja piharakennuksia olen harsinut kasaan, ja tehnyt liiterin ja siirtänyt pihaan vanhan aseman varastonkin. Torppa on majailukunnossa, eli tavoitteen olen sikäli saavuttanut. Monta asiaa tekisin nykytietämykseni perusteella toisin kuin tein, mutta tehty mikä tehty. En tässä juurikaan kerro tekemistäni korjauksista, vaan hahmottelen torpan varhaisvaiheita.

                                                                              *****

Näillä seuduin oli 1850-luvun tietämissä runsaasti torppia (kartassa T):

Vuoristomajan seutua 1800-luvun puolivälissä. T = torppa. Lähde: Sotilaskartta, Kalmbergin kartasto R VIIIa: List 6, https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/6834 , http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2007879

Yksi kartan torpista sijaitsi samoilla sijoilla vuoristomajani kanssa - tosin eri puolella muinais-kärrytietä (joka vielä erottuu pienellä tontillani - suurin osa tiestä on jäänyyt uusien peltojen ja sitä myötäilevän uuden tien alle) kuin se. Kartanpiirtäjän virhe? Vai onko kartan torppa hävinnyt ja nykyinen siis uudempaa perua? Vuoristomaja on kumminkin ollut läheisen maatilan torppa ja lohkottu siitä omaksi tilakseen vuonna 1920 (kertoi maanmittaustoimiston henkilö).

Pihapiirissä on kolme hirsirakennusta, navetta, savusauna ja talo sekä lisäksi rankorakenteinen vaja.

Talo 1995

Navetan raato vasemmalla, pieni savusauna ja taustalla itse talo. edessä oikealla vaja. Noin v. 1995.

Arvelen, että ne on rakentanut sama ihminen ja samoihin aikoihin, koska kaikissa on päätyräystään alla oleva tasakertahirsi  viimeistelty samaan tapaan, ja ainakin navetan ja tuvan hirsikehikon hammasnurkkasalvain (kuvia myöhemmin) on kuin samalla sapluunalla tehty:

Navetasta

Talosta

Savusaunasta

Talossa on luonnonkiviperustus. Sen sisäpuoli oli täytetty hiekalla lattialankkuja myöten. Hiekkaan upotettuna olivat lattianiskat, joita tukivat isohkot kivet. Niskat kuten useimmat pääosin 20 cm leveät, noin 30 milliä paksut ponttaamattomat  lattialankut olivat alapuolelta lahonneet uusiokäyttökelvottomiksi. 

Tupa on salvettu 6" hirsistä, salvaimena hammasnurkka. Taloa oli lisäeristetty purulla ja päälle lyöty vaakaan ponttilauta (paitsi että porstuan seiniin ei purua oltu lisätty).

Talossa on n. 5x5 m tupa. Porstuasta on ovet tupaan ja kamariin. Kamarin nurkassa oli lämmityskelvoton tiilikakluuni, tuvan nurkassa sisuksiltaan romahtanut uuni. 

Tuvan hellauuni

Tuvassa ja kamarisssa oli hirsien päälle liimattu sanomalehteä 1900-luvun alusta ja sen päällä pinko- tms. pahvit ja jokunen kerros tapetteja. Postin pahvit ja tapetit, otin tapeteista palasia talteen. Alta paljastui nokiset hirret, joissa oli laajalti hirsijumien tekemiä reikiä.

Välikatolla oli vaaksa hiekkaa sammal- ja varpukerroksen päällä. Heittelin pois vintin ikkunasta. Hiekkaa vasten oleva hirsi oli (kuten tavallista) hyvin lahonnut. 

Vesikattorakenteena oli/on tuvan päällä ns. vuoliaiskatto. Vuoliaisten varassa ovat ruoteiden kannattimet, ruoteina sekalaista lautaa, ruoteissa kiinni päreet, päreiden päällä nippa nappa ehjähkö kolmiorimahuopa.

Seuraava kuva on tuvan päältä. Ylinnä kurkihirsi, sivumpana kaksi kurkihirren suuntaista vuoliaista. Päätykolmio on myös hirrestä.

Vuoliaiskatto

Seuraava kuva on porstuan ja kamarin päältä. Kurkihirsi ylinnä, ei vuoliaisia, päätykolmio tehty laudoista, ruoteiden kannattimet viisienttisiä kuusen/männynrankoja.

Ulkovuorauksen purussa selvisi hirsien kunto. Tuvan joka seinällä oli sisältä umpilahoa lattiasta vähintään navan korkeudella, parilla seinällä paljon ylemmäskin. Yhtä nurkkaa asutti sankka hevosmuurahaisyhteiskunta, muualla mellasti hirsijumisto. 

Lisäeristyksen alta paljasti myös muuta mielenkiintoista. Tuvan kehikon nurkat olivat punaiset, hirret muuten harmaat. Onko niin, että torppa oli ollut hirsipinnalla vain nurkat suojattuna nurkkalaudoin niin kauan, että punamulta oli muualta hiutunut pois? Vai...

                                                                                ******

Kuva ajoitusraportista (Tuomo Wallenius)

Nyt takaisin torpan ajoitukseen. Teetin dendrokronologisen ajoituksen sekä navetan että tuvan hirsistä. Navetasta otin viisi, tuvasta 10 näytettä, joissa on mukana kuorta tai kuoren alainen viimeisin lusto (pari näytettä epäonnistui tässä suhteessa). Näytteet ajoitti dos. Tuomo Wallenius (ks. https://dendrokronologit.wordpress.com/ , jossa muun muassa hyvät lustonäytteenotto-ohjeet ja dendrokronologian perusteita). Tulokset (ja kuva yllä ovat ajoitusraportista):

Tupa on siis tehty vuonna 1903 kaadetuista puista, navetta 1908 kaadetuista sekä 1903 kaadetuista, tuvan ylijäämistä. Arvelen tuvan rakennetun - jos hirret kuivaneet vaikkapa vuoden - 1904. Navetta viisi vuotta myöhemmin, 1909. Alussa mainittu tien väärällä puolella oleva torppa on siis kadonnut. 

Usea seikka osoittaa tahi vähintäänkin vihjaa, että tupa ja porstua-kamari on rakennettu reilusti eri aikaan, tietysti tupapuoli ensin. 1) Kamarin päällä välikatossa on lautaan kaiverrettu vuosiluku 1911, mikä on puolenkymmentä vuotta tuvan todennäköisen rakentamisajankohdan jälkeen.  2) Tuvan kehikon nurkissa on punaista maalia myös porstuaa vasten olevassa seinässä siinä kohdin mihin porstuan seinä on myöhemmin kiinnitetty eli tämäkin seinä on ollut ulkoseinänä ennen myöhemmän porstua-kamarin tekoa ja seinän laudoitusta (porstuan seinää ei ole salvettu tupaan kiinni vaan se oli kiinnitetty karalla ja rautakiinnikkeellä; kiinnike ja nurkkien punamaali näkyy ylempänä ulkoseinäkuvassa).  Toisaalta, edes räystään suojassa ei  punaista maalia hirsissä näytä säilyneen - kuinka monta vuosikymmentä kestää  punamullan (todennäköisin maali) hiutumiseen täysin? Vai ovatko asujaimet aatelleet suojaavansa nurkat maalilla ja laudoilla siihen asti, kun porstua-kamariosa on tehty ja muhat ja vuorilaudoitus lisätty? Ja millainen väliaikainen eteisosa mökissä on ollut 1904-1911?  3) Vesikaton rakenteissa (kurkihirsi, vuoliaiset, ruoteet) on katkos tuvan ja porstua-kamarin väliseinän kohdalla, mikä viittaa eriaikaiseen rakentamiseen. Myöhempi osa on muutenkin tehty osin lyhyehköistä hirrenpätkistä.

Ulkovuorilaudoitus ja purueriste on lisätty vasta, kun porstua-kamari on tehty (vuorilaudoituksessa ei ole saumaa eri rakennusosien välissä). Veikkaan, että torppa on vuorattu pian sen valmistuttua kokonaan juuri sillä perusteella, että pätkistä kyhätty seinä on lukuisine hirrensaumoineen säälle altis. Jos näin, tuvan hirsillä ei ole ollut aikaa kuin muutama vuosi olla sään armoilla eikä kehnokaan punamulta kyllä näin lyhyessä ajassa kokonaan häviä seinästä. Tässä tapauksessa hirsiä ei olisi edes maalattu. Tiijä häntä.

******

On tässä vielä selvittämistä. Mistä saisi selkoa tuosta kadonneesta torpasta?

Lunta meinaa olla

 Aattelin tehdä vuoristomajalla lumityöt. No en tee; eniten lunta pihassa mitä viimeisen 25 vuoden aikana on ollut. Useampi päivä lumisadetta ja idänpuoleinen tuuli pellon yli. Tuisku tietysti pysähtyy ensimmäiseen esteeseen (= vuoristomajaan ja sen piharakennuksiin). Palataan tähän lumenluontiasiaan tuonnempana.

Keinutuoli

Keinutuoli

Vuoristomajalla ei ole ollut kiikkutuolia, joten tein sellaisen. Tuolin mallin otin  mukavuusalueella olevasta tuolista, joka on äidin peruja. Mukava, pieni kiikkustuoli. Maalasin sen perinnevihreällä pellavaöljymaalilla, paitsi sivu- ja selkänojan pinnat mustikansinisehköllä akryylimaalilla. Istuimen tein autotallin nurkasta löytyneistä hyllyistä. 

*****

Haapavanhus lähti

Vuoristomajalla on ollut muutama jättihaapa. Yksi kaatui joitakin vuosia sitten kohti mökin päätyä, muttei aivan tullut ikkunasta sisälle. 

Kaatuneen sisarus kaadettin tänään. Se kasvoi lähellä tietä, ja sen oksiston läpi kulki sähköjohto. Sähköfirmaa ei kiinnostanut kaataa sitä - mieluummin olisivat antaneet sen kaatua myrskyssä linjalle -, ja päätin että nyt saa puu lähteä, niin komea kuin se olikin. 

Kuten kuvista näkyy, lahoa on ytimessä laajalti.

Toivon mukaan osasta runkoa pystyy tekemään isoja linnunpönttöjä. Polttopuuta tulee joka tapauksessa rutkasti. 

Sekalaisia aikaansaannoksia

Kappas, meni kolmatta kuukautta ilman blogikirjoitusta... Laiska paska, turha valittaa.

Viime aikain aikaansaannoksia tässä.

Lattia- ja kellarikuopparemontti Hailuodossa. Ensin ei meinannut huvittaa ollenkaan, mutta mukava hommahan tämä oli, tilaajat vielä rakennnusapuna. Yöpyminen ja ruokailukin järjestyi! Saunakammariin oli pesiytynyt tympeä mävön haju, jonka lähteeksi paljastui kostuneet purut rossipohjalattiassa, erityisesti kellarikuopan kohdalla. Sen katossa oli kosteaa, ohuehkoa bitumipahvia tms., joka oli muhien painosta pullistunut alaspäin. Kellarin pohjalla oli kosteaa hiekkaa, joiden alla luonnonkivinen lattia. Kuoppa oli alun perin 1800-luvulla rakennetun talon lattian alla. Talo (kuulemma hyväkuntoinen!) oli purettu 1980-luvulla, ja sen tilalle tehty nykyinen rankorakenteinen saunarakennus. 

Tilaajat purkivat koko lattian niskoja lukuun ottamatta, koska tunkka oli tarttunut puruihin muuallakin kuin kuopan kohdalla. 

Kuopan rakenteet (luonnokiviseinä ja sen päälle muuratut pari tiilikerrosta) ulottuivat niskojen alapinnan tasoon. Ne ympäröimme parin-kolmenkymenen sentin levyisellä ja korkuisella kapillarikatkolecasoravyöllä, mikä parantaa kellarin lämmöneristystä. 

Kuopan pohjalle pantiin kiveyksen päälle parikymmentä senttiä kapillaarikatkolecasoraa. Kuopan katoksi tuli kiinni lattianiskoihin 25-millinen bitumihuopalevy. Lecapapujen päälle löysivät kuopan haltijat harvaa kylppärimuovimattoa tms. ja sen päälle joustinpatjan jousisysteemin, jonka päällä herkkukorit lepäävät ilmavasti. Näin maasta huokuva kosteus pääsee haihtumaan ja tuulettumaan kahdesta tuuletusputkesta sokkelin läpi ulos. Lisäksi portaiden alapäässä on pala eristelevyä kellarissakykkimisalustaksi.

Lattia tehtiin tavalliseen tapaan. Altapäin lukien umpilaudoitus, remonttipaperi, 150 mm selluvillalevyä, muoviton ilmansulkupaperi ja 28 millin pontattu lattialauta. 

Kun kävin paikalla myöhemmin, lattialuukun eristeeksi oli pantu kaksi 50-millistä styroxlevyä, lattia oli öljytty ja lattialistat pantu paikoilleen. Eipä haissut märkä muha! 

Kellarikuopan käsittelyyn sain uskonvahvistusta ja ohjeita restaurointikisälli Riku Halmeenpäältä. 

Purkuhirsien sortteerausta tulin harrastaneeksi, jotta tulisiko niistä savusauna. Kaksi seinää tulisi, loput hirret olivat huonokuntoisia. Mennevät lopulta polttopuuksi, kasvilavojen reunoiksi, lahottamoon tontin nurkalle tai muuhun hyötykäyttöön.

Saunaksi meinaamani rakennuksen vaiheista on aikaisempi postaus täällä. 

Purkuhirsiseinää, vaan ei tarpeeksi

Vanhat siirtomerkinnät hirsissä

Puristin puutyöpöytään. Askartelin puristimen puristimettomaan työpöytään. Ohjeet löysin netistä Rex Kruegerin youtubevideosta. Ostin kolme 1000 x 300 mm liimapuulevyä, yht. 24 €. Liimasin ne toisiinsa ja sahasin muotoonsa. Ennestään minulla oli vanhan koulun veistopöydän puristimen ruuvi kiinnikkeineen.

Puristin

Kuvassa yllä näkyy puristimen rakenne. Ruuville porasin reiän pöydän jalkaan 30-millisellä terällä. Jalan alaosassa oleva nuljuksennaula estää puristimen alaosan kääntymisen vasemmalle (kuvassa kuvan ottajaa kohti) ruuvin kiristyksen loppuvaiheessa. Työstettävä kappale siis puristuu puristien ja pöydän reunan väliin. Kun ruuvia kiristetään, puristimen alapää tuppaa kääntymään kohti pöydän jalkaa eli ei siis pysy pystysuorassa. Tämähän huonontaa työkappaleen kiinnipysymistä. Tästä ongelmasta selviää kiilan avulla. Sitä sysätään jalalla sopivaan kohtaan puristimen alareunan ja pöydän jalkaan kiinnitetyn vasteen väliin sen verran, mitä työkappaleen paksuus vaatii. Kiila istuu tiukasti puristinta vasten, koska puristimen alapäässä on kiilan muotoa vastaava leikkaus. Alla olevassa otoksessa kiila on tositoimissa ja puristin pystysuorassa.

*****

Tuomenpisarpirkko tallusteli palapelilootan päällä. Tyttärentytär huomasi.

*****

Rapatun kaupunkitalon kengitystä ja muuta korjausta

Viimeisin työmaani oli Helesingissä: 1930-luvulla rakennettu rankorakenteinen, rapattu kaksikerroksinen talo, jonka alaosastossa lieviä ongelmia... 

Maan pintaa on nostettu kahdella sivulla useita kymmeniä senttejä, joten seinän alaosan rappaus ja sen sisällä olevat seinärakenteet ovat olleet pitkään maan alla. Tästä on edellinen remontoija arvellut koituvan kosteusvaurioita, minkä vuoksi seinän juureen oli kyhätty toiveikkaasti merkillinen "kosteussuoja" pellistä (kuva yllä) ja lecaharkoista (kuva alla).  Sen piti kaiketi estää maakosteuden siirtyminen seinään, muttei tietenkään ollut toiminut - osassa seinää alimmat puurakenteet olivat märät.

Lisäksi edellinen "korjausrakentaja" oli asentanut patolevyn mielenkintoisesti näppylät ulospäin ja siten, että sen yläpuolella olevan patolevyn mustan ylälistan (joka estää vettä valumasta patolevyn taakse) ja patolevyn yläreunan välistä näkyy viisi senttiä perustusta. Eikä tässä vielä kaikki! Yksi iso alapohjan tuuletusluukku oli muurattu umpeen...

Päin persettä asennettu patolevy.

Omistaja kaivautti talon perusmuurin vierustan paljaaksi myöhemmin asennettavia salaojaputkia varten. Näin pääsimme korjaamaan seinää. Seinän kerrokset sisältä päin lukien ovat gyproc, ruskea paperi, tervapaperi (vanhaa ja tukevaa), vaakalaudoitus, kutteripurua, pahvi, tervapaperi, vinolaudoitus, tervapaperi, rappauksenaluslistat ja -verkko, rappaus.

Isäntä ja renki (etualalla) persparrua poistamassa. Kuva Mari Salovaaran.

,

 

Meininki oli vaihtaa perustusta vasten asennettua persparrua uuteen siltä osin kun se on laho. Lopulta vaidoimme parrun yhdeltä seinältä kokonaan ja toiselta puolet. Lisää jouduttaneen vaihtamaan myöhemmin. Parrun ja perustuksen väliin panimme kattohuopaliuskan. Pääpiirteittäin toimimme näin, omistaja ja minä. Rappausta poistettiin isolla rälläkällä ja timanttiterällä tarpeelliseen korkeuteen saakka. Näin päästiin käsiksi vinolaudoitukseen, josta niin ikään poistettiin lahot laudat. 

Ulkosyrjältään lahoa vinolaudoitusta.

Vinolaudoituksen poiston jälkeen purua piti paikoillaan enää paperi. Paperin poistosta olisi seurannut  purun valahtaminen maahan, ellemme olisi tukkineet pystyjen väliin selluvillalevyn suikaleita.

Osittain lahonneen persparrun vaihtoa varten tuimme ja kevensimme siihen nojaavia pystyjä, jotta vanhan parrun saa pois ja uuden tilalle. Tämä tapahtui kiinnittämällä pystyihin vaakapuut, joiden toinen pää tukeutui maahan (ulkopuolella), toinen lattianiskoihin (sisällä; lattia oli osin auki). Tästä muutama kuva alla.

Tässä on jo uusi kuuden tuuman parru pantu vanhan tilalle. Vaakatuet ovat vielä paikoillaan.

Sisänäkymää:

Persparrun vaihdon jälkeen seinä näytti tältä (kuva alla). Rappauksen alareunan alta pilkottaa lankku, jonka yläpuolelle on aiemmin mainittu puruja paikoillaan pitävä selluvillalipare. Pystyjen väliin tuli sittemmin selluvilla, ja sen ulkopuolelle niiteillä pahvi ja bitumipaperi aikaisemman tukevan tervapapperin/kartongin tilelle. Pystyt kiilattu ja naulattu tulevasti paikoilleen.

Uutta rappauksenaluslaudoitusta:

Pidin hieman lomaa, minkä aikana ulkoseinään oli ilmaantunut uusi, siisti rappaus, sisälle lattiaa ja muutakin edistystä oli omistaja saanut aikaan. Kuvassa alla oikealla näkyy rappauksentukilipareita, joihin parin alimman rappauskerroksen läiskimisen jälkeen rapparit kiinnittivät päällimmäistä raplinkiä paikoilleen pitävän metalliverkon. 

Taitavat rapparit rappaa! Kuva Ari Kähkösen

Rappaus kuivuu.

Remonttikohde on vilkkaan kadun varrella, joten tuon tuostakin ihmisiä pysähtyi katsomaan ja juttelemaan. Yksi pyöräilijä kyllä puisteli aina ohi ajaessaan päätään hymyillen merkityksellisesti, mutta kaikki kommentoijat olivat mielissään kun vanhaa taloa korjataan. Paikalla kävi saattajansa kanssa iäkäs herra, joka kertoi asuneensa talossa talvisodan syttyessä ollessaan kuusivuotias. Liikuttava kohtaaminen; hän kiitteli vuolaasti kun hänen vanhaa kotiaan korjataan. Valitteli vain, ettei muisti enää pelaa eikä puhekaan oikein luista. Kertoi kuitenkin, että hänen äitinsä ompeli talossa miesten alushousuja. Ketään hänen vanhoja kavereitaan ei ole enää elossa.

****

Vuioden 1933 Hesaria lattiapurujen alta. Linja.auto kumoon Jyväskylässä, Merirosvot vallanneet intialaisen lastihöyryn ja Natsit sulkevat keskustan toimitaloja, puolueita lopetettu... 

****

****