maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ovi ja keinutuoli

Perunakuopan 100. juttu.
Saunamökin tuvassa on ovi ja huonekalu.

Ensimmäinen huonekalu

Ovi

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Ikkunat mökkiin

Asensin saunamökin (aikaisempia rakennusvaiheita on täällä) tupapuolen ikkunat. Tätä olin valmistellu jo veisto- ja pystytysvaiheessa siten, että ikkunoiden paikat olin merkinnyt ja aukot sahannut lähelle oikeita mittoja. Koska salvosta tehdessäni en pannut seinää tukevia karoja paikoilleen, osa ikkunan kohdalta myöhemmin poistettavista hirsistä oli vielä koko seinän mittaisina paikoillaan tukemassa seinää ja tuli katkottavaksi vasta nyt. Jos ei avaudu, katso kuva:

Ikkuna-aukko rakennusvaiheessa. Kaikkia ikkunan kohdan hirsiä ei ole vielä katkaistu, vaan ne tukevat seinää.
Ikkuna-aukkoa rakennusvaiheessa tukevat hirret katkaistu, aukko sahattu mittoihinsa.
Ikkuna-aukon pieliä tukemaan laitoin karapuun, poikkileikkaukseltaan T:n mallisen systeeemin. Tein sen kahdesta osasta, kuuden tuuman levyisestä karalankusta (eri paksuus eri ikkuna-aukkoihin) ja viitisen sentin levyisestä ja paksuisesti karasta. Osat ruuvasin toisiinsa. Kara on solahtava sitä varten tehtyyn uraan; "jonkin verran" sovittelua ja karan muotoilua "saattaa" tarvita. Karaura taas on syntynyt siten, että pystytysvaiheessa on kairattu sopivan kokoisella terällä varustetulla koneella tai vintilällä tai väänninpuulla (ks. toinen kuva alla) reikä tulevan karauran pohjan tienoille. Ikkuna-aukkoa trimmattaessa poistetaan sitten aukon reunan ja kairanreiän välinen puu taltalla, moottorisahalla tai koulutetulla majavalla. Karaura on syntynyt. 

Karapuu menossa kohti karauraa lopulliseen kokoonsa sahatun ikkuna-aukon reunaan. Ikkuna-aukon alareunaa piti tässä korottaa, siksi siinä on kaksi kahden tuuman lankkua välissään pellavakaistale.
Restaurointikisälli Sakari Hankonen kairaa karauran pohjareikää perinteisellä työkalulla.
Karapuuta en  kiinnittänyt seinähirsiin ruuveilla tahi nauloilla. Isoimman ikkunan karmin ruuvasin karalankkuun, pienten ikkunoiden karmit pysyvät tiukasti karalankkujen välissä ilman muuta kiinnitystä.

Toinen pieni (n. 84 x 84 cm) karmi on kierrätystavaraa ja kunnostamani, toinen sen mukaan tekemäni kopio. Iso (noin 125 x 155 cm) karmi on myös toisella kierroksella; alun perin se on ollut Oulun Karjasillalla rintamamiestalon kuistissa. Vanhat pokat kunnostin, ja tein uusia tarpeen mukaan.

Karapuun yläreunan tasasin karmin yläreunan tasalle. Vaikka juuri tämä kehikko on ollut jo vuoden verran paikoillaan ja painunut, jätin karmien päälle vielä nelisen senttiä painumisvaraa. Täytin painumisvarat selluvillalevyn kaistaleilla, jotka työnsin sen verran syvälle, että panin niiden tuvan puolelle vielä muutaman sentin kerroksen pellavanauhaa. Selluvillalevy pölisee enemmän kuin pellavaeriste. Tungin pellavaa tarvittaessa tiukasti sulloen karalankun ja seinähirsien väliin. Karalankkujen asennuksen jälkeen karmit sopivat tilaansa niin naftisti, että eristettä ei juuri sopinut tunkemaan karmin ja karalankun väliin. Näihin saumoihin liisteröin vielä pahvikaistaleen tai panen liimapaperin. Pahvi tulee lopuksi vielä ympäri ikkunaa karmin ja hirsiseinän väliin vetoa estämään. Kamiinan tai hellan korvausilma saa aikanaan luvan tulla mieluummin ikkuna-aukoista ja oven rakosista kuin eristeiden täyttämien tilojen läpi.

Siinä kököttää. Seinähirret vielä piiluan karalankun tasalle, niin vuorilaudat istuvat nätisti.

Maisemaikkuna järvelle päin. Alun perin se on palvellut Oulun Karjasillalla rintamamiestalon kuistin ikkunana.


Silppua ja purua syntyy yli oman tarpeen.
 Paninpa vielä ovenkin karapuut sijoilleen.


Työvaiheet:
  • Karmin ulkomitan mittaus ja sen reunojen merkkaus ikkunan alapuoliseen rintahirteen
  • Reikien kairaus karauran pohjaksi sopivalle etäisyydelle karmien reunoista
  • Ikkuna-aukon sahaus 
  • Rintahirren yläpinnan tasoitus vaateriin
  • Karauran avaus
  • Karapuun teko, karan sovitus uraan, karan ruuvaus karalankkuun
  • Pellavaeristekaistale rintahirren päälle ikkuna-aukon laidasta laitaan
  • Karapuut paikoilleen
  • Karmi paikoilleen
  • Eristettä rakosiin, pahvikaistaleiden liisteröinti karmin ja hirsien välisen tilan peitoksi
  • Pokat paikoilleen; saranoitujen pokien käynnin tarkistus
  • Vuorilautojen teko ja asennus
  • ...
Olikohan tässä kaikki oleellinen. Joka välissä tietysti vaaaka- ja pystysuoruuden ja karmien ristimittojen tarkistusta (jos joutuu änkeämään karmit paikoilleen, niiden muoto voi muuttua, jolloin pokat eivät istu).


Illalliseksi kanttarellejä ja tatteja.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Tuulimyllyn kolmas elämä

Viime viikko ja tämä päivä kuluivat kengittäessä tyrnäväläistä aittaa toisen restaurointikisällin Sakari Hankosen kanssa.

Aitta sijaitsee työn tilaajan vanhalla kotipaikalla. Aitta on alkujaan tuulimyllyn koppi. Vilja-aittana se on palvellut vuodesta 1909! Rakennuksella on siis ikää pitkälti toista sataa vuotta. Aitaksi muutettaessa oli ainakin osa hirsistä käännetty ulkopuoli sisään päin.

Aittana jo 107 vuotta!
Aitta on pystytetty luonnonkiviperustuksen päälle. Kivet olivat painuneet saviseen peltoon etenkin aitan takaseinän alla, missä alin hirsi oli lahonnut aivan muhaksi. Kehikko oli sangen vinossa.

Alkutilanne.
Kaksi alinta hirsikertaa olivat sen verran lahot, että vaihtoon vain. Nurkkasalvaimet olivat sangen väljät, minkä vuoksi osa seinähirsistä oli kääntyillyt vinoon. Esimerkiksi oven päällä oleva hirsi oli näin muuttunut vettä kerääväksi kouruksi ja lahonnut perusteellisesti. Sata vuotta sään armoilla oli haristanut hirsiä kauttaaltaan, etenkin etelä(ovi)seinällä ja varjoisalla takaseinällä.

Takaseinää

Etuseinää. Laho hirsi oven päällä on aivan lytyssä.

Toisin sanoen: täysin restaurointikelpoinen rakennus! 

Näin tehtiin tähän mennessä:

Viljalaarien purku molemmista kerroksista. Laarien laudat pinoon pressun alle. Alemman kerroksen lattian purku. Lahot kaksi lattianiskaa roskapinoon, ehjät talteen uudelleen kätettäväksi. Ylemmän kerroksen lattian laitimmaisten lautojen irroitus, jotta nurkkia sisäpuolelta tukevat följarit (pystyparrut) mahtuvat sisään. Följarien pulttaus seinän läpi kahteen suuntaan ulkopuolella oleviin följareihin kierretangoilla ylhäältä ja seinän keskivaiheilta. Nosto-L-rautojen kiinnitys följarien alapäähän täkkipulteilla. Varovaista tunkkausta L-raudoista sen verran, että kehikon yläosa nousee ja alaosan päällä oleva pano hellittää hieman. Keskipulttien kiristystä, mikä oikaisee vinoon painuneita hirsiä. Samalla oven päällä oleva laho hirsi pois ja roskapinoon. Uuden hirren sovitus sen tilalle. Pultit myös följarien alapäihin. Lisää varovaista tunkkausta. Kaksi alinta hirsikertaa pois, Aitan sisämittaus, myös ristimitat (alosa hieman salmiakilla, mutta eri suuntaan kuin yläosan salmiakki...). kahden kengityshirsikerran veisto aitan vieressä. Tunkkausta ja tukemista. Aitan alimman ehjän hirsikerran (kolmas hirsikerta) sovitus kengityshirsien päälle. Joka välissä seinien tukemista ja rakenuksen vinouksien arviointia. Pihtipielten veisto (Sakari teki) tukemaan oviseinää.  Alimman alkuperäisen ehjän hirsikerran siirto hirsi kerrallaan vanhalle paikalleen. Kengityshirret  paikoilleen. kehikon tukeminen nurkkakivien päälle. L-raudat pois. Rakennustelineiden teko joka seinälle uusien kattopeltien laittoa ja seinien laudoitusta varten (etu- ja takaseinälle tulee vielä pystylaudoitus).

Ja tässä kuvia:

Sisänurkan följari siirtymässä paikoilleen.