Tämänkertainen vieraskynä, rouva Raija Rönkä, tutkii sukuaan. Tämä Strömmer-seuran jäsenlehteen tuleva juttu on hänen kirjoittamansa. Ensimmäisellä rivillä mainittu Hilda Schlüter (1825-1888) oli hänen isänsä (eli appeni) isoisän Kuno Strömmerin äiti.
 |
| Aukusti Juhana Melan visiittikorttikuva ennen vuotta 1875. C.A. Hårdhin valokuvaamo. |
Aukustin isä Karl August Malmberg (1819-1901) oli asessori, raatimies, suomalaisuusmies ja herännäisjohtaja, siis vaikutusvaltainen mies tuon ajan Kuopiossa. Julie Schlüter synnytti maaliskuussa 1848 toisen pojan, Fridolf Nathanaelin, joka kuoli puolivuotiaana. Seuraavana keväänä keuhkotauti vei 25-vuotiaan Julien. Karl Malmberg avioitui vielä parikin kertaa. Näistä avioliitoista Aukustilla oli seitsemän sisaruspuolta, lisäksi neljä sisaruspuolta oli menehtynyt lapsena.3 Aukusti kasvoi ruotsinkielisessä kodissa ja kävi ruotsinkielistä koulua, mutta isänsä tavoin hän oli suomalaisuusaatteen kannattaja.
MALMBERGISTA MELAKSI
Johan August Malmberg pääsi ylioppilaaksi Kuopion kimnaasista 1865. Kiinnostus luonnontieteistä vei hänet Helsinkiin opiskelemaan kasvi- ja eläintiedettä, lisäksi hän opiskeli suomen kieltä. Opiskeluaikana hän teki Fauna-seuran (Societas pro Fauna et Flora Fennica) rahoittamia luonnonhistoriallisia keräilyretkiä muiden lupaavien luonnontutkijoiden kanssa. Kesällä 1866 hän matkasi John Reinhold Sahlbergin kanssa Viipurin lääniin ja seuraavana kesänä Sahlbergin, Johan Axel Palménin ja Johan Peter Norrlinin kanssa Länsi-Lappiin (”neljän Jussin Lapin-retki”). Kolmannen matkan Malmberg teki Sahlbergin kanssa Vienan Karjalaan ja Kuolaan vuonna 1870. Sahlbergista tuli sittemmin hyönteistieteen, Palménista eläintieteen ja Norrlinista kasvitieteen professori.1
Malmberg valmistui filosofian kandidaatiksi 1873 ja promovointiin samana vuonna maisteriksi1. Hän oli vuonna 1875 perustetun opiskelijajärjestö Suomalaisen Nuijan perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja. Järjestö ajoi muun muassa vierasperäisten sukunimien suomentamista.4 Vuonna 1876 Malmberg suomensi sukunimensä Melaksi, etunimiensä järjestyksen hän oli vaihtanut jo aiemmin1.
OPETTAJA, TUTKIJA, TIETOKIRJAILIJA
Mela aloitti opettajan uransa Hämeenlinnan suomalaisessa normaalilyseossa (1877-78). Seuraavaksi hän oli vuoden Oulun suomalaisen yksityislyseon (nykyisin Oulun Lyseo) luonnontieteen ja alkeismatematiikan opettaja. Vuonna 1879 hän palasi Helsinkiin ja kirjoitti useita tieteellisiä teoksia, joista merkittävin oli vuonna 1882 julkaistu Verberata Fennica – Suomen Luurankoiset. Julkaisun saaman huomion ansiosta Mela nimitettiin Helsingin yliopiston eläinmuseon amanuenssiksi. Vuonna 1884 opettajan ura jatkui Helsingin Suomalaisessa Alkeisopistossa (1884-87) ja sitten luonnonhistorian ja maantiedon lehtorina Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa (1887-1904). Lisäksi Mela opetti luonnonhistoriaa ja maantiedettä tytöille tarkoitetussa Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa (1887-1891).5 Hän oli pidetty opettaja, joka suhtautui oppilaisiinsa toverillisesti ja kannusti heitä itsenäiseen luonnontutkimiseen.6
Mela laati huomattavan määrän suomenkielisiä luonnontieteen oppikirjoja sekä niiden suomennoksia. Hän kokosi laajat kasvi-, hyönteis-, mineraali- ja linnunmunakokoelmat. Muun muassa herbaariokokoelmassa on noin 15 000 arkkia kasvinäytteitä, perhoskokoelmassa lähes kaikki Suomen perhoslajit ja mineraalikokoelmassa noin 750 mineraalilajia. Mela testamenttasi kokoelmansa sekä kirjastonsa luonnontieteellisen ja maantieteellisen osan Kuopion Luonnon Ystäväin yhdistykselle5, jonka jäseneksi hän oli liittynyt heti sen perustamisvuonna 18976. Nykyisin kokoelmat ovat pääosin Kuopion luonnontieteellisen museon hallussa5. Melan ansiosta luonnonhistorian ja maantiedon kouluopetus koheni huomattavasti.
LEHTIMIES JA KANSAN VALISTAJA
Ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta Mela oli täysin suomenkielinen. Hän opetti suomenkielisissä kouluissa, laati suomenkielisiä määritysoppaita sekä oppikirjoja sekä täydensi suomenkielistä luonnontieteen ammattisanastoa. Hän kirjoitti suomenkielisiin lehtiin humoristisia pakinoita ja piti kansantajuisia ja humoristisia esitelmiä luonnontieteellisistä ja yhteiskunnallisista aiheista. Melan pakinoita julkaistiin muun muassa Julius Krohnin toimittamassa Suomen Kuvalehdessä sekä Luonnon Ystävä -lehdessä. Mela kuului Kirjallisen Kuukausilehden toimituskuntaan vuosina 1873-76, tosin hän julkaisi siinä tuona aikana vain yhden pakinan.1 Vuosina 1881-94 Mela oli pilalehti Pilkkakirveen ja sen seuraajaksi perustamansa Matti Meikäläisen päätoimittaja. Lehdet sisälsivät yhteiskunnallista kritiikkiä ja varsinkin kirkkoon, papistoon ja ruotsalaisuuteen kohdistuvaa satiiria.5 Toimittipa hän vielä Minna Canthin kanssa lehteä nimeltään Vapaita aatteita. Vanhemmiten Melan kritiikki uskontoa ja kirkkoa kohtaan lieveni.6
Mela oli ansaitusti mukana, kun nuoret biologit perustivat Vanamo-seuran maaliskuussa 1896. Mela johti puhetta ja hänet myös valittiin yksimielisesti seuran puheenjohtajaksi. Myöhemmin seuran nimeksi vahvistettiin ”Vanamo, Suomenkielisen luonnontieteen ystävät”. Jäsenet alkoivat laatia suomenkielistä biologista sanastoa. Tavoitteena oli myös alan suomenkielisten kirjojen julkaiseminen. Melan jäljiltä on käytössä muun muassa sanat luusto6, kiljukotka, nuolihaukka ja kiiruna5. Muutaman vuoden kuluttua seura sai haltuunsa Luonnon Ystävä -lehden (nykyisin Luonnon Tutkija), jonka päätoimittajana Mela toimi kuolemaansa saakka kuten myös Vanamon puheenjohtajana. Lisäksi Mela osallistui nuorten medisiinareiden perustaman Duodecim-seuran toimintaan. Seura kehitti puolestaan suomalaista lääketieteen sanastoa.6
DARVINISTI JA LINTUJEN YSTÄVÄ
Mela oli vannoutunut darvinisti ja itse asiassa ensimmäinen suomalainen, joka julistautui julkisesti darvinismin kannattajaksi. Mela vei darvinismin myös kouluopetukseen ja teki sitä tunnetuksi koko elämänsä ajan.5
Mela (tuolloin Malmberg) kiinnostui darvinismista mahdollisesti neljän Jussin lapinretkellä Axel Palménin innoittamana. Vuonna 1872 hän piti Savokarjalaisen Osakunnan vuosijuhlassa suomenkielisen esitelmän ”Ihmisen synty”, jossa hän selvitti Darwinin teorioita ja muun muassa ihmisen polveutumista. Esitelmä oli hänelle tyypillisesti kansantajuinen ja huumorilla höystetty. Esitelmä julkaistiin seuraavana vuonna osakunnan albumin Koittaren toisessa nidoksessa. Paavo Cajander (Helsingin yliopiston Suomen kielen lehtori) kirjoitti siitä Kirjallisessa Kuukausilehdessä seuraavasti: ”Hra A. J. M. puolustaa Darwin´in mukaan jyrkästi, että ihminen on apinan heimolainen. Kirjoituksensa. ´Ihmisen synnystä´, joka on tehty kokonaan luonnontieteen kannalta, on hilpeästi esitetty ja helppo-tajuinen, ja merkillinen senkin vuoksi, että tässä tietääksemme ensikerran tuota maailman-mainiota Darwinilaisuutta perusteellisesti selvitetään Suomen kielellä.” Toki esitelmä sai osakseen myös kritiikkiä ja vastaväitteitä.1
Mela ei avioitunut. Hänellä oli kasvattipoika, mutta tämä lähti omille teilleen eikä pitänyt yhteyttä kasvatti-isäänsä. Sen sijaan Melan ystäviä olivat kasvit ja pikkulinnut. Lintuja oli häkeissä tai niitä lenteli vapaina monien ruukkukasvien seassa. Keväisin ja kesäisin linnut saivat lentää avoimista ikkunoista ulkoilmaan, mutta iltaisin ne aina palasivat takaisin sisälle.7 Mela osasi myös matkia eläinten ääniä ja taitava piirtäjäkin hän oli6.
Melan oppilas J. A. Wecksell on muistellut vierailuaan Melan luona seuraavasti (Koulu ja menneisyys -julkaisu):8
”Kun tultiin sisään eteiseen, vei ovi oikealle saliin ja siitä eteenpäin Melan makuu- ja työhuoneeseen. Vasemmalla eteisessä oli pieni huone, missä hänen nuori ottopoikansa K. W. Natunen asusti, eteisen perältä johti ovi keittiöön, jossa vanha savolainen emäntäpiika Sohvi heilutti komentosauvaa. Melan oma huone oli kirjoja täynnä, hyllyt lattiasta kattoon, ja sitä paitsi pöydillä ja tuoleilla. Joku täytetty lintukin oli ja maljakko- ja ruukkukasveja. Sänky oli aivan lähellä keskellä lattiaa seisovaa kirjoituspöytää. Mela nousi varhain, omien sanojensa mukaan 4:n tai 5:n tienoissa, ja silloin oli jo kiire työhön. Kylpyammeessa hän ensin kävi, sitten yönuttu ylle, tohvelit jalkaan ja joutuun kirjoituspöydän ääreen, sillä aina oli pöydällä odottamassa uusi oppikirjan painos, merkillisen laaja kirjeenvaihto, Luonnon Ystävän kirjoitukset ja korehtuurit, tuntien valmistukset (Mela teki sitä vielä vanhanakin) ja suurena taakkana kokeet, kokeet joita rustailtiin kaikilla luokilla sekä kasviopissa, eläinopissa että maantiedossa.”
Aukusti Juhana Mela menehtyi kotonaan 4.2.1904.
A.J. Melan kirjallista tuotantoa:
- Företekning öfver Karelska näsets kärlväxter. 1866.
- Fauna Fennica - -Suomen eläimistö nuorisolle. 1872.
- Lyhykäinen kasvioppi ja kasvio kouluja varten. 1880.
- Luonnonopillinen kuvasto (toinen tekijä J.A. Palmén). 1880
- Vertebrata Fennica – Suomen Luurankoiset. 1882.
- Suomen koulukasvio. 1892.
- Kasvioppi Suomen koululaisille. 1895.
- Zoologia kansalaisille. 1896.
- Koulun Eläinoppi. 1899. (täydennysosa Suomen eläimistöön)
- Tyttökoulujen kasvioppi. 1901.
- A. K. Cajander toimitti kesken jääneen Koulukasvion 5. painoksen laajennettuna nimellä A. J. Melan Suomen
kasvio.1906.
Lähteet:
Anto Leikola: ”Aukusti Juhana Mela, savolainen darvinisti”, artikkeli Luonnon Tutkija -lehdessä nro 3/2011.
Uunio Saalas: Puoli vuosisataa suomalaista luonnontiedettä, suomalaisen eläin- ja kasvitieteellisen seuran Vanamon toiminta 1896-1946. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki 1946.
Kurt H. Enwald: artikkeli ”Aukusti Juhana Mela”, Molekyyli 2/1954, nuorten luonnontieteen harrastajain lehti. Luonto-liitto r.y.
J. A. Wecksell: artikkeli ”A. J. Mela”, Koulu ja menneisyys 1/1935, Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran vuosikirja. https://journal.fi/koulujamenneisyys/article/view/99673 (internet 2024).
KA = Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelu https://astia.narc.fi/uusiastia/aineistot.html (internet 2024).
SSHY = Suomen Sukuhistoriallisen yhdistys https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm (internet 2024).
HisKi = Suomen Sukututkimusseuran historiakirjojen hakuohjelma http://hiski.fi/hiski?fi (internet 2024).
Viitteet:
Leikola: sivut 80-85.
KA: Kontiolahden seurakunnan arkisto< syntyneet 1813-1843< tiedosto 84 sivu 156 nro 45 (14.10.1826 Fridolf),
<lastenkirja 1833-1847< tiedosto 98 sivu 172, <rippikirja tiedosto 70 sivu 58, < Joensuun seurakunnan arkisto< kuolleet 1851-1878< tiedosto 5 sivu 7 nro 15 (5.10.1857 Elise Schlüter), tiedosto 18 nro 21 (16.7.1877 Evelina Olsoni), SSHY: Viitasaaren kirkonarkisto< kuolleet 1871-1881< kuva 24 sivu 667 (28.7.1881 Bernhard Schlüter), SSHY: kuvatietokanta< Turun tuomiokirkkoseurakunnan arkisto< kuolleet 1874-1882< kuva 464 sivu 59 (20.11.1882 Herman Napoleon Schlyter), <Joensuun kirkonarkisto< kuolleet 1889-1908< kuva 1 sivu 18 (28.6.1890 Augusta Schlüter).
https://www.geni.com/people/Carl-August-Malmberg/6000000000014361767 (internet 2024),
Saalas: sivu 50.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_Nuija (internet 2024).
https://fi.wikipedia.og/wiki/Aukusti_Juhana_Mela (internet 2024).
Leikola: sivu 87-90.
Enwald: sivu 20. Saalas: sivu 52.
Wecksell: sivu 19.
******
Jälkikirjoitus blogin omistajalta:
Yo. jutun tekijä on kirjoittanut kaksi laajaa sukukirjaa, 320 ja 230 sivua. Niitä on vielä saatavana!
Raija Röngän tuotantoa.
A.J. Mela oli eri Meloja kuin äidinäitini Helvi Toivonen s. Mela. Mummi oli Mela siksi, että hänen isänisänsä Nehemias Melartin veli Anders lähti Kärkölän Hongiston Vilppulasta Loviisaan kouluun. Siellä opettaja nimeltä Melart kysyi pojan sukunimeä. Vilppula ei kelvannut, "ei täällä mitään talonnimiä käytetä, pannaan Melart". Anders Melartin, "rehtori-sedän", vaiheista lisää myöhemmmin. Mummin isä Yrjö vaihtoi Melartin 1900-luvun alussa Melaksi, mitä sukua Mäntsälän Levannolla asuu vieläkin.
*****
