Oulun Lyseon luonnonhistorialliset ja maantieteelliset kokoelmat - raportti valmis!

Nyt kun olen irtisanoutunut Lyseon bilsan open hommista, on tehtävä jotain muuta leivänpäällisen hankkimiseksi, vaikkapa tällaista. Toinen kevään -17 homma oli Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten ja maantieteellisten kokoelmien läpikäynti, mihin hommaan rehtori Mika Aalto minut pestasi, kun itse ehdotin. Koululle on kertynyt ja kerätty alan näyttelykappaleita 1880-luvulta saakka, ja niitä on paljon. Inventoinnin metodi oli yksinkertainen. Pengoin biologian luokan ja sen takahuoneen loukot ja laatikot sekä vintin varastokopin ja listasin mitä viimeisimpään kokoelmaluetteloon (jossa on tietoja vuodesta 1880 alkaen ja jonka päivitys loppui v. 1973) merkityistä kokoelmakappaleista on tallessa ja mitä ei. Tuon ajankohdan jälkeen eivät kokoelmat juuri ole karttuneet. Lyseolle tulee (tullee) laaja rempontti lähivuosina, joten on syytä tietää, mitä koululla on, kun kaikki pakataan ja kyörätään väistötiloihin. Tuotoksessa on 76 A4-kokoista sivua, hieman Lyseon kokoelmien historiaa ja etupäässä luetteloa jäljellä olevista kokoelmakappaleista. Kesän mittaan siitä otetaan jonkinmoinen (muutaman kymmenen kappaleen) painos, ja se tullee luettavaksi myös netin syövereihin. Ilmoitan tuonnempana mistä sen voi lukea/ladata. Esittelen tässä hieman mitä julki tuleman pitää.

Kannessa kököttää tsekkiläisen V. Frič Naturalienhandlung in Prag -firman tuotantoa oleva syötävänsammakon luuranko, joka on ollut Lyseolla Oulun Pokkitörmällä ainakin yhtä kauan kuin itse Lyseo, joka muutti nykyiseen koulutaloon syksyllä 1890. Sammakon luuranko oli vanhojen katalookien mukaan koululla ilmeisesti jo sillin monen muun luurangon kanssa - ehkä ne jäivät sinne Ouun ruotsalaiselta klassilliselta lyseolta, joka lähti Oulun suomalaisen klassillisen lyseon (nyk. Oulun Lyseo) tiellä toisaalle. 

Syötävä sammakko Pelophylax kl. esculentus Oulun Lyseon kokoelmista.

Lyseon kokoelmiin on tullut aikojen kuluessa yli 260 lintua. Osa niistä on poistettu koin syöminä tai muuten tuhoutuneina, osa hävinnyt muuten vaan; nyt niitä on reilut 200 biologian luokan kaapeissa (katso lisää täältä). Lintukokoelmajuttusarjahan alkoi tällä tarinalla jokin aika sitten. Myös lyseon ruokeista ja munankerääjistä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Lyseon haukkoja.

Saunamökki tehty... pienaovi salvoin ja kahvoin, räppänä ym.

... siis geologisessa aikakatsannossa - vielä pitäs panna ikkuna paikoilleen ja latoa kosmeettinen pystyladoitus pariin päätyyn. Ja kaks ränniä.

Mökki ennen...

ja mökki nyt, pohjoispäädystä.

Ensimmäiset tulet.

Sitten viime rupeaman on saunaan materialisoitunut ovi, pesupenkki ja lauteet. Kaksi viimeksimainittua tosin väliaikaisversioina, koska niihin lopulta tuleva leveä haapatuppilankku on pinossa toisaalla. Kuvassa alla on tupa- ja saunapuolen välikkö nykyasussaan, sauna siis oikealla. Ylhäällä näkyvään mustaan aukkoon tulee pystylaudoitus, kunhan olen lappanut välikatolle lisää kutterinlastua eristeeksi.

Pienaovi (josta enemmän täällä) on vihdoin paikoillaan. Saranat ovat rautakaupan peruskamaa, mutta kahva on omaa disainia, korallikanukan vartta ja oksaa. Vuorilaudat vaihdan joskus vähän komeampiin, Nyt ne ovat ohutta lautakaupan rimpulaa. Oviaukko on alle puolitoista metriä korkea, jotan saunaan mennessään saa nöyrtyä sopivasti .

Pienaovi

Kahvan rungon ruuvasin oveen. Ruuvin kannat upotin sangen syvään, ja panin upotusreikiin naulakon virkaa tekevät tapit. Ruuvit ulottuvat oven läpi ja kiinnittävät myös sisäpuolisen kahvan oveen.

Pienaovi ja kahva-pyyhenaulakko -kombinaatio.

Saunan lattiaa, kiuasta ja hormia paikoilleen

Näkymä rannalle.

Saunamökin tupapuolihan on ollut valmis jo viime syksystä, mutta saunassa on vielä vähän tekemistä. "Jonkin aikaa" sitten lupasin, että se valmistuu heinäkuun loppuun mennessä, mutta enpä sanonut minkä vuoden.

Saunan lattian niskat ovat kakkoskutosta, kiinni seinissä palkkikengillä. Niskat on asemoitu siten, että lattia viettää vastakkaisiltä seiniltä reilut 5 senttiä per metri kohti keskilattialla olevaa sentin-parin rakoa, josta vesi valuu saunan alle. Saunan sisämittahan on 2,6 metriä kanttinsa. Saunapuoli on reilusti irti maasta, ja niskojen alapinnasta on maahan matkaa vähimmilläänkin kolmisenkymmentä senttiä ja enimmillään jotain 70 senttiä. Hyvä on tuuletus, eikä pesuvesiä tarvitse johtaa esimerkiksi kourulla saunan ulkopuolella olevaan kivisilmään.

Lattialaudat jalostin kanttaamalla 32-millisistä tuppilaudoista, jotka tulivat hirsien mukana. Löin ne yhdellä naulalla kiinni reunimmaisiin niskoihin. valitsin sellaiset laudat, jossa on mahdollisimman paljon sydänpuuta. Laudat panin sydänpuoli ylöspäin. Rakoja on lautojen välissä ja seinien vierillä sen verran, että ilmaa piisaa.

Kuvassa näkyy hauska siksak-kuviö nurkissa. Se on perua sasunurkkien sasuista eli sulista. Sasut ovat muuta seinää tummemmat, koska rakentamisen aikana tummentunut muu seinäpinta on piiluttu vaaleaksi ja sasut, nurkkaviisteet, ovat jääneet käsittelemättä.

Saunan lattia.

Kiuas on samaa merkkä kuin tuvan kamiina. Kiukaan ja sen hormin asennus onnistuu melko sypäkästi, koska ohjeet ovat riittävän selkeät ja kiuas ja hormiosat sopivat toisiinsa. Toisin oli kamiinan ja samanmerkkisen (!) hormin yhteensovittamisen kanssa. Ei onnistu tuosta vaan erinäisten putkenpätkien yhteensopimattomuuden vuoksi. Onneksi hormifirmalla on neuvontanumero, johon voi soittaa "myös iltaisin ja viikonloppuisin" ja jossa on asiallinen ja kärsivällinen neuvoja. Kiukaan kanssa selvisin yhdellä soitolla, kun kysyin että korvaako piipun alaosaan asennettava kuumavesisäiliö alimman, eristämättömän hormin. Korvaa. 

Palosuojana on kiukaanaluslevy, kiukaaneduspelti ja seinillä millin vahvuista sinkittyä peltiä 30 milliä irti seinästä. Kuvassa alla on kuumavesisäiliö ja alin horminpätkä jo paikoillaan.

Kiukaan palosuojaus.