Oluen panoa III: Savuolut pullotettu ja ennakkomaisteltu

Pari kuukautta sitten savustettiin maltaita savusaunassa. Maltaiden kuivahdettua pari viikkoa, tehtiin mäski ja vierre, ja pantiin käymään. Viime viikolla pullotimme tuotteen, Sonnisaaren Timo Kanniainen ja mie. Samalla olueen lisättiin sokeria tarkka grammamäärä (en muista mikä), jotta tuotteesen syntyisi hiilihappoa. Alkoholia oli kuutisen prosenttia (Timo mittasi sen tarkkaan, mutta enpä muista sitäkään...).

Lappo on ihme keksintö, neste siirtyy itsestään ylävirtaan ja sitten alavirtaan puteleihin.

Käymisasian pohjaan jämähti tällainen hiivajankki. 

Pullotettu ja korkit kiinni.

Oluen tulisi tässä vaiheessa olla pulloissa useampikin viikko, mutta aivan analyysimielessä avasin yhden.

Tumman meripihkan väristä. Jääkaappikylmänä ei kannata maistella. Suoraan  kaapista maku oli jyrkän etanolinen, mutta aikansa lasissa lämmettyään se pehmeni ja savuaromi nousi pintaan. Saavat koehenkilöt sitten arvioida Vältin Savun alan termein, kunhan juoma on vielä ässehtinyt pari-kolme viikkoa. Jo nyt arvelen sen onnistuneen mainiosti!

Sonnisaaren Panimon sijoittaja linturallissa aamukolmelta Lumijoella.

Oluen panoa II: Savuoluen mäskäys ja vierteen keitto

Kuukausi sitten savustin maltaita savusaunassani leppähalkoja poltellen. Heti savustuksen jälkeen savun hajua tuskin aisti, mutta sitä mukaa kun maltaat kuivuivat, savuisuus voimistui. Sonnisaari-panimon Timo Kanniainen suunnitteli panon tästä eteenpäin, itelläni kun ei ole asiasta kokemusta lainkaan.

Savuisuus tuppaa voimistumaan panon mittaan, ja joidenkin kokemusten mukaan oluesta voi tulla kuin tervaa, jos panossa käyttää pelkkiä savumaltaita. Tässä vaikuttaa, minkä savussa maltaat on savustettu. Monenlaista kokemusta tai huhua tästä on, turvesavu voi olla ärhäkkää, pyökki mietoa, ja . leppäsavuakin on mainittu kitkeräksi. Niinpä mallascocktailista tehtiin tällainen: 1/2 oma savumallas, 1/3 Pilsner, 1/10 Münich, 1/20 Caramel Rye malt ja pari prosenttia Chocolate Malt (Timo siis suunnitteli, minä nyökkäilin että hienot valinnat). Yhteensä kuusi kiloa rouhittua mallasta.

Resepti.

Rouhitut maltaat.

Seuraava vaihe on mäskäys. Rouhe sekoitetaan kuumaan veteen, ja seos lämmitettiin tasan 67-asteiseksi tunnin ajaksi. Tämä käynnistää maltaissa olevat entsyymit, jotka alkavat pilkkoa maltaiden varastohiilihydraattia, tärkkelystä, pienemmiksi sokereiksi, joihin myöhempi käyminen sitten perustuu. Tärkein entsyymi on beta-amylaasi, joka pilkkoo tärkkelystä pienimmillään disakkaridi maltoosiksi. Sen ilmaantumisen huomasi, kun neste maistui sitä makeammalta, mitä kauemmin se oli liedellä ollut. Myös muita entsyymejä ja lopputuotesokereita puuroon ilmaantuu. Kun mäskäys tehdään yhdessä lämpötilassa (ei siis lämpötilaa vähitellen nostaen), on kyse yksivaiheisesta infuusiomäskäyksestä.

Miksi mäskäysentsyymien optimilämpötila on niinkin korkea kuin +67°C, kun jyvät eivät luonnossa koskaan ole niin kuumassa???

Rouhe sekoitetaan kuumaan veteen mäskäystä varten.

Just +67 astetta.

Juntunen ja Roisto, Sonnisaari Panimon uudet oluet

Pitkästä aikaa saa täällä (Oulussa) pantua olutta, kiitos Sonnisaari Panimon (fb täällä). Uutuusoluita Juntusta ja Roistoa siemaili eilen  Oluthuone Leskisessä tuvan täysi. On näitä odotettukin! Ihmiset olivat todella innoissaan, oluita kehuttiin suoraan tekijöille sekä selän takana. 

Kuva: Nelli Rönkä

Juntunen, kuivahko, hieman katkera  pale ale. Kuva: Nelli Rönkä

Juntunen pale ale maistui mainiolta. Ensivaikutelmassa oli katkeruuden ansiosta särmää, hedelmäisyyttä ei niinkään. Rapea ja kuivahko, kuten tekijöiden oma luonnehdinta kuuluu. Sonnisaaren pääpanija Timo Kanniainen kertoi, että humaloinnissa on säästelty, jotta myöhemmissä oluissa on varaa tykittää IPAn suuntaan.

Roisto, portteri.

Roisto, jotenkin kevyt portteri; esitteen luonnehdinta kohdallaan. Monesti tämmöisistä jää tahmaa kitaan; tästä ei, mikä on minusta hyvä.

Juulia ja Nelli ja muuta hyvää seuraa (epäilyttävän paljon biologeja), kunnon olutta ja iltapalaa. Lisää tätä.

Oli vielä valoisaa, kun ajelin kotiin, suurimman osan matkasta käsittä, sateen jälkeen tuoksui kesältä ja punakylkirastaat lauloivat.