Rouva kävi sukuloimassa Etelä-Suomessa ja toi tullessaan
Christfried Gananderin Eläinten tauti-kirjan vuodelta 1829. Kirjan ensimmäinen tietämämme omistaja oli rouvan äidin äidin isän isä Juho Tuomaanpoika. Rouvan parhaillaan laatima sukukirja kertoo hänestä tällaisia. Juho Tuomaanpoika Palomäki e. Äijälä syntyi Tyrvään Vihattulan kylän Äijälän perintötilalla 24.6.1818. Perheen kahdeksasta lapsesta neljä menehtyi pieninä, muut selvisivät aikuisiksi. Äijälään pestautui piiaksi muuan Maria Kristiina Juhantytär Ylimäki. Juho ja Maria vihittiin 26.12.1843. Juho rakensi Tyrvään Vaununperälle torpan, jonka he nimesivät Palomäeksi. Heille syntyi seitsemän lasta, joista nuorin (Kustaa) oli siis rouvan äidinäidinisä. Perhe tuli hyvin toimeen. Juho harjoitti viljelyä ja monenlaista kaupankäyntiä, minkä lisäksi hän oli Jaatsin tilan välskäri, mistä maksettiin hyvin. Jaatsin perintötalo sijaitsi Tyrvään Nuupalassa. Sen omisti Peter Wilhelm Gallén, Akseli Gallén-Kallelan isä; Jaatsi oli viimeksimainitun lapsuudenkoti. Maria kuoli 11.10.1894 halvaukseen. Juho eli leskenä Palomäen torpassa kymmenisen vuotta ja kuoli 30.1.1905 vanhuuteen.
Veikkaan, että Juho Palomäki hoiti Jaatsin hevosia, sikoja ja muita kotieläimiä Gananderin ohjeiden mukaan.
Hoito-ohjeissa mainitaan muun muassa seuraavia lääkinnällisiä aineksia: saipua, oxtunga juuri, inkifääri, wiina, åkermönjä, wihtrilli, wiirakki, agrimoni, aluna, humala, wuohen rieska, punainen lakka, tulikiwi, lawermarja, saltpietari, Antimonium crudum, silahkan suolawesi,rukiin jauhot ja maltaat, käärmeen pää ja pursto, niinipuun känsä, murisawi, kanan munan walkia, wesi, theriaaki, ryöwärin etikka, kissan juusto ruoho, kalja, swartrot juuri, wintergrön, celadonia, tormentilla eli punajuuri, ihmisen kusi, katajanmarjat, lipeä, suo kanerwa wesi, täiruohon siemenet, männyn kerkät, Calmus, polttijaiset, herneen warret, kyrweli, lepän lehet, herneen weri, pirun paska, Foenum gracum, wiini-ättika, rapa (mäski), kamfert, kynsilaukka, mali, pujo, kanan eli kyyhkyn paska, terwa, sulatettu tulikiwi, ohra, kissan paska, lämmitetty olut, Galanga, kubeber, pitkä pippuri, anis, valkia aivastusjuuri, saran-suopa, sian.sonta, siankiwi (lapis suillus), tupakin öljy, traani, elävä hopia, suolaton woi, sääwenpuumi, liin-öljy, kusiais-pesä, kirnupiimä..... Suoneniskentä näyttää olleen muodissa. Erilasia tahnoja ja voiteita siveltiin haavoihin ja ikeniin, ja annettiin eläimen hengittää keitoksista nousevia huuruja. Jos ei näillä parane niin ei kyllä millään.
Kirjasinlaji on fraktuuraa, jota kyllä lukee hieman harjoiteltuaan. Nimiösivun (kuva yllä) teksti:
Eläinten tauti-kirja,
josa hewoisten, lehmäin, lammasten ja
muun pienen karjan ja rahwaan,
irujamen ja itikkain
taudit
ja parannuxet, lääkityxet ja koti-
huusaukset
löytään
A-B-Ceen jälkeen sowitetun registerin
johdatuxesta ja numeroin osoituxesta
kirjahan:
Suomexi tulkitut
ja
monesta kirjasta, niinkuin myös korwa kuulo-
sta ja wälistä omasta koettelemuxesta
waarin otetut ja kootut
Christfrid Gananderilta
phil.mag.
Kolmas ylöspano
Helsingforsisa ja Turusa 1829.
Prändätty J.C. Frenckellin ja Pojan tykönä.
Jos fraktuuran luku tekee tiukkaa, tämän painoksen teksti on helpommalla kirjasinlajilla
täällä.
Vaikka nimiösivu lupaa, sisällysluetteloa eli registeriä ei tässä kirjayksilössä ole, mutta se löytyy
tästä linkistä, jossa oleva teksti on kirjoitettu modernilla kirjasinlajilla. (LISÄYS 10.3.2019: myös sivut 61-70 puuttuvat.) Eläinten tauti-kirjasta on myös kirjoittanut Viikin Tiedekirjaston tietoasiantuntija
Eeva-Liisa Viitala. Hänen artikkelissaan on myös linkkejä Christfried Gananderin muihin aikaansaannoksiin. Teoksen digitoitu neljäs painos (1860) löytyy
täältä.
Esipuhe alkaa näin:
"Eläinten Tautein ja wammoin oikia tunteminen ja niitten parantamiset, eli, se nykyjän Ulkomailla, Frankriikisa, Danmarkisa, Hollandisa, Saxanmaasa ja Ruotzisa ylösotettu Weterain
konsti, on tosin niin hyödyttäwä ja
tarpeellinen, että ilman sitä, Talot ja maat
häwiäwät, maan asujat köyhtvwät ja särpymen ja
muun karjan annin puutoxesta näändywät:
Yxi wanha Suomalainen Sananlasku sen
todistaa, joka sanoo: Hewoisesa miehen henki; ratsusa rahan wahinko.
Waikka nyt wahinko on nähtäwästi
suuri Hewoisen, Eläimen, Raawaan (nimiösivulla lukee että "rahwaan", mikä lienee painovirhe), Lampaan,
Karitzan, Sian, Kanan, ja, waikka se olisi
Porsaan pois tullesa, ruton, loukkauxen,
taudin, haawan eli muun wian kautta; niin ei
kuitengaan meidän maasa, misään asiasa olla huolimattomammat, kuin Karjan holhomisesa, Eläinten tautein tunnosa ja aikaisten
lääkitysten ja parannusten hankkimisesa; niin että
se on ihmet, että Hewoiset- Lehmät,
Naudat ja Irujamet ja Itikkat niinkään
menestywät, ettet ne kuole sukupuuttoon."
"Tätä ajatellesani, olen minä
niinkuin maalla asuwa, maan miesten hywäxi
Suomen kielexi tulkinnut, ja sieltä ja täältä koonnut tämän Eläinten Tauti-Kirjan; erinomattain kuin Suomalaisilla ei ole
tähän
asti ollut muuta apua Eläinten
Taudeisa, kuin mitä juoxian Akat ja Äijät,
Kuoharit, ja walehtelewaiset welhot, noidat, Taikurit, Myyrrys ja Indo miehet, owat monen pöyhistelemisen alla
luuletellet ja kehuneet tietäwänsä, ja että
ynnä senkaldainen tyhmä Epäusko kansan
seasta katoaisi, ja ihmiset tottuisit ja taitaisit itze
hätä tilasa kotona saatawilla
wälikappaleilla Eläimiään huusata ja parantaa."
"Osta siis halulla Tämä Suomalainen Eläinden Tauti-Kirja, älä itke ja säästä rahaasi; kyllä Hewoises ja
Karjasi enämmän maxaa."
Kirjassa on ohje 145 taudin ja wamman hoitoon. Ensimmäinen on "Kuin yxi hewoinen ei tahdo menestyä; waan lamaantuu" sivulla 7, viimeinen "Jouhimato warsain hännäsä" sivulla 74.
Tästäpä se alkaa: