Lyseon ihmissyöjäsudet (uusinta vuodelta 2021..)

Oulun Lyseon sudenkallot

Tämä on hieman päivitetty uusintajulkaisu vuodelta 2021. 

Oulun Lyseon luonnonhistoriallisessa kokoelmassa on kaksi sudenkalloa, numerot 438 ja 1038. Kokoelmaluettelot eivät paljasta niiden alkuperästä mitään, "Löytyivät kokoelmissa ennen lukuvuoden 1891 alkua", kertoo vanhin kokoelmaluettelo, ei muuta. Lyseo muutti Pokkitörmällä sijaitsevaan koulutaloon syksyksi 1890. 

Vanhassa kokoelmaluettelossaKaksi suden kalloa on mainittu
hylkeen hampaiden ja koiran pääkallon alapuolella.

Mistä kallot ovat tulleen Lyseolle? Vaihtoehtoja on noin kaksi. 1) Ne ovat jääneet koulutaloon siinä vuoteen 1890 saakka toimineelta Oulun ruotsalaiselta klassilliselta lyseolta. 2) Suomalainen lyseo on saanut ne edelliseen toimipaikkaansa ja tuonut ne mukanaan uuteen koulutaloonsa. Alku-alkuperä jää silti hämärän peittoon; missä sudet on tapettu?

No, selvittäessäni Lyseon kansatieteellisen kokoelman esineiden alkuperää löysin Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä tällaisen uutisen maaliskuulta 1883:

Oulun Lehti 14.3.1883, suden kallot lyseolle

"Suomalaiselle lyseolle on rustmestari Forsberg ottanut talteen ja lahjoittanut kaksi suden pääkalloa. Sudet, joiden kallot näin tulevat lyseon kokoelmiin, olivat niitä lampaansyöjiä, mitkä majuri Thuring wiime talvena ampui länsi-Suomessa."

Hain digitoiduista sanomalehdistä talven 1881-1882 tietoja Thuringin ampumista susista, ja tämä löytyi Kansan ystävä -lehdestä 11.2.1882:

"Susien pyynti Turun läänissä on taas saanut lisiä menestyksiinsä, Wiime sunnuntaina ampuivat majuri Thuring ja maanviljelijä Pentzin kaksi vanhaa sutta Laitilassa."

Laitilassa? Varsinais-Suomessa 1880-luvulla - alueella, jolla tuolloin susien kerrotaan saalistaneen lapsiakin? Tästähän olen lukenut  - Jouni Tikkasen (Lyseon yo. 2002) kirja Lauma (Otava 2019) kertoo juuri tuon ajan ja seudun susi- ja sudensurmista. Sivu 214, taulukko Turun seudulla kuolleista susista:  Raimund Thuring & tilanhaltija Pentzin ampuivat aikuisen uroksen ja naaraan 5.2.1882. 

Nämä ne ovat, Lyseon sudet. 

Jouni Tikkanen, Lauma, s. 164: " Thuring on muistanut tapauksen tarkasti, koska hän itse ampui kumpaakin kierrokseen saatua sutta. Naaraaseen, joka juoksi passiketjuun ensimmäisenä, hän osui, ja urostakin hän yritti, mutta se päätyi paremmin Pentzinin tulilinjalle. Kumpikin susi kuoli."

Lauma-kirjassa on seikkaperäinen selvitys Turun seudun susista 1880-luvun alusta. Susisurmat loppuivat marraskuussa 1881, kun Mynämäen lauma, jonka kontolla oli suurin osa lapsensurmista, hiipui (tapettiin siis)  vuodenvaihteen 1881-1882 tienoilla. Sen uros ammuttiin 14.1.1882. Tämä uros kököttää nykyisin täytettynä Turussa S:t Olaffskolanin aulassa portaiden alla . Ei kuitenkaan tiedetä, mikä Lyseon susien suhde Mynämäen laumaan on. Jouni Tikkanen: "...toinen näistä susista saattoi olla jopa Mynämämen lauman pentu". Selviääkö tämä vertaamalla Lyseon susien DNA:ta Mynämäen uroksen näytteeseen? Lyseon sudenkalloista ovat Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikön tutkijat eristäneet DNA:ta; jos vertailu onnistuu, kerron tuloksista sitten. 

Lyseon sudenkallot ovat mittoineen osallistuneet myös Fennoskandian susien kallon rakenteen muutoksia ennen/jälkeen populaation aallonpohjan selvittävään tutkimukseen Dominika Bujnáková ym. 2021: Wolf cranial morphology tracks population replacement in Fennoskandia; avautuu siis linkkiä näpäyttämällä.

*****

Suomen Joutsenen hait; Oulun Lyseo mainitaan myös

Hiljattain tulin hankkineeksi huutokaupalla lehtiä, joiden olemassaolosta en aiemmin tiennyt mitään: Suomen Joutsenen  7:nnen valtameripurjehduksen laivalehti Joutsenen seitsemän numeroa.

Suomen Joutsenen 7:nnen valtameripurjehduksen laivalehdet

Suomen laivaston koululaiva Suomen Joutsen teki kaikkiaan kahdeksan valtameripurjehdusta 1930-luvulla. Joka matkalla julkaistiin vahaskopiokoneella monistettua Joutsen-laivalehteä, jota miehistö sai tilata. Näistä laivalehdistä on kirjakin, Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain Perinneyhdistys ry.:n  kunniapuheenjohtaja Visa Auvisen "Suomen Joutsenen laivalehdet".

Laivalehden 24.12.1937 ilmestyneessä  kolmannessa numerossa kerrottiin pyydystetyn kaksi haita:

. 

Joulukuun 8. päivän haiparista on valokuvakin ym. laivalehtikirjassa:

Vasemmalla naaras, keskellä koiras, oikealla kultamakrilli.
Kuva Visa Auvisen teoksesta Suomen Joutsenen laivalehdet.

Olen toki ollut haiden kanssa tekemisissä ennenkin - kohta 50 vuotta sitten muutaman tunnin verran eläintieteen opinnoissa, kun perehdyimme haiden anatomiaan. Niinpä rohkenen arvella, että kuvan naarashai saattaa ehkä olla valkopilkkahai (Carcharius longimanus; ks. tämä tunnistuskortti).  Iso ja pyöreäkärkinen etummainen selkäevä sekä sen ja pyrstön kärkien vaalea vipevöinti (erottuu kirjan kuvassa paremmin). Sen rintaevät vaikuttavat longimanukselle, "pitkäkädelle" ominaisilta. Koiraan tunnistaa koiraaksi kahdesta eväsiittimestä (engl. clasper), siitoselimistä, jotka ovat muodostuneet vatsaevistä ja joita koiras käyttää paritellessaan. Ne ovat nuo porkkanan muotoiset huitaleet oikeassa kohdassa. Lajiltaan se saattaa hyvinkin olla samaa kuin naaras, jonka kanssa se seurasi laivaa kuin...  .

Laivalehden seuraavassa numerossa 4 29.1.1938 kerrotaan, että kolme haita tullut, 25.12. yksi ja 5.1. kaksi, sekä numerossa 6 20.3.1938, että seitsemännen matkan kuudes hai on vedetty kannelle. Niistä kuvia tai muuta tietoa ei nyt ole, paitsi että jokin näistä lilluu nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen kokoelmissa lasipurkissa määritettynä atlanttiseksi koirahaiksi (Mustela canis). Seitsemännen purjehduksen loppuun mennessä on Suomen Joutsenen haisaalissumma 10.

****

Yhdistelmän "Suomen Joutsen ja hai" olen kohdannut aikaisemminkin. Oulun Lyseon luonnonhistorian kokoelmissa on nimittäin kaksi hain nahan palasta. Vanhemman niistä lahjoitti oppilas K. J. Basilier lukuvuonna 1890-1891. Tuoreempi on kirjattu numerolla 1337. Sen hankintavuodeksi on kokoelmaluettelossa merkitty 1931, mikä on erikoista, koska itse nahassa lukee "Pyydetty Suomen Joutsenelta 1932" eikä se ole voinut päätyä Lyseolle ennen kuin 1933 laivan palattua kotimaahan.

Harmaahain nahkaa Oulun Lyseon luonnnhistoriallisissa kokoelmissa,
" Pyydetty K/L Suomen Joutsenelta 1932".

Saman palasen pintapuoli

Onnistuisiko selvittää hainäytteen alkuperää tarkemmin? Nettiselailu auttoi alkuun. Soitin Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain Perinneyhdistys ry.:n  puheenjohtaja Juhani Toikalle, ja siinä jutustellessamme hän mainitsi lehtien digiversiot toimitetun Turkuun, Forum Marinumiin.

Ja viestiä Forum Marinumin tutkija Mikko Meroselle. Hän lähetti tuota pikaa kuvia Suomen Joutsenen toiselta matkalta 1932-1933, Lapinjousen kokoelmasta, otsikolla Kahvitilaisuus ja kalastusta itsenäisyyspäivänä (siis 1932). Joulukuun alussa 1932 Suomen Joutsen oli päiväntasaajan tienoilla Brasilian itäpuolella lähestymässä Rio de Janeiroa. Yhdessä kuvassa roikkuu hai, jota ollaan avaamaisillaan. Voisiko tämä haiparka olla kokoelman nahanpalan alkuperäinen omistaja? 

Itsenäisyyspäivän 1932 haisaalista. Kuva Forum Marinum,
Lapinjousen kokoelma

Mikä laji? Brasilian vesillä elää satakunta hailajia.  Etsimään brasilialaista haispesialistia - lähetin kyselyn Rio de Janeiron liittovaltion yliopiston tutkija Fábio Di Dáriolle. Seuraavana aamuna luin vastauksen:

"... Really thanks for your email and for this intriguing query. As someone who works with and appreciates scientific collections myself, I'd be really happy if I could help you identify the original "bearer" of this stretch of skin...."

Fábio Di Dário arveli, että hai voisi olla Carcharinus brevipinna, pyörijähai.

... Thanks again for your email, and good luck with this interesting investigation! Of course please contact me if you need anything else..."

Mikko Merosen lähettämissä Lapinjousen kokoelman kuvissa itsenäisyspäivältä 1932 on toinenkin kuva laivaan nostetusta haista. Eri hai kuin yllä olevassa kuvassa rötköttää kannella  (eli kaksi haita yhtä aikaa kannella jo v. 1932 eikä vasta 1937; ks. kalatilastoa-leike ylempää - tulipahan tämäkin historiallinen asia oikaistuksi...). Sillä näyttää olevan iso selkäevä ja pitkät rintaevät, joiden kärjessä on vaaleaa kuviota:

Rohkenin olla määrittävinäni tämänkin valkopilkkahaiksi (Carcharinus longimanus). Yllämainittu Fábio sanoi, että se näyttää erilaiselta kuin pyörijähaiepäily, eikä alkanut arvailla lajia.

Kysyin ranskalaisen haituntija Bernard Seretin näkemystä näistä lajeista. Aamulla oli vastaus sähköpostissa:

"The unidentified shark is an oceanic shark, Carcharhinus longimanus, easily identifiable thanks to its large first dorsal fin with rounded apex and its long pectoral fins (longimanus meaning long arms!)."

Valkopilkkahai.

"The other shark is difficult to identify because it is largely hidden by the seaman. However, it could be a silky shark, Carcharhinus falciformis. This could be corroborated if the skin sample is from this specimen: indeed the denticles fit with those of the silky shark (the name of silky is due to that the skin of this shark has a silky touch!)."

Siitä pyrstöstään roikkuvasta haista Bernard Seret sanoi, että hankala tunnistaa, koska merimies paljolti peittää sen, mutta se näyttää haukkahailta (Carcharinus falciformis) ja että nahan hammassuomut sopivat haukkahaille, mikä vahvistaa määrityksen.

Hainnahkaa hammassuomuineen

Näin ollen nahan sisäpuolella mainittu "harmaa hai" olkoon haukkahai Carcharinus falciformis.

****

Kirjassaan Sellainen oli retkemme (Kust. Oy Fennia 1942) kaikilla Suomen Joutsenen 1930-luvun valtameripurjehduksilla ollut kapteeniluutnantti Martti Juutilainen kertoo itsenäisyyspäivän 1932 hainpyydystyksestä:

"Tuuman läpimimttaiseen köyteen ripustettuna laskettiin syötti mereen. ... Raivostunut hai hyökkäsi uudelleen saman koukun kimppuun, ravisteli kiukkuisena läskinkimpaletta ja sovitteli sitä kitaansa nielläkseen sen lopullisesti. Kalamiehet tempaisivat vielä kerran köydestään ja silloin teki koukku tehtävänsä. Se upposi kuin veitsi hain rustoleukojen taa ja tuli ulos silmän vierestä. Nyt vedettiin  meren peto väkisin kannelle. Siinä se vielä koetteli oregonmäntyisten kansilankkujen kestäyyttä ja nousi pyrstönsä varaan melkein seisomaan. Kapselispaakeilla se kuitenkin nuijittiin armotta hengiltä. Sitten sen valkoiset selkänikammat kaivettiin esille ruumiista haikävelykeppiä varten, rustoleuat puhdistettiin inhoittavan hajuisesta lihasta ja toispuolinen pyrstö naulattiin keulapuomin nokkaan voiton merkiksi."

Kuvaako Juutilainen tässä kannella makaavan valkopilkkahain pyydystystä? Mielestäni kyllä.

Kapselispaaki, Albin Stjerncreutzin Suomalainen Meri-Sanakirja: "Spak, paaka, spaaka. Niin kutsutaan puiset kangit, jotka ovat yhdestä päästänsä neliskulmaiset ja toisesta päästänsä ymmyrkäiset, ja joilla, ankkuria nostaissa, peliä kierretään ympäriinsä". Tämä peli siis on se kapseli, jolle köysi/kettinki kiertyy. Spaakit ovat irroitettavia vipuvarsia, niitä käytettäessä toinen pää työnnetään kapselissa olevaan reikään.

****

 Laivalehti Joutsenen Numerossa   1/1937 10.11. on Helsingin yliopiston vetoomus kerätä luonnontieteellisiä näytteitä:

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen yli-intendentti Risto Väinölä lähetti luettelon Suomen Joutsenelta kerätyistä eläinnäytteistä. Listassa on 103 näytettä, joista reilut 30 on kaloja. 6.12.1932 karttui kokoelma kolmella  Remoralla, jotka olivat olleet "Harmaan haikalan mukana". Remorat ovat haiden, rauskujen, delfiinien, merikilpikonnien yms. pintaan päälaen imukupillaan kiinnittyviä kaloja. Itse "harmaahaita" ei listassa ole. 

1932-1933 purjehdukselta on listassa kuitenkin yksi puolimetrinen hai, Atlantista pyydetty ja nyt lasipurkissa Helsingissä:

Luomuksen purkkihai. Kuva Tom Hoogesteger, Luomus,  CC BY-SA 4.0

Lajiksi on Luomuksen näyteluettelossa merkitty alkuperäinen määritys Carcharodon carcharias eli valkohai, mutta purkin kyljessä olevassa tuoreemmassa lapussa oikeampi määritys on vain heimon Carcharhinidae (tiikerihait) tarkkuudella. Valkohai kuuluu tyystin eri heimoon, sillihaihin (Lamnidae) . Valkohai se ei tosiaan ole, vastasyntynytkin valkohai on toista metriä pitkä. Vähän yli metrin mittainen (1055mm) valkohain poikanen, joka pyydettiin kesäkuun 15. päivä 2018 parin kilometrin päästä Baja Californian rannikosta Tyynimerestä, on pienin koskaan havaittu (ks pitkä artikkeli Copeia 2020/1). 

Mitä lajia purkkihai on? En arvaa leikkiä haituntijaa enkä siis sano  mitään, paitsi että tuollaisia suipulanokkaisia haita on ainakin Rhizoprionodon-suvussa. Kerron jos selviää.

****

Yllämainittu Juutilainen kertoo, että "Kaikkiaan lienee "Joutsenen" kahdeksalla matkalla saatu yli 30 haita". Ylläolevan perusteella 10 näistä saatiin seitsemällä ensimmäisellä matkalla ja loput kahdeksannella.

****

Muutama huomio. Suomen Joutsenen toisen ja seitsemännen valtameripurjehduksen laivalehdet  1932-1933 ja 1937-1938 ovat digitoituina Kansalliskirjastossa. Kahdeksannen matkan laivalehdet pitäisi selata, onko niissä haiuutisia. Tämän jutun omat lajimääritykseni ja tulkintani saattavat olla vääriä; sopii oikaista. Kuten huomataan, haispesialistienkin määritykset eroavat. Suuret kiitokset jutussa mainituille henkilöille määrityksistä, valokuvista ja muista asiaan liittyvistä tiedoista! Palaan tähän aiheeseen konsa uutta ilmenee. 

Hai.

Mikko Salo otti kuvan

Kiinalainen juttu Oulun lyseolla 2.

Taannoin selvittelin ystävien avustuksella kahden Oulun lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa olevan "kiinalaisen näköisen" paperin alkuperää. Selkoa on sittemmmin tullut lisää.

Vasemmalla Yida Ren -nimi tai kannustusviesti, oikealla runo tai kalligrafiaharjoitus tai molempia.

Tuon isomman alkuperähän selvisikin jo. Se on Lähetyssaarnaaja Erland Sihvosen Oulun lyseolle joulukuussa 1911  lahjoittama kappale "kiinalaista kirjoitusta" kuten kokoelmaluettelossa lukee. Myös pienempi, punainen on Sihvosen lahjoittama, mikä selvisi edellisen jutun kirjoittamisen jälkeen, kun katsoin sen kääntöpuolta, missä luki ett se on Sihvosen lahjoittama....

Ennen edellisen jutun tekoa lähetin kysymyksen myös japanin kielen yliopistonlehtori, Japanin-tutkimuksen dosentti, Aasian kielten tieteenalavastaava Riikka Länsisalmelle Helsingin yliopistoon, Hän puolestaan välitti kysymykseni Japanin kielen yliopisto-opettaja Rie Fuselle, joka lähetti sen edelleen kiinalaiselle  Yida Caille (tohtorikoulutettava, kielentutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingin yliopisto). 

Yida Cai vastasi näin.

Kommentti 1:

 

Punaisessa paperissa lukee mielestäni kiinalainen miehen nimi "任義達" (Pinyin: Ren Yida, Suomessa kirjoitetaan etunimi ensin eli Yida Ren). 任 on hyvin yleinen sukunimi Kiinassa, ja 義達 on miehen etunimi. On myös mahdollista, että kyse ei ole nimestä vaan kannustavasta tekstistä, koska kukin näistä merkeistä ilmaisee tietynlaista positiivista henkeä.  

 

Olen myös sitä mieltä, että kellertävässä paperissa oleva teksti on kalligrafiaharjoitus. Uskon, että kyseinen teksti on kiinankielinen, koska se on kirjoitettu paperiin, jonka oikeassa reunassa lukee 津蘭學堂 (Pinyin: Jinlan xuetang), joka on koulun nimi. Kuten Antti on kirjoittanut blogiinsa, kyseinen koulu oli Suomen lähetysseuran koulu Kiinassa. Tämän vuoksi mielestäni voidaan rohkeasti sanoa, että kyseinen teksti on kiinankielinen. Tarkastin kiinalaisen nettisivun, joka esittelee kyseistä koulua. Se sijaitsi Hunanin maakunnan Jinshi-kaupungissa. Kyseisen paperin oikean marginaalin alla olevat merkit 學生 tarkoittavat opiskelijaa. 

 

Syy siihen, minkä vuoksi pidän tekstiä kalligrafiaharjoituksena, on se, että se on kirjoitettu sellaiseen paperiin, joka on tarkoitettu erityisesti kalligrafiaharjoitukselle. Tällainen paperi muodostuu yleensä isoista neliönmuotoisista kirjoitusalueista, ja paperin vasemmassa marginaalissa lukee päiväys 弐月十三日 (pinyin: eryue shisanri) eli 13. helmikuuta. Vaikka pidän kyseistä tekstiä kalligrafiaharjoituksena, mielestäni siihen kirjoitetut merkit itse asiassa muodostavat runon. Toisin sanoen mielestäni tekstin kirjoittaja kirjoitti runon tuohon paperiin, kun hän harjoitteli kalligrafian kirjoitusta.  

 

Tuossa kellertävässä paperissa olevaa runoa voidaan kuitenkin tulkita eri tavoin. Mielestäni se pitää lukea pystysuunnassa ylhäältä alas eli sarake sarakkeelta ja oikealta vasemmalle. Ensimmäinen sarake eli oikeimmalla puolella oleva sarake 暑暑交交 (pinyin: shu shu jiao jiao) koskee mielestäni erityisesti kiinalaisen kulttuurin niin sanottuja ershisi jieqi auringonajanjaksoja 二十四节气 (pinyin: ershisi jieqi) (japani: 二十四節気), joiden mukaan heinäkuussa on 小暑(pinyin: xiaoshu)-aika ja大暑(pinyin: dashu)-aika. Kun xiaoshu-aika on loppunut, dashu-aika alkaa. Merkkiä交 (pinyin: jiao) tulkitaan mielestäni vaihtumiseksi (kiinaksi: 交换). Kiinankielessä tekstissä, erityisesti runossa, toisto on tyypillinen diskursiivinen ilmaisutapa, jolla kirjoittajan emootiota korostetaan ja kuvataan toistuvaa tilannetta. Siksi kyseistä saraketta voidaan tulkita siten, että xiaoshu-aika vaihtuu dashu-aikaan, ja tämä vaihtuminen tapahtuu toistuvasti.  

 

Toisen sarakkeen 如暑是交 (pinyin: ru shu shi jiao) ensimmäistä merkkiä 如 (pinyin: ru) tulkitaan mielestäni jos-sanana (kiina: 如果, pinyin: ruguo) eli sillä alkaa ehtolause. Merkin 是 (pinyin: shi) suomenkielinen vastine on yleensä olla-verbi. Kyseistä saraketta tulkitaan mielestäni näin ”Jos xiaoshu-aika vaihtuu todella tai on vaihtunut dashu-aikaan.” 

 

Kolmas sarake 來寒來寒 (pinyin: lai han lai han) ilmaisee, että kylmä sää tulee. Merkki 來(pinyin: lai) tarkoittaa tulla, ja 寒(pinyin: han) kylmää. Kiinalaisen kulttuurin mukaan dashu-aika on vuoden kuumin aika, jonka jälkeen sää tulee vähitellen kylmäksi. Tässä mielessä kyseistä saraketta voidaan tulkita siten, että kylmä sää tulee. Toistolla on tässä sarakkeessa nähdäkseni diskurssinen funktio, jolla kirjoittaja korostaa emootiota.  

 

Viimeinen sarake 必當必當 (pinyin: bi dang bi dang) tarkoittaa varmasti, ja siinä on myös toistoa emootiota korostamista varten. Merkit 必當 (pinyin: bidang)  tarkoittavat varmasti.  

 

Pariaatteessa koko runoa voidaan tietyllä tavalla tulkita näin: 

Xiaoshu-aika vaihtuu dashu-aikaan toistuvasti (joka vuosi siis), 

jos xiaoshu-aika todella vaihtuu (tai on vaihtunut) dashu-aikaan, 

kylmä sää tulee, kylmä sää tulee (toisto tässä korostaa emootiota), 

varmasti, varmasti (toisto tässä korostaa emootiota) 

 

Mielestäni syy siihen, minkä vuoksi google-kääntäjä ei näyttänyt ymmärrettävää runoa, johtuu ensinnäkin siitä, että se kääntää kyseistä tekstiä vaakasuuntaisesti eli rivi riviltä ja vasemmalta oikealle. Lisäksi runon kääntäminen google-kääntäjän avulla ei yleensä toteudu hyvin. Kuitenkin kuten olen maininnut, runoa voidaan tulkita eri tavoin. Yllä mainitsemani selitys on vain minun oma mielipiteeni. Runoa voidaan tulkita myös esimerkiksi, sillä tavalla, että viimeisen sarakkeen merkki 必 tarkoittaa täytyä, ja 當olla varuillaan (kiina: 當心). Tässä mielessä viimeinen sarake voidaan tulkita siten, että täytyy olla varuillaan, koska sää tulee kylmäksi (esim. täytyy olla varuillaan, jotta ei saa flunssaa). Kuitenkin mielestäni yllä aiemmin mainitsemani tulkinta tästä runosta on järkevämpi ja sopivampi kuin tämä vaihtoehto. Lisäksi on myös mahdollista, että kyseinen teksti ei ole runo lainkaan. Kirjoittaja mahdollisesti kirjoitti kyseiset merkit vain sen vuoksi, että hän halusi harjoitella kalligrafiaa. 

 

Kommentti 2:

 

Kun esittelin merkkiä 交, kirjoitin, että sitä tulkitaan runossa vaihtumiseksi. Sen jälkeen lisäsin sulut, joihin kirjoitin verbin 交换. Kyseinen verbi yleensä kuvaa sellaista tilannetta, että ihmiset vaihtavat asioita toistensa kanssa. Kuitenkaan tuon runon ilmaisemassa tilanteessa kyseinen verbi ei kuvaa tätä tapahtumaa. Se, millaista tapahtumaa kyseinen verbi kuvaa, riippuu kontekstista. Runossa ei ole ihmistä, joka vaihtaisi xiaoshu-aikaa, ja lisäksi xiaoshu-aika vaihtuu dashu-aikaan, mutta ei toisinpäin (Jos kyseinen runo todellisuudessa koskee Kiinan ershisi jieqi auringonajanjaksoja二十四节气, mikä on tulkintani runosta). Lisäksi haluan mainita, että kirjoitin sanan 二十四节气 yksinkertaistetuksi kiinaksi. Perinteiseksi kiinaksi se kirjoitetaan seuraavasti: 二十四節氣.

 

Näin siis Yida Cai.

No, edellisessä jutussa näistä dokumenteista en kertonut aivan kaikkia tulkintoja ehdotuksia niiden sisällöksi. Kaverinkaveri Hongmin Tu käänsi paperien sisällön samanhenkisesti näin:

 

The summer is getting hotter and hotter,

Such a hot summer means,

Colder weather in the coming winter,

Sure and tough.

on the red paper: it could be a person’s name Ren Yida. The meaning could be “what ever happens, our brotherhood is true”.

Eipä näihin käännöksiin ja tulkintavaihtoehtoihin ole maallikolla lisättävää. Paitsi opetus, että asiaa tuntematon ei nettiselailulla pysty selvittämään näinkään yksinkertaista asiaa kuin mitä kieltä paperissa on saati mitä niissä lukee saati miten tekstiä pitää/voi tulkita. Ilman kulttuurintuntemusta ei tässä(kään) päästäisi puusta pitkään.

Kiitos, Yida Cai, Hongmin Tu, Riikka Länsisalmi, Rie Fuse ja muut jo aikaisemmin kiitellyt asianosaiset!

******

Kiinalainen juttu Oulun lyseolla

Viime viikkoina olen pölistellyt Oulun Lyseon kansatieteellisen kokoelman parissa ja luetteloinut mitä jännimpiä esineitä. Kokoelmat päätyvät kevään mittaan koulun nurkista parempaan turvaan pian alkavan remontin alta. Kunhan luettelointi on valmis, kirjoitan kokoelmista laajemminkin, mutta tässä ensi hätään. 

Kokoelman inventaario käy siten, että kaapeista esiin kaivettuja esineitä verrataan kokoelmaluetteloihin, joihin on merkitty koululle ostetut ja lahjoitetut esineet. Kansatieteellisiä esineitä sisältäviä luetteloita on neljä. Varhaisin on vuosilta 1890-1900-l. alku, tuorein vuodelta 1973. Samoissa luetteloissa ovat myös Lyyseon luonnonhistorialliset ja maantieteelliset kokoelmat, joista olen kirjoittanut aiemmin. Kun uusi luettelo on aloitettu, siihen on kopioitu (käsin siis) edellisen luettelon sisältö. Esineissä on hyvässä lykyssä tallella alkuperäinen kokoelmanumero tai muu lappunen, josta esineen nimi, alkuperä tms. tunnistamista auttava tieto käy ilmi. Useimmat esineet ovat myös tunnistettavissa siksi mitä ne ovat. 

Muutamassa tapauksessa voi vain sanoa, että nämä kolme esinettä tässä ovat luettelon esineet x, y ja z, mutta ei voi tietää, mikä on mikä. Esimerkiksi Luettelossa Oulun suomalaisen lyseon eläin- ja kasvikokoelmassa säilytetyistä esineistä (vuosilta 1880-1920) on maininta, että vuonna 1911 on kokoelmaan tullut yksi kpl kiinalaista kirjoitusta, jonka lahjoitti Sihvonen. 

Ote kokoelmaluettelosta. Kiinalaista kirjoitusta, Lahj. Sihvonen

Samassa luettelossa on myös Oulun merikoulun lahjoittamat 3 japanilaista paperia (v. 1914) ja yksi kiinalainen paperi, jonka oppilas E. Savila lahjoitti 11.5.1916. Tuosta kolmen japanilaisen paperin nipusta on minulla vankka epäily, mutta olen tässä selvitellyt lähinnä yhden "kiinalaisen näköisen" identiteettiä. Siitä nyt lisää.

Muoks 9.2.2021. Myös tuo punainen paperi on Sihvosen lahjoittama, koska näin lukee sen kääntöpuolella. En vain hoksannut aikaisemmin katsoa sieltä.

"Kiinalaista kirjoitusta."

Isompi paperi on non 26x26cm, pienempi 20x10cm.

Vuoteen 1938 saakka koulun vuosikertomuksiin merkittiin koulun saamat lahjoitukset. Oulun suomalaisen klassillisen lyseon kertomus lukuvuodesta 1911-1912 (kuva alla) kertoo, että tämä Sihvonen on  lähetyssaarnaaja. Google auttaa, kyseessä on Erland Sihvonen (1872-1967), joka oli Kiinassa useaan otteeseen viime vuosisadan alkupuolella, 1902-1910, 1912-1923 ja 1926-1929.

Sihvonen Lyyseon vuosikertomuksessa

Mutta  itse artefaktiin - onko se juuri tuo isompi paperi, jossa on kiinalaisen näköisiä merkkejä? Vai pienempi punainen?

Hakuammuntana kysyin fb-kavereilta onko tietoo. Tietoohan oli ja monenlaista mistä valita. En tässä kerro vastaajien nimiä, fb-piirini on useimmat tiedonjyväset esittäjineen jo nähnyt. Kyselyn lonkerot ovat ulottuneet idässä aina Jaappanin saarille saakka, ja suomalaisten lisäksi myös kiinalainen ihminen on nämä nähnyt. Lisäksi keskusteltu on yksityisesti muutaman henkilön kanssa,ja myös Metsokankaalla on reagoitu. Useimmat kiinnittivät päähuomion isompaan papereista, jota alla oleva pohdinta koskee ellen toisin sano.

Teksti - japania vai kiinaa? Japanilainen kaverinkaveri piti  tekstiä japanina, kiinalainen Lyyseon oppilas vanhantyylisenä kiinana

Tekstin merkitys? Toisen kaverin japanilainen kaveri piti tekstiä kalligrafiaharjoituksina, ehkä opettajan tekemänä mallina. Saman kaveri toinen japanilainen kaveri piti tekstiä samoin kalligrafiaharjoituksina, merkit näyttävät japanilaisten 100-150 v. sitten tekemiltä. Kolmas kaveri arveli runoksi. Neljäs kaveri arveli runoksi ja kokeili google-kääntäjää. Pakko näyttää:

Eihän tästä tule tolkkua.

Keltaisen paperin oikeassa yläkulmassa on punaisia leimoja. Yhden japanilaisen kaverinkaverin mukaan ne ovat japania, toisen japanilaisen mukaan kiinaa. Kaksi kaverinkaveria löysi ylemmälle (vasemmalle) rykelmälle modernimmat vastineet 津蘭学堂. Toisen kaverinkaverin mukaan alempana oleva  kaksi merkkiä tarkoittavat opiskelijaa.

No, yksi japanilainen kaverinkaveri kertoi tuon neljän merkin tarkoittavan Japanin Honsun saarella sijaitsevan nykyisen Mien prefektuurin alueella 1700-luvun lopulla - 1800-luvun alussa sijainnutta koulua, jossa opiskeltiin mm. lääketiedettä.

Hieman erilaistakin tietoa tuli. Toisen kaverin japanilainen kaveripa (thanks, Ari-Pekka and Yuko) kertoi, että 

I googled the name of 津蘭學堂 (red characters written on the upper right of the brown paper with a blue mark on a image). It's "traditional Chinese characters" and it means Djinlan school. I found some pictures about 'Djinlan (Tsinglan) koulu'. One of picture was Finnish Evangelical Lutheran Mission Work in China.

Polttaa!

Djinlan-koulu:

Suomen lähetysseuran koulu Kiinassa.  Linkki lisenssiin.(cc BY 4.0) Kuvan lähde.

Lisätään Sihvonen; kuva Sihvosen työmaalta Kiinasta:

Erland Sihvonen takarivissä toinen vasemmalta. Kuvan lähde. Linkki lisenssiin. (CC By 4.0)

Miksi Erland Sihvonen lahjoitti kiinalaista kirjoitusta Oulun klassilliselle lyseolle v. 1911?

Vuonna 1911-1912 hän kävi Oulussa järjestämänsä kiinalais-afrikkalaisen lähetysnäyttelyn kiertueella, joka huhtikuuhun 1912 mennessä  oli kiertänyt neljässätoista kaupungissa aina Oulua ja Viipuria myöden. ( Leila Koivunen, "Kiinalais-Afrikalainen" lähetysnäyttely historioitsijan haasteena).

Sihvonen esitelmöi Lyyseon juhlasalissa 10.12.1911! Kiinalaisessa puvussa!

Esitelmäilmoitus Kalevassa 9.12.1911

Erland Sihvonen kiinalais-afrikkalaisen näyttelyn 
aikaan. Kuva tekijänoikeudeton, kuvaaja tuntematon.

Itse näyttely oli Kajaaninkatu 5:ssä NMKY:n tiloissa 8.12.1911 eteenpäin (Kaleva 9.12.1911).

Kokoelmaluettelossa mainitaan Sihvosen lahjoittamiksi myös kiinalainen kirja, kaksi uhrisavustinta (suitsukepuikkoa) ja kiinalainen uhriraha (näitä ei kuitenkaan mainita 1911-1912 vuosikertomuksessa). Eiköhän Sihvonen lahjoittanut nämä sekä kiinalaisen kirjoituksen esitelmöidessään Lyseolla.

Opetuksia: Kun ei tiedä, pitää kysyä. Ei pidä heti uskoa mitä sanotaan. Täytyy kaivella toisistaan riippumattomia lähteitä. On oltava kiitollinen kaikesta saadusta avusta ja vastauksista, vaikka niistä osa onkin vääriä - ihmiset käyttävät hyvän hyvyyttään aikaansa vastatakseen kysymyksiin, eikä satunnaisen piirin ihmisiltä voi edellyttää historiantutkijan asiantuntemusta. Ja jos uutta ja oikeaa tietoa ilmenee, korvataan vanha sillä.

Kiitos, Ari-Pekka, Manu, Yoko, Fumi, Raija J., Junnu, Hongmin, Taka ja lyseon oppilas!

Maailma on nyt vissiin vähän valmiimpi.

******

Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten kokoelmien luurangot, kallot, hampaat, sarvet, nahat ja muut selkärankaisten ruumiinkappaleet

Aikaisemmat jutut Oulun Lyseon luonnonhistoriallisista kokoelmista voit lukea täältä.

Luurangot

1029 Ihminen Homo sapiens Hyvin raskasta työtä tehneen pienikokoisen naisen luuranko, kertoi antropologi Markku Niskanen. Luusto on laatikkoon pakattuna biologian luokan takahuoneessa. Luurangon nimi on Helinä; Matti Hällin Päivänpaisteen puolella (Otava 1956) kertoo, miksi.

V. Frič Naturalienhandlung in Prag -tuotantoa olevat luurangot 1030–1036 “löytyivät kokoelmasta ennen vuoden 1891 alkua” (Oulun suomalainen Lyseo muutti nykyiseen koulutaloon Pokkitörmälle syksyksi 1890, ja samalla siellä aikaisemmin toiminut Oulun ruotsalainen klassillinen lyseo väistyi toisaalle). Nämä luurangot ja muut "ennen vuoden 1891 alkua löytyneet kokoelmien ensimmäiset esineet tuskin tulivat Oulun suomalaisen Lyseon mukana, vaan ovat mahdollisesti lyseotalossa toimineen Oulun ruotsalaisen klassillisen lyseon tai Lyseon tontilla tuolloin sijainneen Oulun merikoulun peruja.

1036 Karppi, 1030 kissa, 1032 espanjankilpikonna sekä valmistajan merkki.

1030 Kissa Felis domesticus, nyk. Felis catus.

1031 Merihanhi (kesyhanhi) Anser anser

1032 Espanjankilpikonna Testudo graeca 

1033 Vihersisilisko Lacerta viridis Sisilisko.

1034 Rantakäärme Tropidonotus natrix

1035 Syötävä sammakko Pelophylax kl. esculentus Sammakko, ent. Rana esculenta.

1036 Karppi Cyprinus carpio 

2782 Ruskosammakko Rana temporaria Oppilaan pahville liimaama sammakon luusto.

Sammakon luurankoa 2452 ei löydy.

1035 Syötävä sammakko.

Pääkallot, leuat, hampaat yms.

Vanhin koiran kallo 1037 ja kaksi suden 1038 , 1042 ilveksen, 1044 kärpän, kolme jäniksen 1045 ja yksi linnun kallo löytyivät kokoelmasta vuoden 1891 aikana.

Lyseon kallokokoelmaa.

1037 Koira Canis lupus familiaris 2 kalloa, Lyseo 1891.

1038 Susi Canis lupus 2 kalloa, Lyseo 1891.

1039 Kettu Vulpes vulpes Useita kalloja, Lyseo 1920 ja myöhemmin.

1040 ja 1941 Kissa Felis catus Useita kalloja, Lyseo1920 ja myöhemmin.

1042 Ilves Lynx lynx Kallo, Lyseo 1891.

1043 Karhu Ursus arctos 4 kalloa, yhden lahjoitti kauppaneuvos F.A. Riekki 1923.

Karhujen kalloja.

Suurin karhun kallo 1043 on 45 cm pitkä.

1044 Kärppä Mustela erminea Kallo, Lyseo 1891.

1045 Jänis Lepus timidus Useita kalloja, Lyseo 1891 ja myöhemmin.

1047 Sika Sus scrofa domesticus Lahjoittanut lyseolainen Lillström 1902. Myös pari muuta kalloa.

1048 Hevonen Equus caballus Kallo, lahjoittaneet O. Heikel ja J. Bäckman 1914.

1049 Päästäinen (Sorex sp.) Kallo, lahjoitti P. Hägg 1903. Merkitty luetteloihin myyränä.

1050 Orava Sciurus vulgaris Ollut 3 kalloa, nyt 1. Lyseo 1921. 

1051 Lammas Ovis aries 2 kalloa, toinen Lyseolle 1921. Toisen lahjoitti A. Riekki, toisen L. Nikkilä.

Toinen suden kalloista (1038).