lauantai 31. lokakuuta 2015

Ajankulua ja aivovoimistelua - vastaus haasteeseen

Kivimäen emäntä haastoi minut kertomaan blogini tarinan.

Aloitin Perunakuopan pidon puolitoista vuotta sitten haudottuani asiaa ensin vuoden - pari. Kirjoittaminen on (paitsi joskus työlästä) terveellistä aivoille, ainakin kun koettaa kirjoittaa pitkiä artikkeleista eikä vain tajunnanvirtaa satunnaisten kuvien lomassa. Koska voin laatia juuri sellaisia postauksia kuin itse haluan, myös jälkimmäisenlaisia juttuja on kuitenkin  tullut tehdyksi...

Bloggerin laskurin mukaan Perunakuoppaan on kurkistettu noin 22000 kertaa puolessatoista vuodessa. Osa laskurin klikkauksista on googlen robottien, osa omia, mutta valtaosa oikeiden ihmisten perua. Vaikka voisi ajatella että ihan sama lukeeko kukaan, on mukavaa kun luetaan ja jopa kommentoidaan. Eniten on luettu juttua hirsivaroista (yli 1000), toiseksi eniten etelänsuosirrien talvehtimisalueita ja geopaikantimia käsittelevää artikkelia (450). Kymmenen eniten luetun jutun joukossa on neljä lintujuttua ja kaksi perinnerakentamisjuttua (yllä mainittu hirsivara-artikkeli ja mökin rakennuskertomus I). Myös yksi kirja-arvostelu on top kympissä.

Mieluiten kirjoitan pitkiä, tietopuolisia juttuja. Niitä saisin kyllä kirjoittaa useammin, mutta koska niiden kirjoittamien on sangen aikaa viepää, sellaisia en kerta kaikkiaan jaksa laatia riittävän usein. Leipätyö lukiossa vie parhaan puhdin (tämä asia korjaantuu lähiaikoina!).

Sen kummempia taitekohtia ei blogini matkalla ole ollut, suhtaudun siihen samalla tavalla nyt kuin aloittaessani. Olen välillä miettynyt, että pitäsikö keskittyä vain lintuhin, vain perinnerakentamiseen, vain kirjoihin, mutta miksi muka; tämmöinen monipuolisempi blogi sopii minulle.

Haastan  mukaan

Nellin (Tieteen Kananpojat)
Sannan (Rainheart)
Katariinan (Hetkien lävitse)
ja
Pientilan ukon.

Säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.




keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kirpputorilöytöjä: kasvi- ja sienitauluja sekä rakennusperinnekirja

Tulipa vastaan siistejä, pahveille liimaamattomia opetustauluja. Tosi kauniita! Kaikki ovat Ebba Masalinin (1873-1942) töitä, joita hän laati Otavan kustantamaan opetustaulusarjaan ennen sotia. Kuva-ala on noin 60 x 80 cm.

Kallioimarre

Mänty

Sieniä
Ruis

Raita
Ovatkohan nämä jotain alkuvedoksia, koska kunkin alanurkassa lukee "p. 1700 kpl" tms., siis painosmäärä.



Lisäksi löysin Toivo Vuorelan Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset vuodelta 1949 (WSOY). takakannen leiman perusteella arvostelijalle lähetetty kappale.


lauantai 3. lokakuuta 2015

Tammi-helmikuun 1918 tapahtumia Mäntsälässä silminnäkijän kertomana II (pitäisi olla I)

Perunakuopasta löysin äitini isän, E.J. Toivosen (s. 1885), päiväkirjan kevättalvelta 1918. Vaarini kirjoitti sitä kotonaan Mäntsälän Inkalan sotilasvirkatalossa. Mustakantisen vihon alusta on leikattu pois reilut kymmenen sivua. Ainoa teksti, mikä sivujen kannoista erottuu, on "tä"; tulkitsepas sitten siitä. Ensimmäinen merkintä on 27.1. Päivittäisten ihmissuhdevatvomisten ja parin yli sutatun sivun jälkeen on ensimmäinen muistiinpano sisällissodan ajoilta 28.1.



Vaarini E. J. Toivosen päiväkirja 28.1.1918:

28.I. Saapui maalle tieto, että vallankumouksellinen toiminta alkoi H:gissä eilen jälkeen puolenpäivän. Tai oikeastaan siitä tiedettiin täällä jo eilen iltanakin.

Paavo M. kävi eilen pyytämässä kivääriä käyttääksensä sitä suojeluskunnan tarpeisiin. Tänään sen myin Lauri M:lle Smk:sta 400:-

Suojeluskunnalla ampumaharjoituksia kylässä ja Seurahuomeen mäellä. 

29.I. Suojeluskunnalla edelleen harjoituksia Seurahuoneella. Kylä ihan parkui ammunnasta. Tänään S-kunta läksi Onkimaan Anttilan kautta, toinen Brusilan kautta Sipooseen.

Tänään alkoi kuulua puhelimessa huhuttavan Pohjanmaalta etelää kohti liikehtivistä suojeluskuntalaisista.

30.I. Huhut Pohjanmaalla kehittyvistä suhteista taajenevat ja saavat erinäisiltä tahoilta ("Uusimaa") vahvistuksen. Esim vangittu venäläisiä paljon ja riisuttu aseet (30 000 kivääriä, 1 milj. patruunaa ja muutamia tuhansia hevosia!). 

Tieto Savon talonpojista, jotka painautuvat samoin etelää kohti. 

Kylän naiset kokoontuneina Nikulaan tekemään suojeluskuntalaisille matkareppuja. Kintaita (oikean käden kintaassa etusormi erossa liipasinta varten), talluja y.m. on valmistettu ja hankittu jo pitemmän aikaa.

Tiedot Kaukkasten tehtaan tapahtumista. Samalla hälyttävät tiedot Kaukkasten ja Ohkolan punakaartien aikeista Sääksjärvelle.

31.1. Rauhattomuus ja mieltenjännitys alkaa olla ylimmillään. Ja eilen oli alinomaa Sipoossa majailevan suojeluskunnan ja kotipaikan kesken keskustelua suojeluskunnan tulosta heidän varaksi kylään. Koska nyt tuli yhtäkkiä tieto, että pitäjän pohjoispäässä punakaarti oli ottanut Hirvihaaran ja Ohkolan kylien taloista hevosen kustakin, muutamasta kaksi, ja pakoittanut veilä talonmiehet itseänsä kyytiin Järvenpäähän, niin aiheutti tämä kääntymään avunpyynnöillä Pukkilaan, Askolaan ja Orimattilaankiin, sitäkin enemmän, kuin samalla saapui tieto, että myös Järvelästä päin Kaukalammin kautta ja Järvenpäästä Nummisten kautta olisi punakaartilaisia tulossa. Mutta kaiken tämän keskelle iski tieto, että Keravalla oli tapahtunut verinen taistelu, missä Sääksjärven suojeluskunnan jäsenistä tiedettiin haavoittuneen ja viedyn Porvooseen lääkärinapua saamaan Ilmari Sara, Lauri Maunula ja Väinö Jussila ja kateissa olevan Allan Kajava, Väinö Calonius ja Kemilä sekä kolme onkimaalaista; samalla tiedetään, että Alb. Kalja oli ampunut yhden ja Einari Anttila kolme punakaartilaista.

Jännitys alkoi olla jo sietämätön - kunnes tulee tieto, että suojeluskunta on lähtenyt kotiin. 

Mutta myöhään illalla tule se tieto, joka kätkee päivän surun vaippaansa - Allan Kajava on löydetty kuolleena... ystävä, sinä, joka aina olit hyvä, ystävällinen ja iloinen... onko mahdollista, että sinä olet kylmänä ja keskeltämme poissa!

Samoin on löydetty kuolleena eräs Kirkonkylän suojeluskunnan jäsen, puuseppä ammatiltansa. Vieraiden suojeluskunnista tiedettiin kaatuneen kaksi.

On yö. Olen yksin. Lamput palavat huoneissa, mutta kaikki nukkuvat - rauhatonta untansa, kuten koko kylä. Miksi et ole tullut meille  sieltä pois! Olen valmistellut matkaa H:kiin sinua noutamaan ja tänään sain nimismieheltä passinkin, mutta kotiväki ei mitenkään laskiksi, sen jälkeen kun he kuulivat nimismiehen sanoneen, että olisi viisaampaa pysyä poissa.

Olen polttanut valkeata uunissa kaiken iltayötä. Pyssy on vieressäni tuossa ja koirat nukkuvat herkkinä ja uskollisina. 
...

1.II.  Tänään saapui se ilosanoma, että Allan Kajava on saapunut reippaana ja vahingoittumattomana kotiin. 

Olin Kajavalla viemässä kirjettä, jonka veisi sinulle emäntä-vainajata noutamaan mennyt mies (Hamberg). Kehoitan tässä kirjeessä Elsaa tulemaan "sodan ja nälän jaloista " meille.

3.II. Olin Porvoossa räätälissä ja täällä tapasin erään punakaartilaisen, joka lupasi lähteä näinä päivinä H:kiin, ja hänen mukaansa pistin taas Elsalle kirjeen, missä pyysin uudelleen, että hän vaan tulisi pois kaupungista meille...


Jatkoa seuraa...