Mäntsälä 200 vuotta sitten, säätyläinen poikineen sekä miksi maaherra Möllersvärdin anopin Catarina Charlotta L'Estraden hautajaiset olivat komeat ja kalliit

Hallussani on aimo nivaska - 25 ja puoli isoruutuista A4-konseptisivullista - käsin kirjoitettua tekstiä otsikolla "Katkelmia ja muistoon panoja Mäntsälän seurakunnan historiasta. Koonneet Harry ja A. Broms (Jäljennös)".  En tiedä, onko tätä julkaistu koskaan missään. Jäljennöksen käsiala on äitini isän,  E.J. Toivosen Mäntsälän Sääksjärveltä, jolla oli 1900-luvun ensi vuosikymmeninä kotiseututukimuksellisia pyrkimyksiä.

Tässä ote A. Bromsin kirjoittamasta luvusta "Muistettavia tapauksia, seikkoja y.m.".  Väliotsikointi minun, kursiivilla kirjoitettu on siis Bromsien/Toivosen kynästä, punaiset huutomerkit ja sicit Toivosen.

     Mäntsälän pitäjä, jossa vuosisadan vaihteessa oli lähes 4000 asukasta, kuului silloin Hollolan kihlakuntaan ja muodosti yhdessä Porvoon pitäjän kanssa eri käräjäkunnan. Pitäjässämme oli silloin 3 ratsusäteritilaa, nimittäin Mäntsälän kartano, Frugård (Alikartano) ja Hautjärven kartano. Ensinmainitun omisti maaherra Möllersvärd, Frugårdin omisti puoleksi eversti Nordenskiöld ja hänen Ruotsissa asuva veljensä amiraali Nordenskiöld, toisen puolen omisti pitäjän ulkopuolella asuva majuri Boije. Hautjärven omistaja oli kapteeni Kuhlefelt. Sitä paitsi oli pitäjässä Saaren rustitila, omistajana sihteeri Sederholm, ja 21 rälssitilaa, joista 3 oli Nummisissa, 3 kirkonkylässä (omistajana maaherra Möllersvärd) 10 Sälinkäällä, jotka omisti Helsingin pitäjäsä asuva sihteeri Solberg, 2 Kaukalammella, joista toisen omisti sotakommissario Fischer ja toisen kersantti Krakau, 2 Sulkavalla, omistaja tirehtööti Blidberg ja luutnantti Stjernvall, joka viimeksimainittu myöskin omisti yhden rälssitilan Olkisilla. Pitäjän muut talot, lukuun ottamatta kahta sotilastilaa, olivat osaksi kruunun - osaksi verotaloja. Luvultaan oli niitä 119 kokonaista taloa ja 202 talon savua.

     Paitsi edellä mainittuja säätyläisiä asui siihen aikaan vieä sellaisia miehiä kuin luutnantti Thorvigge sekä aliupseerit Boucht ja Krakau, jotka omistivat taloja ja harjoittivat maanviljelystä. (Kun rovasti Asp muistiin panoissaan mainitsee tämän Krakaun nimen, lisää hän Ksta, että löydettiin hän kuolleena Parolan torpan lattialta Hautjärven kylässä huhtikuun 8 päivänä 1815. Syytä Kn kuolemaan ei saatu selville). Vanhempainsa luona asui siihen aikaan muun muassa majuri Mällersvärd Mäntsälän kartanossa, jossa sitä paitsi oleskeli eräs ruotsinmaalainen sihteeri Barfod., Hautjärven kartanossa asui kapteeni Kuhlefelt nuorempi sekä Sulkavalla aliupseeri Blidberg. Kuten näkyy, oli siis pitäjässämme 1800 vuosisadan alussa kokojoukko säätyläisiä, aatelismiehiä y.m. (Sic!)


     Mäntsälän kartanon omistaja, edellä mainittu maaherra Carl Adolf Möllersvärd oli naimisissa Maria Charlotte L'Estraden kanssa. Heillä oli kuusi lasta, joista nuorin oli Ulrika eli Ulla, joka jälkimaailmalle on tunnettuna muistorikkaista "keisarin-tanssiaisista" Mäntsälän kartanossa vuonna 1809. (Muuten on merkillistä, ettei rovasti Asp sanallakaan mainitse keisari Aleksanterin käynnistä Mäntsälän kartanossa vuonna 1809, vaikka hän muista sen aikuisista seikoista niin ahkerasti teki muistiinpanoja).

Sata vuotta sitten Mäntsälän Sääksjärvellä - linkit vaarini päiväkirjaan 28.1.-24.2.1918 sisällissodan ajalta

Äidin isä, Eemeli Toivonen (1885-1962) piti päiväkirjaa sisällissodan alkupuolella Mäntsälän Sääksjärvellä. Olen julkaissut ne perunakuopassa aikaisemmin; tässä ovat linkit.

Merkinnät 28.1.-3.2. 1918 ovat täällä.

Tässä linkissä ovat muistiinpanot 3.2.-10.2.1918.

Kopio vaarin kirjeestä serkulleen Ilmari Kotijärvelle, joka oli punaisen kaartin intendenttilaitoksen päällikkö, on päivätty 20.2.1918.

Merkinnät 21.-24.2.1918 ovat täällä.

Tämän lähemmäs sisällis(yms.)sodan tapahtumia ei mahda päästä. Tietysti muistiinpanijan asema (pun/valk/muu) vaikuttaa siihen mitä ja miten muistiin kirjoittaa. Tässä hieman taustaa:

Kuten päiväkirjasta näkee, vaari oli kynämiehiä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomea ja sukukieliä 1906-1918, kiersi pitämässä ylösrakentavia puheita, toimi nuorisoseuraliikkeessä ja urheilupiireissä (perusti urheiluseuran Mäntsälän Weli), valmensi huippumaileri Einari Anttilaa, oli Uudenmaan sanomien toimittajana 1908 (myös päätoimittajana 1949-1952) ja arvatenkin aikoi kielitieteilijäksi - tallessa on vaaksan nippu hänen keräämiään Mäntsälän murteen sanoja - ja harrasti kotiseutututkimusta.

Sisällissodan jälkeen hän vaihtoi kuitenkin suojeluskuntauralle. Hän oli Mäntsälän suojeluskunnan paikallispäällikkö 1919-1922. Eläkkeelle hän jäi sotilasohjaajana ja reservin luutnanttina kapteenina 1935 Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiiristä. Hänet ylennettiin resrvin kapteeniksi 1940. (muok. 18.3.2018)

Oulun Lyseon lintukokoelmat I. Kokoelman alku

Päivitin 14.3. ja oikaisin muutamia tietoja.

Aloitan tässä juttusarjan otsikossa mainitusta aiheesta, Lyskan lintukokoelmista. Saattaa tulla useampikin tarina... Täältä sekä täältä sopii vilkaista, millainen (työ-)paikka Lyseon biologian luokka on viime vuosikymmeninä ollut.

Alla oleva kuva: Linnun silmin Lyseo ympäristöineen näytti jokunen vuosi sitten tältä. Lyseo on tuo keltainen, mutkikas rakennus kuvan keskellä olevan Frantzénin puiston alapuolella. Siitä alaoikeallevasemmalle laskee Pokkitörmä Oulujoen suiston haaraan. Kun Lyseon täytettyjen lintujen kokoelmaa alettiin kartuttaa pontevasti vuonna 1890 (jolloin Oulun suomalainen lyseo, nyky-Lyseon edeltäjä, tähän nykyiseen taloon muutti), koulutalo oli aika lailla pienempi; noita kuvassa alaspäin sojottavia siipiä ei tuolloin ollut. Biologian luokka on vasemmassa siivessä, ikkunat pihalle päin.

Olen tässä alkuvuoden mittaan käynyt Lyseon luonnonhistorialliset kokoelmat läpi sangen tarkkaan. Lyseolla alkaa (alkanee) remontti parin vuoden päästä, ja on syytä tietää mitä talossa on ennen evakkoon menoa. Tämän ja seuraavienkin katsausten lähdeaineistona (itse lintujen lisäksi) ovat monenelaiset luettelot ja listat. 

Opetusvälikappalten luettelon kannesta

Kokoelmaluetteloita on neljä.

Oulun suom. lyseon Huonekalujen, Opetusvälikappalten ja muun omaisuuden luettelossa on varhaisin, kahden sivun mittainen lista luonnonhistorian kokoelmista. Siihen on kirjattu vuosina 1890 ja 1891 lyseolle tulleet täytetyt linnut kirjaamispäivämäärineen ja hintoineen. Sidottu kirja sisältää siis muunkin koulun omaisuuden, ja sitä päivitettiin ainakin vuoteen 1903 saakka. Kirja on Oulun Maakunta-arkistossa. 

Luettelo Oulun suomalaisen lyseon eläin- ja kasvikokoelmassa säilytetyistä esineistä on käsin kirjoitettu luettelo (kuva alla), löytyi Lyseon vintiltä muinaisten omaisuuluetteloiden välistä. Se listaa vuosina 1880–1920 kokoelmaan ostetut ja muuten tulleet täytetyt eläimet ja muut kokoelmanäytteet. Luettelossa on linnun nimi, hankinta-aika, linnun alkuperä (paikka ja päivämäärä) sekä tietoja lahjoittajista ja täyttäjistä. Vaikka siitä löytyvä vanhin hankinta on vuodelta 1880, sitä on alettu pitää vasta 1890-luvulla, näköjään siinä järjestyksessä kun näyttelykappaleet ovat luetteloitsijaan vastaan tulleet. Esimerkiksi monet 1890 ja 1891 koululle saapuneet linnut on merkitty koululle hankituiksi jopa vasta vuonna 1894.  

Luettelo Oulun suomalaisen lyseon eläin- ja kasvikokoelmissa säilytetyistä esineistä. 

Kokoelmaluetteloissa on yleensä lajeittain kerrottu päivämäärä, tieteellinen nimi sekä luetteloonkirjaamisvuosi. Joissakin tapauksissa on mainittu myös muita tietoja, kuten hinta, lahjoittaja ja poistovuosi, jos näyte on vaikkapa ollut koin syömä. Koska kokoelmaluettelot on kopioitu aikaisemmista munkkimenetelmällä, tietoja on hävinnyt tai muuttunut jonkin verran, ja huomaan myös vanhimpien tietojen tulkintoja tehdyn.

1890-luvulta 1930-luvulle pidettyä katalookia.

Luonnonhistoriallisten ja maantieteellisten kokoelmien luettelo löytyi niin ikään vintiltä. Siihen on kopioitu yllämainitun käsin kirjoitetun luettelon tiedot. Sen varhaisin lintu-uutuus on vuodelta 1918, viimeisin on vuodelta 1934, muita kuin lintuja siihen on lisätty vielä 1935. Luettelossa on linnun numero, nimi, hankinta-aika, poistoaika ja linnun alkuperä (paikka ja päivämäärä) sekä tietoja lahjoittajista ja täyttäjistä. Monesta tähän luetteloon lisätyistä linnuista kerrotaan myös hankintahinta.

Maantieteen ja luonnonhistorian opetusvälineiden kantaluettelo Oulun lyseossa on viimeisin.  siihen on kopioitu edellisen luettelon tiedot, ja sen varhaisin lintulisäys on vuodelta 1934, viimeisin 1958. Tässä luettelossa on linnun numero, nimi, hankinta-aika, poistoaika ja linnun alkuperä (paikka ja päivämäärä), tietoja lajoittajista ja täyttäjistä. Näytteet on myös numeroitu. Kantaluettelon vanhin osa käsittää linnut 731–909 (juokseva numerointi). Myöhemmät hankinnat on merkitty vuodesta 1936 vuoteen 1949 numeroin 2445–2961 (samalla käsialalla kuin aikaisemmat merkinnät) ja vuodelta 1958 3460 (eri käsialalla). 

Lisäksi tietoja on parissa muussakin lähteessä.

Lintutieteellisiä havaintoja Muonion, Enontekiön ja Kittilän pitäjistä kesällä 1935 - vanha lintupäiväkirja

Oulun Lyseon biologian kokoelmissa on kaksi mielenkiintoista oppilastyötä vanhoilta ajoilta. Niistä tuoreempi (1935) on Runar Tallqvistin laatima pahvikantinen vihko, mitat (korkeus x leveys) 180 x 230 mm, kannessa sievä maalaus.

Havaintovihon kansi

Oulun Lyseon matrikkelin (1)  mukaan Runar Tallqvist (1917- 2008) oli Lyseon oppilaana 1932-1936 ylioppilaistumiseensa saakka. Matrikkelista hänet kuitenkin löytää nimellä Tenovuo, (ent. Tallqvist), Rauno Runar Axelsson.

Rauno Tenovuo päätyi sittemmin Turun yliopistoon lukemaan biologiaa. Eläintieteen opinnäytteensä gradusta väitöskirjaan hän teki linnuista, väitöksen aihe oli ulkosaariston varisten ekologia. Tenovuo oli vuosina 1965-1980 Turun yliopiston eläintieteen apulaisprofessori ja hänelle myönnettiin professorin arvonimi. (2)

Nuorna vitsa väännettävä! Ornis Fennicassa olleen Rauno Tenovuon 60-vuotisjutun mukaan hän "aloitti lintujenharrastuksen jo koulupoikana ja suuntasi retkeilyjä syntymäkaupunkinsa Oulun ympäristöön ja iän kartuttua myös Lappiin" (3).

Oppikoulun 7. ja 8. luokan välisenä kesänä 1935 18-vuotias Tallqvist kierteli puolitoista kuukautta Muoniota, Enontekiötä ja Kittilää. Havaintovihkon merkintöjen perusteella menomatka 2.6. joutui junalla ja postiautolla. Junalla ensin Ylitornion Kaulinrantaan (4) saakka (päätellen siitä, että hän näki kiuruja Tornionjokilaaksossa junan ikkunasta) ja siitä Muonioon postiautolla (jonka ikkunasta hän näki suopöllön). Maastossa hän tieten patikoi. Pitemmillä siirtymillä oli kulkuneuvona polkupyörä ("pyöräillessäni 9.6. Muoniosta Naapankiin...), ja yksi maininta autosta löytyy metsähanhen kohdalta: "27.VI lensi pari lintua Muonion pohjoispuolella maantien vartta pohjoista kohden. Seurasin niitä pitkän aikaa auton ikkunasta". Luulen, että linja-auton - vuonna 1935 pääsi Muoniosta Enontekiöön linja-autolla ti, to ja la (27.6. oli torstai) (5).

Tässäpä havaintokirjasta poimitut päivämäärät ja paikat: 2.6. Oulusta Muonioon, Kemi, Haukipudas, Tornionjokilaakso, Muonion kirkonkylä, 3.6. Muonion kirkonkylä, 4.6. Muonion kirkonkylä, Muonion Pakajoki ja meno Naapankiin, Naapanki, 5.-7.6 Naapanki, Naapankivaara, 7.6. Muonion kirkonkylä, 8.6. Muonion kirkonkylä, saari Muonionjoessa, Laitajärvi, 9.6. Naapankivaara, Naapanki, Saijajärvi, 10.6. Jerisjärvi, 11.6. Pakajärvi, 12.6. Kittilän Jerisjärvi, 13.6. Muonion kirkonkylä, Pakajärvi, 14.-18.6. Pakajärvi, 16.6. Äkäslompolon eteläpuoli, Äkäsjoki, Kuopan talo, 21.6. Pakajärvi, Kangosjärvi, 22.6. Muonion kirkonkylä, 23.6. Olostunturi, 24.6. Ylimuonio, 25.6. Muonionjoen saari, 26.6. Muonion kirkonkylä, Laitajärvi, 27.6. Muonion kirkonkylä, Muonionkoski, Niva, autolla kohti pohjoista. 28.6. Enontekiö, Hetta, Näkkälä, Näkkäläjärvi, sissankivaara, 29.6. Näkkälä, Näkkäläjärvi, Jerstivaara Pöyrisjärven eteläpuolella, Pöyrisjärvi, 30.6. Pöyrisjärvi, 1.7. Pöyrisjärvi, Termisvaara, 2.7. Näkkälä, Näkkäläjärvi, Termisvaara, 3.7. Enontekiö, Närpistönjoki, Sissankivaara, 4.7. Enontekiö Sissankivaara, 5.7. Enontekiö, autiotupa Hetasta 18 km pohjoiseen, 7.7. Muonion kirkonkylä, saari Muonion edustalla, 8.7. Muonion kirkonkylä, Jerisjärvi, Kutuniva, Olosjärvi, 9.7. Jerisjärvi, Muonion Saijajärvi, 10.7. Keimiötunturi (Kittilä), Jerisjärvi, Sammaltunturit, Pallastunturin Vatikuru, 11.7. Jerisjärvi, Keimiöjärvi, Keimiötunturi, Pallastunturin Taivaskero, Sammaltunturi, 12.7. Jerisjärvi,13.7. Jerisjärvi, Kemi - siis paluu Oulun suuntaan.

Rauno Tenovuon pojat Olli ja Jorma Tenovuo lupasivat ystävällisesti julkaista isänsä vanhan havaintokirjan perunakuopassa. Kiitos! Molemmilla on hienot lintusivut, nimiä klikkaamalla pääsee niihin.

Jos jokin havainto on erityisen kiinnostava tai lisää tietoa Lapin linnustosta, kommentoida sopii.

Havaintovihon nimiölehti

Kun isä kameran osti – esittelyssä 1950-luvun haitarikamera

Vieraskynä Pertti Tikkanen kertoo :

Isälläni oli aikanaan kamerana Agfa ISOLETTE-L Color-Apotar Pronto, joka oli saksalaisten sodanaikaisista malleista (Soldatenkamera) kehitetty versio. Kaikki toiminnat olivat mekaanisia ja noihin asti digitaalisuus vei ajatukset sormilla tekemiseen. Tosin tässä hienostuneessa mallissa oli jo huipputekniikkaa edustava valotusmittari. Muovisen haitarin päässä oleva objektiivi voitiin kätevästi taittaa suojaan rungon sisään ja vapauttaa kuvausta varten. Kameraa tehtiin vuosina 1957-1960. Filmikokona oli iso 6x6, kinofilmien valtakausi tuli myöhemmin. Kuvakoko oli niin iso, että mustavalkoisia pinnakkaisvedoksia saattoi käyttää suoraan albumikuvina ja kuvissa oli hyvin suurennusvaraa. Valotusaika, aukko ja tarkennus säädettiin kaikki objektiivin etuosasta. Edistynyt ominaisuus oli kameran päälle rakennettu valotusmittari, jonka avulla voitiin ottaa valottamisen tarkkuuden kannalta krantumpia värillisiä diakuvia. Nykyiseen täysdigitaaliseen tekniikkaan verrattuna kamerassa on paljon vanhahtavia, mutta ihailtavan käteviä mekaanisia ratkaisuja!

Kameran etupuoli, objektiivi sisääntaitettuna. Täytyy pidellä kiinni, kun lukitus ei enää toimi! Yläpaneelissa etsin oikealla sekä valotusmittarin ikkuna vasemmalla. Filminsiirtokiekko (kuvassa vasemmalla) on matkan varrella hävinnyt jonnekin.

Objektiivihaitari avattuna. Haitari on ulkoa kovaa muovia ja sisältä mustaa kangasta. Ajan myötä haitari alkoi rapistua kulmista ja valoa pääsi vuotamaan filmille, tuloksena laikukkaita kuvia.

Objektiivi suoraan edestä. Objektiivin mallinimi Color-Apotar ja kameran -L viittaavat valotusmittarin mahdollistamaan värikuvaukseen, jossa valotuksen säätäminen on tarkkaa puuhaa. Helppoa se ei ilmeisesti ollut, päätellen ylivalottuneiden diojen suuresta määrästä! Pronto on sulkimen mallinimi. Kameran viritysnuppi on ylhäällä keskellä, aukon säätönuppi ylhäällä vasemmalla ja punainen nuppi alhaalla oikealla on aikalaukaisin. Keskussulkimen lamellit ovat näkyvissä.

Säätönuppi, jolla valittiin filmin herkkyys sekä määritettiin valotusmittarin avulla sopiva aukko / suljinaika -yhdistelmä. Valo määräsi pikkuviisarin paikan, hahlo käännettiin pikkuviisarin päälle ja luettiin valotusajan (vihreät numerot) ja aukon (4.5 – 22) yhdistelmä. Kyllä saksalainen insinööri osasi!

Maisema kameran takaa, kansi avattuna. Filmi oli rullafilmiä, ja kuvakoko oli huikean iso 6x6. Kannessa on pieni punainen ikkuna, josta saattoi kurkata kuvan numeron. Punainen väri esti filmin valottumisen tätä kautta, samalla periaatteella kuin kuvien tekeminen pimiöiden punaisessa valossa. Filmiä siirrettiin kiekkoa kääntämällä ja tahattomien kaksoisvalotuksien estämiseksi oli näkyvissä pikku värimerkki, jos ei ollut muistanut rullata filmiä uutta kuvaa varten. Taas pisteet saksalaiselle insinöörille!

Tämä on suosikkini: diakuvia varten käännettiin filmin eteen molemmilta puolilta verhot, jotka muuttivat kuvakoon 6x6:sta 3x6:ksi, joka oli omituisen pitkulainen panoraama. Sama säätö voitiin tehdä etsimeen pientä vipua kääntämällä. Täysin epäloogisesti tuli pystyrajauksia kun kameraa pideltiin vaakasuorassa ja vaakarajauksia kun kameraa pideltiin pystysuorassa.

Ongelma oli, ettei pikkuverhoilla muutettu kuvakoko 3x6 ollut vielä lähelläkään kinoaikakauden diakehyksen aukon kokoa! Saattoi olla muitakin optioita, mutta meillä käytettiin tällaisia DIALUX-kehyksiä, jossa kuva laitettiin ensin kalvon sisään ja työnnettiin sitten kehyksen sisään.

Tätä ennen piti diaa leikata saksilla erityisesti pituussuunnassa, että se mahtui kehykseen. Hyvin usein kuvan reunoilla olevat kohteet jäivät piiloon. Tässäkin kuvassa reunimmaiset hemmot luulivat pääsevänsä kuvaan, mutta vähänpä tiesivät!

Enimmäkseen kameralla sai ihan kelpo kuvia, kunhan tottui noihin filmikoosta johtuviin kuvanrajauksen omituisuuksiin. Objektiivi sisään taitettuna kamera oli kompakti kuljeteltava ja aika kevyt. Paristoja tai akkua ei ollut, joten kamera oli aina valmis kuin partiolainen. Linssien optiikan laadusta en oikein osaa sanoa, kaipa se ihan kunnollinen oli, ainakin kuvista päätellen. Itse en ehtinyt tällä vehkeellä kuvia ottaa vaan synnyin suoraan kinoaikakauteen ja siirryin sittemmin digiaikaan. Teknologian alkupäässä ovat camera obcscurat eli laatikot, joihin tehdyn pienen reiän tai linssin kautta valotetaan laatikon sisällä oleva filmi, ks. vaikka täältä.

Oulun Lyseon luontokerho Esikon havaintokirja vuosilta 1898-1907

Oulun Lyseon kätköissä on maannut toista sataa vuotta luontokerho Esikon havaintokirja vuosilta 1898-1907, vaaksan kanttiinsa oleva mustakantinen, aika lailla irtolehtinen vihko. Tässä julkaisen kaikki sen sivut. Joihinkin henkilöihin olen lisäillyt tietoja ja nettilinkkejä, etenkin jos he ovat olleet aikuisiällä luonnontieteellisissä hommissa. Tällaisia kyllä piisaa! Henkilöiden peruslähteenä on ollut Oulun Lyseon 100-vuotisjuhlajulkaisu Oulun Lyseo 1874-1974. Kaikkia havaintokirjan nimiä en ole onnistunut löytämään oppilasluettelosta - ehkä koska sukunimiä on muuteltu ahkerasti.

Eliöiden nimistö on ollut aikojen kuluessa kirjavaa. Samankin lajin kansannimet tarkoittavat usein eri seuduilla eri eliöitä, ja nimen "virallisetkin" suositukset ovat muuttuneet. Tästä löydät lisää vaikkapa Kaisa Häkkisen Linnun nimi -teoksesta ja Jukka Hintikan Suomen lintujen nimet -kirjasta. Käytänkin omissa huomiossani lintujen ja muiden eliöiden nykyisiä nimiä. Myös koulun nimi on vaihtunut: nykyisin Oulun Lyseon lukiona tunnetun koulun nimi oli Esikon päiväkirjan kirjoittamisen aikoihin Oulun suomalainen lyseo ja ennen sitä Oulun suomalainen yksityislyseo ja jossain vaiheessa myös Oulun suomalainen klassillinen lyseo. Tässä käytän tästä koulusta ja sen edeltäjistä nimeä Lyseo.

Tämä artikkeli on syntynyt Lyseon luonnontieteellisten kokoelmien inventoinnin sivutuotteena tammikuussa 2017. Pidin tästä havaintokirjasta ja Lyseon lintukokoelmasta  myös esitelmän Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kokouksessa 11.1.2017, 109 vuotta havaintokirjan viimeisen merkinnän jälkeen.

Havaintokirjan ensimmäisellä lehdellä on merkintä II - onko jossain siis ensimmäinen havaintokirja? Tämän kakkoskirjan havainnot eivät ole tarkassa aikajärjestyksessä, vaan ne on kirjoitettu puhtaaksi jälkikäteen. Onko kakkonen vain puhtaaksikirjoitettu ykkönen?

*****

Sivu 1. Oppilas L. Pentzin (oppilas  1892-1901) aukaisee sinisuohaukan mahan, tutkii saaliseliöiden jämiä ja pohtii sinisuohaukan hyödyllisyyttä ja haitallisuutta. Havainnon kirjoitti puhtaaksi Z. (Zacharias) Schalin, oppilaana 1892-1900; myöhemmin taiteilijaurallaan käytti toista etunimeään Teodor. Sitä seuraa sivulle 2 jatkuva kehotus tutkia Haukiputaanjoen suusta noin peninkulman päästä löytyvää kivilajia. Tämän kivihavainnon esitti Esikon kokouksessa 5.10.1898 lehtori A.R. Helaakoski. Antti Rietrikki Helaakoski oli Lyseon edeltäjän Oulun suomalaisen yksityislyseon ensimmäisiä ylioppilaita keväällä 1881. Hän toimi Lyseon luonnontieteen, maantieteen ja historian lehtorina vuosia 1890-1905 ja myöhemmin samassa hommassa Tampereella.

Sivu 4. Helaakosken kivijuttua seuraa G. Granön 5.10 Esikossa esittämät havainnot Juncus balticuksesta (merivihvilä) ja Machaon-perhosista (ritariperhonen) Tornionjokilaaksossa. Granöstäpä tuli sittemmin maailmankuulu maantieteilijä!  Hän tuli perustaneeksi Tarton yliopiston maantieteen laitoksen ja toimi sittemmin myös  Turun ja Helsingin yliopistojen maantieteen profeessorina.

Maisteri Helaakoski on nähnyt kaakkuriemän kantavan poikasia nokassaan sekä tavannut tervalepän Haukiputaan Purjekarissa joen pohjoispuolella (kirjattu 5.10.1898)