Kaupunkipuutalon korjausta

Heinäkuun mittaan olen osallistunut oululaisen 1930-luvulla rakennetun purutalon ulkopuolen kohennukseen omistajaväen kanssa. Talo maalataan lähiaikoina, joten tavoitteena oli korjata lahovaurioiset vuorilaudat ja tippalistat maalauskelpoiseen kuntoon. Talossa on kolme asuntoa.

Ehjää on turha vaihtaa; poistetaan vain huonokuntoinen puu ja korvataan uudella. Helpoiten seinässä kiinni olevan laudan katkaisu käy ns. monitoimikoneella. Katkos viettää ulospäin, mikä estää lautaa pitkin valuvan veden päätymistä liitokseen. 

 Sama nurkka paikkauksen jälkeen:

 Seinälautojen ja tippalistan korjaus on selkeää hommaa, huonot pois ja uutta, mittaan sahattua tilalle.

Yhdessä kohdin oli maali kupruillut useamman metrin matkalta kivijalasta ylöspäin. Kosteutta? Lämpövuoto?



Avattava se on. Voi kauhia! Vuorilautojen alla märän vinolaudoituksen päällä oleva rakennusaikainen tervapahvi oli tuhdin sienikasvuston vallassa. 

Eikä tässä vielä kaikki! Poistimme tervapahvin ja katkoimme märät vinolaudat sekä kaavimme kostean puru-kutterinlastutäytteen pois. Vastaan tuli kosteaa vaakapaneelia. Sen sisäpuolella sienen vallassa oleva MUOVI, sitten vanhaa sitkopaperia ja haltexlevy, jonka huoneen puolelle oli liimattu paperitapetti. Kurkistusreiästä näkyi uusimman remontin perua olevaa 50-millistä koolausrimaa ja selluvillalevyä. 

Kuvassa yllä näkyy lisäksi lattialankkujen päitä ja alapohjan purueristettä sekä sisäpuolisen lisäeristyksen koolausrimaa ja selluvillalevyä.

Kertaus. Kerrokset ulkoa sisälle päin: ulkovuorilauta, tervapahvi, vinolaudoitus, 15 senttiä puru-kutterinlastu -seosta, vaakapaneeli. Nämä ovat avatun kohdan alkuperäistä rakennetta. Vaakapaneelin sisäpuolella ollut ehkä pinkopahvi ja tapetti, muttei ole enää.

Muovi ei ole -30-lukulaista vaan uudempaa perua aikaisintaan jostain -60-70-luvun vaihteesta. Haltex-puukuitulevy on varmaan pantu seinään samassa remontissa. Selluvillalevyä taas on tehty vasta vuodesta 2010 lähtien. Sen huoneen puolella lienee ilmansulkupaperi ja ehkä kipsilevy ja tapetti; ei ollut tarvetta käydä katsomassa. 

***

Mitä teimme? Märät vinolaudat  ja osa kuivistakin pois ikkunoiden yläreunaa myöten, purut lahovaurion leveydeltä vintille saakka. Kostea vaakapaneeli ja muu puuaines  pois, muovia pois myös reilusti sienettömälle alueelle saakka. Yhtä runkotolppaa vahvistimme uudella. Vanha purutila täytettiin selluvillalevyillä. Niiden ulkopuolelle tuli ilmansuluksi hengittävä  bitumivuorauspaperi. Vinolaudoitus korvattiin vaakalaudoituksella, ja uloimmaksi tuli tietysti samanlainen vuorilauta kuin muuallakin talossa. 

Jos seinään olisi joskus laitettu mineraalivillaa, sen sisäpuolella pitäisi olla muovi kosteussulkuna. Miksi sitä on pantu tähän seinään, olisiko tavoiteltu vedon poistoa vai mitä.  Turha se kuitenkin on. Muovin poistaminen koko seinästä vaatisi seinän purkamista huonetilan puolelta, mikä ei kuulunut tähän urakkaan. 

Lahovaurion kohdalla olevan asunnon omistajaa pidimme ajan tasalla tekemisistämme.

***

Mistä kosteus on päässyt seinään? Ja milloin? Ulkopuolelta ei, eikä sisäpuolellakaan ole ollut vuotavia vesijohtoja. Ylhäältä varmaan sitten. Olisiko peltikaton alapintaan tiivistynyt vesi tippassut  ulkoseinän eristeiden kohdalle ja valunut siitä sitten vinolautoja pitkin. Vintin purueriste oli kyllä nyt kuivaa. Joka tapauksessa vettä on seinään päätynyt paljon ja pitkään. Asiaa pitää vielä selvittää ja korjata rakenne sellaiseksi, ettei ongelma toistu.

Tässä lisäkuvia seinän korjauksesta.

 *****

Rakennuspuoli: tyttären puoliso isineen ja minä. Työmoraalia tukeva ruokahuolto: tyttären puolison äiti. Pikkulasten huolto ja pito pois jaloista: rouva, tytär ja toinen tytär. Kiitos.

Mukavaa työtä, naapurien tapaamisia, uuden oppimista.

300-vuotiaan aitan kunnostusta

Parin-kolmen viikon homma tässä kesän korvalla alkoi toukokuun viimeisellä viikolla: vanhan aitan kohennus Hailuodon vanhan pappilan pihapiirissä. Samassa paikassahan kengitin ja muutenkin kunnostin sauna-autotalli-kanala -piharakennusta ja päärakennustakin viime kesänä (mistä on kertomusta täällä). Nyt työn alla oleva aitta on seinässä olevan vuosiluvun 1712 perusteella vanhin kohde, minkä kimpussa olen työskennellyt. Edellinen ennätys oli Jaalalainen pirtti vuodelta 1772.

Aitta. Työtä suunnitellaan.

Kolmesataavuotiaaksi rakennukseksi aitta on oikeastaan hyvässä kunnossa. Katto on pidetty tiiviinä; nyt siinä on kolmiorimahuopa pärekaton päällä. Pärekatossa näkyy muutama vanha reikä, mutta vesivahinkoja ei ole. Etu- ja takaseinä sekä etelänpuoleinen sivuseinä (ylläolevassa kuvassa näkyvä) ovat auringon haristamat. Etenkin takaseinässä on myös rakoihin kertyneen veden syömää koloa. Alimmat hirret ovat kutakuinkin kovat, yhdessä kohdin on hirren päässä hieman maakosketuksesta aiheutunutta lahoa. Nurkkien alla on luonnonkiveä. Alakerran lattia on suolaveden kyllästämä, mikä kertoo aitan käytöstä kalan säilönnässä. Hirrenpäiden suojalaudoista osa on hävinnyt. Punamultaa erottuu etuseinän lipan alla.

Auringolta suojassa ollutta ja hyvin säilynyttä pohjoisseinää. Oikeanpuoleiset nurkkakivet ovat hieman painuneet.

Haristunutta ja veden syömää takaseinää, jota on ammoin paikkailtu.

Punamullan jäämiä on suojaisimmassa paikassa.

Pappilan väen ja Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksen korjausarkkitehdin näkemysten perusteella päädyttiin tähän: aittaa nostetaan ja oikaistaan, etu- ja toinen sivuseinä peitetään haapatuppilaudoilla, takaseinän vesihyllyjä veistetään auki ja/tai paikataan sekä pannaan uusi kolmiorimahuopakate.

Tunkkasin aittaa varovasti muutaman sentin kerrallaan aina nurkkaa vaihtaen. Aitta seisoo melko pehmoisella maalla, ja tunkin alla oleva maa painui vaaksan-kahden verran ennen kuin tunkki alkoi vastaamaan ja nosto onnistua. Parrunpätkää maata vasten, 12 tonnin tunkki päälle, rautaläpykkä tunkin ja hirren väliin ja ylöspäin! Joka noston jälkeen kasasin välikaista tukea hirren ja maan väliin hirren- ja lankunpätkistä ja otin sitten tunkin pois.

Työpaikka.

Siinä se alkaa olla. Korotukseen tarvittavat nurkkakivet löytyivät aitan liepeiltä maasta, osa saatiin lähistöllä taannoin palaneesta talosta. "Hirsisokkelin" alimpien hirsien lohenpyrstösalvaimet olivat melko loivat. Tuin niitä aittaa nostaessani kuormaliinalla, jotta hirret eivät olisi vallan luiskahtaneet sijoiltaan. Nyt on aitta irti maasta ja oikaistu.

Aitta uusilla nurkkakivillä.

Valkkasin haapalautavarastosta seinälaudat:

Haapatuppilautaa.

Tellingit takaseinän paikkausta varten:

Tellingit.

Ja perinnerakentamispinna 126: muuttohaukka suhahti matalalla ylitse hirveää kyytiä ja sai rastaat, kuovit sun muut peräänsä.

*****

Vanha varasto Vihannista 2. Runko, katto ja seinät.

Varastonsiirron alkuvaiheiden jälkeen menikin puolenkymmentä vuotta ennen seuraavaa siirtoa. Syksyllä 2018: haapojen katkonta, maan pintakerroksen lapiointi pois, betonitolppien ja peruskivien asemointi, persparrujen asennus vaateriin, ristimitan tarkistus, lattianiskojen alustava asennus. Apumiehinä Ari-Pekka Kvist ja Esa Borén. Meininki oli toki tehdä koko homma jo tuolloin, mutta niin kävi, että rakennuksen persparrut talvehtivat vanhojen kattopeltien suojassa syyskesään 2019.

Juuri tätä pidemmälle ei rakennus edennyt syksyllä 2018. 

Loppukesällä 2019 homma jatkui vaaterin tarkistuksella - hieman joutui lisäämään palikkaa muutaman tolpan päälle maan annettua periksi talven aikana. Ensimmäkseksi pystytolpat vinotukien avulla paikoilleen.

Seuraavaksi yläsidepuut tolppien nokkaan. Seuraavassa kuvassa kuusimetrinen yläsidepuu on nousemassa sijalleen. Tein lankusta tuommoiset portaat, joita pitkin parru nousi yhdenkin ihmisen voimin "kevyesti". Onneksi Borénin Esa tuli apuun moneksi päiväksi, ja raskaimmat hommat kevenivät ja nopeutuivat kummasti. Samalla työturvallisuuskin kohentui.

Kurkihirreltä räystäälle ulottuvat ruoteiden kannattimet ovat myös sangen järeää tavaraa. Niiden asennusta varten tein kakkosnelosesta telineet kulkusilloin ja suojakaitein. Panen tähän alle useamman kuvan tästä vaiheesta, 

Huopakate, terassi, ikkunoita ja liukuovia

Menipä muutama viikko - Hailuotoon kokoamaamme hirsihuvilaan on ilmaantunut vesikate, rännit, terassi ja terassin katoksen runko sekä osa alakerran ikkunoista ja liukuovista, muun muassa.

Kun työskentelee katon rajassa, hyvät telineeet ovat tarpeen. Vaikka niiden tekoon menee kotvanen, niiltä työskentely on joutuisaa ja turvallista. Nämä seuraavan kuvan telineet teimme pääasiassa kakkoskutosesta, paitsi kaiteet laudasta. Kokoamiseen käytimme ruuveja naulojen sijasta. Ruuvit voi käyttää myöhemmin muissa paikoissa paremmin kuin käytetyt ja irti voimalla väännetyt naulat..

Rakennustelineet lankuista

Telineiltä käsin teimme alushuovan päälle kolmiorimakatteen perinteiseen tyyliin soveltaen huoparullien kääreissä olevia ohjeita.

Kolmiorimat paikoillaan

Kattohuopaa ennen rimojen päälle tulevan kaistaleen naulausta

Vesikaton rakenne ylhäältä alaspäin: kolmiorimahuopa, alushuopa, raakaponttilauta, 7,5 cm tuuletusväli, 25 mm tuulensuojakuitulevy, 30 cm selluvillaa, ilmansulkupaperi, sisäkattopaneeli. Jotta sellueristeelle on tilaa ja paneeleille pinta johon ne voidaan naulata, vesikattoa kannattelevien niskojen alapuolelle kiinnitimme välipalikoilla ja naulauslevyillä lankut. Kuvassa alla näkyy myös niskan kylkeen naulattu rima, johon tuulensuojalevyt naulataan.

Vesikaton rakennetta altapäin.

Tuulensuojalevyjä paikoillaan.

Rännien asennuksen jälkeen hienot telinnet purettiin, minkä jälkeen oli terassin rungon vuoro. Tuossapa sitä on:

Terassin runko

 Ja eikö mitä! Taas uutta telinettä, tällä kertaa terassin katoksen tekoa varten.

 

Rakennustelinettä

Terassin kattoniskat ovat palkkikengillä seinässä kiinni. Niskojen ulkopäät lepäävät liimapuupalkin päällä. Palkki puolestaan lepää kutos- ja vitoslankuista tehtyjen pilarien yläpääässä olevissa hahloissa. Pilarien alapää on kiinni terassin runkohirressä. Rakennustelineiden avulla pilarit saatiin pysymään pystysuorassa ennen niskojen naulaamista niihin.

Tässä lähikuva terassin kattoa kannattelevasta pilarista, joka on itse asiassa lankuista tehty I-palkki:

I-palkki lankuista

Tässä meinasi tulle kiire: liukuovien ja isojen ikkunoiden asentajat tulevat kohta! Purimme terassinkatoksentekotelineitä terassin päältä ja ladoimme pikavauhtia terassilautaa paikoilleen. Ja kohta olivat liukuovet ja nurkkaikkuna paikoillaan. Kyllä kävi sutjakasti, kun oli ukkoa nostamassa raskaita osia paikoilleen. Toisella asentajista oli 30 vuoden ja 40000 (!) asennetun ikkunan kokemus takanaan!

Lopuksi kuvia nykyvaiheesta:

Ensi viikolla teemme terassin katon valmiiksi (jos sää sallii) ja aloitamme vanhan savusaunan purun, restauroinnin ja siirron uudelle kivijalalle.  

Hirsihuvila välipohjan tasolla ny. Arvotaan työkalut.

Toinen viikko Hailuotoon nousevan hirsihuvilan pystytyksessä meni joutuin. Ensimmäisen viikon aikaansaannoksista on juttu täällä.

Tätä tehtiin nyt: Tilaaja poikineen on kyörännyt melkein kaikki hirret kuorman purkupaikalta rakennukselle ja niitannut suurimpaan osaan niistä pellavakaisteleet tilkkeeksi, mistä on ollut suuri apu. Heidän lihasvoimansa on myös ollut tarpeen erinäisten hirsien nostossa kehikolle. Karapuut ovat ilmaantuneet ovi- ja ikkuna-aukkojen pieliin. Välikaton lattianiskat on pantu kahteen yläkerran huoneeseen. Tällä viikolla ei seinä enää noussut samaa tahtia, vaan lopetimme välipohjan tasolle, johon teimme lankuista työlattian toisen kerroksen tekoa varten. Alkuviikosta kävi traktorimies nostamassa muutaman hirren. Pilareita on pystytetty tukemaan rannanpuolen yläkerran seinää (näistä myöhemmin lisää). Alakerran teossa tarpeelliset telineet on purettu ja rakennettu uudet siis yläkertaa varten. Lankkuvarasto on inventoitu. Saunan pukuhuoneen aikaisemmin valmistuneet pari hirsikertaa on pantu paikoilleen. Ja hirret on tapitettu sitä mukaa kun ne on saatu kehikolle.

Jos sää sallii, ensi viikolla voi hyvässä lykyssä olla kurkihirsi paikoillaan!

Nyt näyttää kuitenkin tältä: 

Yläkuvassa näkyvä pitkä, kymmenmetrinen hirsi lepää oikealla seinähirsien varassa, vasemmassa reunassa kahden pilarin varassa - panen niistä myöhemmin lisäkuvia.

Tässä kuvassa (alla) on terassin päällä olevan huoneen lattian tasolle tehtyä lankkulattiaa. Lattianiskat ovat siinä jo paikoillaan.

Portaita myöten on kätevä kiivetä ylös. 

Portaat telineille.

Pellit ruuvattiin sateensuojaksi erityisesti tappien ja tapinreikien kohdille.

Pellit kehikon suojana.

Joku järjestys se olla pitää. Työkalut arvottiin aina päivän aluksi.

Arvottiin sorkkaraudat...

... ja nuijat.