Lyhdyt saunan ikkunan ulkopuolella, sisältä loistaa tuli kiukaan alta. |
sunnuntai 24. joulukuuta 2017
maanantai 11. joulukuuta 2017
Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten kokoelmien matelijat, kalat ja sammakkoeläimet.
910
Krokotiili Oppilas K.K. Östbergin v. 1891 lahjoittama, Lyseo 1891. Riippuu biologian luokan katossa. Päädyin määrityskaavan avulla amerikankrokotiiliin (Crocodylus acutus), mutta Matti Hällin muistelmateos Päivänpaisteen puolella (Otava 1956, sivu 21) kertoo Lyseon biologian luokasta toisin: Luonnonhistorian "sali oli sellainen kuin ne kaiketi useimmissa kouluissa ovat: katossa riippui täytetty Niilin krokodiili leuat auki kipsattuina, jotta oppilaat todella oppisivat kuinka epäterveellistä oli joutua krokodiilin hampaisiin. Sen lasiset silmät hehkuivat julmuutta ja saaliinhimoa." Lyseon krokotiilia on siis esitelty Hällin kouluvuosina (1924-1933) niilinkrokotiilina (Crocodylus niloticus). Kaikissa kokoelmaluetteloissa se on vain "krokotiili". Kumpaa lajia se on? Kerron kun asia selviää.
Lyseon julma ja saaliinhimoinen krokotiili 910 biologian luokan katossa. |
911 Bastardikilpikonna
Lepidochelys kempii Lyseo 1891. Läntisen
Atlantin laji. Merikilpikonna.
912 ”Suokilpikonna”,
lajia ei ole määritetty. Täyttö maksanut 50 mk, Lyseo 1933.
Ulkomaisten käärmeiden merkinnöissä on epäselvyyksiä. Vanhin luettelo, jossa niitä on listattu (Luettelo 1880–1920) sisältää seuraavat merkinnät. A) Puukäärme, Intia, säilötty väkiviinaan, Lyseolle 1891, yhdessä sarakkeessa lukumäärä 1, toisessa jälkikäteen lisätyssä sarakkeessa 2, ja B) Anakonda (yliviivattu ja varustettu kysymysmerkillä), Oulun Merikoulun oma, lahjoitti merikoulun johtaja, kapteeni A. Ekholm Lyseolle 1891. Voi olla, että yliviivattu ”anakonda” on muutettu äsken mainituksi lisä-puukäärmeeksi. Seuraava luettelo, Eläinkokoelman luettelo 1904, mainitsee kuitenkin vain yhden puukäärmeen sekä anakondan, jonka perässä on taas kysymysmerkki. Seuraava, Luettelo 1935, listaa vain yhden C) Intialaisen puukäärmeen (1891) ilman mainintaa väkiviinasta saati anakondasta. Viimeisin Kantaluettelo 1973 kertoo Lyseolla olevan D) puukäärme (1891) Intiasta krokotiilin suussa. Itse asiassa käärme 913 oli katossa riippuvan krokotiilin suussa myös 1990, kun tulin Lyseoon töihin. Nykyään ei Lyseolla ole väkiviinaan säilöttynä puu- eikä muitakaan käärmeitä. Kaksi ja puoli -metrisestä, täytetystä viheranakondasta 913 on tullut ”intialainen puukäärme”.
913
Viheranakonda Eunectes murinus Nuori yksilö, Lyseo 1891. Eteläamerikkalainen
laji. 913:n
tunnistus: Jakob Hallermann, Univ. Hamburg, Zoologisches Museum (..”most
probably an Anaconda, may be a young Eunectes
murinus”, kertoi J. Hallermann kun tunnistusapua kysyin).
tiistai 5. joulukuuta 2017
Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten kokoelmien nisäkkäät.
721 Lumikko |
Nisäkkäät sijaitsevat
etupäässä biologian luokan vitriineissä. Lyseolla on nyt 27 täytettyä
nisäkästä, mukaan luettuna hirven pää ja muurahaiskävyn kieli. Poistettu tai
hävinnyt on 12. Lisäksi kokolemisssa on nahkoja, kalloja ja hampaita, mutta niistä lisää myöhemmin. Aikaisemmat Lyseon kokoelmista kertovat jutut ovat tämän linkin takana.
707 Kärppä Mustela erminea
Talvipukuinen, Lyseo 1892. Foetorius
erminea.
708 Vesikko Mustela lutreola Oulun tienoo 1890, Lyseo 1890. Koin pahasti
vioittama, poistettu 1935. Tuhkuri, Foetorius
lutreola.
709 Orava Sciurus vulgaris ♀ (näin lukee täyttäjän tekemässä
nimilapussa; vanhoissa luettelossa merkitty kuitenkin urokseksi) 1.6.1890 Espoo,
täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 1892. Yksi kolmesta 1890 hankitusta nisäkkäästä.
709 Oravanaaras Espoosta kesäkuulta 1890, täyttänyt G.W Forssell, Helsingin ylioppiston Eläintieteellisen museon preparaattori 1885-1917 (nimikirjaimet GWF). |
710 Rotta Rattus norvegicus
Täyttänyt G.W. Forssell 11.6.1890, Lyseo 1892. Mus decumanus. Yksi
kolmesta 1890 hankitusta nisäkkäästä.
711 Peltomyyrä Microtus agrestis
Espoo, Lyseo 1892. Arvicola agrestis.
712 Siili Erinaceus europaeus
Lyseo 1892
713
Metsäpäästäinen Sorex araneus I
Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1893. Sorex vulgaris.
Rikki, pois 2017.
917 Metsäpäästäinen Sorex araneus II Lahjoittanut Lyseon rehtori ja luononhistorian opettaja A.A. Parvela,
Lyseo 1914, säilötty spriissä, poistettu 1973.
714 Karhu Ursus arctos Oulun merikoulun,
lahjoitti merikoulunjohtaja, kapteeni
A. Ekholm 1910–1911.
A. Ekholm 1910–1911.
714 Karhu. |
Teksti karhun 714 jalustassa. |
715 Kettu Vulpes vulpes
Liminka 1895, lahjoittanut lyseolainen Emil Pentzin, Lyseo 1896. Canis vulpes.
716 Kontiainen Talpa europaea
Ruotsi 1897, täyttänyt Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1897. Maamyyrä.
717 Vesipäästäinen Neomys fodiens
29.10.1898 Skåne (Skoone), Ruotsi, täyttänyt Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo
1902. Sorex fodiens.
717 Vesipäästäinen. Ruotsalaista perua, uppsalalaisen Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämän etiketti. |
718 Vesimyyrä Arvicola amphibius
I 29.6. Skåne (Skoone), Ruotsi, täyttänyt Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1902.
II Numeroimaton näyte, Lyseo 1963. Arvicola
terrestris.
maanantai 4. joulukuuta 2017
Vanhoja pipar-kakku -ohjeita
Uudelleen tämä pieni piparijuttu muutaman vuoden takaa:
Viimeksi kirjoittamassani jutussa kerroin etäesiäitini perua olevasta reseptikokoelmasta. Tässä siitä kolme piparkakkuohjetta: 181. Torsténin piparkakkuja, 182. Everstin piparkakkuja sekä 39. Pipar-kakku. Minusta näyttää, että noilla resepteillä tulee sellaisia pehmeitä kakkusia eikä littanoita ja kovahkoja muotilla leikattuja. Mitä kokeilis?
torstai 23. marraskuuta 2017
perjantai 17. marraskuuta 2017
Oulun Lyseon linnut IV. Kurki, rantakanat, kahlaajat, sorsalinnut, lokit ja tiirat ja kihut, uikut, kuikkalinnut, ruokklinnut ja kolibrit.
Tämä on viimeinen Oulun Lyseon lintukokoelmaa käsittelevä sarjan osa; seuraavaksi tulee muita eläimiä. Aikaisemmat jutut Oulun Lyseon luonnonhistoriallisista ja maantieteellisistä kokoelmista ovat luettavissa täällä.
Numero nimen edellä = linnun numero viimeisimmässä kokoelmaluettelossa.
Nimet: Ensin nykyinen suomalainen, sitten nykyinen tieteellinen nimi. Myös eri kokoelmaluetteloissa mainitut vanhat nimet on mainittu.
Hankinta-aika: Kokoelmaluetteloihin merkityt hankinta-aika -tiedot ovat usein ristiriitaisia. Merkintä on tällöin esim. ”Lyseolle 15.9.1892, Lyseon kirjoihin 1894”. Jos luetteloissa on vain yksi hankinta-aikatieto, se on merkitty esim. ”Lyseo 1894”.
Paikkakunta = missä lintu on tapettu tai muuten saatu täytettäväksi.Täyttäjä mainittu jos on tiedossa. Uppsalalainen Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämö merkitty täyttäjäksi, jos linnun jalustassa on sen nimellä varustettu etiketti tai linnun jalusta on tunnistettavissa sen perua olevaksi.Roomalaisilla numeroilla (I, II, III jne.) on merkattu saman lajin eri yksilöt.
864 Kuovi Numenius arquata 25.4.1893 Helsinki, Lyseo 1894. Numenius arcuatus, Numenius arcuata.
Numero nimen edellä = linnun numero viimeisimmässä kokoelmaluettelossa.
Nimet: Ensin nykyinen suomalainen, sitten nykyinen tieteellinen nimi. Myös eri kokoelmaluetteloissa mainitut vanhat nimet on mainittu.
Hankinta-aika: Kokoelmaluetteloihin merkityt hankinta-aika -tiedot ovat usein ristiriitaisia. Merkintä on tällöin esim. ”Lyseolle 15.9.1892, Lyseon kirjoihin 1894”. Jos luetteloissa on vain yksi hankinta-aikatieto, se on merkitty esim. ”Lyseo 1894”.
Paikkakunta = missä lintu on tapettu tai muuten saatu täytettäväksi.Täyttäjä mainittu jos on tiedossa. Uppsalalainen Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämö merkitty täyttäjäksi, jos linnun jalustassa on sen nimellä varustettu etiketti tai linnun jalusta on tunnistettavissa sen perua olevaksi.Roomalaisilla numeroilla (I, II, III jne.) on merkattu saman lajin eri yksilöt.
848 Kurki Grus grus I Oulu 1893, Lyseo 1894. Grus communis.
II lahjoittanut Pentti Huhtala 2.3.1957.
849 Nokikana Fulica atra ♀, Skandinaviska Naturaliemagasinet,
Lyseo 1898.
850 Liejukana Gallinula
chloropus ♂, toukokuu 1915 Kempele, agronoomi A. Peltovuoma
lahjoittanut Lyseolle 1915, täyttänyt H. Kesti.
850 Liejukana Gallinula chloropus |
851 Ruisrääkkä Crex crex ♂ 11.5.1892 Upland, Ruotsi, Skandinaviska
Naturaliemagasinet, Lyseo 1893. Ortygometra crex.
851 Ruisrääkkä Crex crex |
852 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus I Koneseppä Starck lahjoitti
töyhtöhyypän 1891–1892, mutta Eläinkokoelman luettelo1904 eivätkä
muutkaan varhaisimmat kokoelmaluettelot töyhtöhyyppää mainitse. Vanellus
cristatus. II ♂ Kokoelmassa nyt oleva lintu on Kempeleestä, Lyseo
1914.
852 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus, 854 tylli Charadrius hiaticola, 2536 tundrakurmitsa Pluvialis squatarola ja 853 kapustarinta Pluvialis apricaria. |
853 Kapustarinta Pluvialis apricaria I ♂ 5.6.1905 Liminka. Rikki, pois
2017. II ♀ 27.9.1882 Parola, Lyseo 1893. Tunturikurmitsa, Charadrius
apricarius.
854 Tylli Charadrius hiaticula ♀ 17.6.1890 Helsinki, Lyseo
1892.
855
Karikukko Arenaria interpres ♂, lyseolletuloaikaa ei tiedetä,
tapettu Porkkalassa 1890.
Lyseolle varmaan 1800-luvun lopulla. Strepsila
interpres.
856 Meriharakka Haematopus ostralegus 3.8.1877 Skåne (Skoone),
Ruotsi, luultavasti Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämön perua, tullut
Lyseolle G.W. Forssellilta ensimmäisen lintulähetyksen mukana 29.10.1890, 6 mk,
Lyseon kirjoihin 1892. Kokoelman toiseksi vanhin lintu.
2536 Tundrakurmitsa Pluvialis squatarola Lahjoittanut 3.-luokkalainen A. Lukka
9.10.1937. Rantakurmitsa.
857 Suosirri Calidris alpina Nuori lintu,
kuoriutumisvuotensa syksyllä kuollut ♀, 27.8.1890 Jyväskylä, täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 29.10.1890 Tringa
alpina, 4 mk, kirjattu kokoelmaluetteloihin vasta 1899. Suosirriäinen.
858 Pikkusirri Calidris minuta Nuori lintu,
kuoriutumisvuotensa syksyllä kuollut, 16.8.1890 Sipoo, Lyseo 1892.
Pikkusirriäinen, Tringa minuta.
859
Valkoviklo Tringa nebularia ♀ 5.6.1891 Helsingin pitäjäs, Lyseo 1892. Valkea
vikla, Totanus glottis.
860
Punajalkaviklo Tringa totanus ♀ 10.8.1891 Öland (Öölanti), Ruotsi, Skandinaviska Naturaliemagasinet,
Lyseo 1902. Punajalkavikla, Totanus calidris.
861 Liro Tringa glareola ♂ 22.4.1899 Italien
(Italia), Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1902. Totanus glareola. Rikki, pois 2017.
862 Rantasipi Actitis hypoleucos ♀ 2.7.1892 Upland, Ruotsi,
Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1893. Tringa hypoleucos.
863 Suokukko Calidris pugnax ♂ 25.6.1891 Kirkkonummi,
Lyseo 1892. Machetes pugnax, Philomachus pugnax.
863 Suokukko Calidris pugnax |
864 Kuovi Numenius arquata 25.4.1893 Helsinki, Lyseo 1894. Numenius arcuatus, Numenius arcuata.
865
Pikkukuovi Numenius phaeopus 25.6.1893 Porkkala, Lyseo 1894.
865 Pikkukuovi Numenius phaeopus ja 864 kuovi Numenius arquata. |
keskiviikko 8. marraskuuta 2017
Hiltunen, J.: Uudistunut perinteinen hirrenveisto. - Kirja-arvio.
Hiltunen, Jarmo (2017): Uudistunut perinteinen hirrenveisto. Rakennustieto Oy, Helsinki. 110 s.
Jarmo Hiltusen Saarisauna-blogista voit lukea lisää tämän kirjan syntyvaiheista sekä seikkaperäisen kertomuksen savusaunan rakentamisesta.
Kirjan alkupuoli käsittelee hirsien hankintaa metsästä kuivaukseen, piiluamista ja hirrenvalintaa (eli mikä hirsi pannaan seuraavaksi paikoilleen). Varsinainen veisto-osio alkaa alivaraustekniikan esittelyllä. Alivaraus tarkoittaa sitä, että hirsien välinen varaus on aluksi hivenen auki, mutta painuu kiinni, kun päälle tulee painoa ja puu kuivuu. Alivarausta voi käyttää joidenkin salvostyyppien kanssa. Kehikon veiston yleiskulkua esitellään. Lukemattomista nurkkasalvaintyypeistä Hiltunen on valinnut kirjaansa kolmen teko-ohjeet, yksinkertaisen ja helpon ristinurkan (tyypiltään pitkänurkka) sekä ainakin aloittelijalle vaikeammat lohenpyrstönurkan (lyhytnurkka) ja satulasulkanurkan (pitkänurkka). Lopuksi on luvut kehikon siirrosta ja osissa rakentamisesta sekä hirrenveistäjän työkaluista. Parin sivun katsaus muutamiin hirsikirjoihin löytyy myös ja lyhyt sanasto.
Kirja siis kertoo siitä, mitä sen nimi lupaa, hirrenveistosta, ei hirsitaloonkin tarvittavien lattian, katon, ovien ja ikkkunoiden rakentamisesta.
Ohjeet ovat yksityiskohtaiset, kieli on kauttaaltaan selkeää ja erittäin hyvät kuvat havainnollistavat monivaiheista veistoa. Alla on esimerkkiaukeama ristinurkan veiston ohjeista; kaikkiaan se esitellään 18 kuvan avulla. Ristinurkka on varmaan helpoin nurkkasalvaintyyppi veistää, ja ainakin siitä on hyvä aloittaa.
Alla on ote "hieman" monimutkaisemman nurkkatyypin (satulasulkanurkka) ohjeesta, jossa on kaikkiaan 31 kohtaa!
Jarmo Hiltusen hirrenveisto-opas syntyi, koska "halusin tehdä kirjan, jota itse olisin tarvinnut hirrenveistoa opetellessani", kuten tekijä esipuheessa mainitsee. Kirjaa voikin suositella hirsityön maailmaan siirtymistä suunnittelevalle, sillä sen verran perusteelliset ja tarkat ovat sen ohjeet. Hiltunen on kirjassaan hyödyntänyt monien ammattiveistäjien kokemuksia ja tietoja. Alalla pitkään olleilla on tietysti omat näkemyksensä jokaisesta kirjassa esitetystä työvaihesta, mutta jos jostain pitää aloittaa, aloita näillä neuvoilla ja tee sitten toisin jos siltä tuntuu. Näillä pääsee pidemmällekin kuin vain alkuun.
Ohjeet siis ovat riittävän seikkaperäiset aloittelijalle. Yhdessä kohdin huomasin tästä kuitenkin lipsutun. Kirjan veisto-ohjeista monet perustuvat ns. takkuuskynävaran käyttöön. Jos ei ole kerta kaikkiaan mitään haisua varaamisesta, tämä ohje (s. 51) tuskin avautuu: " ..(varan)... kärkiväli joudutaan kalibroimaan joka kerta ennen piirtämistä siten, että hirsivaran pienet vatupassit näyttävät oikein eli ovat suorassa suhteessa varan piirtimen kärkiin. Tämä säätö tehdään seinään piirretyn suoran viivan avulla, jonka mukaan varan kärjet asetellaan ennen piirtämistä näyttämään oikein". Suorassa suhteessa? Suoran viivan? Kärjet asetellaan? Jos on kerrankin varannut hirsiä tarkkuuskynävaralla, tuon kyllä tajuaa, jos ei, menee käsi päähän (jos kävi nyt näin, käy lukemassa vaikka juttu täällä tai täällä). Kun kalibroidulla varalla piirretään alemman hirren selän muoto ylempään, varaus onnistuu ja ylempi hirsi istuu veiston jälkeen alemman selässä kuin Keckmannin poika Kakolassa.
Ohjeista siis hyötyy parhaiten, jos on vähintään jonkin verran kokemusta veistosta. Tällöin yllämainittu kalibrointiohje ei ahista, eivätkä myöskään äkkinäiselle ehkä hankalan tuntuiset hirrenvalintasääntö ja alivarauksen periaate. Eikä myöskään tule luulleeksi, että kaikkia hirsirakentajan työkalupakki -luvun esittelemiä työkaluja heti tarvisi. Kirjassa esitetty hirrenvalintamenetelmä (josta on myös vaikkapa täällä) on toki käyttökelpoinen keino estää usein sattunut ongelma, liian korkea hirren olkapää nurkassa, johon pitäisi seuraavaksi tulla risteävän hirren latva (käsi ylos, jos on käynyt näin!). Kun tämän riskin tietää, voi rakentaa iloisesti ilmankin että tätä menetelmää orjallisesti noudattaa, kuten on aina tehty.
Työkalupakki-luvun laaja työkalulistaus tarpeellisuusarvioineen on asiallinen, moottorisahaveistoahan tämä nykyinen perinneveisto on. Ammattirakentaminen erikseen, mutta minusta itse kullekin tekee kuitenkin hyvää tehdä pienehkön rakennuksen hirsityöt kirveen, sahan, taltan ja käsipelillä veivattavan kairan kanssa. Itse olen käyttänyt myös koulutettua majavaa.
Ylipäätään voin sanoa, että tämä kirja kannattaa hankkia ja lukea, jos hirsihommiin meinaa, eikä sen lukemisesta kokeneempikaan kärsine. Perusteellisin suomalainen veisto-opas, minkä tiedän.
Jarmo Hiltusen Saarisauna-blogista voit lukea lisää tämän kirjan syntyvaiheista sekä seikkaperäisen kertomuksen savusaunan rakentamisesta.
Kirja siis kertoo siitä, mitä sen nimi lupaa, hirrenveistosta, ei hirsitaloonkin tarvittavien lattian, katon, ovien ja ikkkunoiden rakentamisesta.
Ohjeet ovat yksityiskohtaiset, kieli on kauttaaltaan selkeää ja erittäin hyvät kuvat havainnollistavat monivaiheista veistoa. Alla on esimerkkiaukeama ristinurkan veiston ohjeista; kaikkiaan se esitellään 18 kuvan avulla. Ristinurkka on varmaan helpoin nurkkasalvaintyyppi veistää, ja ainakin siitä on hyvä aloittaa.
Ristinurkan ohjetta Uudistunut perinteinen hirrenveisto -kirjasta. |
Satulasulkanurkan ohjetta Uudistunut perinteinen hirrenveisto -kirjasta. |
Ohjeet siis ovat riittävän seikkaperäiset aloittelijalle. Yhdessä kohdin huomasin tästä kuitenkin lipsutun. Kirjan veisto-ohjeista monet perustuvat ns. takkuuskynävaran käyttöön. Jos ei ole kerta kaikkiaan mitään haisua varaamisesta, tämä ohje (s. 51) tuskin avautuu: " ..(varan)... kärkiväli joudutaan kalibroimaan joka kerta ennen piirtämistä siten, että hirsivaran pienet vatupassit näyttävät oikein eli ovat suorassa suhteessa varan piirtimen kärkiin. Tämä säätö tehdään seinään piirretyn suoran viivan avulla, jonka mukaan varan kärjet asetellaan ennen piirtämistä näyttämään oikein". Suorassa suhteessa? Suoran viivan? Kärjet asetellaan? Jos on kerrankin varannut hirsiä tarkkuuskynävaralla, tuon kyllä tajuaa, jos ei, menee käsi päähän (jos kävi nyt näin, käy lukemassa vaikka juttu täällä tai täällä). Kun kalibroidulla varalla piirretään alemman hirren selän muoto ylempään, varaus onnistuu ja ylempi hirsi istuu veiston jälkeen alemman selässä kuin Keckmannin poika Kakolassa.
Hirsivaroja omasta kokoelmastani. Kaksi oikeanpuoleista ovat tarkkuuskynävaroja. |
Ohjeista siis hyötyy parhaiten, jos on vähintään jonkin verran kokemusta veistosta. Tällöin yllämainittu kalibrointiohje ei ahista, eivätkä myöskään äkkinäiselle ehkä hankalan tuntuiset hirrenvalintasääntö ja alivarauksen periaate. Eikä myöskään tule luulleeksi, että kaikkia hirsirakentajan työkalupakki -luvun esittelemiä työkaluja heti tarvisi. Kirjassa esitetty hirrenvalintamenetelmä (josta on myös vaikkapa täällä) on toki käyttökelpoinen keino estää usein sattunut ongelma, liian korkea hirren olkapää nurkassa, johon pitäisi seuraavaksi tulla risteävän hirren latva (käsi ylos, jos on käynyt näin!). Kun tämän riskin tietää, voi rakentaa iloisesti ilmankin että tätä menetelmää orjallisesti noudattaa, kuten on aina tehty.
Työkalupakki-luvun laaja työkalulistaus tarpeellisuusarvioineen on asiallinen, moottorisahaveistoahan tämä nykyinen perinneveisto on. Ammattirakentaminen erikseen, mutta minusta itse kullekin tekee kuitenkin hyvää tehdä pienehkön rakennuksen hirsityöt kirveen, sahan, taltan ja käsipelillä veivattavan kairan kanssa. Itse olen käyttänyt myös koulutettua majavaa.
*****
Suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä hirsirakentamiseen ja -perinteeseen liittyvää kirjallisuutta hyllystäni. |
tiistai 7. marraskuuta 2017
Kuvia mukavuusalueelta sekä ateriointia ja taide-elämyksiä etelärannikolla.
Pari viikkoa menni mukavuusalueella. Talvi yritti tulla, muttei vielä onnistunut. Saunamökin lopputarkastus pidetty - läpi meni.
Saunamökki |
Piiluttua pirtin seinää |
Saunamökki |
Terassin kaide |
Kaksi lyhtyä saunan ikkunan ulkopuolella valaisevat sisätilaa mukavasti. |
Aamun sumua. |
lauantai 21. lokakuuta 2017
Ukkonen, P. ja Mannermaa, K.: Jääkauden jälkeläiset. - Kirja-arvio.
Ukkonen, Pirkko & Mannermaa, Kristiina (2017): Jääkauden jälkeläiset. Suomen lintujen ja
nisäkkäiden varhainen historia. Museoviraston julkaisuja 8. 240 s.
Paleobiologian dosentti Pirkko Ukkolan ja
arkeologian dosentti Kristiina Mannermaan teos Jääkauden jälkeläiset kertoo
mitä Suomen muinaisesta lintu- ja nisäkäsfaunasta tiedetään arkeologisten ja
geologisten löytöjen perusteella. Arkeologisilla löydöillä tarkoitetaan
ihmisten jälkeensä jättämiä eläinten osia, etupäässä saaliseläinten luita ja hampaita.
Niitä on kaivettu viljalti vanhoilta asuinpaikoilta löydetyistä tunkioista ja
haudoista. Geologiset löydöt taas tarkoittavat löytöjä, joiden synnyssä ei
ihmisellä ole osuutta.
Jos ei ennestään tunne alaa, löytöjen runsaus voi yllättää:
nisäkkäiden jämiä on löydetty peräti 748 ja lintujen osia 243 arkeologisesta
kohteesta! Geologisista kohteista on nisäkkäitä löydetty vain vähän, lintuja ei
lainkaan.
Yleisimmin esiintyvät löydöissä tärkeät nisäkässaalislajit (suluissa löytöjen määrä - löydössä voi olla kyse yhdestä luunsirusta tai kokonaisista luurangoista): euroopanmajava (341), metsäjänis (150), hylkeet (halli, norppa ja grönlanninhylje) yhteensä
295, hirvi (251 ja peura (153). Kotieläimistä nautaa on tavattu 106 ja vuohta/lammasta n.150 kohteesta. ”Keskiyleisiä”
ovat vaikkapa koira (70), kettu (56), näätä (89), orava (37) ja sika (villi- ja
kesy-; 89). Geologisten kohteiden kärjessä ovat norppa (18), grönlanninhylje ja
peura (molempia 11) ja jo sukupuuttoon hävinnyt villamammutti (10).
Kuvataiteilija Tiina Poutasen viehättävä sika-aukeama. Jääkauden jälkeläset -teoksen kuvitusta. |
Löydöissä on kaikkinaan nelisenkymmentä eri
nisäkäslajia. Linnuissakin korostuvat saalislajit. Vesilintuja (sorsat, hanhet,
joutsenet, uikut ja kuikat) 220 kohteesta ja metsäkanalintuja 177 kohteesta.
Kotieläin kanaa (33) ja maa- ja merikotkaa (yhteensä 10) lukuun ottamatta muista
löytöjen paristakymmenestä lintulajista on kutakin tavattu enintään muutamassa
paikassa.
Siinäpä luetteloa. Kirjan alkuosa etenee
kronologisesti löytöjä esitellen alkaen noin 120000 vuotta vanhoista
mammutinluista ja majavan jyrsimistä oksista 1500-luvulle saakka ja hivenen
1800-luvullekin asti. Sanottakoon kuitenkin heti, että teos ei ole luetteloa
luettelon perään. Ukkonen ja Mannermaa kirjoittavat sujuvasti ja selittävät löytöjä
perusteellisesti, niihin liittyviä epävarmuuksia unohtamatta. Lukuisat muutaman
sivun tietoiskut avaavat menetelmiä, jolla tutkijat ovat lajiston historiaa
selvittäneet: Miten luita tunnistetaan? Miten luita ajoitetaan? Mistä
muinaisten eläinten luita löydetään? Miten eläinten historiaa tutkitaan? Uudet
menetelmät, arkeologisista riistalöydöistä puuttuvat lajit, varhaista
karjataloutta vai sekoittuneita kerroksia? Lajiston historian selvitys onkin
monitieteistä paleontologian, arkeologian, biologian ja osteologian yhteistyötä,
mikä näkyy hyvin kirjoittajien pohtiessa löytöjen herättämiä kysymyksiä. Löytöihin
perustuvaa leipätekstiä elävöittävät myös aikalaiskertomukset, kuten vanhoista
lehdistä peräisin olevat löydöistä kertovat uutiset.
Kutakin ajanjaksoa koskevan luvun lopussa on mittava
lähdeluettelo. Sen käyttökelpoisuutta rajoittaa kuitenkin se, että
harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta lähteisiin ei viitata eli yksittäisten
tietojen alkuperää saa useimmiten vain arvailla. Outo ratkaisu, eivät pienet
yläindeksinumerot olisi lukemista haitanneet. Kirjan loppuosan lajikohtaisten
löytöjen luettelo karttoineen tiivistää mitä ja miltä ajalta on mistäkin
löydetty. (Tässä osassa lähteisiin onneksi myös viitataan – en huomannut viittausten
hankaloittavan lukemista millään lailla). Kirjan lopun laji- ja paikannimihakemistot
olisi voitu laatia hivenen tarkemmin. Asiasanahakemistokin on.
Suomen euroopanmajavalöydöt. Jääkauden jälkeläiset -teoksen antia. |
Lukujen kauniit alkukuvat ovat kuvataiteilija Tiina
Poutasen teoksia. Poutanen myös kertoo, kuinka kuvat ovat syntyneet. Valokuvitus
on runsas ja havainnollinen. Graafinen suunnittelu on Petri Clusiuksen.
Erityisesti pidin siitä, että
kaikki muinaislöydöt ovat nyt julki rahvaalle. Kirjoittajat ovat onnistuneet
esittäessään löydöt arkeologisessa, biologisessa ja kulttuurihistoriallisessa
yhteydessä. Kerrassaan mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja perusteellinen teos melko vähän esillä olleesta aihepiiristä.
torstai 12. lokakuuta 2017
Savusaunan kolmas elämä
Savusauna, kolme hirsikertaa hiekassa. |
Savukiuas ja kuumavesisäiliö. |
Savusaunan hämärässä. |
Oviseinällä, porstuan puolella, oli välikatolle johtavia raapimisjälkiä, ja lisäksi välikatolta löytyi lasivillaryönän seasta vesilinnun munan kuoria. Arvelen, että välikatolla on pesinyt isokoskelo, jonka tapoihin kuuluu pesiä rakennusten koloissa. Lumijoen-vuoristomajani savupiipussakin isokoskelo pesi 1990-luvulla; pesä löytyi lahoa savipiippua purettaessa. Mereen matkaa viitisen kilometriä! Ja olenpa kerran tavannut Hailuodossa isokoskelon pesimässä vanhassa kanahaukan pesässä, parempien kolojen puutteessa.
Kynnenjälkiä saunan seinässä. S. King kirjoittaisi tästä kauhuromaanin, 563 sivua. |
Tunnisteet:
Hailuoto,
hirren tapitus,
hirsihuvila Hailuotoon,
hirsirakennuksen siirto,
Hirsirakentaminen,
kengitys,
linnut,
perinnerakentaminen,
pienaovi,
purkajasiat,
Rakennusrestaurointi,
savusauna
sunnuntai 17. syyskuuta 2017
Turkinkyyhky
Käväisin tänään Lumijoen vuoristomajallani poimimassa ehkä viimeiset puutarhavatut. Pihaan tullessani katolle lehahti turkinkyyhky, uusi laji Lumijoen-listassa (noin nro 191). Ensimmäinen kuva on hieman epätarkka.
Turkinkyyhky Streptopelia decaocto, Lumijoki 17.9.2017. |
Pinnalistoja pidän lähinnä huvikseni; koska turkinkyyhky istahti tekemäni (ja keskeneräisen) saunan salvoksen päälle, tämä on perinnerakentamispinna nro 97. Lisää tästä, kun sata tulee täyteen - jos hyvin käy, syyskuun loppuun mennessä Hailuodon merenrannalla olevalla työmaalla...
Myös jokunen kurki näyttäytyi:
perjantai 15. syyskuuta 2017
Huopakate, terassi, ikkunoita ja liukuovia
Menipä muutama viikko - Hailuotoon kokoamaamme hirsihuvilaan on ilmaantunut vesikate, rännit, terassi ja terassin katoksen runko sekä osa alakerran ikkunoista ja liukuovista, muun muassa.
Kun työskentelee katon rajassa, hyvät telineeet ovat tarpeen. Vaikka niiden tekoon menee kotvanen, niiltä työskentely on joutuisaa ja turvallista. Nämä seuraavan kuvan telineet teimme pääasiassa kakkoskutosesta, paitsi kaiteet laudasta. Kokoamiseen käytimme ruuveja naulojen sijasta. Ruuvit voi käyttää myöhemmin muissa paikoissa paremmin kuin käytetyt ja irti voimalla väännetyt naulat..
Vesikaton rakenne ylhäältä alaspäin: kolmiorimahuopa, alushuopa, raakaponttilauta, 7,5 cm tuuletusväli, 25 mm tuulensuojakuitulevy, 30 cm selluvillaa, ilmansulkupaperi, sisäkattopaneeli. Jotta sellueristeelle on tilaa ja paneeleille pinta johon ne voidaan naulata, vesikattoa kannattelevien niskojen alapuolelle kiinnitimme välipalikoilla ja naulauslevyillä lankut. Kuvassa alla näkyy myös niskan kylkeen naulattu rima, johon tuulensuojalevyt naulataan.
Rännien asennuksen jälkeen hienot telinnet purettiin, minkä jälkeen oli terassin rungon vuoro. Tuossapa sitä on:
Ja eikö mitä! Taas uutta telinettä, tällä kertaa terassin katoksen tekoa varten.
Terassin kattoniskat ovat palkkikengillä seinässä kiinni. Niskojen ulkopäät lepäävät liimapuupalkin päällä. Palkki puolestaan lepää kutos- ja vitoslankuista tehtyjen pilarien yläpääässä olevissa hahloissa. Pilarien alapää on kiinni terassin runkohirressä. Rakennustelineiden avulla pilarit saatiin pysymään pystysuorassa ennen niskojen naulaamista niihin.
Tässä lähikuva terassin kattoa kannattelevasta pilarista, joka on itse asiassa lankuista tehty I-palkki:
Tässä meinasi tulle kiire: liukuovien ja isojen ikkunoiden asentajat tulevat kohta! Purimme terassinkatoksentekotelineitä terassin päältä ja ladoimme pikavauhtia terassilautaa paikoilleen. Ja kohta olivat liukuovet ja nurkkaikkuna paikoillaan. Kyllä kävi sutjakasti, kun oli ukkoa nostamassa raskaita osia paikoilleen. Toisella asentajista oli 30 vuoden ja 40000 (!) asennetun ikkunan kokemus takanaan!
Lopuksi kuvia nykyvaiheesta:
Kun työskentelee katon rajassa, hyvät telineeet ovat tarpeen. Vaikka niiden tekoon menee kotvanen, niiltä työskentely on joutuisaa ja turvallista. Nämä seuraavan kuvan telineet teimme pääasiassa kakkoskutosesta, paitsi kaiteet laudasta. Kokoamiseen käytimme ruuveja naulojen sijasta. Ruuvit voi käyttää myöhemmin muissa paikoissa paremmin kuin käytetyt ja irti voimalla väännetyt naulat..
Rakennustelineet lankuista |
Telineiltä käsin teimme alushuovan päälle kolmiorimakatteen perinteiseen tyyliin soveltaen huoparullien kääreissä olevia ohjeita.
Kolmiorimat paikoillaan |
Kattohuopaa ennen rimojen päälle tulevan kaistaleen naulausta |
Vesikaton rakennetta altapäin. |
Tuulensuojalevyjä paikoillaan. |
Terassin runko |
Rakennustelinettä |
Tässä lähikuva terassin kattoa kannattelevasta pilarista, joka on itse asiassa lankuista tehty I-palkki:
I-palkki lankuista |
Lopuksi kuvia nykyvaiheesta:
Ensi viikolla teemme terassin katon valmiiksi (jos sää sallii) ja aloitamme vanhan savusaunan purun, restauroinnin ja siirron uudelle kivijalalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)