Klikkiotsikko: Lyseon ihmissyöjäsudet

Oulun Lyseon sudenkallot

Oulun Lyseon luonnohistoriallisessa kokoelmassa on kaksi sudenkalloa. Kokoelmaluettelot eivät paljasta niiden alkuperästä juuri mitään, "Löytyivät kokoelmissa ennen lukuvuoden 1891 alkua", kertoo vanhin kokoelmaluettelo, ei muuta. Suomalainen lyseo muutti Pokkitörmällä sijaitsevaan koulutaloon syksyksi 1890. Mistä kallot ovat peräisin?

Vaihtoehtoja on noin kaksi. 1) Ne ovat jääneet koulutaloon siinä vuoteen 1890 saakka toimineelta Oulun ruotsalaiselta klassilliselta lyseolta. 2) Suomalainen lyseo on saannut ne edelliseen toimipaikkaansa ja tuonut ne mukanaan uuteen koulutaloonsa. Alku-alkuperä jää silti hämärän peittoon; missä sudet on tapettu?

No, selvittäessäni Lyyseon kansatieteellisen kokoelman esineiden alkuperää löysin Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä tällaisen uutisen maaliskuulta 1883:

Oulun Lehti 14.3.1883, suden kallot lyseolle

"Suomalaiselle lyseolle on rustmestari Forsberg ottanut talteen ja lahjoittanut kaksi suden pääkalloa. Sudet, joiden kallot näin tulevat lyseon kokoelmiin, olivat niitä lampaansyöjiä, mitkä majuri Thuring wiime talvena ampui länsi-Suomessa."

Hain digitoiduista sanomalehdistä talven 1881-1882 tietoja Thuringin ampumista susista, ja tämä löytyi Kansan ystävä -lehdestä 11.2.1882:

Laitilassa? Varsinais-Suomessa 1880-luvulla - alueella, jolla tuolloin susien kerrotaan saalistaneen lapsiakin? Tästähän olen lukenut  - Jouni Tikkasen (Lyyseon yo 2002) kirja Lauma (Otava 2019) kertoo juuri tuon ajan ja seudun susi- ja sudensurmista. Sivu 214, taulukko Turun seudulla kuolleista susista:  Raimund Thuring & tilanhaltija Pentzin ampuivat aikuisen uroksen ja naaraan 5.2.1882. 

Nämä ne ovat, Lyyseon sudet.

Jouni Tikkanen, Lauma, s. 164: " Thuring on muistanut tapauksen tarkasti, koska hän itse ampui kumpaakin kierrokseen saatua sutta. Naaraaseen, joka juoksi passiketjuun ensimmäisenä, hän osui, ja urostakin hän yritti, mutta se päätyi paremmin Pentzinin tulilinjalle. Kumpikin susi kuoli."

Lauma-kirjassa on seikkaperäinen selvitys Turun seudun susista 1880-luvun alusta. Susisurmat loppuivat marraskuussa 1881, kun Mynämäen lauma, jonka kontolla oli suurin osa lapsensurmista, hiipui (tapettiin siis)  vuodenvaihteen 1881-1882 tienoilla- Sen uros ammuttiin 14.1.1882. Tämä uros kököttää nykyisin täytettynä Turussa S:t Olaffskolanin aulassa portaiden alla . Ei kuitenkaan tiedetä, mikä Lyyseon susien suhde Mynämäen laumaan on. Jouni Tikkanen: "...toinen näistä susista saattoi olla jopa Mynämämen lauman pentu". Selviääkö tämä vertaamalla Lyyseon susien DNA:ta Mynämäen uroksen näytteeseen? Palaan tähän myöhemmin.

*** Tuloksia odottaessanne lukekaa Jouni Tikkasen Lauma. ***

Kolme kiinalais-tapeetia Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa

Oulun Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa (joka on hiljan luovutettu Pohjois-Pohjanmaan museon huomaan) on kolme  paperiliistakkeista punottua itämaisen näköistä kuvaa, kukin kooltaan noin 50 x 90 cm.

Ainoat vanhoissa kokoelmaluetteloissa mainitut esineet, joiden kuvaus sopii näihin, ovat  "jaappanilaista/jaapanilaista/jaappilaista paperia," Kahdessa vanhimmassa luettelossa niitä on listattu kolme, uusimmassa kaksi,  hankinta-aika on v. 1914, lahjoittaja Oulun merikoulu.  

Luettelo 1880-1920:sta

Luettelo 1935:stä

Kantaluettelo 1973:sta

Merikoulu toimi Lyseon pihassa olleessa rakennuksessa vuosina 1863-1910 kouluttaen meripäällystöä, minkä jälkeen se jatkoi tavallisena merimieskouluna vuoteen 1921. Merenkulkijoiden koululleen lahjoittamia ja sittemmin Lyseolle tulleita esineitä on Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa useita, muun muassa merikapteeni Liljebladin keräämät ja merikoululle lahjoittamat uusiguinealaistavarat.

Mistä "jaappilaiset paperit" olivat tullet merikoululle? Joskus vielä välähtää: älysin katsoa, onko kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa mitään tästä. Tärppäsi, lue seitsemältä alimmalta riviltä, mitä "Täkäläinen merimieskoulu on tänä syksynä saanut vastaanottaa.." (Oulun Wiikko-Sanomat 21.12.1872):

"...kolme kappaletta kiinalais-tapeetia, kudotut mitä hienoimmista, noin puolen linjan lewyisistä papeririekaleista, jotka ovat tasaisina kuin ryykiraudalla silitetyt, kapteeni Böckerman´ilta Pietarsaaresta;...". Tuo linja on vanha pituusmitta, noin 1/10 tuumaa; papeririekaleet ovat reilun millin levyisiä.

Kiinalais-tapeetia ovat, eivät jaappilaisia. Jos merikoululla ei ollut tarkkaa tuloluetteloa saaduista lahjoituksista, ei ole kumma, että kiinalais-tapeeteista on tullut jaappilaisia 42:n merikoulun varastossa kuluneen vuoden aikana.

Kiinalaisiksi näitä tosin arvailin jo aikaisemminkin, ja vahvistusta sain Hongmin Tu:lta 6.4.2021, kun kysyin alla olevan kuvan leijona-aiheesta (kuva alla). Hongmin Tu: "It is a copy draw of "tai shi shao shi tu (a picture of grandpa and grandson lions). This is a famous painting in Ming or Qing dynasty (400-700 years ago). "Tai shi shao shi" means "prosperous offspring".

Kiinalais-tapeetin isoisä- ja poikaleijona pelaavat palloa

Yida Cai, kielentutkimuksen tohtoriohjelman tohtorikoulutettava Helsingistä, selvitti viime keväänä Lyseolta löytyneiden kiinalaistekstien sisällön. Yida auttoi nytkin, mistä kiitos!

Yida Cai näistä pallolla leikkivistä leijonista 10. ja 13.11.:

"… Tuossa kankaassa olevasta tekstistä ainakin sen 1–4 merkit ovat mielestäni ”太師少師”. Merkki ”師” on lausumistavan kannalta sama kuin ”獅”, ja merkitys on tässä kuviossa myös sama kuin ”獅” eli leijona. ”太師少師” on perinteisen kiinalaisen taiteen kuvio, joka esiintyy usein esimerkiksi keramiikassa tai rakennuksen rakenteissa. Kyseisessä kuviossa on kaksi leijonaa, toinen on iso ja toinen pieni. Yleensä ne pelaavat palloa (kiinalainen pallo, jonka nimi on xiuqiu繡球). Kiinalaisessa kulttuurissa leijonaa pidetään onnellisuuden symbolina. Kyseinen kuvio merkitsee onnea ja katastrofien välttämistä. 

… Yritin vielä selvittää tuota viimeistä merkkiä. Se on todennäköisesti 啚. … kyseisessä kuviossa olevan tekstin viimeisen merkin pitäisi olla 圖 eli kuva. Tämä on perinteinen kiinalainen kirjoitusmerkki, jonka yksinkertaistettu kiinalainen kirjoitusmerkki on 图. Myös 啚 -merkki voi olla merkin 图 perinteistä kiinalaista kirjoitusmerkkiä vastaava merkki. Toisin sanoen 啚 on sama kuin 圖 tässä kontekstissa, kumpikin siis tarkoittaa kuvaa. Koko teksti on siis 太師少師啚 (圖)."

Näin.

Selvittämättä on merikapteeni Böckermanin matkat. Pietarsaaressa on yhä merikapteeni Carl Böckermanin talo Loveretissa; onko tämä juuri meidän Böckermanimme? Kiitos kuitenkin tapeeteista.

MUOKS 15.11.2021: Ei ole tämä, vaan toinen. Böckermanin/Böckelmanin merenkulkija-kauppias -sukua on Pietarsaaressa elänyt viljalti. Lahjoitusvuonna 1872 on Hiskin mukaan Pietarsaaressa ollut elossa merikapteeni P. G. Böckelman (k. 1888, hautakivi). Ylämainitun Carl Böckelmanilla olleen talon (lähde) rakennutti kumminkin kapteeni Peter Gustav Böckelman (lähde)

Kaisa Kyläkosken Sukututkijan loppuvuosi -blogista (lihavointi minun):

"Viimeistään syksystä 1840 Böckelmanin alus oli pietarsaarelainen Rapide, jolla hän oli 31.10.1840 Juutinraumassa, 21.12.1840 Marseillesissa, 29.6.1841 Brasiliassa ja palasi Hampuriin vasta keväällä 1842. Valtamerilaivalla ei kannattanut tehdä keikkaa Pietarsaareen, joten Hampurista tuli Böckelmanin kotisatama seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tosin ei hän siellä montaa yötä nukkunut, sillä jo kesän 1842 lopulla hän oli matkalla takaisin Etelä-Amerikkaan ja niin edespäin.

...
Pietarsaareen kapteeni Böckelman palasi vasta kesällä 1851 oltuaan poissa 11 vuotta. Tästä raportoitaessa mainitaan hänen lähes vuosittain lähettäneen yliopiston ja muihin yleisiin kokoelmiin arvokkaita esineitä. Nytkin hänellä oli mukanaan erikoisuuksia Intiasta ja Kiinasta. Kuvia Böckelmanin lahjoituksista on edellä linkitetyssä verkkonäyttelyssä. Kulttuurihistoriallisten esineiden lisäksi hän lahjoitti eläintieteellisiä näytteitä."

Uutinen paluusta Pietarsaareen ja maininta mukana tuoduista esineistä ja niiden lahjoituksista oli Åbo Underrätelser -lehdessä 8.8.1851.

***Päädyn ja päätän tähän: kiinalais-tapeetit lahjoitti Peter Gustaf Böckelman.***

Vuoden luontokuva...

Taannoin, syyskuun lopulla, seurailin kameralla kahta valkopyrstöistä merikotkaa vuoristomajani lähistöllä.

Kun kotona tallensin kuvia koneelle, niistä löytyi yllätys:

Merikotkia ja outo lintu

Kuvan keskimmäisellä linnulla on apurattaat, joten kyseessä lienee nuori yksilö.