Hyvää vuodenvaihteen tienoota ja onnellista uutta vuotta lukijoille!

Siis sitä mitä otsikossa jo mainittu, kaikille!

Omin pikku kätösin tein piparitalon, joka mukailee syksyllä pysytettyä perinnerakennusta. Huom. kirveet ja muovailumarsipaaniukot.

Meillä vietettiin myöhäisaattoa vasta eilen, koska lapset perheineeen olivat varsinaisen joulun appiloissaan/anoppiloissaan tms. Syötiin: savujuureskeittoa, pinaattifetapasteijoita, smetanasilliä, mätisilliä, suutarinlohta, graavia lohta, kylmäsavulohta, lohipiparjuurirullia, kaalisalaattia, tuorepuristettua omenamehua, puolukka- ym.. marjamehua, punkkua, valkkaria, lanttulootaa, pottulootaa, sieviläistä luomunyhtökasleria, vävyn työpaikalta saatua normikinkkua, kinkunliemisoosia, sinappia, joululimppua, voita, jälkkärinä luumurahkaa, torttuja, kahvia, suklaata. Pääkokkina taas rouva Rönkä. Joulupöydässä myös kaksi viime jouluun nähden uutta pienhenkilöä. 

Meidän klaani (paitsi yksi vävy):

 ****

Isovanhempieni kirjeenvaihtoa talvisodan ajalta 3. 12.12.-joulu 1939 sekä muuan surullinen sivujuoni Pelkosenniemen taisteluista

Kirjeessään 12.12. 1939 Helvi  kirjoittaa "... on joskus niin ikävä että on mahdotonta olla valittamatta."

Varsinaisista sota-asioista: 

"Matilta sain tänään juuri kirjeen, 5.p. lähetetty. Sanoi olevansa 10 km. rintamalta ja kertoi Joukon jo saaneen tulikasteen silloin; Jouko on paraikaa taistelussa, sanoi. En tiedä kuinka teidän kaikkien laita on siellä." (Matti ja Jouko Mela, Helvin nuorempia veljiä.)

"Tänne Poriin on tuotu kovasti haavoittuneita. Koulut ovat sairaaloina, Punaisen Ristin liput katolla.  

Matti kirjoitti että että kaikki  menisi hyvin kun ei niitä ryssiä vaan olisi niin pirun paljon ja laumoittain. Hän oli kovasti innoissaan ja kertoin että rinta aivan tahtoo pakahtua raivosta ryssiä kohtaan katsellessaan öisin kylien paloja, ryssä kun on saanut ne aikaan.

Siviiliasioista älä huolehdi siellä, mielenjännitys on toistaiseksi meillä pahinta. Ei ole enää ollut ilmahälyytyksiäkään, ovat muuttaneet kai mieltään kun koko maailmassa nousi häly siviilien surmaamisesta. Vai mikä lie syynä, ovat muuttaneet kai taktiikkaansa.

Täältä on lähtenyt kovasti miehiä sinne pohjoiseen. Vanhat miehet ja nuoret pojat pitävät kotinurkissa vahtia. Luen tarkasti kaikki lehdet ja seuraan kartalla rintamaa ja taisteluja. Minulla on hyvä Kannaksen kartta, josta näen hiukan sinun puoltasi rintamaa, vaikka enhän oikein tiedäkään missä olet."

"...Eerola (Helvin lapsuudenkoti Mäntsälän Levannolla) on muuten täynnä pakolaisia Helsingistä ja yleensä kaikki talot joka pitäjässä ovat täynnä siellä."

Äitini Ulla Toivonen (myöh. Rönkä) keräsi sanomalehdistä Päämajan tilannetiedoituksia:

Helvin kirje 20.12.1939:

"Tämä päivä on aika tarkkaan kulunut kellarissa oloon, oli nim. kolme hälyytystä tänään. Raumalla oli pudotettu 20 pommia, pää-asiassa satamaan. Lapsista on huoli aina kun Asko erittäinkin on aina ulkona. Mutta enimmäkseen hän on kuitenkin suojassa."

"A. Koivisto on täällä lääninsairaalassa, oli tuotu haavoittuneena. Kyllä nyt saisivat pommittaa sen ent. Pietarinkin tuusannuuskaksi ja Kremliin myös tiputella tulisia tervehdyksiä. Minua niin kiukuttaa tämä turvattomien kaupunkiemme ahdisteleminen. Kun eivät rintamalla pääse eteenpäin niin kiukuissaan lentelevät täällä."

Muuten kirjeenvaihto oli joulun alla niukkaa. Joulupaketteja ja -kortteja Kannakselle kuitenkin lähetettiin, ja Eemeli lähetti kortin kotiinkin Poriin.

Äitini lähetti joulupaketissa jotain isälleen. Alla on tuosta paketista säilytetty joulupaperi, Stockmannin perua.

****

Suomi on pieni maa: puolisoni äidinisä, reservin luutnantti Kalle Hella, oli ollut samalla suojeluskuntain päällystökoulun I kurssilla Hämeenlinnassa 26.10.1919-30.1.1920 kuin vaarini Eemeli Toivonen (s. 1885).

Kalle Hella (s. 1887) lähti vapaaehtoisena talvisotaan. Hän liittyi Porissa täydennyspataljoonaan, joka matkasi 7.12. Ouluun. Siellä eri puolilta Suomea kotoisin olevista miehistä koottiin jalkaväkirykmentti 40 (osasto Perksalo), joka ohjattiin Lapin Ryhmän alaisuuuteen. Oulusta Kalle lähetti vaimolleen Martalle viisi kirjettä, joista viimeisessä (14.12.1939) hän kirjoitti:

" Tuntolevyni numero on 486716. Sitä levyä kannetaan aina kaulassa ja jos ryssän kuula osuu kuolettavasti niin toinen puoli levystä, jossa on sama numero, lähetetään sinulle. Sitä ennen ei tarvitse mitään huhuja uskoa. Hyvää yötä vain."

Osasto Perksalo lähetettiin 16.12.1939 Pelkosenniemelle torjumaan Savukosken suunnasta hyökkääviä neuvostojoukkoja. Kalle Hella johti komppaniaa 9./JR 40, joka saapui Pelkosenniemelle 17.12. klo 10. Komppania lähti pian hyökkäykseen kohti Kitisen lossia. Iltapäivällä se joutui tulitaisteluun noin kahden kilometrin päässä Savukoskelle johtavan tien vasemmalla polella. Tilanne oli sekasortoinen, ja muun muassa kahden joukkueen johtajat kaatuivat. Kun Kitisen lossin suunnasta lähestyi kaksi vihollisen hyökkäysvaunua ja näiden perässä jalkaväkeä, antoi Kalle Hella perääntymiskäskyn, mutta jäi itse vihollisen konekiväärituleen. Kalle Hella merkittiin 17. päivän sotapäiväkirjaan kadonneeksi. Hänet löydettiin seuraavana päivänä, jollon viralliseksi kaatumispäiväksi tuuli 18.12.1939. Helmikuussa 1940 hänet haudattiin Vammalan Tyrvään kirkon sankarihautaan.

Kalle Hella rauhan töissä

****