Erikoisempi romulaarilöytö

 

Sattuipas, että vuoristomajan lähellä oli Salen parkkipaikalla vakio roinakauppias peräkärryineen. Joskus olen ostanut häneltä parkkuuraudan, nyt sijoitin tuommoiseen soittimeen, jonka nimestä kauppias sen enempää kuin minäkään ei tiennyt mitään. Ostin sen tietysti kuleksimasta.

Ensivaikutelma tästä 60-senttisestä soittopelistä oli kanteleen ja amerikkalaisen "vuoristodulcimerin" epäsäätyinen risteymä, jossa kielet ovat outoina rykelminä; joidenkin kielten alla on metallinauhoja, joita soittaja käyttää kielten värähtelytaajuutta (sävelkorkeutta siis) muuttaakseen, kuten vaikkapa kitarassa. Kaikukoppa on kaiken lisäksi pohjaton. 

Pistin kuvan kuvahakuun. Tekoäly näytti voimansa, ja kertoi muun muassa, että tämä on perinteinen suomalainen kantele, joka on koristeltu kukkakuvioilla, kymmenkielinen, puinen ja Suomen kansallissoitin. Edes entinen banjonsoittaja ei usko tätä. Selasin kuvia eteenpäin, ja lukuisien kanteleiden joukossa tuli vastaan täsmälleen (!) samanlainen soittopeli ranskankielisellä otsikolla "Epinette hongroise ancienne". Antiikkisen ja unkarilaisen tuosta hahmotin, mutta epineten konekäännös "spinetti" taas viittaa melko erilaiseen soittimeen. Oikeilla jäljillä kuitenkin ollaan.

Ranskankielisen nimen käyttö hakusanoina johtaakin videoihin, jossa soitetaan unkarilaista sitraa, vaikkapa tähän ja tähän. 

Videoista näkee, kuinka melodiaa soitetaan pisimmillä kielillä ja lyhyemmät bordunakielet, joilla ei melodiaa soiteta, väräjävät mukana.

Tämän soittimen viritys on sitten oma lukunsa, mutta koska en tiedä siitä ennestään mitään, en ala kopioimaan nettiartikkeleita tähän. Mutta hyvä säkä kävi kun menin ostamaan jätskiä!

Kottiin.

Mainittakoon nyt vain, että 9 kk remonttievakossa riitti. Ei täällä aivan valmista vielä ole, mutta menettelee. Kerron lisää myöhemmin.

Lyseon ihmissyöjäsudet (uusinta vuodelta 2021..)

Oulun Lyseon sudenkallot

Tämä on hieman päivitetty uusintajulkaisu vuodelta 2021. 

Oulun Lyseon luonnonhistoriallisessa kokoelmassa on kaksi sudenkalloa, numerot 438 ja 1038. Kokoelmaluettelot eivät paljasta niiden alkuperästä mitään, "Löytyivät kokoelmissa ennen lukuvuoden 1891 alkua", kertoo vanhin kokoelmaluettelo, ei muuta. Lyseo muutti Pokkitörmällä sijaitsevaan koulutaloon syksyksi 1890. 

Vanhassa kokoelmaluettelossaKaksi suden kalloa on mainittu
hylkeen hampaiden ja koiran pääkallon alapuolella.

Mistä kallot ovat tulleen Lyseolle? Vaihtoehtoja on noin kaksi. 1) Ne ovat jääneet koulutaloon siinä vuoteen 1890 saakka toimineelta Oulun ruotsalaiselta klassilliselta lyseolta. 2) Suomalainen lyseo on saanut ne edelliseen toimipaikkaansa ja tuonut ne mukanaan uuteen koulutaloonsa. Alku-alkuperä jää silti hämärän peittoon; missä sudet on tapettu?

No, selvittäessäni Lyseon kansatieteellisen kokoelman esineiden alkuperää löysin Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä tällaisen uutisen maaliskuulta 1883:

Oulun Lehti 14.3.1883, suden kallot lyseolle

"Suomalaiselle lyseolle on rustmestari Forsberg ottanut talteen ja lahjoittanut kaksi suden pääkalloa. Sudet, joiden kallot näin tulevat lyseon kokoelmiin, olivat niitä lampaansyöjiä, mitkä majuri Thuring wiime talvena ampui länsi-Suomessa."

Hain digitoiduista sanomalehdistä talven 1881-1882 tietoja Thuringin ampumista susista, ja tämä löytyi Kansan ystävä -lehdestä 11.2.1882:

"Susien pyynti Turun läänissä on taas saanut lisiä menestyksiinsä, Wiime sunnuntaina ampuivat majuri Thuring ja maanviljelijä Pentzin kaksi vanhaa sutta Laitilassa."

Laitilassa? Varsinais-Suomessa 1880-luvulla - alueella, jolla tuolloin susien kerrotaan saalistaneen lapsiakin? Tästähän olen lukenut  - Jouni Tikkasen (Lyseon yo. 2002) kirja Lauma (Otava 2019) kertoo juuri tuon ajan ja seudun susi- ja sudensurmista. Sivu 214, taulukko Turun seudulla kuolleista susista:  Raimund Thuring & tilanhaltija Pentzin ampuivat aikuisen uroksen ja naaraan 5.2.1882. 

Nämä ne ovat, Lyseon sudet. 

Jouni Tikkanen, Lauma, s. 164: " Thuring on muistanut tapauksen tarkasti, koska hän itse ampui kumpaakin kierrokseen saatua sutta. Naaraaseen, joka juoksi passiketjuun ensimmäisenä, hän osui, ja urostakin hän yritti, mutta se päätyi paremmin Pentzinin tulilinjalle. Kumpikin susi kuoli."

Lauma-kirjassa on seikkaperäinen selvitys Turun seudun susista 1880-luvun alusta. Susisurmat loppuivat marraskuussa 1881, kun Mynämäen lauma, jonka kontolla oli suurin osa lapsensurmista, hiipui (tapettiin siis)  vuodenvaihteen 1881-1882 tienoilla. Sen uros ammuttiin 14.1.1882. Tämä uros kököttää nykyisin täytettynä Turussa S:t Olaffskolanin aulassa portaiden alla . Ei kuitenkaan tiedetä, mikä Lyseon susien suhde Mynämäen laumaan on. Jouni Tikkanen: "...toinen näistä susista saattoi olla jopa Mynämämen lauman pentu". Selviääkö tämä vertaamalla Lyseon susien DNA:ta Mynämäen uroksen näytteeseen? Lyseon sudenkalloista ovat Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikön tutkijat eristäneet DNA:ta; jos vertailu onnistuu, kerron tuloksista sitten. 

Lyseon sudenkallot ovat mittoineen osallistuneet myös Fennoskandian susien kallon rakenteen muutoksia ennen/jälkeen populaation aallonpohjan selvittävään tutkimukseen Dominika Bujnáková ym. 2021: Wolf cranial morphology tracks population replacement in Fennoskandia; avautuu siis linkkiä näpäyttämällä.

*****