Lyseon ihmissyöjäsudet (uusinta vuodelta 2021..)

Oulun Lyseon sudenkallot

Tämä on hieman päivitetty uusintajulkaisu vuodelta 2021. 

Oulun Lyseon luonnonhistoriallisessa kokoelmassa on kaksi sudenkalloa, numerot 438 ja 1038. Kokoelmaluettelot eivät paljasta niiden alkuperästä mitään, "Löytyivät kokoelmissa ennen lukuvuoden 1891 alkua", kertoo vanhin kokoelmaluettelo, ei muuta. Lyseo muutti Pokkitörmällä sijaitsevaan koulutaloon syksyksi 1890. 

Vanhassa kokoelmaluettelossaKaksi suden kalloa on mainittu
hylkeen hampaiden ja koiran pääkallon alapuolella.

Mistä kallot ovat tulleen Lyseolle? Vaihtoehtoja on noin kaksi. 1) Ne ovat jääneet koulutaloon siinä vuoteen 1890 saakka toimineelta Oulun ruotsalaiselta klassilliselta lyseolta. 2) Suomalainen lyseo on saanut ne edelliseen toimipaikkaansa ja tuonut ne mukanaan uuteen koulutaloonsa. Alku-alkuperä jää silti hämärän peittoon; missä sudet on tapettu?

No, selvittäessäni Lyseon kansatieteellisen kokoelman esineiden alkuperää löysin Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä tällaisen uutisen maaliskuulta 1883:

Oulun Lehti 14.3.1883, suden kallot lyseolle

"Suomalaiselle lyseolle on rustmestari Forsberg ottanut talteen ja lahjoittanut kaksi suden pääkalloa. Sudet, joiden kallot näin tulevat lyseon kokoelmiin, olivat niitä lampaansyöjiä, mitkä majuri Thuring wiime talvena ampui länsi-Suomessa."

Hain digitoiduista sanomalehdistä talven 1881-1882 tietoja Thuringin ampumista susista, ja tämä löytyi Kansan ystävä -lehdestä 11.2.1882:

"Susien pyynti Turun läänissä on taas saanut lisiä menestyksiinsä, Wiime sunnuntaina ampuivat majuri Thuring ja maanviljelijä Pentzin kaksi vanhaa sutta Laitilassa."

Laitilassa? Varsinais-Suomessa 1880-luvulla - alueella, jolla tuolloin susien kerrotaan saalistaneen lapsiakin? Tästähän olen lukenut  - Jouni Tikkasen (Lyseon yo. 2002) kirja Lauma (Otava 2019) kertoo juuri tuon ajan ja seudun susi- ja sudensurmista. Sivu 214, taulukko Turun seudulla kuolleista susista:  Raimund Thuring & tilanhaltija Pentzin ampuivat aikuisen uroksen ja naaraan 5.2.1882. 

Nämä ne ovat, Lyseon sudet. 

Jouni Tikkanen, Lauma, s. 164: " Thuring on muistanut tapauksen tarkasti, koska hän itse ampui kumpaakin kierrokseen saatua sutta. Naaraaseen, joka juoksi passiketjuun ensimmäisenä, hän osui, ja urostakin hän yritti, mutta se päätyi paremmin Pentzinin tulilinjalle. Kumpikin susi kuoli."

Lauma-kirjassa on seikkaperäinen selvitys Turun seudun susista 1880-luvun alusta. Susisurmat loppuivat marraskuussa 1881, kun Mynämäen lauma, jonka kontolla oli suurin osa lapsensurmista, hiipui (tapettiin siis)  vuodenvaihteen 1881-1882 tienoilla. Sen uros ammuttiin 14.1.1882. Tämä uros kököttää nykyisin täytettynä Turussa S:t Olaffskolanin aulassa portaiden alla . Ei kuitenkaan tiedetä, mikä Lyseon susien suhde Mynämäen laumaan on. Jouni Tikkanen: "...toinen näistä susista saattoi olla jopa Mynämämen lauman pentu". Selviääkö tämä vertaamalla Lyseon susien DNA:ta Mynämäen uroksen näytteeseen? Lyseon sudenkalloista ovat Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikön tutkijat eristäneet DNA:ta; jos vertailu onnistuu, kerron tuloksista sitten. 

Lyseon sudenkallot ovat mittoineen osallistuneet myös Fennoskandian susien kallon rakenteen muutoksia ennen/jälkeen populaation aallonpohjan selvittävään tutkimukseen Dominika Bujnáková ym. 2021: Wolf cranial morphology tracks population replacement in Fennoskandia; avautuu siis linkkiä näpäyttämällä.

*****

Joulusyömiset

Tuommoisia perinneherkkuja oli joulupöydässä. Sanonta useista kokeista ja huonosta sopasta ei päde. Porkkanasose-rakuunakeittoa, kyläsavulohi-piparjuurirullia, smetanasilliä, lämminsavuhauki-sipuli-smetanasörsseliä rosmariinin ja timjamin kera ja ilman, graavilohta, sinappisilliä, feta-pinaatti- ja muna-riisipasteijoita, limppuva, savukaritsaa, sopivia juomia. Ainakin. Kahdeksan aikuista ja useita pygmejä pöydän ympärillä. Kiitos kaikille. MUOKS: Jälkiruokana kahvit ja britakakku.

*****

Selostus retkestä Turtolan pitäjän Porkkajärvelle kesällä 1934 (uusinta vuodelta 2017)

Julkaisen tässä uudestaan Oulun Lyseon oppilaan Lauri Heikelin (sittemmin Heikinheimo; 1917-2000) selostuksen retkestä - oikeastaan luonnontieteellisestä tutkimusmatkasta - Turtolan pitäjän Orajärven kylän Porkkajärvelle 3.6.-20.7.1934. Retken osanottajat olivat Lauri Heikel, pariskunta Aarne ja Hermine Hellemaa sekä toinen lyseolainen Runar Tallqvist (Rauno Tenovuo). Aarne Hellemaa (1905-1962) oli maineikas oululainen eläinten täyttäjä, preparaattori. Tämän juttu-uusinnan innoite liittyy juuri Hellemaahan. Minuun otti yhteyttä ihminen, jonka esivanhempi parin sukupolven takaa Hellemaa oli. Lainasin alkuperäisen päiväkirjan skannattavaksi.

Lauri Heikel kirjoitti ylioppilaaksi seuraavana keväänä. Hänestä tuli sittemmin Metsäntutkimuslaitoksen professori ja metsäekonomian tutkimusosaston päällikkö. "Lauri Heikinheimo oli metsureiden sosio-ekonomisten olojen tutkimuksen pioneeri sekä Suomessa että kansainvälisesti. Hän käynnisti myös suomalaisen metsien monikäytön ekonomian tutkimuksen. Heikinheimon ennusteet maa- ja metsätalouden työvoiman nopeasta supistumisesta 1960-luvulta vuosisadan lopulle olivat osuvia. Hän ennakoi jo 1950-luvun lopulla tropiikin metsäkadon nopean laajenemisen.", tietää kansallisbibliografian Lauri Heikinheimo -artikkelin esittelyteksti.

Runar Tallqvist (1917- 2008) oli Lyseon oppilaana 1932-1936 ylioppilaistumiseensa saakka. Matrikkelista hänet kuitenkin löytää nimellä Tenovuo, (ent. Tallqvist), Rauno Runar Axelsson. Hän päätyi sittemmin Turun yliopistoon lukemaan biologiaa. Eläintieteen opinnäytteensä gradusta väitöskirjaan hän teki linnuista, väitöksen aihe oli ulkosaariston varisten ekologia. Tenovuo oli vuosina 1965-1980 Turun yliopiston eläintieteen apulaisprofessori ja hänelle myönnettiin professorin arvonimi.

Nuorna vitsa väännettävä! Ornis Fennicassa olleen Rauno Tenovuon 60-vuotisjutun mukaan hän "aloitti lintujenharrastuksen jo koulupoikana ja suuntasi retkeilyjä syntymäkaupunkinsa Oulun ympäristöön ja iän kartuttua myös Lappiin"; ks. tämä juttu ja tämä.

****

Vielä lisäys: retkeläisten asuinkämppä on hävinnyt jo ajat sitten, mutta sen seinällä ollut lauta on säilynyt ja päätynyt Hellemaan lapselle, jonka jälkeläiseltä kuvan sain; kiitos! 

 

****

Porkkajärven retkue liikkui lihasvoimalla, polkupyörin ja patikoiden koko tuon puolitoista kuukautta.

Lyseon 1930-luvun vuosikertomusten mukaan VII luokalle siirtyvien oli suoritettava kesälomalla jokin kesätehtävä, kuten esim puutarhan tuhohyönteisiin perehtyminen ja näytteiden kerääminen niistä, kesäloman vuorokausien keskilämmön mittaaminen tai joku muu opettajan kanssa sovittu tehtävä. Ehkä tämä selostus on "muu opettajan kanssa sovittu tehtävä", vaikka Heikel siirtyi kesän 1935  jälkeen jo VIII luokalle. Havaintokirja kelpaisi kyllä nykyäänkin mainiosti vaikkapa luonnontutkimiskurssin oppilastyöksi. Mainittakoon, että luonnonhistoriaa opettivat Lyseossa tuolloin August Armas Parvela ja Aura Parvela, biologipariskunta.

Kaikki Porkkajärvivihkosen kuvat otti Aarne Hellemaa.

Sivut 3-7: Lintuhavainnot pyöräilymatkasta Oulu-Orajärvi 3.-6.6. Huomion kiinnittää nyttemmin jyrkästi vähentyneen peltosirkun esiintyminen monin paikoin, Haukiputaalla, Iissä, Simossa, Karungissa ja Pellossa.

 Sivu 8, retkeilyalueen kartta.

Kiiminkijokisuun kaloista ja kalastusasioista

Julkaisen tässä Oulun Lyseon seitsemäsluokkalaisen Matti Holman (1920-2004) oppilastyön Kiiminkijokisuun kaloista ja kalastusasioista. Matti Holma kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1940, joten työ on noin vuosilta 1938-1939. Luonnonhistorian ja maantiedon lehtorina toimi tuolloin rehtori A.A. Parvela (1885-1952).

1. Kevät, hanget sulavat, maatyöt ja puutavaran uitot alkavat ja alkaa kalastajain aika.

2. "Tulleeko tänä kevännä lohta ollenkaan kun näin kauan jäätkin ovat paikoillaan maanneet. Keeron Jussi kuuluu ennustaneen, ettei lohta tule, ehkä sentään pienempää kalaa."

3. Kopran Santeri, vanha, tottunut kalamies: "Merikalastajaksi ei ole laiskasta."

4. "Parikymmentä kalastajaa, enimmäkseen lohikalastajia, harjoittaa ammattiaan Kiiminkijoen suulla... Vain jotkut vetävät talvella nuottaa tai pyytävät koukuilla mateita ja haukia." Rysän kuvausta.

5. Rysän kuvausta.

6. Rysän kuvausta. "Koko tämä rysähoito on n. 100 m pitkä aitoineen päivineen."

7. Tavallisen rysän rakenne päältä

8. Rysän porstua, koppa ja aita sivulta

9. Lohi saapuu keväällä, tuulen vaikutuksesta saaliiseen

10. "Kaakko vie kalat merestä, itäkaakko kattilasta. luode lusikastakin." Lohen kesäpyynnistä.

11. Taimenta, siikaa, maivaa, norsia, harria. Kuoreen eli norsin pyynnistä: "Etenkin kellolaiset pyytävät talvella kovasti "norsia" ja syövät niitä myöskin paljon. Eipä siis olekaan ihme, että heitä "kapanorsiksi" haukutaankin."

12. Silakan pyynnistä ja kudusta matalikoilla. Kilohailia, "piikkimahoja" näkee toisinaan.

13. Merihärkiä, rantatuikkisia ja salakoita, särkiä ja seipiä, säynäviä ja lahnoja, ankeriaita harvoin. Vuonna 1918 oli saatu 5 kg painoinen turska (jota Parvela epäili kampelaksi).

14. Kalanpyynti on haukiputaalaisille aina ollut tärkeä elinkeino, varsinkin sota-aikoina ja hallan vietyä viljan.

Matti Holma joutui sotaan pian koulun jälkeen. Muistokirjoitus (Leo Saksala, HS 21.11.2004) kertoo, että hän osallistui patteristonsa tulenjohtajana pohjoisen taisteluihin muun muassa Kiestingissä. Kannaksen läpimurtotaisteluissa 1944 hän toimi tulenjohtajana muun muassa Kivennavalla, Kuuterselässä, Antreassa ja Talin alueella. Hän joutui vielä saksalaisten joukkojen karkoitustaisteluihin Lappiin. Holma sai VR 4.lk kunniamerkin kahdesti sekä Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkin. Opiskeltuaan vuori-insinööriksi Matti Holma toimi mm. Kupittaan Savi Oy:n tutkimusjohtajana sekä pitkään (1955-1982) Suomen Tiiliteollisuuusliitto ry:n tiililaboratorion johtajana.  Matti Holma edisti tiiliteollisuuden pohjoismaista ja eurooppalaista yhteistyötä koko uransa ajan. Hän kuului Euroopan Tiiliteollisuusjärjestön teknilliseen komiteaan. 

*****

Perunakuopasta voit lukea muitakin entis-lyseolaisten töitä, klikkaa linkkejä: Retki Porkkajärvelle 1934 (Lauri Heikel/Heikinheimo),  Maakrunni kesällä 1934 (Juhani Vilkki), Lintutieteellisiä havaintoja Muonion, Enontekiön ja Kittilän pitäjistä kesällä 1935 (Runar Tallqvist/Rauno Tenovuo), Lintuhavaintoja Hailuodosta syksyltä 1951 (Paavo Sääski, Veijo Törnroos).

Retrospektiivinen seinäkalenteri 2025

Ensi vuoden (2025) seinäkalenteri valmistui. Piirtämäni luontokappaleiden kuvat ovat peräisin biologian alan julkaisuista, sanomalehtijutuista  ja luontopolkutauluista vuosilta 1985-1997, omaa kopiraittia siis. 

 

Tätä ei monella ole! Jos haluat, voin lähettää pdf:n. Yhteystietoni: antti.ronk (at) gmail.com, siis RONK ilman loppu-aata, jottei kuopiolainen taiteilija saa outoja tilauksia.

*****

Lintuhavaintoja Hailuodosta syksyltä 1951

Oulun Lyseon edesmenneen luontokerho Esikon (perustettu 1898!) Kärpänen-lehdessä 3/1951 on juttu oppilaiden Paavo Sääsken ja Veijo Törnroosin Hailuodon-retkestä 24.-26.9.1951. Kartalle pojat merkkasivat muutamia kiintoisimpia havaintoja, mm. etelään muuttavan merikotkan ja itään lentävän maakotkan 24.9. sekä viidentoista tunturikiurun (Eremophila alpestris) parven 25.9. Tuommoisia parvia ei näillä tienoin enää näe. 1800-luvun lopulle saakka tunturikiuru oli paikoin Lapissa verraten yleinen, ja rannikolla niitä tavattiin syysmuutolla jopa satamäärin. Tunturikiurun 1900-luvun kestänyt alamäki ei kuitenkaan voi juuri enää jatkua, koska Suomen pesivä kanta on kooltaan alle 10 paria, jos nyt edes yhtä. Muuallakin pohjoisimmassa Pohjolassa tunturikiuru on vähentynyt. Uhanalaisuusluokka: äärimmäisen uhanalainen.

Muuta kartalla mainitut linnut: Uria grylle = riskilä, Charadrius apricarius = kapustarinta, Squatarola squatarola = tundrakurmitsa, Calidris canutus = isosirri, Calidris minuta = pikkusirri. 

Veijo Törnroos oli myöhemmin Oulun Lyseon biologian ja maantieteen lehtori (vuoteen 1993 saakka).

Kärpäsen numeroita on tallessa noin 37 vuosilta 1947-1964. 

Kaupunkipuutalon korjausta

Heinäkuun mittaan olen osallistunut oululaisen 1930-luvulla rakennetun purutalon ulkopuolen kohennukseen omistajaväen kanssa. Talo maalataan lähiaikoina, joten tavoitteena oli korjata lahovaurioiset vuorilaudat ja tippalistat maalauskelpoiseen kuntoon. Talossa on kolme asuntoa.

Ehjää on turha vaihtaa; poistetaan vain huonokuntoinen puu ja korvataan uudella. Helpoiten seinässä kiinni olevan laudan katkaisu käy ns. monitoimikoneella. Katkos viettää ulospäin, mikä estää lautaa pitkin valuvan veden päätymistä liitokseen. 

 Sama nurkka paikkauksen jälkeen:

 Seinälautojen ja tippalistan korjaus on selkeää hommaa, huonot pois ja uutta, mittaan sahattua tilalle.

Yhdessä kohdin oli maali kupruillut useamman metrin matkalta kivijalasta ylöspäin. Kosteutta? Lämpövuoto?



Avattava se on. Voi kauhia! Vuorilautojen alla märän vinolaudoituksen päällä oleva rakennusaikainen tervapahvi oli tuhdin sienikasvuston vallassa. 

Eikä tässä vielä kaikki! Poistimme tervapahvin ja katkoimme märät vinolaudat sekä kaavimme kostean puru-kutterinlastutäytteen pois. Vastaan tuli kosteaa vaakapaneelia. Sen sisäpuolella sienen vallassa oleva MUOVI, sitten vanhaa sitkopaperia ja haltexlevy, jonka huoneen puolelle oli liimattu paperitapetti. Kurkistusreiästä näkyi uusimman remontin perua olevaa 50-millistä koolausrimaa ja selluvillalevyä. 

Kuvassa yllä näkyy lisäksi lattialankkujen päitä ja alapohjan purueristettä sekä sisäpuolisen lisäeristyksen koolausrimaa ja selluvillalevyä.

Kertaus. Kerrokset ulkoa sisälle päin: ulkovuorilauta, tervapahvi, vinolaudoitus, 15 senttiä puru-kutterinlastu -seosta, vaakapaneeli. Nämä ovat avatun kohdan alkuperäistä rakennetta. Vaakapaneelin sisäpuolella ollut ehkä pinkopahvi ja tapetti, muttei ole enää.

Muovi ei ole -30-lukulaista vaan uudempaa perua aikaisintaan jostain -60-70-luvun vaihteesta. Haltex-puukuitulevy on varmaan pantu seinään samassa remontissa. Selluvillalevyä taas on tehty vasta vuodesta 2010 lähtien. Sen huoneen puolella lienee ilmansulkupaperi ja ehkä kipsilevy ja tapetti; ei ollut tarvetta käydä katsomassa. 

***

Mitä teimme? Märät vinolaudat  ja osa kuivistakin pois ikkunoiden yläreunaa myöten, purut lahovaurion leveydeltä vintille saakka. Kostea vaakapaneeli ja muu puuaines  pois, muovia pois myös reilusti sienettömälle alueelle saakka. Yhtä runkotolppaa vahvistimme uudella. Vanha purutila täytettiin selluvillalevyillä. Niiden ulkopuolelle tuli ilmansuluksi hengittävä  bitumivuorauspaperi. Vinolaudoitus korvattiin vaakalaudoituksella, ja uloimmaksi tuli tietysti samanlainen vuorilauta kuin muuallakin talossa. 

Jos seinään olisi joskus laitettu mineraalivillaa, sen sisäpuolella pitäisi olla muovi kosteussulkuna. Miksi sitä on pantu tähän seinään, olisiko tavoiteltu vedon poistoa vai mitä.  Turha se kuitenkin on. Muovin poistaminen koko seinästä vaatisi seinän purkamista huonetilan puolelta, mikä ei kuulunut tähän urakkaan. 

Lahovaurion kohdalla olevan asunnon omistajaa pidimme ajan tasalla tekemisistämme.

***

Mistä kosteus on päässyt seinään? Ja milloin? Ulkopuolelta ei, eikä sisäpuolellakaan ole ollut vuotavia vesijohtoja. Ylhäältä varmaan sitten. Olisiko peltikaton alapintaan tiivistynyt vesi tippassut  ulkoseinän eristeiden kohdalle ja valunut siitä sitten vinolautoja pitkin. Vintin purueriste oli kyllä nyt kuivaa. Joka tapauksessa vettä on seinään päätynyt paljon ja pitkään. Asiaa pitää vielä selvittää ja korjata rakenne sellaiseksi, ettei ongelma toistu.

Tässä lisäkuvia seinän korjauksesta.

 *****

Rakennuspuoli: tyttären puoliso isineen ja minä. Työmoraalia tukeva ruokahuolto: tyttären puolison äiti. Pikkulasten huolto ja pito pois jaloista: rouva, tytär ja toinen tytär. Kiitos.

Mukavaa työtä, naapurien tapaamisia, uuden oppimista.