Julkaisen tässä uudestaan Oulun Lyseon oppilaan Lauri Heikelin (sittemmin Heikinheimo; 1917-2000) selostuksen retkestä - oikeastaan luonnontieteellisestä tutkimusmatkasta - Turtolan pitäjän Orajärven kylän Porkkajärvelle 3.6.-20.7.1934. Retken osanottajat olivat Lauri Heikel, pariskunta Aarne ja Hermine Hellemaa sekä toinen lyseolainen Runar Tallqvist (Rauno Tenovuo). Aarne Hellemaa (1905-1962) oli maineikas oululainen eläinten täyttäjä, preparaattori. Tämän juttu-uusinnan innoite liittyy juuri Hellemaahan. Minuun otti yhteyttä ihminen, jonka esivanhempi parin sukupolven takaa Hellemaa oli. Lainasin alkuperäisen päiväkirjan skannattavaksi.
Lauri Heikel kirjoitti ylioppilaaksi seuraavana keväänä. Hänestä tuli sittemmin Metsäntutkimuslaitoksen professori ja metsäekonomian tutkimusosaston päällikkö. "Lauri Heikinheimo oli metsureiden sosio-ekonomisten olojen tutkimuksen pioneeri sekä Suomessa että kansainvälisesti. Hän käynnisti myös suomalaisen metsien monikäytön ekonomian tutkimuksen. Heikinheimon ennusteet maa- ja metsätalouden työvoiman nopeasta supistumisesta 1960-luvulta vuosisadan lopulle olivat osuvia. Hän ennakoi jo 1950-luvun lopulla tropiikin metsäkadon nopean laajenemisen.", tietää kansallisbibliografian Lauri Heikinheimo -artikkelin esittelyteksti.
Runar Tallqvist (1917- 2008) oli Lyseon oppilaana 1932-1936 ylioppilaistumiseensa saakka. Matrikkelista hänet kuitenkin löytää nimellä Tenovuo, (ent. Tallqvist), Rauno Runar Axelsson. Hän päätyi sittemmin Turun yliopistoon lukemaan biologiaa. Eläintieteen opinnäytteensä gradusta väitöskirjaan hän teki linnuista, väitöksen aihe oli ulkosaariston varisten ekologia. Tenovuo oli vuosina 1965-1980 Turun yliopiston eläintieteen apulaisprofessori ja hänelle myönnettiin professorin arvonimi.
Nuorna vitsa väännettävä! Ornis Fennicassa olleen Rauno Tenovuon 60-vuotisjutun mukaan hän "aloitti lintujenharrastuksen jo koulupoikana ja suuntasi retkeilyjä syntymäkaupunkinsa Oulun ympäristöön ja iän kartuttua myös Lappiin"; ks. tämä juttu ja tämä.
Nuorna vitsa väännettävä! Ornis Fennicassa olleen Rauno Tenovuon 60-vuotisjutun mukaan hän "aloitti lintujenharrastuksen jo koulupoikana ja suuntasi retkeilyjä syntymäkaupunkinsa Oulun ympäristöön ja iän kartuttua myös Lappiin"; ks. tämä juttu ja tämä.
****
Vielä lisäys: retkeläisten asuinkämppä on hävinnyt jo ajat sitten, mutta sen seinällä ollut lauta on säilynyt ja päätynyt Hellemaan lapselle, jonka jälkeläiseltä kuvan sain; kiitos!
****
Porkkajärven retkue liikkui lihasvoimalla, polkupyörin ja patikoiden koko tuon puolitoista kuukautta.
Lyseon 1930-luvun vuosikertomusten mukaan VII luokalle siirtyvien oli suoritettava kesälomalla jokin kesätehtävä, kuten esim puutarhan tuhohyönteisiin perehtyminen ja näytteiden kerääminen niistä, kesäloman vuorokausien keskilämmön mittaaminen tai joku muu opettajan kanssa sovittu tehtävä. Ehkä tämä selostus on "muu opettajan kanssa sovittu tehtävä", vaikka Heikel siirtyi kesän 1935 jälkeen jo VIII luokalle. Havaintokirja kelpaisi kyllä nykyäänkin mainiosti vaikkapa luonnontutkimiskurssin oppilastyöksi. Mainittakoon, että luonnonhistoriaa opettivat Lyseossa tuolloin August Armas Parvela ja Aura Parvela, biologipariskunta.
Kaikki Porkkajärvivihkosen kuvat otti Aarne Hellemaa.
Sivu 8, retkeilyalueen kartta.
Sivut 9-14, Porkkajärven seudun luonnon yleiskuvausta.
Sivut 14-23, putkilokasvien luettelo.
Sivut 36-45, matkakuvausta Oulusta perille saakka. Raskasta tavaran raijausta erämaahan, kahvin ja sokerin hakua Ruotsista.
Edellisen sivun kuvassa preparaattori Aarne Hellemaa preparoi saalistaan kämpässä; seuraavan sivun kuvassa on saalista enemmältikin.
Sivut 45-50., päivärutiinien kuvausta. Kalastusta, kämppäelämää, leivän leipomista, puuron kypsytys heinälaatikossa, Maamme-laulu. Aika kuluu joutuisasti. Kuukausi eristettynä muusta maailmasta.
Sivut 52-61, pyöräilymatka Yllästunturille Kolarissa ja sitten kotiin. Rahat loppuu ja kamppeet alkavat hajota.
Tässä vielä retken lintuhavainnot Luonnon Ystävästä:
******





























































Voi miten hieno matkakertomus! Siinä on ollut kirjoittajalla sana hallussa. Jännää kyllä, että ruskeat metsämyyrät oli syöneet linnunmunat ja poikaset...
VastaaPoistaJa pitihän tuo järvi kartasta etsiä... melko umpeen on kasvanut, vajaa neljäsataa metriä pitkä avovesialue enää.
VastaaPoistaEikä kämppääkään enää ole, katsoin kansalaisen karttapaikasta. "Metsänhoidon" jäljet ovat tavanomaisen kaameat, eikä löydy ojittamatonta suotakaan noista meisemista enää. Retkiselostuksen kartan "pohjoisnuoli" muuten osoittaa pohjoisen sijasta kutakuinkin kohti koillista. Mutta matkakertomus on hieno ja tunnelmallinen!
Poista