Sivut

lauantai 8. marraskuuta 2014

Mökin rakennuskertomus I

Aloitan tässä sarjan saunamökin rakentamisesta.

Ohitan alustavat työt eli puiden hommaamisen, pelkoiksi sahaamisen ja kuljetuksen rakennuspaikalle vain parilla kuvalla. Alla oikealla puretaan rekasta hirsikuormaa; joskus sitä tuntee itsensä aika pieneksi.


Arvoisa lukija: jos perinteinen/perinteisehkö hirsirakentaminen ei ole tuttua, katso vaikka täältä ja täältä, ja vielä täältä, niin saat hieman yleiskuvaa.

Esimmäinen varvi valmis, toinen alullaan. Nurkkien alla on pölkyt, joiden alla isohkot puutarha-betonilaatat. Aloitin salvoksen teon helmikuulla, jolloin maa oli roudassa. Maan sulettua kuvassa taemmat nurkkapölkyt laattoineen vajosivat pehmeähköön multaan neljä senttiä, mikä täytyy ottaa nurkkakivien korkeuksissa huomioon, kun mökki pystytetään lopulliselle paikalleen. Tässä vaiheessa on kohtalaisen tärkeää, että salvoksesta ei tule vinoneliötä, salmiakkia. Sen välttää mittaamalla ristimitan (nurkasta nurkkaan) tarkkaan. Nousevalla salvoksella kolistellaan ja hakataan, joten  ei haittaa, vaikka ristimitan tarkistaa pariin kertaan toisen varvin teon aikana. Aloitusvarvin salmiakkioitumista voi ehkäistä lyömällä lankun diaginaalisesti risteävien hirsien alapintaan hirrestä toiseen, kuten kuvan vasemmassa etunurkassa on tehty.


Toinen varvi alullaan. Uuden hirren etu- ja takapäässä on mainio apuväline, säädettävä hollihaka. Siinä on keskellä vanttikiristin, jota kiertämällä hollihaan pituus muuttuu. Sillä on mukava säätää hirsi millilleen oikeaan asentoon (siis sivut pystysuoraan). Kiristimeen on hitsattu metallitangot.
Etummaisen hollihaan takana näkyy hirsien välissä latvankohottaja. Siitä vielä taempana on laite, jolla ylempi hirsi saadaan pidettyä suoraan alemman päällä - kaksi lankunpätkää, kierretankoa ja mutterit aluslevyineen. Hirren taempi pää lepää allaan olevan poikittaisen hirren päällä, mutta kuvassa lähempänä olevaa päätä on nostettava, jotta pian piirrettävästä ja veistettävästä varauksesta tulisi mahdollisimman tasaleveä.


Tähän rakennukseen valitsin helpoimman mahdollisen salvaimen, jyrkkänurkan. Sen teosta myöhemmin tarkemmin.

Ennen ylemmän hirren varausta (sovitusta alemman selkään) kannattaa alemman hirren selkä silottaa mahdollisimman hyvin. Sen voi tehdä höylällä, kuten perinteisellä sarvi- eli härkähöylällä alla, tai rautakaupan neloskoon halpishöylällä, kuorimaraudalla tai jopa rälläkällä ja karkealla liuskahiomalaikalla. Mitä siistimpi hirren selkä, sitä helpompi on piirtää varaus ylemmän alapintaan ja sitä tasaisempi varauksen reunoista tulee.

Apumies Arska ja itte härkähöyläämässä.


Alla apunainen Nelli R. muokkaa hirren selkää kuorimaraudalla. 


Hirret tapitetaan toisiinsa. Hyvällä eli terävällä ja vetävällä kärkiruuvilla varustetulla käsikäyttöisellä vintilällä syntyy reikä melko kätevästi, jos vain jaksaa vääntää; lienee kuitenkin laillista tehdä sama homma sähköporalla hieman nopeammin.

Nelli kairaa.

Jo kolmas varvi alussa!





Ja lisää tarpeellista kampetta: pitkä ja lyhyt vatupassi, käsisaha, kirveet, parkkuurauta, tukkimitta, työntötaltta, lyöntitaltta ja nuija.

Hyvät tukkisakset!

Ja piilu!

Huomaan, että minulla ei ole omaa kuvaa hirsivarasta. Varaaminen siis kuitenkin tarkoittaa sitä, kun ylempään hirteen piirretään alemman hirren selkää mukaillen hirsivaralla (joka on oikeastaan harppi) kaksi viivaa, joiden välistä poistetaan puuta, jolloin ylempi hirsi varaus alaspäin käännettynä istuu tiiviisti alemman päällä (nurkkasalvaimet on siis tehty jo). Alla on varattu hirsi, josta on sahattu moottorisahalla varausviivat halki. Tämän voi tehdä kirveelläkin, jolloin ei tarvitse kärsiä katkua ja melua. Seuraavassa vaiheessa sahausten välinen puusuikale poistetaan vaikka kirveellä, m-sahalla, telsolla, kourukirveellä tai millä nyt katsoo tarpeelliseksi.Oleellista on, että hirren alapintaan tehty ura ei ole liian syvä. Mitä matalampi se on ja mitä tarkemmin se myötäilee alemman hirren profiilia, sitä parempi.




Tässä on ikkuna-aukon reunaa, jossa näkyy melko hyvin onnistunut varaus. Ei liian syvä, eikä varsinkaan V-muotoon sahattu.

Tuommoista tulee, seinä nousee. Koska tämäkin seinä siirtyy aikanaan muualle, ei hirsien välissä ole tilkettä.

Jatkuu....

5 kommenttia:

  1. Tämäpä vaikuttaakin mielenkiintoiselta työmaalta! Mielelläni seurailen, minkälaisilla työtavoilla sinä teet kehikon.

    Paljon valokuvia sisältävät postaukset ovat blogimaailman ehdotonta eliittiä!

    Aion pysytellä lukijanasi myös jatkossa!

    VastaaPoista
  2. Työtapani lienevät normaalin rajoissa... Kävin puolenkymmentä vuotta sitten Toivalassa Savon ammatti- ja aikuisopiston järjestämän kevään kestävän perinteisen hirsirakentamisen kurssin, jossa perusteita oppi sen verran, että voi niiden pohjalta harjoitella ja löytää itselle sopivimmat ja mieluisimmat työtavat. Tuolla kurssilla moottorisaha oli tärkein työväline, ja kyllähän se joitain työvaiheita tieten nopeuttaa. Vaikkapa juuri yllämainittu jyrkkänurkka on sangen joutuisa tehdä m-sahalla, muutama huraus vain ja se on siinä. Mutta loppukeväällä auringon paistaessa alkavat turvakamppeet käydä turhan kuumiksi, ja käsityökaluilla on muutenkin paljon mukavampi veistää.
    Veistäköön kukin kuten lystää.

    VastaaPoista
  3. Näinhän tuo menee: kukin tavallaan. Itsekin toki sahaa käytän. Olen huomannut, että metsätyöhön sopiva teräketju on turhan rouhea hienonpaan sahailuun, se kun repii helposti. "Timpurisahan" ketju on usein parenpi veistohommaan, joskin hitaanpi.

    VastaaPoista
  4. Mitään en oikein aiheesta ymmärrä, mutta helkatin hienolta ja ammattitaitoiselta näyttää..

    VastaaPoista
  5. Olet ymmäränyt tämän täysin oikein!

    VastaaPoista