Sivut

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Mökin rakennuskertomus II - lattian mallailua


Lattialankut, jotka loppukesällä hommasimme Ylitorniolta ja siistimme, ovat päätymäisillään lattiaan. Väliaikaisesti kylläkin vielä, koska itse mökki on vielä muutaman sadan kilometrin päässä lopullisesta sijoituspaikastaan.

Tein väliaikaiset niskat samoille paikoille, joille lopulliset niskat aikanaan tulevat. Ensin siistimme (ite ja Nelli) lankkujen toisen pään. Osa lankuista oli purettaessa katkaistu vinoon, osassa oli muinaista lahoa lyhyeltä matkalta. Vain yksi lankku oli kokopitkä, seinästä seinään, joten suurimman osan lattiasta joutuu kokoilemaan paloista. Ensin ladoimme lankkuja noin 2/3 lattian leveydeltä niskoille ja piirsin niihin niskan keskivaiheille osuvan katkaisuviivan ja sahasin lankut poikki. Tämän jälkeen tasasin jatkopalojen päät ja sahasin ne oikean mittaisiksi. Lopuksi loput lattiasta koottiin samoin (muutama jatkopala jäi ensi kertaan). Jatkoksen paikkaa valitessamme otimme huomioon tulevan hellan/kamiinan: ei jatkosta sen alle (vaan lieneekö tällä oikeasti merkitystä, tuskin).

Lattianasennusta. Huomaa erikoinen ikkuna ja piilutun hirren kirkkaus. Nelli otti kuvan.





Yllä olevassa kuvassa näkyy ikkuna-aukko nykyisellään. Oudohkon ratkaisun synty on seuraavanlainen. Aluksi meinasin tehdä lopullisen levyiset ja korkuiset ikkuna-aukot ja panna niihin väliaikaiset karapuut, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Kun seinähirret  ylittävät ikkuna-aukon, ei ole pientäkään seinän pullistelun riskiä rakentamisen tässä vaiheessa.  Hirsien isot välit tulivat siitä, kun veistin niiden alapinnasta puuta pois, jottei tarvinnut tehdä aikaa vievempää varausta myöhemmin joka tapauksessa poistettaviin hirren osiin. Voi tämän näköjään näinkin tehdä.

Sisäpuolta en ole vielä piilunnut, koska hirsiin tulee helposti kolhuja ja rantuja purussa ja siirrossa. Piiluan ne vasta kehikkoa koottaessa. Kokeilin kumminkin piilua yläkuvassa vasemmalla alhaalla näkyvään kohtaan - näin kirkas tulee seinästä!

Nelli työssä. Miinus 15 kelviniä ja kauhia viima.
Kamera hyytyi, joten kuvat ovat tässä.

3 kommenttia:

  1. Olen joskus miettinyt tuota uudelleen piiluamista vanhoissa rakennukssa ja tummuneissa hirsissä. Ennemminhän oli suht tavallista piiluta asuttujen huoneiden hirret uudelleen, jotta ne saadaan kirkkaiksi. Mutta jätettiinköhän varauksen kohdat "valkaisematta"? Tulleepi seepraseinät... :D

    Sulla nyt on työn alla uutta hirttä, joten on ihan luontevaa ne piiluta. Jatkan projektin seuraamista...

    VastaaPoista
  2. Piiluaminen on kyllä parempi vaihtoehto kuin vaikkapa hiekkapuhallus, mutta seinä kyllä jää, kuten sanoit, raidalliseksi, koska hirren selkä- ja mahakaistaleita ei voi veistää (selitys siis asiaan vähän perehtyneille lukijoille). Seinässä voi olla nauloja, varsinkin jos se on otettu esiin pinkopahvien tai muiden vastaavien alta. Toisaalta tummat hirret kuuluvat tavallaan asiaan, mutta kukapa kovin synkissä väreissä viitsisi asua. Oman hirsimökin seiniä en ole piilunnut uusiksi, vaikka ne ovatkin melko likaiset. Kokeeksi putsasin pienen alueen jollain tolulla tms. ja hinkkasin vielä teräsvillalla, ja alta paljastui tummaa mutta kauniin punaruskeaa hirren pintaa. Kunhan kerkiän, putsaan vielä loputkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiekkapuhallus on aivan kamalaa! Olen nähnyt vanhoja rakennuksia, jotka on hiekkapuhallettu ja ne ovat niin luonnottoman näköiset ja karheat, että vain hirsiseinan maalaaminen vaalealla kuultomaalilla vetää vertoja moiselle operaatiolle.

      Mulla on pirtissä hyvin tummat, suorastaan mustat seinät... Jätin ne silleensä, mutta pesin ne miedolla mäntysuopalioksella ja hyvin runsaalla vedellä, ihan vain saadakseni kaiken maailman lepakonpaskat niiltä pois. :D

      Poista