Mäntsälä 200 vuotta sitten, säätyläinen poikineen sekä miksi maaherra Möllersvärdin anopin Catarina Charlotta L'Estraden hautajaiset olivat komeat ja kalliit

Hallussani on aimo nivaska - 25 ja puoli isoruutuista A4-konseptisivullista - käsin kirjoitettua tekstiä otsikolla "Katkelmia ja muistoon panoja Mäntsälän seurakunnan historiasta. Koonneet Harry ja A. Broms (Jäljennös)".  En tiedä, onko tätä julkaistu koskaan missään. Jäljennöksen käsiala on äitini isän,  E.J. Toivosen Mäntsälän Sääksjärveltä, jolla oli 1900-luvun ensi vuosikymmeninä kotiseututukimuksellisia pyrkimyksiä.

Tässä ote A. Bromsin kirjoittamasta luvusta "Muistettavia tapauksia, seikkoja y.m.".  Väliotsikointi minun, kursiivilla kirjoitettu on siis Bromsien/Toivosen kynästä, punaiset huutomerkit ja sicit Toivosen.

     Mäntsälän pitäjä, jossa vuosisadan vaihteessa oli lähes 4000 asukasta, kuului silloin Hollolan kihlakuntaan ja muodosti yhdessä Porvoon pitäjän kanssa eri käräjäkunnan. Pitäjässämme oli silloin 3 ratsusäteritilaa, nimittäin Mäntsälän kartano, Frugård (Alikartano) ja Hautjärven kartano. Ensinmainitun omisti maaherra Möllersvärd, Frugårdin omisti puoleksi eversti Nordenskiöld ja hänen Ruotsissa asuva veljensä amiraali Nordenskiöld, toisen puolen omisti pitäjän ulkopuolella asuva majuri Boije. Hautjärven omistaja oli kapteeni Kuhlefelt. Sitä paitsi oli pitäjässä Saaren rustitila, omistajana sihteeri Sederholm, ja 21 rälssitilaa, joista 3 oli Nummisissa, 3 kirkonkylässä (omistajana maaherra Möllersvärd) 10 Sälinkäällä, jotka omisti Helsingin pitäjäsä asuva sihteeri Solberg, 2 Kaukalammella, joista toisen omisti sotakommissario Fischer ja toisen kersantti Krakau, 2 Sulkavalla, omistaja tirehtööti Blidberg ja luutnantti Stjernvall, joka viimeksimainittu myöskin omisti yhden rälssitilan Olkisilla. Pitäjän muut talot, lukuun ottamatta kahta sotilastilaa, olivat osaksi kruunun - osaksi verotaloja. Luvultaan oli niitä 119 kokonaista taloa ja 202 talon savua.

     Paitsi edellä mainittuja säätyläisiä asui siihen aikaan vieä sellaisia miehiä kuin luutnantti Thorvigge sekä aliupseerit Boucht ja Krakau, jotka omistivat taloja ja harjoittivat maanviljelystä. (Kun rovasti Asp muistiin panoissaan mainitsee tämän Krakaun nimen, lisää hän Ksta, että löydettiin hän kuolleena Parolan torpan lattialta Hautjärven kylässä huhtikuun 8 päivänä 1815. Syytä Kn kuolemaan ei saatu selville). Vanhempainsa luona asui siihen aikaan muun muassa majuri Mällersvärd Mäntsälän kartanossa, jossa sitä paitsi oleskeli eräs ruotsinmaalainen sihteeri Barfod., Hautjärven kartanossa asui kapteeni Kuhlefelt nuorempi sekä Sulkavalla aliupseeri Blidberg. Kuten näkyy, oli siis pitäjässämme 1800 vuosisadan alussa kokojoukko säätyläisiä, aatelismiehiä y.m. (Sic!)


     Mäntsälän kartanon omistaja, edellä mainittu maaherra Carl Adolf Möllersvärd oli naimisissa Maria Charlotte L'Estraden kanssa. Heillä oli kuusi lasta, joista nuorin oli Ulrika eli Ulla, joka jälkimaailmalle on tunnettuna muistorikkaista "keisarin-tanssiaisista" Mäntsälän kartanossa vuonna 1809. (Muuten on merkillistä, ettei rovasti Asp sanallakaan mainitse keisari Aleksanterin käynnistä Mäntsälän kartanossa vuonna 1809, vaikka hän muista sen aikuisista seikoista niin ahkerasti teki muistiinpanoja).


     Mäntsälän kartanossa, joka sijaitsee Porvoosta Hämeenlinnan johtavan maantien varrella, kävi muuten sodan aikana 1809-1810 ja saman sodan jälkeisnä aikana hyvin paljon venäläisiä ylhäisiä sekä sota-päälliköitä y.m. Äskettäin on löydetty eräs "luettelo niistä herroista kenraaleista ja upseereista, jotka ovat olleet Mäntsälän kartanossa". Tämä luettelo on hyvin pitkä ja sisältää ei vähempää kuin 189 nimeä, suurimmaksi osaksi venäläisten upseeerien nimiä. Keskellä tätä luetteloa mainitaan suurilla kirjaimilla: " Hänen Majesteettinsa keisari Aleksanteri". Tällä tarkoitetaan tietysti sitä käyntiä - Mäntsälän kartanon parasta muistoa - jolla tämä keisari huhtik. 3 päivänä 1809 kunnioitti Möllersvärdin perhettä (Tästä käynnistä kertoo seikkaperäisesti E. Nervander teoksessaan "Kejsar Alexander Is resa i Finland).

     Edellä mainittu nimiluettelo on hyvin mielenkiintoinen syystä että siinä mainitaan niin monta sodasta tunnettua henkilöä. Muun muassa mainitaan siinä: prinssi Begration, kenraaliluutnantti, Sprengtporten, kenraali rouvineen, Demidoff, kenraali, Baradin, kenraali, Mullern, kenraali, Kaminskij, kenraali, Arascheff, kenraali, Speranski, valtiosihteeri, Welli, keisarillinen henkilääkäri, prinssi Gagarin, kenraali, kreivi Tolstoi, hovimarsalkka, Araktieff, sotaministeri, Romanoff, pääministeri, kreivi Lievon, Iwar Isaieff, kasakkapäällikkö rouvineen, kenraali Tuskoff rouvieem y.m. y.m.

Vihdoin asiaan eli hautajaisten kulkuun

19 päivänä lokakuuta 1910 (!) (tämä on virhe, vuosi oli 1810)  vietettiin Mäntsälän kartannossa maaherra Möllersvärdin anopin Catarina Charlotta L'Estraden hautajaiset. Näistä hautajaisista löytyy (myöskin äskettäin sattumalta löydetty) seikkaperäinen kertomus, joka antaa hyvän kuvauksen siitä kuinka säätyläisten hautajaisia maaseudulla ja erittäinkin Mäntsälässä siihen aikaan vietettiin. Sentähden mainittakoon siihen siitä tähän seuraavaa. Möllersvärdin perhe oli päättänyt tehdä nämät hautajaiset oikein komeiksi ja kalliiksi - "ei sentähden että sillä oltaisiin kuollutta kunnioitetttu, mutta välttääkseen elävien moitetta". Wiinejä ja muita kauppatavaroita (!) oli Porvoosta tuotettu 629 ruplalla (noin 2500 markkaa). Juhlatilaisuuteen oli kutsuttu perheen tuttavapiiri, kaikkiaan 44 henkilöä, joista kuitenkaan ei kaikki saapuneet. Kutsutut olivat muun muassa: eversi Nordenskiöld, luutnantti Carl Nordenskiöld ja herra Nils Nordenskiöld, majuri Boije rouvineen, tallimestari Vestfelt rouvineen, majuri vapaaherra Rehbinder, ratsumestari Åkerstedt, luutnantti von Rohr, everstiluutnantti Sture, pormestari Solitander, ruukin patruuna Solitander, luutnantti Stjernwall, tirehtööri Blidberg, nimismies Palmgrén, kapteeni Kuhlefelt, sihteeri Sederholm, kirkkoherra Asp, kappalainen Lindberg, luutnantti Thorvigge, kapteeninrouva Tigerstedt y.m. y.m. - Vieraat saapuivat hautajais päivänä klo 14 surutaloon, jolloin naiset asettuivat keltaiseen vierashuoneeseen, jossa maaherran rouva Möllersvärd tyttärineen "istuivat surua". Tämä huone oli kokonaan valkoisiin puettu, ainoastaan katon reunat olivat mustilla kukkasilla verhotut. Herrat kokoontuivat ruokasaliin. Molemmin puolin kannettiin 12 lyhtyä, kussakin 2 kynttilää. Kirkossa oli kuori ja kuorin ympäristö "suurella makuaistilla (!) valaistu 593 kynttilällä, myöskin lehterit olivat valaistut. Ruumiskirstu oli mustaksi maalattu ja koristettu hopeisilla tähdeillä (!) y.m.  Kirstun ympärillä seisoi 12 mustaksi maalattua "keridonia" kynttilöineen ja niitten ympärillä puoliympyrässä 20 kartanon alustalaista, jotka kulkueessa kirkkoon kävivät kantajina ensimmäisinä. Kun virsi oli laulettu ja hautajais toimet pidetyt, luki kirkkoherra Asp edellämainitun Barfod nimisen ruotsinmaalaisen kirjoittaman puheen, jonka jälkeen toimitus virrellä lopetettiin. Kulkue palasi nyt kartanoon, jossa säätyläisille tarjottiin "rein- ja mooselviiniä", sokurileipiä, saffranileipää ja totia". Leivintuvassa oli taasen pöytä katettu kartanon alustaväelle, vieraille ja omille palvelijoille - yhteensä 53 henkilölle, joille kohta haudalta tultua tarjottiin liha-kyljys paistia ja perunoita, lihalientä, vasikanpaistia, leivoksia, jälkruokaa sekä olutta ja paloviinaa. Sittenkun palvelioitten hyvin pitkäaikainen ruokailu oli loppunut, katettiin pöydät säätyläisille kahdessa huoneessa. Mamselli Gervelin Porvoosta oli muutamia päiviä tätä ennen saapunut ja valmistanut seuraavat ruokalajit, jotka tarjottiin molempien pöytien ääressä:

1) lohta laatikoissa
2) à la daube'a
3) risolleja
4) vasikankylkeä sipulin kanssa
5) suurta piirakkaa (Stor pastej)
6) ruutanoita
7) rapuja ja kieltä
8) manteli-vanukasta
9) kananpoikasia ja kirsimarjoja
10) hedelmä-vanukasta
11) kalkkuna-paistia
12) linnun paistia
13) kiiseliä, kahta lajia
14) hyytelöä, kahta lajia
15) sokurikakkua
16) manteli-vuorta
17) laseerattuja sokeri-lehikäisiä
18) marenkeja

     Sitä paitse tarjottiin jälkiruokana kahta lajia sokurileipää, makroneja, katketaa biskvi'tä, poltetuita manteleita, karamellejä ja puhallettuja sokeria. Juomatavarat olivat punaista ja valkoista viiniä, malagaa, 2 maljaa bischoffia ja 2 maljaa mekkaa.

     Kaikki vieraat, paitsi kahta, jäivät kartanoon yöksi. Seuraavana päivänä kokoontuivat taasen kaikki. Päivällinen oli nyt seuraava: 

1) kilohailia
2. spenaatti-munakasta ja kotletteja
3. hanhihyytelöä
4. kinkkua
5. pieniä piirakoita
6. vasikka-kyljystä ja riisiryynejä
7. lihalientä
8. sokerileipä-vanukasta
9. ahvenia
10. luumu-vanukasta
11. vasikan paistia
12. metson paistia
13. manteli-lehikäisiä
14. sokerileipiä paperi-laatikoissa
15. punaista hyytelöä
16. valkoista hyytelöä.

     Sitä paitse vadelma- ja kirsimarja-hilloa, rusinoita ja manteleita, omenia ja päärynöita, punaista ja valkoista viiniä, malagaa, punssia ja bischoffia.

     Illalliseen kuului ainoastaan kylmää ruokaa, jota tarjottiin pienten pöytäin ääristä. Ja kun vielä oltiin vietetty yhden yön surutalossa, ja kun kolmantena päivänä aamiainen ("dejéuné dinatoire") oli syöty, hajautuivat vihdoinkin nämät vieraat; eipä kukaan voine väittää muuta kuin että nämät hautajais pidot olivat kaikin puolin "kunnialliset" sellaiset.

****

Yhdelläkään alustalaisella tahi palvelijalla ei näytä olleen nimeä... saivat nyt kumminkin syödäkseen.