Sivut

torstai 1. joulukuuta 2016

Rakennustarpeet kiertävät: tiilten kyöräystä ja hirsikömmänän purkua

Korjasin (3.12. ja 11.12) muutamia rakennuksen historiaa koskevia tietoja sen naapurin isännän ja tilan toiseksi viimeisen omistajan kertoman perusteella. Uudet tiedot kursiivilla.

Tulin hommanneeksi rakennustarpeita. Suositulla netin myyntipalstalla olli ilmoitus "hyväkuntoisesta" hirsirakennuksesta. Käytiin myyjän kanssa paikalla ihmettelemässä. Rakennus (alempana siitä lisää) ei houkutellut, mutta sen takana oli riivatunmoinen kasa kattotiiliä, jotka olivat perua lähistöllä ajat sitten palaneesta asuintalosta. Ne oli muuan mies tuonut kai kaupungista, eivätkä ainakaan täällä ole koskaan katossa olleetkaan.(tämä pitää vielä tarkistaa)


Tiilet vaihtoivat omistajaa. Lastasimme (rouva ja minä) tiilet traktorin peräkärryyn. Puolet mahtui eka kuormaan, toinen puoli seuraavana päivänä toiseen.



Tästä voisi tulla yhteinen harrastus.
Noin 1300 tiiltä odottaa nyt puhdistusta ja huoltomaalausta.



'
Tiilistä osa ehkä päätyy uuden saunan katolle, ei tiedä vielä. Noin sata neliötä näistä tulee, 

Lopulta hellyin ostamaan (polttopuun hinnalla eli halavalla) itse rakennuksenkin. Sen pohjamitat ovat noin 4 x 10 metriä (vähän alle). Kummassakin päässä on hirsikehä, ja niiden välissä lautaseinäinen osa. Hirret ovat ohuehkoja, noin neljäpuolituumaisia paksuudeltaan. Ulkopuolella erottuvat piilukirveen iskujen jäljet. Lautatavara on pääasiassa tuppeen raamisahattua. Punamulta on säilynyt parhaiten rakennuksen päätyyn nojaavan huussin suojassa. Kehikkojen yhden pystyttäjän mahdollisen veistäjänkin nimi on tiedossa, asuu nyt kylällä, ikää 96 v. Tieto on kahdesta lähteestä. Pitänee paikkansa. Mies asui tässä pihapiirissä olevassa talossa 1950-luvulla. Tämä on viimeinen tämän pihan rakennuksista. 11.12.: Tilan toiseksi viimeinen omistaja purki asuinrakennuksen polttopuuksi 70-luvulla. Sauna on hinattu traktorilla kilometrin päähän.


Rakennus on siirretty jostain  ilmeisesti kylältä, minkä voi päätellä seinissä olevista himmeistä numeroinneista. Viimeisin siirto on tapahtunut seinässä ollen Kalevan päiväyksen perusteella 1950-luvun lopulla. 3.12. paikalla käväissyt naapuri muisteli että 1957 ja sen jälkeen muutamana vuonna. 11.12.: Sama naapuri oli kaivellut isänsä allakoita - vuodelta 1953 löytyi merkintä, että rakennus on  ollut K.:n talon pikkuriihenä kylällä ja tuotu sieltä kolmella hevosella tähän.


Työpaikoista kannettiin huolta jo vuonna 1958.


Kissaa* koko laatikollinen. 
Viimeisimmäksi kömmänä on ollut kanala Eipä olekaan ollut. Kanalan kalusteet toi tänne jemmaan tilan aikasempi omistaja lopetettuaan kanalan pidon.

Kanalan tuotantokalustoa sikin sokin.




"Hyväkuntoinen" voidaan aina määritellä uudelleen. Parempi kehistä on kuitenkin muutamilla paikkaushirsillä tehtävissä käyttökelpoiseksi aitaksi tms, Tämä kehä on viimeksi ollut tallina, sen jälkeen siinä on ollut tilan toiseksi viimeisen omistajan jyvä- ja heinävarasto (11.12.)

Parempikuntoista kehikkoa

Parempikuntoisen kehikon hirsistä osa on sisäpinnaltaan koloille syöpyneitä, osa taas aivan sileitä ja hyvähköjä. Olisiko rakennuksen edellisen siirron ja pysytyksen yhteydessä osa hirsistä, ehkä koko takaseinä, käännetty sään armoilla syöpynyt ulkopuoli sisäpuoleksi?. Täytyy vielä paneutua tähän. 11.12.: Päädyin siihen, että kolot ovat hevosen kaluamia - tätä ei tilan toiseksi viimeinen omistaja pitänyt lainkaan mahdottomana. Yllä olevasta kuvasta näkee, että kehikko on koottu eri rakennuksista peräisin olevista hirsistä. Kohdasta, jossa on seinää myöten nousseen savun jälkiä, näkee, että seinässä oleva kolo on syntynyt savujälkien syntymisen jälkeen. 


Katossa on alimpana päre, sitten perinteiseen tapaan apulantasäkkejä ja päällimmäisenä aikansa elänyt kattohuopa (myös perinteistä).

Toinen kehikko (jonka yksi seinä on poistettu) on huonompikuntoinen. Laudoituksen ja pahvien alta paljastui mustunutta seinää. Olisiko tämä ollut saunana tai riihenä joskus? Siis on, K:n talon pikkuriihi kylän pinnasta. Hirsien väliin oli pantu tilkkeeksi ohutta lastuvillaa. Tässä on kuulemma asustanut kaksi lehmää. (tieto kahdest lähteestä)

Savun mustuttamat seinähirret.
Purkua ja siirtoa varten on seinähirret ja muu puutavara numeroitava, jos rakennus tai sen osa aiotaan koota samanlaiseksi uudessa pystytyspaikassa.


Piilukirveen jäljet erottuvat vielä.

Vanerilapuissa on yksilöllinen koodi joka hirrelle. Nämä laput ovat palvelleet aikasemminkin, nyt pätevät punaiset tussimerkinnät.
Kanalan pitäjä on koettanut eristää rakennuksen lautaosan panemalla olkisilppua lautakerrosten väliin. Voinpa sanoa, että olkieristys on hieman painunut vuosien saatossa vasten laudoituksen vaakatukia.

Olkisilppueristys on hieman valahtanut. 
Lähipäivinä jatkan purkua.

Onko tämä nyt sitä maritusta?

* Lukija Timo huomautti, että se margariini, johon 1960-luvulla kerrottiin pannun kissanraatoja, oli Suvikulta. "Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan", kuului loru. Kultanauha on saman firman tuote, ja margariinia on sittemmin kutsuttu usein kissaksi, merkistä välittämättä.

2 kommenttia:

  1. Jos ostit myös sisällöt, voisit myydä kanalatarvikkeita Facebookin Munanetti-ryhmässä. Menekki on taattu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, muutaman ruokintapöntön korjasin talteen. Kanojen istumis- ja munimislokerikot (mikä lienee virallinen nimi) ovat melko kärsineitä. Olkisilppurin kyllä pelastan!

      Poista