Huopakate, terassi, ikkunoita ja liukuovia

Menipä muutama viikko - Hailuotoon kokoamaamme hirsihuvilaan on ilmaantunut vesikate, rännit, terassi ja terassin katoksen runko sekä osa alakerran ikkunoista ja liukuovista, muun muassa.

Kun työskentelee katon rajassa, hyvät telineeet ovat tarpeen. Vaikka niiden tekoon menee kotvanen, niiltä työskentely on joutuisaa ja turvallista. Nämä seuraavan kuvan telineet teimme pääasiassa kakkoskutosesta, paitsi kaiteet laudasta. Kokoamiseen käytimme ruuveja naulojen sijasta. Ruuvit voi käyttää myöhemmin muissa paikoissa paremmin kuin käytetyt ja irti voimalla väännetyt naulat..

Rakennustelineet lankuista

Telineiltä käsin teimme alushuovan päälle kolmiorimakatteen perinteiseen tyyliin soveltaen huoparullien kääreissä olevia ohjeita.

Kolmiorimat paikoillaan

Kattohuopaa ennen rimojen päälle tulevan kaistaleen naulausta

Vesikaton rakenne ylhäältä alaspäin: kolmiorimahuopa, alushuopa, raakaponttilauta, 7,5 cm tuuletusväli, 25 mm tuulensuojakuitulevy, 30 cm selluvillaa, ilmansulkupaperi, sisäkattopaneeli. Jotta sellueristeelle on tilaa ja paneeleille pinta johon ne voidaan naulata, vesikattoa kannattelevien niskojen alapuolelle kiinnitimme välipalikoilla ja naulauslevyillä lankut. Kuvassa alla näkyy myös niskan kylkeen naulattu rima, johon tuulensuojalevyt naulataan.

Vesikaton rakennetta altapäin.

Tuulensuojalevyjä paikoillaan.

Rännien asennuksen jälkeen hienot telinnet purettiin, minkä jälkeen oli terassin rungon vuoro. Tuossapa sitä on:

Terassin runko

 Ja eikö mitä! Taas uutta telinettä, tällä kertaa terassin katoksen tekoa varten.

 

Rakennustelinettä

Terassin kattoniskat ovat palkkikengillä seinässä kiinni. Niskojen ulkopäät lepäävät liimapuupalkin päällä. Palkki puolestaan lepää kutos- ja vitoslankuista tehtyjen pilarien yläpääässä olevissa hahloissa. Pilarien alapää on kiinni terassin runkohirressä. Rakennustelineiden avulla pilarit saatiin pysymään pystysuorassa ennen niskojen naulaamista niihin.

Tässä lähikuva terassin kattoa kannattelevasta pilarista, joka on itse asiassa lankuista tehty I-palkki:

I-palkki lankuista

Tässä meinasi tulle kiire: liukuovien ja isojen ikkunoiden asentajat tulevat kohta! Purimme terassinkatoksentekotelineitä terassin päältä ja ladoimme pikavauhtia terassilautaa paikoilleen. Ja kohta olivat liukuovet ja nurkkaikkuna paikoillaan. Kyllä kävi sutjakasti, kun oli ukkoa nostamassa raskaita osia paikoilleen. Toisella asentajista oli 30 vuoden ja 40000 (!) asennetun ikkunan kokemus takanaan!

Lopuksi kuvia nykyvaiheesta:

Ensi viikolla teemme terassin katon valmiiksi (jos sää sallii) ja aloitamme vanhan savusaunan purun, restauroinnin ja siirron uudelle kivijalalle.  

Vesikattoa! Sarvikuonokas!

Tässäpä kuvia mennä viikolta hirsihuvilan pystytyksestä. Yksi etappi saavutettiin torstaina, kun vesikaton ruodelaudoitus (raakaponttilautaa) valmistui ja asensimme sen päälle alushuovan. Katto pitää nyt vettä, eikä enää tarvitse ruuvailla epämääräisiä peltejä sadesuojiksi.

Päätykolmiot ennen...

... ja jälkeen.

Päätykolmio.

Koneet nopeuttavat monia työvaiheita.

Vesikattoa tukevat niskat asensimme myös. Niskat upotimme taskertahirsiin ja kurkihirteen tekemiimme koloihin. Päätykolmiot ovat hirrestä ja siis painuvat hieman ajan myötä. Jos niskat olisi tässä vaiheessa kiinnitetty kiinteästi vaikkapa naulaamalla tasakertahirsiin (sivuseinien ylimpiin hirsiin), painumisen seurauksena niskat työntäisivät tasakertahirsiä ulospäin ja kääntäsivät niitä vinoon. Jotta näin ei kävisi, niskat kiinnitettiin sivuseiniin liukuraudoilla, jotka saalivat niskojen liikkeen ulospäin

Vesikaton niskat.

Liukurauta sallii niskojen liikken ulospäin, kun päätykolmiot painuvat.

Päätyräystäätkin tarvitsevat tukea. Koska tässä rakennuksessa ei ole kurkihirren suuntaisia vuoliaisia ulottumassa päätyseinien ulkopuolelle tukemaan päätyräystästä, teimme erillisiä tukipalikoita myöhemmin ladottavien harjalta sivuseinille juoksevien päätyräystäslautojen tueksi. Ne mataloitettiin nikojen väliseltä osalta, jottei eristeiden päällinen tuuletusväli kokonaan tukkeudu. Räystään alla niiden korkeus on sama kuin niskojen eli 15 senttiä. Päätykolmion painumisen (joitain senttejä) otimme tässäkin huomioon. Kun pääty painuu, niskoihin kiinnitettyjen, päätyseinästä ulos työntyvien päiden on myös päästävä liikkumaan vapaasti kohti sivuseiniä. Tämän vuoksi päätykolmion yläreunaan tekemämme kolot ovat päiden sivuseinien puolelta pari senttiä väljät. Vaan eipä tämä noista kuvista näy...

Päätyräystästä tukevia rakenteita.

Päätyräystään tukia.

Niskojen päälle tuli raakapontti ja sen päälle alushuopa. Nyt alkaa näyttää jo joltain! Alushuovan päälle tulee vielä kolmiorimakate.

Alushuopa.

Lisäksi valmistelimme vanhan savusaunan purkua, siirtoa ja restaurointia sekä veistimme hirsiä saunan uutta pukutilaa varten. Saunassa on vilkasta hyönteiselämää, ehkä enemmänkin kuin miltä aluksi näytti (ei ole kyllä ensimmäinen kerta kun vaurioarvio muuttuu tarkemmassa syynissä...).. Hirsijumista voit lukea lisää tästä perunakuoppajutusta.

Hirsijumi jättää jälkeensä tämmöisiä purujälkiä. Samaa jauhoa on lisää hirren sisällä.

Uuden majoituskämpän pihamaalla tallusteli sarvikuonokas (Oryctes nasicornis), komea, iso (jopa reilun neljän sentin mittaiseksi kasvava) kovakuoriainen. Koiraspuolella sarvikuonokkaalla on etukilven päällä sarvi. Tämä lienee ensimmäinen havainto Hailuodosta. 

Hirsihuvila harjassa, purkajasiat ja sama mies?

Hirsihuvila nousi harjaan! Tässäpä muutamia kuvia viikolta.

Kun hirsi ei ulotu nurkkasalvaimeen, se on syytä tukea paikoilleen ennen tapitusta vaikkapa tällaisella pelkkapitimellä.

Pelkkapidin.

Tuossa valmistellaan toisen kurkihirren nostoa. Traktorimies Lassi Helanen hoiti homman mallikkaasti!

Kymmenmetrinen kurkihirsi  on tasapainossa nostoliinojen varassa.

Kurkihirren nosto.

 Alempi kurkihirsi on paikoillaan.

Kurkihirsi

Toinen kurkihirsi myös.

Kurkihirret 

Tapin lyönti reikään.

Sinne uppos, sano Kärsämäen mies sikalassa.

Teimme älyttömän hyvät telineet tasakerran tuntumaan räystäs- ja kattotöitä varten.

Vanhaa ja uutta hirsityötä.

Viikonloppua vasten aloimme purkaa savusaunaa siirtoa ja restaurointia varten. Se siirretään takana näkyvälle perustukselle ja muutetaan jatkuvalämmitteiseksi kertalämmitteiseksi, hormilliseksi savukiukaaksi. Samalla lahot hirret korvataan ehjillä. Sauna on nyt ainakin toisessa sijoituspaikassaan - se on siirretty tähän Hailuodon Ojakylästä 1960-luvulla, jolloin nyt purettu lautaeteinen rakennettiin. Tästä tulee aikanaan oma juttunsa sitten.

***

Lopuksi tapaus perjantaiaamulta. Majoituskämpän naapuriin tuli torstaina väkeä viikon viettoon. Kutsuivat saunaankin torstai-iltana, mikä oli mukavaa. Perjantaiaamuna toinen rouva ja  herra S. istuivat tölkit kourassa kuistilla. Vaihdoin siinä muutaman sanan heidän kanssaan, todettiin että ei heistä suinkaan ollut ollut häiriötä yöllä, ja menin kämppäämme takaisin. Sakari meni toimittamaan jotain ulos, jolloin hra S. kysyi rouvalta: "Onko tuo sama mies?". 

Sama mies?

Hirsihuvila välipohjan tasolla ny. Arvotaan työkalut.

Toinen viikko Hailuotoon nousevan hirsihuvilan pystytyksessä meni joutuin. Ensimmäisen viikon aikaansaannoksista on juttu täällä.

Tätä tehtiin nyt: Tilaaja poikineen on kyörännyt melkein kaikki hirret kuorman purkupaikalta rakennukselle ja niitannut suurimpaan osaan niistä pellavakaisteleet tilkkeeksi, mistä on ollut suuri apu. Heidän lihasvoimansa on myös ollut tarpeen erinäisten hirsien nostossa kehikolle. Karapuut ovat ilmaantuneet ovi- ja ikkuna-aukkojen pieliin. Välikaton lattianiskat on pantu kahteen yläkerran huoneeseen. Tällä viikolla ei seinä enää noussut samaa tahtia, vaan lopetimme välipohjan tasolle, johon teimme lankuista työlattian toisen kerroksen tekoa varten. Alkuviikosta kävi traktorimies nostamassa muutaman hirren. Pilareita on pystytetty tukemaan rannanpuolen yläkerran seinää (näistä myöhemmin lisää). Alakerran teossa tarpeelliset telineet on purettu ja rakennettu uudet siis yläkertaa varten. Lankkuvarasto on inventoitu. Saunan pukuhuoneen aikaisemmin valmistuneet pari hirsikertaa on pantu paikoilleen. Ja hirret on tapitettu sitä mukaa kun ne on saatu kehikolle.

Jos sää sallii, ensi viikolla voi hyvässä lykyssä olla kurkihirsi paikoillaan!

Nyt näyttää kuitenkin tältä: 

Yläkuvassa näkyvä pitkä, kymmenmetrinen hirsi lepää oikealla seinähirsien varassa, vasemmassa reunassa kahden pilarin varassa - panen niistä myöhemmin lisäkuvia.

Tässä kuvassa (alla) on terassin päällä olevan huoneen lattian tasolle tehtyä lankkulattiaa. Lattianiskat ovat siinä jo paikoillaan.

Portaita myöten on kätevä kiivetä ylös. 

Portaat telineille.

Pellit ruuvattiin sateensuojaksi erityisesti tappien ja tapinreikien kohdille.

Pellit kehikon suojana.

Joku järjestys se olla pitää. Työkalut arvottiin aina päivän aluksi.

Arvottiin sorkkaraudat...

... ja nuijat.

Hirsihuvilan purku ja pystytystä sekä harvinaisen miellyttävä työympäristö

Heinäkuun loppupuolella alkoi kohtalaisen pitkä työrupeama, Toinen restaurointikisälli ja hirsi-ihminen Hankosen Sakari veisti muutaman kuukauden ajan hirsihuvilaa Piippolassa. Heinäkuun lopulla purimme sen, minkä jälkeen Ikolan täysperävaunurekka kuljetti sen Hailuotoon loppusijoituspaikalle. Pystytys alkoi kuun vaihteessa. Tässä jutussa on kuvia näistä työvaiheista; lisää tulee myöhemmin.

Hirret ovat kuuden tuuman vahvuista mäntypelkkaa, nurkkasalvaimet lohenpyrstöä. Pisimmät hirret ovat kymmenmetrisiä. Rakennukseen tulee 21 hirsikertaa sekä päätykolmiot ja tuplakurkihirsi. Näin korkean siirrettävän rakennuksen tekoa helpottaa sen rakentaminen kahdessa osassa. Ensin tehdään alakertaa niin korkealle kuin on tarvis, minkä jälkeen pannaan vielä yksi hirsikerta paikoilleen. Sitten mitataan tämän viimeksi mainitun hirsikerran etäisyys perustasta (joka on vaakasuorassa eli vaaterissa) ja merkitään ns. korko eli tämä etäisyys kyseisen hirsivarvin kaikkiin hirsiin. Tämä varvi siirretään nyt alas uusille perustuksille, tunkataan korkomerkkien perusteella vaateriin ja rakennetaan loput kehikosta.

Kehikon alaosa

Päätykolmion hirsiä ei alla olevassa kuvassa ole vielä viistetty. Niiden jättäminen portaittaisiksi tässä vaiheessa helpottaa jättimäisten kurkihirsien siirtämistä ylös ja purkuvaiheessa alas.

Kehikon yläosa

Veistoon meni kolme kuukautta, purkuun reilut kolme päivää. Kymmenmetrisetkin hirret liikkuvat kevyehkösti traktorin avilla. Nostimessa on koivupölli, jossa riippuvien nostoliinojen varassa hirsi killuu noston ajan. Näin hirsiin ei (juuri) jää nostosta kolhuja. Sakari on kuskina.

Hirsi liikkuu

Pinosimme hirret välipalikoiden kera ja kiristimme muovipannat nippujen ympärille, jotta nosto rekan kyytiin kävisi kätevästi. 

Rekka toi hirret pystytspaikan tienoille.

Hirret pinossa

Ohikulkijoiden lisäksi myös ruskojäärä tuli ihmettelemään hirsipinoja.

Ruskojäärä Arhopalus rusticus

Ennen perustuksille asennusta hirsiin nidotttiin pellavarive tilkkeksi. 

Nostimme hirsiä paikoillen miehissä, Sakari, minä sekä mökin rakennuttaja poikineen.

Oulun Lyseon linnut III. Kehrääjä, tervapääsky, papukaijat, tikat, käki, päiväpetolinnut, pöllöt, kyyhkyt ja kanalinnut.

2599Helmikana

Sarja Oulun Lyseon luonnonhistoriallisista kokoelmista jatkuu; nyt ovat vuorossa otsikon mukaiset linturyhmät.

Lintukokoelman alkuvaiheista ja monista kokoelmaluetteloista voit lukea täältä. Varpuslinnuista kertovaan juttuun pääset klikkaamalla tätä.

Numero nimen edellä = linnun numero viimeisimmässä kokoelmaluettelossa.

Nimet: Ensin nykyinen suomalainen, sitten nykyinen tieteellinen nimi. Myös eri kokoelmaluetteloissa mainitut vanhat nimet on mainittu.

Hankinta-aika: Kokoelmaluetteloihin merkityt hankinta-aika -tiedot ovat usein ristiriitaisia. Merkintä on tällöin esim. ”Lyseolle 15.9.1892, Lyseon kirjoihin 1894”. Jos luetteloissa on vain yksi hankinta-aikatieto, se on merkitty esim. ”Lyseo 1894”.

Paikkakunta = missä lintu on tapettu tai muuten saatu täytettäväksi.

Täyttäjä mainittu jos tiedossa. Uppsalalainen Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämö merkitty täyttäjäksi, jos linnun jalustassa on sen nimellä varustettu etiketti tai linnun jalusta on tunnistettavissa sen perua olevaksi.

Roomalaisilla numeroilla (I, II, III jne.) on merkattu saman lajin eri yksilöt.

799 Kehrääjä Caprimulgus europaeus Vanhoista nimilapuista -70-luvulla poimittu tieto ”1890”, kirjattu Lyseolle 1892, ei muita tietoja.

800 Tervapääsky Apus apus Täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 1890. Cypselus apus.

801 Kultatöyhtökakadu Cacatua galerita galerita Rouva Ida Nylander lahjoitti Lyseolle 1893–1894. Kakadu, Camtolophus (Psittacidae).

801 Kultatöyhtökakadu.

802 Undulaatti Melopsittacus undulatus Näitä on kaksi. I on II B -luokan oppilas Hannu Vatajan 1.6.1929 lahjoittama täytetty papukaija. II:n alkuperää ei tiedetä.

803 Palokärki Dryocopus martius ♀ Kyrkslätt (Kirkkonummi) 15.1.1890, Lyseo 1892. Picus martius.

804 Harmaapäätikka Picus canus ♂, hankittu vuosikertomuksen mukaan 1895–96, luettelo 1880–1920:ssä lyseolletulovuodeksi on merkitty 1897. Harmajatikka. Pyrstö puuttuu.

805 Käpytikka Dendrocopos major ♂ 1891, Lyseo 1892 Picus major.

806 Pikkutikka Dendrocopos minor ♂ 21.11.1890 Helsingin pitäjäs, täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 24.2.1891 Picus minor, 4 mk, merkitty hankituksi 1892.

Lyseon tikat, vasemmalta: 809 käenpiika, 804 harmaapäätikka, 807 valkoselkätikka, 806 pikkutikka, 803 palokärki, 805 käpytikka ja 808 pohjantikka.

807 Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos ♀, Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1898. Picus leuconotus.

808 Pohjantikka Picoides tridactylus ♂, täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 24.2.1891 Picus tridactylus 5 mk, Lyseon kirjoihin 1892.

809 Käenpiika Jynx torquilla Täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 24.2.1891, 4 mk. 

810 Käki Cuculus canorus Lyseo 1890.

811 Muuttohaukka Falco peregrinus I ♀10.5. 1899 Västergötland (Länsigöötanmaa), Ruotsi, Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1902. 

2167 Muuttohaukka Falco peregrinus II 1kv (ensimmäistä kalenterivuottaan elävä), alkuperä tuntematon, täyttäjä Yrjö J. Mansnerus, Viipuri.

812 Punajalkahaukka Falco vespertinus ♂ 25.5.1899 Liminka, Lyseo 1899, poistettu 1975.

813 Ampuhaukka Falco columbarius Vähän epämääräiset merkinnät. Luettelo 1880–1920 ja Luettelo 1935: 1891, Lyseo 1892. Kantaluettelo 1973: 2kpl, Espoo 10.7.1890, Lyseo 1892. Nyt on kokoelmassa I ♀ ja II ♂, joka on rikki, pois 2017; missään luettelossa ei ole sukupuolimerkintöjä. Falco aesalon.

814 Tuulihaukka Falco tinnunculus I ♀ 10.7.1890 Espoo, täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 29.10.1890, 6 mk, Lyseon kirjoihin 1892. 

2787 Tuulihaukka Falco tinnunculus II ♂ 18.12.1937 Oulu, täyttänyt Y.A. Timonen, Lyseo 7.12.1942. 

Lyseon jalohaukkoja. Vasemmalta: 813 ampuhaukkanaaras, 811 muuttohaukka, 814 tuulihaukkanaaras ja 2787 -koiras.

815 Kanahaukka Accipiter gentilis I Nuori ♀, 1893, Lyseo 1894. Astur palumbarius. IV Lisäksi koululla on nuori naaras, mikä tieto on lisätty luettelo 1880–1920:een I-naaraan kohdalle myöhemmin lyijykynällä. IV-haukkaa ei varmaan ole hankittu samaan aikaan kuinI-haukkaa, koska siitä ei ole mainintaa Eläinkokoelman luettelo1904:ssa.

816 Kanahaukka Accipiter gentilis II Aikuinen ♀, lahj. rovasti F. Öberg, täyttänyt Aarne Hellemaa,130 mk, Lyseon kirjoihin 28.4.1930. Astur palumbarius III Ei numeroa; aikuinen ♀, täyttänyt Risto Tornberg, Lyseo n. 2010.

817 Varpushaukka Accipiter nisus Epämääräisiä merkintöjä. Yksi tullut koululle 1892, toinen 9.3.1920 (Limingasta, lahjoitti Pentzin). ♀ on rikki, poistettu aikaisemmin, ♂ jää. Astur nisus.

818 Nuolihaukka Falco subbuteo) 2.8.1903 Liminka, lahjoittaneet Y. ja A. Pentzin, Lyseo 1903–1904. Poistettu (koin syömä) 1946.

819 Maakotka Aquila chrysaetos I Taas epämääräisiä ja ristiriitaisia merkintöjä. Jalustassa on alkuperäinen etiketti paikallaan: nuori lintu, toukokuu 1892 Hailuoto, Lyseo 1892. Sama tieto on myös -70-luvulla etiketeistä poimittujen tietojen listassa. Luettelo 1880–1920 listaa kaksi kotkaa: a)1892 ja b) 1899 ja lisää, että b) on peräisin Hailuodosta toukokuulta 1892, b:n lahjoitti Tohtori K. Relander. Pitäisi siis olla että a) on peräisin Hailuodosta. Sama a-b -sekaannus on siirtynyt Luettelo 1935:een: kaksi kotkaa on, lisätieto että b on Hailuodosta toukokuulta 1892, lahj. jne. No, 1970-luvulla etiketeistä poimittujen tietojen luettelossa lukee: I Hailuoto toukokuu 1892 (I-merkintä on hailuotolaislinnun jalustassa) ja II Hailuoto toukokuu 1892 (II-merkintä on aikuisen linnun jalustan pohjassa). Siis molemmat olisivat toukokuulta 1892. Tulkitsen tämän kuitenkin niin, että hankinta-aikana tehdyt alkuperämerkinnät (1892 ja 1899) ovat todennäköisemmin totta kuin kulahtaneista nimilapuista kootut tiedot. Hailuodosta ei juuri kotkan pesimishavaintoja ole; toukokuinen aikuinen kotka viittaa vahvasti pesintään. Lisäksi kokoelmassa on käväissyt vuosikertomusten mukaan kaksi lahjoitettua. Ylitarkastaja A. Streng lahjoitti Lyseolle täytetyn kotkan aikaisemmin, jo lukuvuonna 1890–1891 (29.10.1890), ja N. Merikallio lahjoitti täytetyn maakotkan 1918–1819. Näistä ei ole merkintöjä kokoelmaluetteloissa.

Ei numeroa Arokotka Aquila nipalensis 2kv (eli toisella kalenterivuodellaan oleva) lintu. Tämä yksilö, jonka Risto Tornberg on täyttänyt Oulun yliopiston Eläinmuseolla, on Lyseolla ikuisuuslainassa. Lyseo lainasi Eläinmuseolle mammutin poskihampaan (1080) Jääkausinäyttelyyn v. 2010, ja vuokraksi saimme arokotkan biologian luokan kattoon. Arokotkia vierailee Suomessa harvakseltaan. Tämä yksilö meni 6.7.1995 Ranuan eläinpuistossa syömään susille tarkoitettua evästä, mistä sudet eivät tykänneet. Arokotka päätyi sitten täytettäväksi Eläinmuseoon ja lopuksi Lyseolle.

Arokotka 

Selostus retkestä Turtolan pitäjän Porkkajärvelle kesällä 1934

Julkaisen tässä Oulun Lyseon oppilaan Lauri Heikelin (sittemmin Heikinheimo; 1917-2000) selostuksen retkestä - oikeastaan luonnontieteellisestä tutkimusmatkasta - Turtolan pitäjän Orajärven kylän Porkkajärvelle 3.6.-20.7.1934. Retken osanottajat olivat Lauri Heikel, pariskunta Aarne ja Hermine Hellemaa sekä lyseolainen Runar Tallqvist (Rauno Tenovuo, ks. tämä juttu). 

Heikel kirjoitti ylioppilaaksi seuraavana keväänä. Hänestä tuli sittemmin Metsäntutkimuslaitoksen professori ja metsäekonomian tutkimusosaston päällikkö. "Lauri Heikinheimo oli metsureiden sosio-ekonomisten olojen tutkimuksen pioneeri sekä Suomessa että kansainvälisesti. Hän käynnisti myös suomalaisen metsien monikäytön ekonomian tutkimuksen. Heikinheimon ennusteet maa- ja metsätalouden työvoiman nopeasta supistumisesta 1960-luvulta vuosisadan lopulle olivat osuvia. Hän ennakoi jo 1950-luvun lopulla tropiikin metsäkadon nopean laajenemisen.", tietää kansallisbibliografian Lauri Heikinheimo -artikkelin esittelyteksti.

Retkue liikkui lihasvoimalla, polkupyörin ja patikoiden koko tuon puolitoista kuukautta.

Retkikuvaus sijaitsee Oulun Lyseon kokoelmissa.

Lyseon 1930-luvun vuosikertomusten mukaan VII luokalle siirtyvien oli suoritettava kesälomalla jokin kesätehtävä, kuten esim puutarhan tuhohyönteisiin perehtyminen ja näytteiden kerääminen niistä, kesäloman vuorokausien keskilämmön mittaaminen tai joku muu opettajan kanssa sovittu tehtävä. Ehkä tämä selostus on "muu opettajan kanssa sovittu tehtävä", vaikka Heikel siirtyi kesän 1935  jälkeen jo VIII luokalle. Havaintokirja kelpaisi kyllä nykyäänkin mainiosti vaikkapa luonnontutkimiskurssin oppilastyöksi. Mainittakoon, että luonnonhistoriaa opettivat Lyseossa tuolloin August Armas Parvela ja Aura Parvela, biologipariskunta.

Kaikki Porkkajärvivihkosen kuvat otti Aarne Hellemaa.

Sivut 3-7: Lintuhavainnot pyöräilymatkasta Oulu-Orajärvi 3.-6.6. Huomion kiinnittää nyttemmin jyrkästi vähentyneen peltosirkun esiintyminen monin paikoin, Haukiputaalla, Iissä, Simossa, Karungissa ja Pellossa.

 Sivu 8, retkeilyalueen kartta.