Saunamökki harjassa, tapitusta ja juhlintaa

Saunamökin tupapuoli kohosi harjaan jo aikaisemmin; nyt on saunankin kurkihirsi paikoillaan. Aluksi kumminkin muutama kuva hirsirakentamisesta ylipäätään, tapinreikien kairauksesta, pellavariveen asennuksesta ja tapituksesta.

Lihasvoima jyllää. Vintilä ja sepän muinoin tekemä hirsikaira, jossa vetävä kärkiruuvi, on mainio kalu tapinreikien tekoon. Noin 60-80 kierrosta, ja reikä ulottuu päällimmäisen hirren läpi noin puoliväliin alempaa. Pari kierrosta takaisinpäin, kaira ylös ja hirsi myös. Sitten purut pois alemman hirren kolosta.

Tähän rakennukseen kairasin kolme reikää per hirsi, yhdet lähelle nurkkia ja yhden keskivaiheille. Kun salvos kohoaa, uudet reiät kairataan aina noin vaaksan verran sivuun alemmista.

Sivelin puutervaa hirren selkään. Haisee tervalta eli hyvältä ja pitää eristeen paikoillaan ennen seuraavan hirren laittoa vaikka tuulisi kuinka.

Eristeeseen leikkasin taltalla aukot tapinreikien kohdille.

Hirsi pannaan paikoilleen. Tapit ovat pari senttiä lyhyemmät kuin mitä niiden reiät ovat. Tapit lyödään melkein reiän pohjaan ja niiden yläpää hieman sisään. Näin tapit eivät missään tapauksessa ala kantaa hirsien painuessa.

 

Tapit saa paukuttaa voimalla sisään. Nuija auttaa tässä.

Hirsi nousee salvokselle, vesikattoa ja lattialistat

Kun konevoimaa ei minulla ole, on turvautuminen perinteisiin keinoihin hirsien siirrossa. Horisontaalisesta hirsien siirtelystä hirsikärryllä on juttua täällä. Kun salvos kohoaa varvi varvilta, saunamökkikin lopulta kolmeen ja puoleen metriin, on moni kysynyt, että miten nuo hirret on tuonne ylös nostettu. Tietysti vähän kerrallaan, verenpaineella, lihasvoimalla, etupäässä fysiikan lakeja noudattaen.

Tässä on kuvasarja saunamökin saunapuolen päätyseinän ylimmän hirren tiestä pinosta paikoilleen. Sinne se meni kuin itsestään, vähän puhaltelin oikeaan suuntaan.

Vasemmanpuoleisin jölli siirtyy kohta. Kuusi tuumaa paksu, tyveltä noin 35 cm korkea, latvasta jotain 25 senttiä. Pituus 4,5 m.

Nyt sama hirsi onkin oikealla! Suuntana taustalla näkyvän tupakehikon takana oleva saunan runko.

 Hirsikärryllä hirren kyöräys käy kevyesti.

Lähestyy...

Nyt jo tikkailla.

Yhä ylemmäs.

Sinne meni.

Toista viikkoa korvessa, ja parta kasvaa. Katkoin pisimmät haivenet etteivät jää hirsien väliin, ja panin telineille tuulettumaan.

 Ensin hirren toinen pää ylös.

Sitten toinen.

Tässä hirsi on ylösalaisin, jotta alapuolen pahimmat muhkurat on helppo tasoittaa. Tämä jouduttaa varauksen piirtoa ja varausta (hirren sovittamista alemman selkään).

Edellisestä  kotvanen, hirsi on paikoillaan. Hirsi on varattu eli sovitettu mahdollisimaan tiukasti alempaan kiinni.

Lopuksi hirsien väliin tulee pellavakuitukaistale eristeeksi ja hirsi tapitetaan alempaan kolmesta kohdasta. Aivan viimeiseksi vielä piiluan hirret.

Tupapuolen vesikatto on suurimmaksi osaksi vain rimahuopaa vailla, kun naputtelin ponttilaudoituksen parina poutapäivänä. Lautojen kannattimet tein ruuvaamalla kaksi kakkosnelosta selät vastakkain.

Tuvan lattialistat tein höyläämällä kolmiorimojen hypotenuusan siloiseksi ja maalaamalla ne samalla vihreällä kuin ikkunoiden pokat ja karmit.

 Seuraavaksi tulee saunaan kurkihirsi. Kyllä tässä vielä joku viikko menee.

Ovi ja keinutuoli

Perunakuopan 100. juttu.
Saunamökin tuvassa on ovi ja huonekalu.

Ensimmäinen huonekalu

Ovi

Ikkunat mökkiin

Asensin saunamökin (aikaisempia rakennusvaiheita on täällä) tupapuolen ikkunat. Tätä olin valmistellu jo veisto- ja pystytysvaiheessa siten, että ikkunoiden paikat olin merkinnyt ja aukot sahannut lähelle oikeita mittoja. Koska salvosta tehdessäni en pannut seinää tukevia karoja paikoilleen, osa ikkunan kohdalta myöhemmin poistettavista hirsistä oli vielä koko seinän mittaisina paikoillaan tukemassa seinää ja tuli katkottavaksi vasta nyt. Jos ei avaudu, katso kuva:

Ikkuna-aukko rakennusvaiheessa. Kaikkia ikkunan kohdan hirsiä ei ole vielä katkaistu, vaan ne tukevat seinää.

Ikkuna-aukkoa rakennusvaiheessa tukevat hirret katkaistu, aukko sahattu mittoihinsa.

Ikkuna-aukon pieliä tukemaan laitoin karapuun, poikkileikkaukseltaan T:n mallisen systeeemin. Tein sen kahdesta osasta, kuuden tuuman levyisestä karalankusta (eri paksuus eri ikkuna-aukkoihin) ja viitisen sentin levyisestä ja paksuisesti karasta. Osat ruuvasin toisiinsa. Kara on solahtava sitä varten tehtyyn uraan; "jonkin verran" sovittelua ja karan muotoilua "saattaa" tarvita. Karaura taas on syntynyt siten, että pystytysvaiheessa on kairattu sopivan kokoisella terällä varustetulla koneella tai vintilällä tai väänninpuulla (ks. toinen kuva alla) reikä tulevan karauran pohjan tienoille. Ikkuna-aukkoa trimmattaessa poistetaan sitten aukon reunan ja kairanreiän välinen puu taltalla, moottorisahalla tai koulutetulla majavalla. Karaura on syntynyt. 

Karapuu menossa kohti karauraa lopulliseen kokoonsa sahatun ikkuna-aukon reunaan. Ikkuna-aukon alareunaa piti tässä korottaa, siksi siinä on kaksi kahden tuuman lankkua välissään pellavakaistale.

Restaurointikisälli Sakari Hankonen kairaa karauran pohjareikää perinteisellä työkalulla.

Karapuuta en  kiinnittänyt seinähirsiin ruuveilla tahi nauloilla. Isoimman ikkunan karmin ruuvasin karalankkuun, pienten ikkunoiden karmit pysyvät tiukasti karalankkujen välissä ilman muuta kiinnitystä.

Toinen pieni (n. 84 x 84 cm) karmi on kierrätystavaraa ja kunnostamani, toinen sen mukaan tekemäni kopio. Iso (noin 125 x 155 cm) karmi on myös toisella kierroksella; alun perin se on ollut Oulun Karjasillalla rintamamiestalon kuistissa. Vanhat pokat kunnostin, ja tein uusia tarpeen mukaan.

Karapuun yläreunan tasasin karmin yläreunan tasalle. Vaikka juuri tämä kehikko on ollut jo vuoden verran paikoillaan ja painunut, jätin karmien päälle vielä nelisen senttiä painumisvaraa. Täytin painumisvarat selluvillalevyn kaistaleilla, jotka työnsin sen verran syvälle, että panin niiden tuvan puolelle vielä muutaman sentin kerroksen pellavanauhaa. Selluvillalevy pölisee enemmän kuin pellavaeriste. Tungin pellavaa tarvittaessa tiukasti sulloen karalankun ja seinähirsien väliin. Karalankkujen asennuksen jälkeen karmit sopivat tilaansa niin naftisti, että eristettä ei juuri sopinut tunkemaan karmin ja karalankun väliin. Näihin saumoihin liisteröin vielä pahvikaistaleen tai panen liimapaperin. Pahvi tulee lopuksi vielä ympäri ikkunaa karmin ja hirsiseinän väliin vetoa estämään. Kamiinan tai hellan korvausilma saa aikanaan luvan tulla mieluummin ikkuna-aukoista ja oven rakosista kuin eristeiden täyttämien tilojen läpi.

Siinä kököttää. Seinähirret vielä piiluan karalankun tasalle, niin vuorilaudat istuvat nätisti.

Maisemaikkuna järvelle päin. Alun perin se on palvellut Oulun Karjasillalla rintamamiestalon kuistin ikkunana.

Silppua ja purua syntyy yli oman tarpeen.

 Paninpa vielä ovenkin karapuut sijoilleen.

Työvaiheet:

• Karmin ulkomitan mittaus ja sen reunojen merkkaus ikkunan alapuoliseen rintahirteen
• Reikien kairaus karauran pohjaksi sopivalle etäisyydelle karmien reunoista
• Ikkuna-aukon sahaus 
• Rintahirren yläpinnan tasoitus vaateriin
• Karauran avaus
• Karapuun teko, karan sovitus uraan, karan ruuvaus karalankkuun
• Pellavaeristekaistale rintahirren päälle ikkuna-aukon laidasta laitaan
• Karapuut paikoilleen
• Karmi paikoilleen
• Eristettä rakosiin, pahvikaistaleiden liisteröinti karmin ja hirsien välisen tilan peitoksi
• Pokat paikoilleen; saranoitujen pokien käynnin tarkistus
• Vuorilautojen teko ja asennus
• ...

Olikohan tässä kaikki oleellinen. Joka välissä tietysti vaaaka- ja pystysuoruuden ja karmien ristimittojen tarkistusta (jos joutuu änkeämään karmit paikoilleen, niiden muoto voi muuttua, jolloin pokat eivät istu).

Illalliseksi kanttarellejä ja tatteja.

Tuulimyllyn kolmas elämä

Viime viikko ja tämä päivä kuluivat kengittäessä tyrnäväläistä aittaa toisen restaurointikisällin Sakari Hankosen kanssa.

Aitta sijaitsee työn tilaajan vanhalla kotipaikalla. Aitta on alkujaan tuulimyllyn koppi. Vilja-aittana se on palvellut vuodesta 1909! Rakennuksella on siis ikää pitkälti toista sataa vuotta. Aitaksi muutettaessa oli ainakin osa hirsistä käännetty ulkopuoli sisään päin.

Aittana jo 107 vuotta!

Aitta on pystytetty luonnonkiviperustuksen päälle. Kivet olivat painuneet saviseen peltoon etenkin aitan takaseinän alla, missä alin hirsi oli lahonnut aivan muhaksi. Kehikko oli sangen vinossa.

Alkutilanne.

Kaksi alinta hirsikertaa olivat sen verran lahot, että vaihtoon vain. Nurkkasalvaimet olivat sangen väljät, minkä vuoksi osa seinähirsistä oli kääntyillyt vinoon. Esimerkiksi oven päällä oleva hirsi oli näin muuttunut vettä kerääväksi kouruksi ja lahonnut perusteellisesti. Sata vuotta sään armoilla oli haristanut hirsiä kauttaaltaan, etenkin etelä(ovi)seinällä ja varjoisalla takaseinällä.

Takaseinää

Etuseinää. Laho hirsi oven päällä on aivan lytyssä.

Toisin sanoen: täysin restaurointikelpoinen rakennus! 

Näin tehtiin tähän mennessä:

Viljalaarien purku molemmista kerroksista. Laarien laudat pinoon pressun alle. Alemman kerroksen lattian purku. Lahot kaksi lattianiskaa roskapinoon, ehjät talteen uudelleen kätettäväksi. Ylemmän kerroksen lattian laitimmaisten lautojen irroitus, jotta nurkkia sisäpuolelta tukevat följarit (pystyparrut) mahtuvat sisään. Följarien pulttaus seinän läpi kahteen suuntaan ulkopuolella oleviin följareihin kierretangoilla ylhäältä ja seinän keskivaiheilta. Nosto-L-rautojen kiinnitys följarien alapäähän täkkipulteilla. Varovaista tunkkausta L-raudoista sen verran, että kehikon yläosa nousee ja alaosan päällä oleva pano hellittää hieman. Keskipulttien kiristystä, mikä oikaisee vinoon painuneita hirsiä. Samalla oven päällä oleva laho hirsi pois ja roskapinoon. Uuden hirren sovitus sen tilalle. Pultit myös följarien alapäihin. Lisää varovaista tunkkausta. Kaksi alinta hirsikertaa pois, Aitan sisämittaus, myös ristimitat (alosa hieman salmiakilla, mutta eri suuntaan kuin yläosan salmiakki...). kahden kengityshirsikerran veisto aitan vieressä. Tunkkausta ja tukemista. Aitan alimman ehjän hirsikerran (kolmas hirsikerta) sovitus kengityshirsien päälle. Joka välissä seinien tukemista ja rakenuksen vinouksien arviointia. Pihtipielten veisto (Sakari teki) tukemaan oviseinää.  Alimman alkuperäisen ehjän hirsikerran siirto hirsi kerrallaan vanhalle paikalleen. Kengityshirret  paikoilleen. kehikon tukeminen nurkkakivien päälle. L-raudat pois. Rakennustelineiden teko joka seinälle uusien kattopeltien laittoa ja seinien laudoitusta varten (etu- ja takaseinälle tulee vielä pystylaudoitus).

Ja tässä kuvia:

Sisänurkan följari siirtymässä paikoilleen.

Kahlaajien rengastusta

Nyt muutama kuva etelänsuosirrin poikasten rengastuksesta Hailuodossa eilen illalla. Nelli kavereineen on etsinyt ja löytänyt jokseenkin kaikki etelänsuosirrin pesät Oulun seudulta. Nyt oli meininki käydä muutamalla pesällä, joiden tiedettiin kuoriutuneen vajaa vuorokausi sitten. Etelänsuosirrin (kuten muidenkin kahlaajien) poikaset lähtevät pesältä heti kuoriuduttuaan ja kuivuttuaan, joten ne on laajalta rantaniityltä helpointa löytää kun ne vielä ovat pesässä. Lisäksi poikasista otetaan tippa verta DNA-tutkimuksia varten. Näiden pesien emot on rengastettu ja verinäyteet niistä otettu jo aikaisemmin, osasta tänä kesänä, osasta viime vuosien mittaan.

Tuoreet poikaset!

Nelli valmistautuu rengastukseen ja verinäytteen ottoon.

Ensin poikaset rengastetaan. Renkaassa on yksilöllinen numero. Jos joku joskus löytää rengastetun linnun kuolleena tai saa sen kiinni vaikkapa kahlaajapyydyksestä, lähettämällä renkaassa olevan numeron tai raadolta otetun renkaan siinä olevaan osoitteeseen), kartuttaa tietoa lintujen liikkeistä, muuttoreiteistä, talvehtimisalueista, eliniästä ja monesta muusta asiasta. Esimerkki mukavasta etelänsuosirrin rengastustapauksesta on täällä ja täällä. Perinteisen rengastuksen lisäksi tietoa muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista saadaan muun muassa geopaikantimien avulla, mistä lisää täällä.

Etelänsuosirrin poikanen saa renkaan nilkkaansa.

Verinäyte siis otetaan, jotta saadaan DNA:ta. Siitä voidaan selvittää esimerkiksi perhesuhteita - onko poikanen sosiaalisten vanhempiensa jälkeläinen vai onko naaras paritellut naapurireviirin koiraan kanssa. Kun näytteitä on samasta populaatiosta vuosien ajalta kymmenistä ja sadoista linnuista, on mahdollista arvioida perinnöllisen muuntelun (yksilöiden geneettisten erojen) laajuutta, mikä on evolutiivisesti tärkeää. Populaation kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön perustuu perinnölliseen muunteluun. Siihen vaikuttaa muun muassa yksilöiden sukulaisuus. Jos (pienen) populaation yksilöt ovat lähisukuisia, ne eroavat toisisaa geeneiltään vähän, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että niiden immunologiseen puolustusjärjestelmään vaikuttavissa geeneissä on vähän muuntelua, mikä taas voi altistaa niitä taudeille. Populaatioita voidaan myös vertailla muihin saman lajin populaatioihin, jolloin saadaan tietoa populatioiden erilaistumisesta ja niiden välisestä geenivirrasta. Myös populaatioiden historiaa selvitetään DNA:ta tutkimalla. Yllämainituilla seikoilla on merkitystä arvioitaessa lajien ja populaatioiden kykyä pysyä elinvoimaisina (lisää tästä tämän linkin takaa). Mitä suokukkojen genetiikasta on viime aikoina opittu, lue vaikka tämä katsaus.

Ensin pistetään ohuella, steriilillä neulalla pieni reikä nilkan laskimoon.

Verta tulee muutama tippa nilkan pinnalle, mistä ne hörsitään lasikapillaariin. Verinäyte siirretään sitten pieneen koeputkeen DNA:ta säilövään nesteeseen ja viedään lopulta pakastimeen odottamaan käsittelyä. veren tulo loppuu itsestään muutaman tipan jälkeen.

Aikuisilta kahlaajilta verinäyte otetaan usein siiven alta laskimosta.

Samana iltana rengastettiin ja kupatiin myös kolme suokukon poikasta. Tästä ei ole kuvia, koska kameran akku putosi rannalle mennessämme. Akku löytyi onneksi paluumatkalla.

Seitsemän valkoposkihanhen parvi laidunsi rannalla. Hieno, kuulas, tuulinen sydänkesän ilta.

Muutama luontohavainto - kuolemaa ja syntymistä

Saunamökin lähimetsässä, Pohjois-Savossa, oli varislintu päässyt ainoastaan. Nuori lintu, koska osa sulita oli vielä tupella (sininen puikula kuvassa oikeassa reunassa). Yhdellä mättäällä oli jalat ja rintalasta-kylkiluu -osasto, sulkia ja höyheniä oli laajemmalti.

Jalkojen vieressä oli yli kymmensenttinen oksennuspallo (näkyy alla olevassa kuvassa vasemmassa alareunassa). Arvelen, että huuhkaja on ollut asialla. 

Uhri lienee varis, koska höyhennysmättäällä oli mustien sulkien ja höyhenten seassa harmaata höyhentä. 

Parinkymmenen metrin päässä oli teeren pesä, josta oli kuoriutunut viitisen poikasta!

Mökin vieressä on kivistä ladotun pajan rauniot (mökki ja sininen pressu häämöttävät ylhäällä oikealla alemmassa kuvassa).  

Pajan rannassa uiskenteli laulujoutsenpari neljine poikasineen! Pääsin hiippailemaan aivan lähelle, mutta huomasivathan ne minut ja pistelivät ulapalle.