keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Oulun Lyseon luontokerho Esikon havaintokirja vuosilta 1898-1907

Oulun Lyseon kätköissä on maannut toista sataa vuotta luontokerho Esikon havaintokirja vuosilta 1898-1907, vaaksan kanttiinsa oleva mustakantinen, aika lailla irtolehtinen vihko. Tässä julkaisen kaikki sen sivut. Joihinkin henkilöihin olen lisäillyt tietoja ja nettilinkkejä, etenkin jos he ovat olleet aikuisiällä luonnontieteellisissä hommissa. Tällaisia kyllä piisaa! Henkilöiden peruslähteenä on ollut Oulun Lyseon 100-vuotisjuhlajulkaisu Oulun Lyseo 1874-1974. Kaikkia havaintokirjan nimiä en ole onnistunut löytämään oppilasluettelosta - ehkä koska sukunimiä on muuteltu ahkerasti.

Eliöiden nimistö on ollut aikojen kuluessa kirjavaa. Samankin lajin kansannimet tarkoittavat usein eri seuduilla eri eliöitä, ja nimen "virallisetkin" suositukset ovat muuttuneet. Tästä löydät lisää vaikkapa Kaisa Häkkisen Linnun nimi -teoksesta ja Jukka Hintikan Suomen lintujen nimet -kirjasta. Käytänkin omissa huomiossani lintujen ja muiden eliöiden nykyisiä nimiä. Myös koulun nimi on vaihtunut: nykyisin Oulun Lyseon lukiona tunnetun koulun nimi oli Esikon päiväkirjan kirjoittamisen aikoihin Oulun suomalainen lyseo ja ennen sitä Oulun suomalainen yksityislyseo ja jossain vaiheessa myös Oulun suomalainen klassillinen lyseo. Tässä käytän tästä koulusta ja sen edeltäjistä nimeä Lyseo.

Tämä artikkeli on syntynyt Lyseon luonnontieteellisten kokoelmien inventoinnin sivutuotteena tammikuussa 2017. Pidin tästä havaintokirjasta ja Lyseon lintukokoelmasta  myös esitelmän Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kokouksessa 11.1.2017, 109 vuotta havaintokirjan viimeisen merkinnän jälkeen.

Havaintokirjan ensimmäisellä lehdellä on merkintä II - onko jossain siis ensimmäinen havaintokirja? Tämän kakkoskirjan havainnot eivät ole tarkassa aikajärjestyksessä, vaan ne on kirjoitettu puhtaaksi jälkikäteen. Onko kakkonen vain puhtaaksikirjoitettu ykkönen?

*****

Sivu 1. Oppilas L. Pentzin (oppilas  1892-1901) aukaisee sinisuohaukan mahan, tutkii saaliseliöiden jämiä ja pohtii sinisuohaukan hyödyllisyyttä ja haitallisuutta. Havainnon kirjoitti puhtaaksi Z. (Zacharias) Schalin, oppilaana 1892-1900; myöhemmin taiteilijaurallaan käytti toista etunimeään Teodor. Sitä seuraa sivulle 2 jatkuva kehotus tutkia Haukiputaanjoen suusta noin peninkulman päästä löytyvää kivilajia. Tämän kivihavainnon esitti Esikon kokouksessa 5.10.1898 lehtori A.R. Helaakoski. Antti Rietrikki Helaakoski oli Lyseon edeltäjän Oulun suomalaisen yksityislyseon ensimmäisiä ylioppilaita keväällä 1881. Hän toimi Lyseon luonnontieteen, maantieteen ja historian lehtorina vuosia 1890-1905 ja myöhemmin samassa hommassa Tampereella.


Sivu 4. Helaakosken kivijuttua seuraa G. Granön 5.10 Esikossa esittämät havainnot Juncus balticuksesta (merivihvilä) ja Machaon-perhosista (ritariperhonen) Tornionjokilaaksossa. Granöstäpä tuli sittemmin maailmankuulu maantieteilijä!  Hän tuli perustaneeksi Tarton yliopiston maantieteen laitoksen ja toimi sittemmin myös  Turun ja Helsingin yliopistojen maantieteen profeessorina.

Maisteri Helaakoski on nähnyt kaakkuriemän kantavan poikasia nokassaan sekä tavannut tervalepän Haukiputaan Purjekarissa joen pohjoispuolella (kirjattu 5.10.1898)




Sivu 5. Haukiputaalla  kuolleita muurahaisia kahden keon välissä, ehkä keskinäisessä sodassa kuolleita, arvelee Weio Liljeblad (5.10.1890; Weion nimeä ei ole Lyseon matrikkeleissa).
Z. Schalin kertoo havainnoistaan kesyjen ankkojen elämästä kotonaan Lapuanjoensuulla. Lyseon vuosikertomusten mukaan etenkin ylemmillä luokilla oli kesätehtävänä pienten tutkimusten tekoa ja luonnon havainnointia - ehkä näitä kesätuotoksia purettiin sitten Esikon kokouksissa.


Sivu 6. Leino Pentzin kertoo nähneensä koskelopoikuuksia, joissa on ollut 50:kin poikaa. "Melkein varmana voin väittää, että koskelot harjoittavat poikasten varastusta, muuten ei heillä näinkin paljon poikia olisi." (5.10.1898). E. Reuter (oppilas 1896-1901, sittemmin metsänhoitaja, taidemaalari ja kirjailija H. Ahtela)) on samaa mieltä, ja Maist. Helaakoski ja W. Kokko (opp. 1893-1901, sittemmin mm. sanomalehtimies, kansanedustaja ja luonnonhistorian ja maantiedon opettaja) sanoivat samaa Oidemia fuscasta (mustalinnusta). 


Sivu 7. Einar Reuter on löytänyt viime kesänä Alatorniolla Linaria vulgaris v. peloria´n (kannusruohon harvinainen viisikannuksinen muoto) ja Carex maritiman (merisaran). Kirjattu kokouksessa 5.10.1898. Samalta sivulta alkaa  neljän sivun mittainen kertomus muurahaisten sodasta (varmaan kesätutkimuksen satoa). Allekirjoitus: Kaakamossa, Alatorniolla heinäk. 23p-98 Einar Reuter.





Sivu 11.  Civis Z. Schalin kertoo 9.11.-98 kokouksessa löytäneensä nelihetiöisen ja -teriöisen Iris pseudacoruksen (keltakurjenmiekan), samoin kuin erään Juncus(vihvilä)-lajin keskeltä vetelää suota. "Nimeä ei löydy Melan kasviossa", loppuu kuvaus.



Sivujen 11 (yllä) ja 12  vaihteessa on G. Granön lintuhavaintoja Torniosta. Torpin puutarhalla ollut kottaraisia, Haaparannalla niitä on tosin ollut paria vuotta aikaisemminkin.


"Edellisen johdosta huomautti maisteri Helaakoski sen erittäin tärkeäksi, että katsottaisiin kasvien, hyönteisten ja eläinten leviämisrajoja ainakin täällä pojkoisessa mikäli se vaan on mahdollista." Ajankohtaista edelleen!

Sivu 13. Helaakoski tavannut Raahessa naakkoja, jotka olleet ennen hyvinkin yleisiä mutta siitten ne on hävitetty. Oulussakin on lyseolainen ampunut naakan.

Z. Schalin kertoo kalalokin tuijailevan ja hyökkäilevän ilmeisesti sateen jälkeen nousseiden kastematojen kimppuun


Sivu 14. G. Granö jatkaa edellisestä aihaeesta, ja kertoo variksen tuijanneen veden päällä kalalokin hommaa harjoittamassa ja hyökänneen kalan kimppuun. Lisäksi Granö on tavannut Tornion ja Kemin suunnalla Silene tatarican, Myosotis sparvifloran, Linnea borealis variatia pentandran, Lychnis flos-cuculin, Glyceria pendulinan, Salix glaucan sekä erään Pinquikula-lajin ja vielä tammikehrääjän. Kotitehtävä: selvitä kotimaiset nimet.


Sivu 15. Maisteri Helaakoski tavannut Raahen pohjoispuolelta pieniä Parnassia palustrioita (vilukkoja) sekä aivan mustia koivun kääpiä. Leino Pentzin aloitta kahden sivun jutun tikan tavasta kiinnittää käpyjä puun kyljen rosoon ja hakkaavan niitä siinä; "...kansa kutsuu sellaisia rosopuita tikan höyläpenkeiksi".



Sivu 17. E. Paavola (Eino Eevertti, opp.  1893-1902) nähnyt kottaraisia Paltamossa, L. Pentzin Fringilla montifringillan  (järripeipon) viime helluntaina Limingassa ja maisteri Helaakoski Oulussa. L. Rehnbäck ((Lenna Reinilä, opp. 1983-1902) ampunut kesäkuussa 1899 Haukiputailla 3-varpaisen kalalokin (siis pikkukajavan), elokuussa mehiläishaukan ja Emberiza lapponican (lapinsirkun). Leino Pentzin puolestaan ampui huhtikuussa 1899 Temmeksellä Archibuteo lagopuksen (piekanan) ja Falco vespertinuksen uroon - siis punajalkahaukan.


Sivu 18. L. Rehnbäck tapasi "Pyykösjärvellä lähellä Oulua" Luscinia rubeculan (punarinnan) ja E. Reuter heinäkuussa 1896 Tornion ulkosaaristossa kuhan. O. Pesonen (ilm. Onni P., opp. 1893-1901) kertoi Oulujoessa olleen kesällä 1898 tavattomasti muikkuja, ja Ruukissa on tavattu töyhtötiainen (nimi J. Imarin?). Misteri Helaakoski kertoi tavanneensa v. 1896 Oulun kauppatorilla eräällä lintukauppiaalla vaaleanharmaan metson. Milloin loppui kanalintujen myynti toreilla?


Sivu 19. Pähkinähakki ammuttu Limingassa 1899/L. Pentzin, Lokki sieppaa sudenkorentoja, valkea kottarainen ammuttu Ruukissa, räkättejä paljon talvella 1899 Oulussa, samoin kuin peippoja, Lehtokurppa ammuttu Limingassa, Utsjoella saatu riekkoparvesta koppelon ja riekon sekasikiö ( A. Wirkkala (ilm. Alfred, opp. 1893-1903).


Sivu 20. Pähkinähakkeja Lohtajalla, Haukiputaalla ja Kempeleessä, lapasorsa Limingassa, punarintapoikue Haukiputaalla, hempposia Lohtajalla, civis Kokko nähnyt kottaraisen Hietasaaressa. Puhtaaksi kirjoitti A. Gummerus.


Sivu 21. Sodankylässä ennen Juhannusta käki syönyt kalan suolia ja kivi löytynyt hauen vatsasta, ja pähkinähakkeja oulusta pohjoiseen Pateniemessä. Teriöltään kahdeksanlehtinen kissankello Oulussa. A. Virkkula ampui kevättalvella 1900 tunturihaukan Pudasjärvellä. Vähän ylempänä puhuttiin Oulun lähellä olevasta Pyykösjärvesta, tässä Oulun pohjoispuolella olevasta Pateniemestä Oulu oli sata vuotta sitten pieni kaupunki jokisuussa, nyttemmin niin Pyykösjärvi kuin Pateniemikin ovat yhtenäisen kaupunkialueen sisällä.


Sivu 22. L. Pentzin on ampunut isolepinkäisen Limingassa 17.8.1899. Hauki söi sorsanpojan vetelissä /L. Bergrooth. Civis Laitinen oli kesällä 1900 tavannut variksen pesästä satakielen munia ja pikkulinnun luita ja todistaa variksen olevan petolintu, koska sen oli nähty kahdesti syövän sorsanpoikia. L. (Leopold) Hägg ampui härkälinnun poikasen Oulun lähellä olevasta lammesta 15.8.1900. Hägg oli Lyseon oppilas 1896-1904 ja myöhemmin preparaattori, jonka täyttämiä eläimiä oli muun muassa Oulun luonnonhistoriallisessa museossa, nykyisen Eläinmuseon edeltäjässä. 

Lisäys 17.2.2017: Leopold Häggin elämänuraa valaiseva museo "Häggin Eläintäyttämö"toimii nykyisin Urajärvellä. 


Sivu 23. Granö lienee nähnyt teeriä, telkkiä on, vaikka järvet jäässä (R. Nyman). Kaloilla oli tiukkaa: Hagberg saanut siian jolla oli hauleja selkärangassa, R. Nyman tavannut hauen, jolla selkäranka poikki sekä toisen, jolla oli silmien tilalla vetiset kuopat. Muhoksella on saatu lohi, jolta ehkä hylje oli purrut palan kyljestä. Lohi vielä nousi Oulujokeen tuolloin.


Sivu 24. Ockenström on tavannut Oulussa Pähkinähakkisen ja "Granö oli nähnyt harakan ottavan kiini talitiaisen, jolta söi ainoastaa aivot". Eipä ole suu tuohesta harakalla. Civis Aulin oli nähnyt talitiaisen ajavan kottaraisen pesästään sekä erikoisia syreenin kukkia. Civis Pentzin on nähnyt Temmeksellä albinon variksen.


Sivu 25. Usean kasvin on huomattu kukkineen kahdesti viime kesänä. Erikoisia vanamon kukkia tavattu (Hägg ja Huumonen). G?. Nyman tappoi Pudasjärvellä kaksi kyytä, ja toisen vatsasta ryömi 2 dm mittaisia punertavia poikasia.


Sivu 26. Hirviä Pudasjärven sydänmaissa ja telkkäpariskuta talvehtii Iinattijärven Hirvaskoskessa, joka ei tavallisesti jäädy. Harrit nappaavat syysmaitiaisen kukintoon yhtä hanakasti kuin perho-vieheeseen, "Innokkaille kalastajille ylösrakennukseksi"/ Renne (ilm. Reinhold) Nyman, myöhemmin merimies.


Sivu 27.  Punajalkahaukka Limingassa kesällä 1902 / Y.R. Forsman (ei löydy oppilasluettelosta). Leopold Hägg on ampunut Oulussa nuolihaukan, keräkurmitsan ja mustaviklon. A. (Arvi; opp. 1899-1907, isona Turun mm. kaupunginjohtaja) Hällfors on tavannut haahkan pesiä  Haukiputaan ulkosaaristossa sekä kaakurin pesän kuivalta maalta.

E. Hellman kertoo ampuneensa sotkan Hailuodossa elokuusa 1902. Einari Hellman, myöhemmin Einari Merikallio, tunnetaan lintupiireissä lintulaskentamenetelmien kehittäjänä. E. Merikallion keräämiä linnunmunia on Lyseon kokoelmissa sekä etenkin Oulun Yliopiston Eläinmuseon katakombeissa viljalti. Tästä kirjoitin perunakuoppaan aikaisemminkin, lue täältä ja tästä. Merikallio toimi pitkään Keravan yhteiskoulun rehtorina ja luonnonhistorian ja maantiedon opettajana, miltä ajalta löytyi tällainen muisto Jukka Kemppisen blogista (kommenteista), tämä on hyvä: "Lämpimät muistot minulla on myös tasapuolisesta ja vapaamielisestä Keravan Yhteiskoulusta, jota Kauko Saarentauskin kutsui punikkien ja lahtarien kouluksi. "Sen kiehtovassa ilmapiirissä lahtarin ja punikin lapsi oppivat saman, minkä kansa vasta Summassa: kunnon ihmisiä ovat nuo toisetkin. Vieläpä isänmaallisia!
Lisäksi tuo piiputteleva opettaja-säämies kertoi siitä, miksi Valkoisen Ratsastajan Senaatintorille saapumisen vuosipäivinä lippua ei kohotettu koulun salkoon, vaikka käsky oli suojeluskunnan esikunnsta käynyt. Kiivasluontoinen rehtori Einari Merikallio eli Keefas määrättiin kuultavaksi ja nyrkkiä lyötiin puolin ja toisin pöytään. Keefaksen horjumaton kanta oli, että koska koulua ylläpidettiin niin punaisten kuin valkoistenkin lukukausimaksuilla, se ei liputtele eri värien merkkipäiville. Lisäksi kerrotaan, että periaate sai miehen eroamaan suojeluskunnasta, vaikka sielu kulki sk:n sarkavaatteissa lopun ikää.Tämäkin Merikalliota sivuava juttu on kiva: Kun mennyt sukupolvi linnunnimiä uudisti (Eino Merilän).
.

Sivu 28. Y. (Yrjö) Hellman  tavannut lokin joulukuussa -02 ja keväällä 1900 ruijanesikkojen seassa jauhoesikon, Arvi Illikainen rastaan pesän akkunan päällä, Y. Wikman ja J. Tuokkola ovat tavanneet Microdon-kukkakärpäsen toukkia muurahaisten seassa.


Sivut 29-31 Lukuisia kasveja huomioi 1902 M. E. Huumonen (Matti Eemeli, sittemmin Kemin yhteiskoulun luonnonhistorian ja maantiedon opettaja ja rehtori). Ja Haapajärvellä kasvaa kevätlinnunsilmä / E.V. Fransén.




Sivu 32. O. Virkkula ampui Haukiputaalla nokkavarpusen ja kirjosiipikäpylinnun toukokuussa 1903 ja lahjoitti ne Lyseon kokoelmiin. Nokkavarpunen on tallessa, kirjosiipikäpylintua ei löydy. Rantsilassa pesi pikkulepinkäinen 1903, ja siellä oli myös mm. valkokukkainen vadelma ja jänniä havupuita / J. Tuokkola.


Sivu 33. Y. Wikman ampui Hailuodossa tilhen 1903, ja Y. Pentzin tapasi kesällä 1903 Limingassa pikkulepinkäisiä ja 24.9. pyrstötiaisia.


Sivu 34-36. Y. Wikman sai hiirenpyydyksestä kolme metsämyyrää. Sitten on pitkä juttu hangella esiintyvistä hyönteisistä, päivätty 1904 (Y. Wikman). "Huom!. Wertaa maisteri Aulis Westerlundin kirjoitukseen Luonnon Ystävän v. 1897 "Hyönteiselämää talvella"! Löytämäni hyönteiset säilytän kokoelmissani."



Sivu 36. Etanoita ja lumihyönteisiä Oulussa ja Rantsilassa (Huumonen, Tuokkola).


Sivu 38. Lisää etanoita (Huumonen ja Tuokkola), peukaloisia, nuolihaukka ja töyhtötiaisia Puolangalla (A. Illikainen) ja ankerias Oulujärvessä (A. Snellman). E. Hellman löysi Limingasta sinisuohaukan pesän, jonka laidalla 6 lintua ja ainoastaa 1 hiiri.


Sivu 38. E. Hellman (Merikallio) ampunut 27.5.1903 pohjansirkun Kiimingin Korvenkylässä, 16.6. 1903 kirjosiipikäpylinnun Haukiputaalla ja tavannut (ei ampunut!) toukokuun lopulla sinirinnan Hietasaaressa ja syys-marraskuussa -03 lukuisia kertoja punarintoja ("vaikka se faunan mukaan löytyy ainoastaan Keski- ja Etelä-Suomesta"). Haa, elämänkerturi varmaan kirjoittaisi tästä että orastavaa eliömaantieteen harrastusta...


Sivu 39.  Kirjosiipikäpylintu yleinen kesällä 1903 Haukiputaalla ja Iissä (T. Rehnbäck ja H. Heikel) sekä töyhtökiuru Limingassa (Yrjö Pentzin ja monet muut) 27.12.1903-5.1.1904. T. Rehnbäck eli Torsten Reinilä ideoi sittemmin ja sai aikaan Iin Krunnien luonnonsuojelualueen (tästä lisää Aureolan Krunnit-numerossa). S.A. Räsänen (Simo Andreas, isona postikirjuri) sai isosta nuotasta Simossa kivinilkan 31.3.1904. Huumonen löytänyt valkokukkaisia huopaohdakkeita Oulusta ja Oulunsalosta.


Sivu 40. Mäyrä tapettu Rantsilassa kesällä 1903 (J. Tuokkola). "Peltovariksia (Corvus frugilegus) lienee erään kansamiehen seitysten mukaan oleskellut Kempeleessä juhannuksen tienoilta ainakin heinäkuun loppuun saakka. Linnut (?-3 kpp.) olivat elostaneet tunkiopaikoilla tavallisten varisten seurassa v. 1904. M.E. Huumonen".

J. Saarela ampui kapustarinnan Kempeleenlahdella heinäkuun lopulla 1904, ja J. Tuokkola tapasi valkokukkaisia huopaohdakkeita "useampia exemplaria" Rantsilassa.


Sivu 41. Oulujoella ammuttu merimetso  4.9.1904, lanttuperhosmuunnos Ala-Temmeksellä29.6.1904, pohjanlasisiipi Oulun Raatinsaaressa 2.7.§904, leppälasisiipi Kempeleessä 29.6. -04 (Wikman) ja suomittari Hailuodossa heinäkuussa -04 (joku Hellman).


Sivu 42. Marjalintuja paljon 15.1.1905 (Wikman), nuokkukohokki ja maamyyrä tavattu Kivijärvellä (J. Kunelius) - kysymysmerkistä päätellen joku on epäillyt maamyyrähavaintoa. Räkätin pesässä köen muna Hietasaaressa ja iso koskelopoikue Haukiputaalla (K.V. Hellman - sittemmin Merikallio ja etsivätoimiston hommissa USA:ssa).


Sivu 43. Tilhiä Kiimingissä heinäkuussa -03 ja pulmunen lähellä Hietasaarta 13.3.1905 (K.V. Hellman). Simossa juurtuvia kuusen oksia ja isoja koskelopoikueita (Veli Johannes Paavo Bartolomeus Räsänen, myöhemmin opettaja mm. Kurkijoen karjatalousoppilaitoksessa; hänen keräämiään jäkälä- ja sieninäytteitä on useissa alan musoissa eri puolilla maailmaa. Hän julkaisi myös lintuja käsitteleviä artikkeleita).

Erikoisia tunturipajuja Inarissa (T. Itkonen, opp. 1902-1910, on Toivo Itkonen, kuuluisaa saamelaiskulttuuria tutkinutta veljessarjaa, alempana mainitun Jussi Itkosen veli. Myös Tuomo I. kävi Lyseon)


Sivu 44. Jussi Itkonen ampui pikkukajavan Inarissa 22.6.1906. Jussi oli alun perin Arvo Johannes. Hän opiskeli luonnontieteitä ja kaatui kansalaissodassa keväällä 1918. "Muhoksella on muutkin kummat, sammakotkin sarvipäitä". Siellä huomasin pääsiäisen aikana valkean variksen. Arvi Korhonen" (opp. 1910-09, sittemmin historian professori Helsingin yliopistossa). Alpi Aleksanteri Pasma (jääkäriluutnantti, eläinlääkäri) ampui 12.8.1906 raavaan metson Rovaniemellä järven selältä. Kesällä 1907 mäyrä ja karvayökönlehti Utajärvellä (Arvi Korhonen).


Sivu 45. V. Räsänen löysi västäräkin pesän merenkarista maasta avonaiselta paikalta sekä näädän jäljet jouluna 1907 noin kilometrin pituisesta merenkarista Simossa.


Hämmästyttävän moni tuolloin Esikossa ollut on sittemmin päätynyt biologeiksi, luonnontieteilijöiksi ja alan opettajiksi. 

8 kommenttia:

  1. Voi miten hienoa, että tuollaisia on säilynyt! Niin hauskaakin tekstiä, "Hauki söi sorsanpojan vetelissä"... mitä nyt ampumista ja tappamista paljon. Ja Weio :)

    VastaaPoista
  2. On kyllä mukavaa. Parhaillani selvitän vielä kokoelman näytteiden alkuperää, täytynee mennä maakunta-arkistoonkin vielä. Tällaiset pitää dokumentoida ja säilöä digimuodossakin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Antti. Kulttuuriteko.

    VastaaPoista
  4. Yksityisesti on tullut muutama viesti:
    - vihkossa mainittu tunturihaukka Pudasjärvellä on ensimmäinen (ja ainoa) Pudasjärveltä kirjattu havainto tästä lajista
    - Lukija toivoi sivun 11 kuvaa... se olikin pudonnut pois, lisäsin sen blogiin. Sivun 11 alalaidassa alkaa varhainen kottaraishavainto Torniosta
    - Kyyhavainnosta kyseltiin; löytyy 1907 Pudasjärveltä

    VastaaPoista
  5. No on. Mukavaa ajnkuvaa, monipuolista harrastuneisuutta.

    VastaaPoista
  6. Ja tervetuloa lukijaksi, Laura Jalkanen! Ilmoittautuneita lukijoita on nyt peräti 12 (kun se 13., joka vielä listalla kummittelee, on kuollut...)

    VastaaPoista