torstai 12. maaliskuuta 2020

Isovanhempieni talvisodan kirjeenvaihtoa 7. Sota loppuu.

Linkki kaikkiin talvisodan kirjeisiin:
 http://perunakuoppa.blogspot.com/search/label/Talvisodan%20kirjeet .

Mummi Helvi Toivonen lähti lapsineen Ruotsiin 13.3 eli samana pävänä kun sota loppui.

Huonosti säilyneessä, junassa kirjoitetussa kirjeessä 13.3. Helviltä Eemelille on lisäys:

"Myöhemmin päivällä: Olimme saada halvauksen, kun kuulimme rauhan allekirjoitetun ja sen rauhanehdot. Parhaansa kai tekivät."

Tässä välissä Eemeli lähetti kortin (14.3.): "Valitan että matkanne taisikin jäädä kesken!"

Kirje Tukholmasta Eemelille 16.6.:

"Tänään tulimme tänne pitkän junassa istumisen jälkeen. - On niin sekava tunne. Junassa Pohjanmaalla saimme tietää rauhan allekirjoitetun. Oli niin vähän aikaa ratkaista jatkammeko matkaa vai ei. Kun olin maksanut, ajattelin että olemme edes vähän aikaa. Tuntui niin mahdottomalta rauhan todellinen tuleminen. Tekään ette varmaan ihan heti pääse pois sieltä kotiin. Kirjoita minulle tarkemmin pois pääsystä y.m.

Olemme ehkä pari kolme viikkoa täällä, jotta koko rahalla tulee oltua. Olemme täällä yhteismajoituksessa, on sellainen lasten melu joka huoneessa. - Kovasti ovat olleet ystävällisiä. On yritettävä tolkuttaa kieltäkin hiukan. Saa nähdä minne joudumme. Rakkain pikaisiin näkemiin. Helvi ja lapset."

Helvin veli, isoenoni Matti Mela, kirjoitti Helville pitkäperjantaina 22.3. sodan viimeisten hetkien tapahtumista:

"Rakas sisko. Sain tänään pakettisi. Paljon kiitoksia. Postin kulku ainakin täällä ollut viime aikoina aivan kehnoa enkä ole pitkiin aikoihin saanut edes kirjeitä. Sinun ei nyt tarvinnutkaan lähteä Ruotsiin. Viime tipassa tuli rauha.

Tieto rauhasta tuli meille melko yllättäen vähän ennen sen alkamista. Odotimme jännittyneinä kello kädessä. Molemmin puolin oli tykkituli kehittynyt suorastaan rumputuleksi. Joka puolella aivan kiehui. Tasan klo. 11 rupesi kaikki vähitellen hiljenemään. Lentokoneetkin hävisivät ilmasta. ei oikein tohtinut uskoa korviaan. Joulukuun alusta yhtämittaista jyrinää ja nyt ei hiiskaustakaan. Jäimme keskellä päivää telttaan kamiinat täys' puita ja annoimme savun nousta vapaasti. Eihän ollut lentovaaraa. Sitten tuli tieto rauhanehdoista ja se pimensi kaiken. Näin etulinjasta palaavien partaisten, likaisten miesten kävelevän kädet nyrkissä metsään itkemään.

Nyt olemme monen päivän kulkemisen jälkeen tulleet uuusiin asemiin joita aletaan varustaa. Pois  pääsystä ei ole tietoa. Saa nähdä, jos yliopisto alkaa toimintansa, ja päästään jatkamaan kesken jäänyttä lukukautta. Kyllä jo oikeastaan olisi toisten miesten aika tulla töihin, kun me olemme jo olleet kohta 6 kk. (Matti oli sodissa kaikkiaan 4v 10kk 2pv.)

No niin, eipä tässä muuta. Voikaa oikein hyvin kaikki. Pirkolle ja lapsille terveisiä.

Näkemiin! Mateus

Uusi osoitteeni muuuten kuten ennenkin mutta EK/III/JRII:n tilalle Kpk 27 H 1046."

Viimeinen sota-asioita käsitellyt kirje on Eemeliltä 31.3.1940. Panen sen tähän kuvina kokonaan.







Helvi ja lapset tulivat Suomeen kuukaden päästä, 18.4. Ruotsin-kirjeenvaihdossa ei sotaa juuri käsitelty. Eemeli pääsi pois joskus touko-kesäkuussa.

*****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti