Sekalaisia aikaansaannoksia

Kappas, meni kolmatta kuukautta ilman blogikirjoitusta... Laiska paska, turha valittaa.

Viime aikain aikaansaannoksia tässä.

Lattia- ja kellarikuopparemontti Hailuodossa. Ensin ei meinannut huvittaa ollenkaan, mutta mukava hommahan tämä oli, tilaajat vielä rakennnusapuna. Yöpyminen ja ruokailukin järjestyi! Saunakammariin oli pesiytynyt tympeä mävön haju, jonka lähteeksi paljastui kostuneet purut rossipohjalattiassa, erityisesti kellarikuopan kohdalla. Sen katossa oli kosteaa, ohuehkoa bitumipahvia tms., joka oli muhien painosta pullistunut alaspäin. Kellarin pohjalla oli kosteaa hiekkaa, joiden alla luonnonkivinen lattia. Kuoppa oli alun perin 1800-luvulla rakennetun talon lattian alla. Talo (kuulemma hyväkuntoinen!) oli purettu 1980-luvulla, ja sen tilalle tehty nykyinen rankorakenteinen saunarakennus. 

Tilaajat purkivat koko lattian niskoja lukuun ottamatta, koska tunkka oli tarttunut puruihin muuallakin kuin kuopan kohdalla. 

Kuopan rakenteet (luonnokiviseinä ja sen päälle muuratut pari tiilikerrosta) ulottuivat niskojen alapinnan tasoon. Ne ympäröimme parin-kolmenkymenen sentin levyisellä ja korkuisella kapillarikatkolecasoravyöllä, mikä parantaa kellarin lämmöneristystä. 

Kuopan pohjalle pantiin kiveyksen päälle parikymmentä senttiä kapillaarikatkolecasoraa. Kuopan katoksi tuli kiinni lattianiskoihin 25-millinen bitumihuopalevy. Lecapapujen päälle löysivät kuopan haltijat harvaa kylppärimuovimattoa tms. ja sen päälle joustinpatjan jousisysteemin, jonka päällä herkkukorit lepäävät ilmavasti. Näin maasta huokuva kosteus pääsee haihtumaan ja tuulettumaan kahdesta tuuletusputkesta sokkelin läpi ulos. Lisäksi portaiden alapäässä on pala eristelevyä kellarissakykkimisalustaksi.

Lattia tehtiin tavalliseen tapaan. Altapäin lukien umpilaudoitus, remonttipaperi, 150 mm selluvillalevyä, muoviton ilmansulkupaperi ja 28 millin pontattu lattialauta. 

Kun kävin paikalla myöhemmin, lattialuukun eristeeksi oli pantu kaksi 50-millistä styroxlevyä, lattia oli öljytty ja lattialistat pantu paikoilleen. Eipä haissut märkä muha! 

Kellarikuopan käsittelyyn sain uskonvahvistusta ja ohjeita restaurointikisälli Riku Halmeenpäältä. 

Purkuhirsien sortteerausta tulin harrastaneeksi, jotta tulisiko niistä savusauna. Kaksi seinää tulisi, loput hirret olivat huonokuntoisia. Mennevät lopulta polttopuuksi, kasvilavojen reunoiksi, lahottamoon tontin nurkalle tai muuhun hyötykäyttöön.

Saunaksi meinaamani rakennuksen vaiheista on aikaisempi postaus täällä. 

Purkuhirsiseinää, vaan ei tarpeeksi

Vanhat siirtomerkinnät hirsissä

Puristin puutyöpöytään. Askartelin puristimen puristimettomaan työpöytään. Ohjeet löysin netistä Rex Kruegerin youtubevideosta. Ostin kolme 1000 x 300 mm liimapuulevyä, yht. 24 €. Liimasin ne toisiinsa ja sahasin muotoonsa. Ennestään minulla oli vanhan koulun veistopöydän puristimen ruuvi kiinnikkeineen.

Puristin

Kuvassa yllä näkyy puristimen rakenne. Ruuville porasin reiän pöydän jalkaan 30-millisellä terällä. Jalan alaosassa oleva nuljuksennaula estää puristimen alaosan kääntymisen vasemmalle (kuvassa kuvan ottajaa kohti) ruuvin kiristyksen loppuvaiheessa. Työstettävä kappale siis puristuu puristien ja pöydän reunan väliin. Kun ruuvia kiristetään, puristimen alapää tuppaa kääntymään kohti pöydän jalkaa eli ei siis pysy pystysuorassa. Tämähän huonontaa työkappaleen kiinnipysymistä. Tästä ongelmasta selviää kiilan avulla. Sitä sysätään jalalla sopivaan kohtaan puristimen alareunan ja pöydän jalkaan kiinnitetyn vasteen väliin sen verran, mitä työkappaleen paksuus vaatii. Kiila istuu tiukasti puristinta vasten, koska puristimen alapäässä on kiilan muotoa vastaava leikkaus. Alla olevassa otoksessa kiila on tositoimissa ja puristin pystysuorassa.

*****

Tuomenpisarpirkko tallusteli palapelilootan päällä. Tyttärentytär huomasi.

*****