Kaksi kiintoisaa kirja hyllystäni, Nummisuutarit ja Äänne-kirjoitusehdotus suomen murteiden tutkijoille

Kun nurkissa on tuhansia kirjoja, jotkut niistä tuntuvat välillä mielenkiintoisilta. Tässä niistä kaksi.

1) Aleksi Kivi, Nummisuutarit, ensimmäinen painos, omakustanne, painettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran  kirjapainossa 1864. Siististi sidottu koviin kansiin jo muinoin. 

Kirjan ensimmäinen omistaja on ollut K. A. Castrén, joka hankki teoksen vuonna 1865. Hän lienee Karl/Kaarle Alfred Castrén (1845-1873), ensimmäisiä suomeksi kirjoittaneita historiantutkijoita ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen ensimmäinen sihteeri.

A. Kivi osallistui teoksellaan Senaatin vuonna 1863 järjestämän kilpailun kaunokirjallisuussarjaan ja julkaisi sen omakustanteena (lainarahalla kylläkin) vuonna 1864. Painos oli 500 kappaletta - kuinkahan moni niistä on vielä olemasssa? Ylioppilas Aleksis Stenvall kumminkin voitti kilpailun 1865.  Kilpailun runosarjaan osallistui myös August Ahlqvist (Oksanen), joka ei "juuri" Kiven tuotantoa arvostanut...

Nummisuutarien  näyttämöensi-ilta oli 24.9.1875 Oulussa, Helsingin ensinäytös 1.1.1876.

Isovanhempieni talvisodan kirjeenvaihtoa 7. Sota loppuu.

Linkki kaikkiin talvisodan kirjeisiin:
 http://perunakuoppa.blogspot.com/search/label/Talvisodan%20kirjeet .

Mummi Helvi Toivonen lähti lapsineen Ruotsiin 13.3 eli samana pävänä kun sota loppui.

Huonosti säilyneessä, junassa kirjoitetussa kirjeessä 13.3. Helviltä Eemelille on lisäys:

"Myöhemmin päivällä: Olimme saada halvauksen, kun kuulimme rauhan allekirjoitetun ja sen rauhanehdot. Parhaansa kai tekivät."

Tässä välissä Eemeli lähetti kortin (14.3.): "Valitan että matkanne taisikin jäädä kesken!"

Kirje Tukholmasta Eemelille 16.6.:

"Tänään tulimme tänne pitkän junassa istumisen jälkeen. - On niin sekava tunne. Junassa Pohjanmaalla saimme tietää rauhan allekirjoitetun. Oli niin vähän aikaa ratkaista jatkammeko matkaa vai ei. Kun olin maksanut, ajattelin että olemme edes vähän aikaa. Tuntui niin mahdottomalta rauhan todellinen tuleminen. Tekään ette varmaan ihan heti pääse pois sieltä kotiin. Kirjoita minulle tarkemmin pois pääsystä y.m.

Olemme ehkä pari kolme viikkoa täällä, jotta koko rahalla tulee oltua. Olemme täällä yhteismajoituksessa, on sellainen lasten melu joka huoneessa. - Kovasti ovat olleet ystävällisiä. On yritettävä tolkuttaa kieltäkin hiukan. Saa nähdä minne joudumme. Rakkain pikaisiin näkemiin. Helvi ja lapset."

Helvin veli, isoenoni Matti Mela, kirjoitti Helville pitkäperjantaina 22.3. sodan viimeisten hetkien tapahtumista:

"Rakas sisko. Sain tänään pakettisi. Paljon kiitoksia. Postin kulku ainakin täällä ollut viime aikoina aivan kehnoa enkä ole pitkiin aikoihin saanut edes kirjeitä. Sinun ei nyt tarvinnutkaan lähteä Ruotsiin. Viime tipassa tuli rauha.

Tieto rauhasta tuli meille melko yllättäen vähän ennen sen alkamista. Odotimme jännittyneinä kello kädessä. Molemmin puolin oli tykkituli kehittynyt suorastaan rumputuleksi. Joka puolella aivan kiehui. Tasan klo. 11 rupesi kaikki vähitellen hiljenemään. Lentokoneetkin hävisivät ilmasta. ei oikein tohtinut uskoa korviaan. Joulukuun alusta yhtämittaista jyrinää ja nyt ei hiiskaustakaan. Jäimme keskellä päivää telttaan kamiinat täys' puita ja annoimme savun nousta vapaasti. Eihän ollut lentovaaraa. Sitten tuli tieto rauhanehdoista ja se pimensi kaiken. Näin etulinjasta palaavien partaisten, likaisten miesten kävelevän kädet nyrkissä metsään itkemään.

Nyt olemme monen päivän kulkemisen jälkeen tulleet uuusiin asemiin joita aletaan varustaa. Pois  pääsystä ei ole tietoa. Saa nähdä, jos yliopisto alkaa toimintansa, ja päästään jatkamaan kesken jäänyttä lukukautta. Kyllä jo oikeastaan olisi toisten miesten aika tulla töihin, kun me olemme jo olleet kohta 6 kk. (Matti oli sodissa kaikkiaan 4v 10kk 2pv.)

No niin, eipä tässä muuta. Voikaa oikein hyvin kaikki. Pirkolle ja lapsille terveisiä.

Näkemiin! Mateus

Uusi osoitteeni muuuten kuten ennenkin mutta EK/III/JRII:n tilalle Kpk 27 H 1046."

Viimeinen sota-asioita käsitellyt kirje on Eemeliltä 31.3.1940. Panen sen tähän kuvina kokonaan.

Helvi ja lapset tulivat Suomeen kuukaden päästä, 18.4. Ruotsin-kirjeenvaihdossa ei sotaa juuri käsitelty. Eemeli pääsi pois joskus touko-kesäkuussa.

*****

Isovanhempieni talvisodan-kirjeeenvaihtoa 6. Helmikun loppupuoli-maaliskuun alku. Ruotsiinlähtö varmistuu, Eemeli lomalle!

Aikaisemmat otteet kirjeistä löytyvät täältä.

Helviltä Porista Eemelille Kannakselle 20.2.1940:

"Rakkaamme!

Olen ollut niin levoton puolestasi. Teillä on kovat ajat näinä viikkoina. En osaa muuta ajatella kuin kamppailuanne seillä meidän kaikkien puolesta. Sydän tahtoo ihan pakahtua ajatellessani sitä tuhoa ja kuolemaa mitä rysssä siellä saa aikaan..

Tänä iltana oli radiossa hyviä uutisia ja tuntui taas toivorikkaalta.

...

Sain tänään Helsingistä kirjeen, jossa sanottiin meidän pääsevän matkustamaan Ruotsiin. Ajasta luvattiin ilmoittaa myöhemmin. Se tuulisi sittenkin maksamaan, paitsi aivan varattomilta. Matka 200:- aikuisilta, 100:- lapsilta. Perillä olosta pitää maksaa täällä Suomessa miehen saamasta palkasta myöhemmin määrättävä summa. Se maksetaan kuukausittain Helsinkiin puolustuslaitokselle. Se nousee näin suurelta perheeltä noin 1000:- kuussa. En ymmärrä sitten mitä teemme.

Sinun tähtesi en haluaisi lähteä pois kotimaasta. Kunpa olit ehtinyt lomalle aikaisemmin. Nyt sieltä kai ei pääse yhtään pois.

Aion soittaa huomenna aamulla Helsinkiin ja kysyä vielä maksuja tarkemmin. Sanon myös että haluan vasta matkustaa maaliskuun alkupuolella. Täällä on ollut niinkuin arvaat - ja olet kai radiosta kuullut koska Poria on pommitettu. Lapset alkavat olla jo liiaksi hermostuneista. Tahtovat vaan lähtemään pois äkkiä Porista. 

Huomenna aiomme viedä toiseen tyhjään kellariin tavaraa. Vaatteita, kirjoja y.m. Onhan edes tulipalon varalta vähän tallessa. En ymmärrä mikä loppujen lopuuksi on parasta. Jotakin elämisen alkuun pitäisi saada talteen. Sillä kerran me taas aiomme elää rauhassa ja alkaa alusta.

...

Minusta tulee vähitellen aivan raitis nim. tupakan shteen. Täältä ei saa enää tupakkaa millään ilveellä. Tuulikki oli tänään ostanut holkki-Saimaata, kiitti kun sai sitä. Keksiä, leivoksia, pikkuleipiä y.m. ei ole enää myytävänä ollenkaan.

Menisi ohi tämä kuutamoaika että saisi rauhasssa nukkua yöt. Yksin jo hälyytyksetkin ovat kaameita yöllä. Lapset pelkäävät unenpöpperössä eniten.

Kirottu on tuo ryssän lentohomma. Se ryssän pesä täytyisi lopettaa  kokonaan. Moskova ja L-grad olisi jo viimenkin hävitetttävä maan tasalle. Kostoksi edes kaikesta. Ja Tiltu hirtettävä kielestään.

Kirjoitin eilen illalla Sylville pitkän kirjeeen. Yleensä olen kovasti kirjoitellut omaisille. Kun on aikaa tässsä sängyssä. - Pitäsi mennä röntgeniin mutta kun en ymmärrä millä sinne pääsee taas. Autoja ei saa mistään. Ja hälyytyksiä on on aina päivällä.

Lapset nukkuvat jo muutta paljon terveisiä heiltä Isälle. Rakkaat terveiset 
                                                                                                       Omalta vaimoltasi.

Pirkolta terveisiä."

Isovanhempieni talvisodan-kirjeenvaihtoa 5. Tammi-helmikuun vaihde. Poria pommitettu ja pitäsikö lähteä Ruotsiin.

Alkuun isoeno Matti Melan kortista Eemeli Toivoselle (äidinisälle) Kannakselle 28.1.1940:

"Täällä on aika hiljaista. Toimin patalj. nuorempana läääkärinä. Jouko on JR12:ssa. Ahto Mela kaatui 19.1. Hän oli Ilmarin nuorin poika, jos muistat. Joukolle ei ole sattunt mitään. Reinosta en ole kullut vähään aikaan. Löysin täältä eräästä patalj. komentajasta, kapt. Lunnaksesta yllättäen pikkuserkkuni."

Sukuasioista sen verran, että Ahto Mela, joka kaatui 19.1.1940 Kuolemajärvellä, oli äitini pikkuserkku.  Jouko, Matti ja Reino Mela olivat Helvi-mummin veljiä. Reino kaatui jatkosodassa 13.9.1941 Valkeasaaressa. Ja äitini selvitti, että iskelmälaulaja Tarja Lunnas on minun noin neljäs - viides tms. serkku. Tarja Lunnas oli kerran esiintymässä Oulussa. Äiti meni ja sanoi että sukua ollaan. Sain Tarjalta omistuskirjoituksellisen kortinkin, joka on kyllä jossain sedimenteissä "tallessa". Jos löytyy, lisään kuvan!

Helvi Toivonen Porista Eemelille Kannakselle 28.1.1940:

"Inkalan Einolla ja Joukolla on siis aivan sama osoite. Kun kirjoitan Joukolle, sanon tämän ja käsken ottamaan selville. Reino kulkee melkein aina sairasjunassa. Matti on kai kenttäsairaalassa. On ollut partioretkelläkin mukana.

Kirjoita nyt pian siitä lomastasi tarkemmin. Jos et pääse niin sille ei tietystikään mitään mahda, mutta koeta parhaasi kuitenkin.

Oletko lehdistä nähnyt Porin pommituksista, ei täällä mitään kummia ole vielä tapahtunut. Hälyytyksiäkään ei ole ollut viiteen päivään, ihme ja kumma.
...
Maija lähettää isällä näitä ryssän kuvia.
...
Kaupat alkavat kuulemma olla kohta aika tyhjiä. Useita tavaroita ei saa enää ollenkaan esim teetä, - keksiä - ja saippua on kireällä."

Vasemmanpuoleisin pärisyttää kieltään ja heiluttaa käsiään peukalot korvissa.

Eemelin kirjeestä Helville 2.2.1940:

"Pakettiasi en ole vielä saanut, mutta kyllä se aikanaan tulee. Eilen sain paketin Sylviltä. (Eemelin serkku Mäntsälän Sääksjärveltä.) Siinä oli nenäliinoja, 10 askia Klubia, sotakintaat, piparkakkuja ym. Se ilahutti minua tavattomasti. Niin, ja lisäksi kirjepaperia ja -kuoria, joilla tämänkin kirjeen sinulle lähetin.

Oli hyvä, kun sain Eerolan poikien osoitteet. (Eerola = Helvin lapsuudenkoti Mäntsälän Levannolla.) Kirjoitan heille heti. Samoin Inkalan Einolle. (Mäntsälän Sääksjärven Inkalasta lähti Eemeli maailmalle.) Osoitteesta päätellen Matti ei ole kenttäsairaalassa, vaan pataljoonan esikunnassa lääkintäupseerina.

En ole saanut enää "Satakunnan Kansaa" koko tänä vuotena enkä myöskään pyytänyt, niin etten tiedä mitään tarkempaa Porin tapahtumista. Älä sinäkään sitä pyydä lähettämään. Kirjoitan täältä. Mutta pidän tarkalla, koska Poria on pommitettu! Se paikka on minulle koko maailman kallein!

Maijalle paljon kiitoksia niistä piirustuksista. Taas uupseerisedät nauroivat niitä ja sanoivat että onpa se soma tytty, kun tuollaisia osaa tehdä!
...
Eino Mattila kävi täällä toissapäivänä. Hän on kaikkein parhaita poikia. En ole vielä ehtinyt käymään siellä, missä Veikko V-s ja muut ovat. Täältä on sinne pitkä matka. - Olemme edelleen asuntomajoituksessa, Muutta varsinaiset taistelujoukot, rykmentit, asuvat - maan alla, korsuissa. Ryssät pörräsivät tänään pari kertaa näillä seuduilla. Saatujen tietojen mukaan yksi lotta sai jalkapöytäänsä luodin."

Helviltä Eemelille 2.1.1940:

"Tänään sitte sai Porikin tuntea ryssän limppujen kovuutta. en voi tässä tietysti kertoa mitään yksityiskohtia enkä nimiä. Meiltä meni kadun puolelta molemmat ikkunat säpäleiksi. Ei tule vettä vieläkään ja sähköt vasta äsken syttyivät.  Askon koulu sai täysosuuman (koulua ei nyt tietenkään käydä, siis ei siellä lapsia ollut. Vastapäätä -meitä - kadun toisella puolella oli lähin pudotus.

Kyllä ne ovat sikoja. Noin 300 limppua ryssä lahjoitti tänne niin että arvaat jäljet. Minä lähdin suojaan kun talo tärisi ja lasit helisivät. Sitä on niin liiaksi tottunut hälyytyksiin, ettei ole tullut pidettyä kiireempää. Nyt tuli varoitus. Lapset tahtovat kovasti vaan pois täältä.
...
Olen vaan puhunut meistä täällä. Kuinka sinä jaksat? T.k. 12 tulet olleeksi neljä kuuukautta sillä matkallasi. Kuka olisi silloin uskonut edes todella sodan puhkeavan.

Raivo täyttää jokaisen katsellessa ryssän töitä ja valheita. Viimeksi viime pyhänä kuulin radiossa omin korvin kun Moskokvasta sanottiin ettei N-liitto ole pommittanut Suomen kaupnkeja eikä ikinä tule pommittamaankaan.
...
3.2.40 Paula kehotti kovasti Ruotsiin lähtemään että saisin rauhassa maata edes muutaman viikon. Matka olisi aivan ilmainen, matkat, sielläolo y.m. Ottavat kuuulemma vastaan suomalaisia kilvan. Yön aikana olisi matkustettava. Sinun vaan pitäisi ensin käydä kotona.

Mitä mieltä  olet asiasta, tahtoisin sen vaan heti saada tietää. Siellä olis mahdollisuus saada ilmaista röntgeniä - Paula lähtee tänä yönä jo pois, ei saa olla pois sairaalasta kauempaa."

****

Isovanhempieni (ym.) kirjeenvaihto talvisodan ajalta 4, tammikuun puolivälistä. Rallatus ja pakkasia.

Aitini Ulla Toivonen  - tuolloin 12-vuotias - kirjoitti isälleen 13.1.1940, että

"Täällä Porissa ei ole tapahtunut mitään jännittävää! Ja hyvähän se onkin. Tänne on kyllä pudotettu 36 pommia, mutta eihän se ole mitään siihen verrattuna, mitä siellä on. Ja arvaas mitä! Kaikki pommit putoilivat vain pelloille, vähän matkan päähän ammattikoulusta."

"1.
Ja se Molotovin sota oli kauhia,
hurraa, hurraa, hurraa.
Kun miljoonalle nälkäiselle ryssälle,
antoi käskyn hyökätä rajalle,
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallallaa,
hurraa, hurraa, hurraa"

2. 
Ja se oli Molotovin meininki
....
Jotta ampua murskaksi Helsinki
Ja perustaa Suomehen kolhoosi
...

3. Mutta Suomen pojat ne ampuivat
...
Että ryssän "rauhanlinnut" tippuivat,
ja Molotovin peltitankit rikkuivat
....

Eri kiva laulu, "Oolannin sodan" nuottiin.

Terve! Sama
Hei vaan "

Eemeli kirjoitti Helville Poriin 21.1.1940:

"Olet kysynyt useamman kerran, tarvitsenko täällä mitään kotoa lähetettävää. En tarvitse mitään, kultainen, kun vain täällä olisi välttämätön. Voin tästä lähin lähettää kotiin vähintään 1000:- kuukaudessa. Tästäkin on suurin osa teille, pikku kakarat. Ja ehkä saan muutakin lisätuloa aikaan tästä lähin - teidän edestänne.
...
Olen myös kertonut upseereille Maijan laulusta: "Miljoonalle nälkäiselle ryssälle antoi käskyn hyökätä rajalle". Kaikki ovat nauraneet ja lähettäneet Maijalle terveisiä.

Vaikka Askollehan se kunnia oikeastaan tästä kuuluisi, koska hän on sen laulun opettanut. Asko on potra poika, "isän potsi".
...
Täällä olen kokenut elämäni kovimmat pakkaset: 47 astetta. Mutta minun kohdaltani se on mennyt aivan kivuttomasti, niinkuin yleensä kaikkien meikäläisten, lukuun ottamatta nenänpäätä ja poskia, jotka yhdeltä ja toiselta saattavat hiukan kirjavoida ja herättää naurua. (Mutta iivanoiden on varmaan ollut hirvittävät oltavat. Heitä on paleltunut kuoliaaksi paljon, todennäköisesti tuhansia).

Rintamalta ei mitään uuutta. Odotettavisssa kyllä on, mutta jos siitä tulee tosi, niin lehdistä saatte lukea. Kun meillä vain olisi voimia, ja kun Jumala meitä edelleen auttaisi, niin se tulisi olemaan, se "odotettava" ehkä vieläkin suurempi kuin Suomussalmi. Mutta kun olemme jo viikkokausia sitä odottaneet eikä vain kuulu ratkaisua, niin alan luulla, että yritys on voimmillemme liian suuri. Olisin onnellinen ja lahjoittaisin vaikka takin yltäni, jos "se" toteutuisi. Mutta tästä ei enempää.

Loman saanti alkaa olla mahdollisuuksien rajoissa, mutta edelleenkin tavattoman vaikeata. Näiden viime kirjeiden johdosta alan ikävöimäänkin päästä käymään luonanne. Loma-aika on 8 vuorokautta matkoineen. Siis noin 4-5 päivää kotona. Olisi se mukavaa. Osaisikohan "kunnolla" enää ollakaan.

Inkalan Einolta sain pari päivää sitten kortin ja osoitteen (Res. alik. Eino Toivonen, 5./JR12, Kenttäpostikonttori 1). Mitkä ovat Matin, Reinon ja Joukon osoitteet?

Kun tätä kirjoitan, on huoneessa kuuma kuin saunassa, vaikka on vain paita, housut ja sukat päällä. Mutta kyllä oli muutama päivä sitten toisin!

Näinä päivinä matkustan L:n Matin (ilmeisesti Matti Laurilan) joukkoja - oikeammin joukkojen tuttavia - tervetimään. Niin, siellä ei ole enää Y. Haavistoa, ei Kaarlo Karia eikä eräitä muitakaan ystäviäni... kirjoita, vieläkö Aarne K. on Porissa.

Nyt lopetankin tähän. Paljon terveisiä Sinulle, Ullalle, Askolle, Maijalle ja Pirkolle, 

                                                                                                               Kuulemiin. Eemelinne"

Hyvää vuodenvaihteen tienoota ja onnellista uutta vuotta lukijoille!

Siis sitä mitä otsikossa jo mainittu, kaikille!

Omin pikku kätösin tein piparitalon, joka mukailee syksyllä pysytettyä perinnerakennusta. Huom. kirveet ja muovailumarsipaaniukot.

Meillä vietettiin myöhäisaattoa vasta eilen, koska lapset perheineeen olivat varsinaisen joulun appiloissaan/anoppiloissaan tms. Syötiin: savujuureskeittoa, pinaattifetapasteijoita, smetanasilliä, mätisilliä, suutarinlohta, graavia lohta, kylmäsavulohta, lohipiparjuurirullia, kaalisalaattia, tuorepuristettua omenamehua, puolukka- ym.. marjamehua, punkkua, valkkaria, lanttulootaa, pottulootaa, sieviläistä luomunyhtökasleria, vävyn työpaikalta saatua normikinkkua, kinkunliemisoosia, sinappia, joululimppua, voita, jälkkärinä luumurahkaa, torttuja, kahvia, suklaata. Pääkokkina taas rouva Rönkä. Joulupöydässä myös kaksi viime jouluun nähden uutta pienhenkilöä. 

Meidän klaani (paitsi yksi vävy):

 ****

Isovanhempieni kirjeenvaihtoa talvisodan ajalta 3. 12.12.-joulu 1939 sekä muuan surullinen sivujuoni Pelkosenniemen taisteluista

Kirjeessään 12.12. 1939 Helvi  kirjoittaa "... on joskus niin ikävä että on mahdotonta olla valittamatta."

Varsinaisista sota-asioista: 

"Matilta sain tänään juuri kirjeen, 5.p. lähetetty. Sanoi olevansa 10 km. rintamalta ja kertoi Joukon jo saaneen tulikasteen silloin; Jouko on paraikaa taistelussa, sanoi. En tiedä kuinka teidän kaikkien laita on siellä." (Matti ja Jouko Mela, Helvin nuorempia veljiä.)

"Tänne Poriin on tuotu kovasti haavoittuneita. Koulut ovat sairaaloina, Punaisen Ristin liput katolla.  

Matti kirjoitti että että kaikki  menisi hyvin kun ei niitä ryssiä vaan olisi niin pirun paljon ja laumoittain. Hän oli kovasti innoissaan ja kertoin että rinta aivan tahtoo pakahtua raivosta ryssiä kohtaan katsellessaan öisin kylien paloja, ryssä kun on saanut ne aikaan.

Siviiliasioista älä huolehdi siellä, mielenjännitys on toistaiseksi meillä pahinta. Ei ole enää ollut ilmahälyytyksiäkään, ovat muuttaneet kai mieltään kun koko maailmassa nousi häly siviilien surmaamisesta. Vai mikä lie syynä, ovat muuttaneet kai taktiikkaansa.

Täältä on lähtenyt kovasti miehiä sinne pohjoiseen. Vanhat miehet ja nuoret pojat pitävät kotinurkissa vahtia. Luen tarkasti kaikki lehdet ja seuraan kartalla rintamaa ja taisteluja. Minulla on hyvä Kannaksen kartta, josta näen hiukan sinun puoltasi rintamaa, vaikka enhän oikein tiedäkään missä olet."

"...Eerola (Helvin lapsuudenkoti Mäntsälän Levannolla) on muuten täynnä pakolaisia Helsingistä ja yleensä kaikki talot joka pitäjässä ovat täynnä siellä."

Äitini Ulla Toivonen (myöh. Rönkä) keräsi sanomalehdistä Päämajan tilannetiedoituksia:

Helvin kirje 20.12.1939:

"Tämä päivä on aika tarkkaan kulunut kellarissa oloon, oli nim. kolme hälyytystä tänään. Raumalla oli pudotettu 20 pommia, pää-asiassa satamaan. Lapsista on huoli aina kun Asko erittäinkin on aina ulkona. Mutta enimmäkseen hän on kuitenkin suojassa."

"A. Koivisto on täällä lääninsairaalassa, oli tuotu haavoittuneena. Kyllä nyt saisivat pommittaa sen ent. Pietarinkin tuusannuuskaksi ja Kremliin myös tiputella tulisia tervehdyksiä. Minua niin kiukuttaa tämä turvattomien kaupunkiemme ahdisteleminen. Kun eivät rintamalla pääse eteenpäin niin kiukuissaan lentelevät täällä."

Muuten kirjeenvaihto oli joulun alla niukkaa. Joulupaketteja ja -kortteja Kannakselle kuitenkin lähetettiin, ja Eemeli lähetti kortin kotiinkin Poriin.

Äitini lähetti joulupaketissa jotain isälleen. Alla on tuosta paketista säilytetty joulupaperi, Stockmannin perua.

****

Suomi on pieni maa: puolisoni äidinisä, reservin luutnantti Kalle Hella, oli ollut samalla suojeluskuntain päällystökoulun I kurssilla Hämeenlinnassa 26.10.1919-30.1.1920 kuin vaarini Eemeli Toivonen (s. 1885).

Kalle Hella (s. 1887) lähti vapaaehtoisena talvisotaan. Hän liittyi Porissa täydennyspataljoonaan, joka matkasi 7.12. Ouluun. Siellä eri puolilta Suomea kotoisin olevista miehistä koottiin jalkaväkirykmentti 40 (osasto Perksalo), joka ohjattiin Lapin Ryhmän alaisuuuteen. Oulusta Kalle lähetti vaimolleen Martalle viisi kirjettä, joista viimeisessä (14.12.1939) hän kirjoitti:

" Tuntolevyni numero on 486716. Sitä levyä kannetaan aina kaulassa ja jos ryssän kuula osuu kuolettavasti niin toinen puoli levystä, jossa on sama numero, lähetetään sinulle. Sitä ennen ei tarvitse mitään huhuja uskoa. Hyvää yötä vain."

Osasto Perksalo lähetettiin 16.12.1939 Pelkosenniemelle torjumaan Savukosken suunnasta hyökkääviä neuvostojoukkoja. Kalle Hella johti komppaniaa 9./JR 40, joka saapui Pelkosenniemelle 17.12. klo 10. Komppania lähti pian hyökkäykseen kohti Kitisen lossia. Iltapäivällä se joutui tulitaisteluun noin kahden kilometrin päässä Savukoskelle johtavan tien vasemmalla polella. Tilanne oli sekasortoinen, ja muun muassa kahden joukkueen johtajat kaatuivat. Kun Kitisen lossin suunnasta lähestyi kaksi vihollisen hyökkäysvaunua ja näiden perässä jalkaväkeä, antoi Kalle Hella perääntymiskäskyn, mutta jäi itse vihollisen konekiväärituleen. Kalle Hella merkittiin 17. päivän sotapäiväkirjaan kadonneeksi. Hänet löydettiin seuraavana päivänä, jollon viralliseksi kaatumispäiväksi tuuli 18.12.1939. Helmikuussa 1940 hänet haudattiin Vammalan Tyrvään kirkon sankarihautaan.

Kalle Hella rauhan töissä

****