Vajan restaurointi II: nosto ja oikaisu

Tyhjensin vajan sekä purin lattian ja vajan takaisen katoksen. Oikaisin ja nostin vajan. Kiinnitin pitkille sivuille parrut kierretangoilla pystyrankojen läpi, ja niiden vajan nurkan yli tulevien päiden alle tuli päätyihin lyhyemmät parrut. Tunkit tuin näihin parruihin, nostojen välillä parrujen ja maan väliin panin tueksi ”hirrenpätkätapulin”. Oikaisu vähentää räystäiltä etuseinälle valuvan veden määrää, ja suorassa rakennus kuin rakennus näyttää mukavan ryhdikkäältä.

Tässä vajan takana ollut katos on purettu, ja yksi nostoparru on paikoillaan. Vaja on vielä hieman vinossa. Apumiehenä Arska.

Lisää parrua!

Tässä vajaa on jo oikaistu hieman. Kunnolliset tuet ovat tarpeen, jottei vaja tule nostettaessa niskaan.

Tässä on maahan uponneita seinälautoja. Vaja nousi takaosastaan lopulta puolisen metriä.

Käyttämäni kierretangot olivat vähän ohueläntiä ja vääntyivät; arvelen, että 20-milliset olivat pysyneet suorina. Tunkkaaminen on syytä tehdä pikku hiljaa tasaisesti eri puolilta rakennusta, ettei rakennus nytkähdä hallitsemattomasti. Samoin parrujen alla olevien tukien on oltava tanakat ja suorassa, etteivät parrut luisu niitä pitkin suuren painon alla.