Taannoin kirjoitin kahdesta Oulun Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa olevasta kiinalaista kirjoitusta sisältävästä paperista. Tässäpä lisää samasta kokoelmasta.
Oulun Lyseon kansatieteellisen kokoelman luettelossa on kaksi esineiden ryhmää, joiden lahjoittajaksi on merkitty merikapteeni Liljeblad noin v. 1890-1891. Toisessa ryhmässä on kymmenkunta esinettä, joiden alkuperäksi on kirjattu "Kiina l. Jaapan", toisessa puolensataa, alkuperä Polynesia, kysymysmerkin kera tai ilman sitä. Tämä "Polynesia" kiinnitti huomioni, koska joukossa on yksi "Heittopuu Australia(?)" - ilmiselvä bumerangi. Vaikka käyriä heittopuita on käytetty metsästykseen muuallakin kuin Australiassa, josta ne parhaiten tunnetaan, aloin selvittää muidenkin "polynesialaisten" esineiden alkuperää.
 |
| Polynesia, Melanesian ja Mikronesian sijainti. Lähde. |
Hakuammuntana aloitin kahdesta sulka/höyhenkimpusta, jotka ovat Liljebladin perua, mutta joista ei pysty hatarien luettelomerkintöjen vuoksi sanomaan aivan tarkkaan mitä koristeita ne ovat.
 |
| Kaksi sulkakoristusta |
Ylemmässä on mustahkoja, lyhyehköjä, kapeita sulkia, joista osan päähän on sidottu värikkäitä höyheniä. Alemman sulat ovat hyvin kapeita ja jopa puolimetrisiä.
Pitkien ja vaaleiden sulkien alkuperäinen kantaja ei selvinnyt (vielä; mahdollisesti se on nauhaparatiisiharakka, Astrapia mayeri), mutta noiden lyhyempien, tummien sulkien alkuperä selvisi (kiitos, Harri Nyström!). Ne ovat jonkin kasuaarilajin sulkia, tuommoisia vähän hahtuvaisia ja tyvipuolelta ruskehtavia. Kasuaarilajeja on maailmassa kolme, ja kaikkia tavataan Uuden-Guinean saarella ja joillain lähisaarilla ja yhtä niistä myös Australian koilliskulmassa. Ahaa, Uusi-Guinea ei ole Polynesiaa vaan Melanesiaa, ja jos kerta kasuaarinsulkainen kimppu on Uudesta-Guineasta Polynesian sijasta, muitakin esineitä voi olla sieltä peräisin.
Yhdessä nyt käsillä olevassa kokoelmaluettelossa mainitaan Epäjumala (lintu) Polynesia ja Epäjumala (ihmisen pää) Polynesia, kahdessa muussa ne ovat "puujumalia". Tuollaisia yli puolen metrin levyisiä, yhdestä puulevystä kaiverrettuja ja maalauksin koristeltuja.
Papua New Guinea Massim stone axe.... hieno kivikirves paljastui rituaalikirveeksi - jokseenkin samanlainen seremoniakirves löytyy New Yorkin Metropolitan -museosta.
 |
| Lyseon seremoniakirves Uudesta-Guineasta |
Lyseolla on myös "puumiekka", jolla kivinen kädensija - ei, vaan nuija mikä nuija, samanlaisia uusi-guinealaisia vaikkapa näissä kuvissa.
 |
| Kivinuija |
Muutaman muunkin "polynesialaisesineen" alkuperä viittaa kuvavertailun perusteella Uuteen-Guineaan.
Ainakin yhdet esineet ovat kuitenkin Polynesiasta, "3 puuvaatetta", siis puunkuorikangasta. Yhdessä näistä on kiinni lappu, jossa lukee "Aitutaki saaristossa". Aitutaki on Cookinsaarten eteläistä saariryhmää. Cookinsaaret (Cook Is) löytyvät ylempänä olevasta kartasta Polynesia-karttanimen alapuolelta.
Merikapteeni Liljebladista sitten.
Nyt ei ole tiedossa, mitä koulua Liljeblad kävi ja mistä siis erosi, mutta tämä merikouluasia voi olla yhteys siihen, miten Liljebladin keräämät esineet päätyivät Lyseolle. Oulun merikoulu toimi nimittäin lyseon tontilla nykyisen voimistelusalin sijoilla vuosina 1863-1910. Ei liene kaukaa haettua, että Liljeblad on tuonut merillä oltuaan esineet joko merikoululle tai itse lyseon rakennukseen, minne ne lopulta päätyivät. Tämä käy ilmi Kokoelmaluettelo 1880-1920:sta. Liljebladin "polynesialaislajoitusten" viereen on marginaaliin kirjoitettu "Löytyivät kokoelmista ennen lukuvuoden 1891 alkua. Lahjoitetut noin vuoden 1890 vaiheilla", ja "Kiinan l. Jaapanin" esineistön vieressä lukee "Lahjoitettu noin 1891 vaiheilla".
 |
| Puukangasta Aitutaki-saaristosta |
 |
| Vähintään melko alkuperäinen lappu puukankaassa |
Merikapteeni Liljebladista sitten.
Oulun yliopistolla on Liljebladin kokoelma, satamäärin namibialaisesineitä, jotka keräsi Ambomaalta lähetyssaarnaaja K. E. Liljeblad. Tämä oli syntynyt 1876 eikä ollut merikapteeni eli hän on eri Liljeblad kuin lyseon kokoelmiin viimeistään 1891 lahjoittanut heppu.
Meidän Liljebladimme on Hillel Fredrik L., syntynyt Muoniossa 1849, muutti Ouluun, erosi koulusta 1864 1865 15-vuotiaana ja lähti merille (lähde). P.W.Snellmanin kirja Oulun laivoja ja laivureita vuosina 1816-1875 kertoo hänen vaiheistaan: kajuuttavahti Helios 1865-66, konstaapeli ( konstaapeli = laivan taloudenhoitaja) Kemi 1867-88, matruusi Minnet, Raahesta, 1868-70, konstaapeli Helios 1871-72. Liljeblad suoritti perämiehen tutkinnon Oulun merikoulussa 1873, minkä jälkeen hän toimi perämiehenä fregatti Dagmarilla 1874-75. Merikapteenin tutkinto valmistui samasta koulusta 1878.
MUOKS 18.11.2021: Liljeblad oli ruotsinkielisen yläalkeiskoulun (Högre elementarskolan i Uleåborg) oppilas. (Lähde: Alexander Dahl: Kort historik öve Uleåborgs pedagogi och dess efterföljare jne. Tammerfors 1926, Julius Syrén & Co. O.Y. ) Tämä koulu toimi Liljebladin siellä ollessa 1862-1865 Pokkitörmällä nykyisen lyseon talossa.
Fregatti Dagmarin laivapäiväkirjoja ei Liljebladin perämiesvuosilta ole, joten ei voi tietää, kävikö hän jo tuolloin myöhemmin lahjoittamiensa esineiden kotiseuduilla. Liljebladin merikapteenikaudelta 1878 jälkeen on sen sijaan kosolti tietoa. Liljebladin nekrologi Sydney Morning Heraldissa 3.6.1924 kertoo hänen saapuneen Australian Aucklandiin 1880 ja toimineen kapteenina Lontoon lähetysseuran kuunari Ellengowanilla 1882 lähtien ja myöhemmin muillakin laivoilla eri tehtävissä, myös Uuden-Guinean vesillä. Hän myös vietti muutamia vuosia läntisellä Tyynimerellä kokien monia innostavia seikkailuja.
 |
| Kapteeni Liljebladin muistokirjoitus |
Yllä olevaan lehtileikkeesen ja satoihin muihin, joissa Liljeblad mainitaan, pääsee Australialaisen kulttuurinettiportaali Troven kautta. Sieltä löysin parikin leikettä, joissa Liljebladin keräilyharrastus mainitaan.
Liljebladin vieraat ihastelevat hänen valtavaa uusi-guinealaista antiikkiesinekokoelmaansa - kaameita, oudoilla välineillä puuhun ja kilpikonnankilpiin kaiverrettuja naamioita, jousia, nuolia, keihäitä ja erikoisesti kaiverrettuja puumiekkoja, kuten myös monenlaisia simpukankuoria, paratiisilintujen töyhtöjä, kanoottien pienoismalleja ja monia muita harvinaisuuksia, joita kelpaa tutkailla. Ja Liljeblad puhuu puhtaasti Englantia, hieman skottiaksenttisesti kylläkin.
 |
| Vieraat ihastelevat Liljebladin antiikkiesinekokoelmaa. Australian Town and Country Journal 21.2.1885 |
 |
| Kapteeni Liljeblad myy uusi-guinealaisia antiikkiesineitään. Ilmoitus Evening News, Sydney, 21.8.1890 Voitaneen sanoa, että Liljeblad osti tai miten nyt hankkikaan lyseolle päätyneet antiikkiesineensä 1880-luvulla. Toiko Suomessa käydessään ne tänne itse vai lähettikö, ei tiedetä. Siihen nähden, kuinka seikkaperäisesti uusi-guinealaista esineistöä Liljeblad vaikuttaa vieraidensa mukaan (lehtileike yllä) tuntevan, on hieman outoa, että hän olisi pitänyt kanootin pärskelautoja puujumalina ja reikäkivinuijaa puumiekkana. Onkohan käynyt niin, että joku lyseon tai ehkä merikoulun henkilö on parhaansa mukaan koettanut tunnistaa v. 1891 kokoelmista löytyneet esineet, joissa on ollut vaillinaiset tunnistetiedot, mitenpä lienee. Lyseon kokoelmaluettelo Luettelo 1880-1920:ssä lukee myös kiinalaisen hatun, sanomalehden ja aikakaus kirjan perässä "Kiina l. Jaapan". Tämäkin viittaa siihen, että tulkintoja on esineiden parissa tehty. Lyseon kansatieteellinen kokoelma luovutettiin äsken Pohjois-Pohjanmaan museolle, missä se on paremmassa hoidossa kuin koululla. Viime vuosikymmenet se on ollut pakattuna biologian luokassa. Melkein kaikki kokoelmaluetteloissa mainitut esimeet ovat säilyneet tallessa ja ehjinä; kiinalainen tikari ja yksi sikari ovat hävinneet, samoin kuin vanhat kolikot, ja tuohitorvi on oiennut tuohinauhaksi. Muutamista esineistä ei ole aivan täyttä varmuutta mitä ne ovat. Esimerkiksi kokoelmaluetteloissa on mainittu kaksi viuhkaa sekä Kiinasta että Japanista, mutta tallessa on vain kaksi - kummat? Palaan Liljebladin keräämiin ja muihin Lyseon aarteisiin vastakin.  ****** |
Kiehtovaa!
VastaaPoistaNo onpa kyllä!
VastaaPoista