lauantai 5. heinäkuuta 2014

Lumimiehen karvat on tutkittu

Muistan kun pikkupoikana luin  kirjaa Himalajan valloitus (toim. M.A. Jokinen 1962; WSOY), jossa oli peräti kuvia Lumimiehen jalanjäljistä. Jännää, ihmisen tapaisia olentoja maailman syrjäseuduilla! (Myös Dänikenin historianselitykset kiinnostivat...)  Havaintoja - jälkiä, karvoja, jopa näköhavaintoja - oudoista kaksijalkaisista karvaolennoista, Isojalasta, Sasquatchista, Almasta ja muista onkin tehty lukuisia. Lisäksi museoissa ja yksityikokoelmissa on useita lumimiesten  ja vastaavien karvoja. Englantilais-amerikkalais-ranskalais-sveitsiläis-saksalainen ryhmä keräsi museoista ja yksityisiltä kymmeniä karvanäytteitä geneettisiä tutkimuksia varten. Joko nyt saataisiin pitävät todisteet Jetistä, Isojalasta ja muista sellaisista?

Kaikkiaan 57 näytettä saatiin tutkittavaksi. Yksi niistä oli kasviperäistä, toinen lasikuitua. Lopulta 37 näytettä päätyi tarkempaan syyniin. Niistä eristettiin mitokondrio-DNA:n tietty pätkä, jonka emäsjärjestystä tutkijat vertasivat GenBankiin kerätyssä tietokannassa oleviin eri lajien vastaaviin pätkiin (vähän niin kuin sormenjäljille etsitään vastinetta sormenjälkirekisteristä). Koska kullakin lajilla tämä tutkittu jakso on emäsjärjestykseltään erilainen, saataisiin selville, olivatko karvat peräisin jo tunnetuilta vai tieteelle uusilta lajeilta.

Tuossa alla ovat tutkimuksen tulokset. DNA:ta saatiin eristetyksi 30 näytteestä. Vasemmalta oikealle näytteen numero, paikka, ehdotettu laji, GenBankin avulla tunnistettu laji, ensin tieteellinen nimi ja sitten englanninkielinen nimi.



Kaikki näytteet olivat peräisin tavallisilta nisäkkäiltä, ruskeakarhulta (meilläkin tavattava laji), mustakarhulta, supilta, hevoselta, tapiirilta, lampaalta, ihmiseltä, lehmältä.... Ei Jetiä, ei Lumimiestä, ei Isojalkaa, ei Almaa... En ylläty.

Kaksi näytettä oli kuitenkin erityisen kiinnostavia. Näyte 25025, kullanruskeat karvat, olivat peräisin noin 40 vuotta sitten Intian Ladakhissa ammutusta eläimestä. Näytteen 25191 punaruskeat haivenet löytyivät kolmen ja puolen kilometrin korkeudesta bhutanilaisesta bambumetsästä. Tutkijat pystyivät eristämään niistä vain melko lyhyen mtDNA-palan, mutta mikä mielenkiintoista, sen emäsjärjestys oli täsmälleen samanlainen kuin jääkarhulla. Eikä siinä vielä kaikki: tämä mitokondrio-DNA:n pala ei ollutkaan kuin nykyisillä jääkarhuilla, vaan kuin eräästä 40000 vuotta vanhasta muinaisjääkarhusta eristetty! Mistä on kysymys? Jääkarhuista Himalajalla?
Tutkijoiden mukaan näytteet ovat peräisin aikaisemmin tuntemattomasta karhulajista, jääkarhun erikoisen värisistä yksilöistä tai jääkarhun ja ruskeakarhun (jota meikäläisetkin karhut ovat) risteymistä. Tutkijat kuitenkin korostavat, että kyseessä on (eristetyn DNA-palan lyhyyden vuoksi) vielä pelkkä epäily, eli tulokset ovat alustavia. Jos tiedot näiden kahden näytteen alkuperästä pitävät paikkansa, Himalajalla voi elää tieteelle uusi karhulaji tai -tyyppi, joka on hyvinkin saattanut olla Lumimies-kansanperinteen alku. Jääkarhu ja ruskeakarhu ovat hyvin läheistä sukua ja risteytyvät nykyisinkin. Ladakhin ja Bhutanin näytteet – jos nyt ovat risteymistä peräisin – ovat kuitenkin todennäköisesti eri risteytymisen perua kuin vaikkapa Alaskan länsirannikon ABC-saarten nykyisinkin elävät karhut, joissa on sekä jääkarhun että "tavallisen" karhun perimää. Sinänsä lajiristeymiä ei travitse etsiä kaukaa - muinaisten risteytytymisten perua on useimpien nykyihmisten perimässä hitunen neandertalinihmistä ja monissa vielä denisovanihmistäkin; kirjoitan tästä lisää konsa kerkiän.

Lisää lukemista lumihenkilöistä löydät esim. kirjasta Tintti Tiibetissä (Hergé 1971; Otava) sekä kertomuksessa Virkamies kohtaa luminaisen (R. Crumb 1980; teoksessa Pilajuttuja ja piirroksia, toim. Pekka Gronow, Lehtijussi Oy). Viimeksi mainitun alkuperäinen nimi. on Whiteman meets Bigfoot, siis kyse on naispuolisesta Isojalasta.


Ovatkohan nämä Lumijoella kuvatut jäljet sittenkään karhun?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti