Lattianpurkua ja hirsikorjausta

Viikko vierähti viime vuosisadan alkupuolella rakennettua hirsitaloa korjatessa - oikeammin lähinnä korjausta valmistellessa, sillä kahdelta ihmiseltä (yksi omistajista ja minä) meni vajaan viikon ihmistyötunnit kahden huoneen lattiaa avatessa, eristeitä lapioidessa ja talon alustaa putsatessa. Lähipäivinä pääsemme mukavampiin hommiin eli hirsikorjauksin ja lattian rakentamiseen.

Talo on noin 60 neliön puolitoistakerroksinen, nelihuoneinen, pohjapiirrokseltaan suunnilleen neliön muotoinen rakennus. Betoniperustus on ainakin osittain säästöbetonia (seassa pieniä kiviä) ja raudoitettu nurkista, ehkä muualtakin. Alin hirsivarvi lepää suoraan betonin päällä ilman kosteuskatkoa. Ulkovuorilautojen alta paljastui, että arviolta noin puolet alimmasta hirsikerrasta onkin alaosaltaan laho (kuiva, pölyksi hirsijumien ja ehkä muidenkin syöpäläisten jäljiltä muuttunut). Nyt korjattavien huoneiden lattiat olivat vinossa. Lattian avauksen yhteydessä ilmeni, että lattiaa kannattaneet niskat olivat painuneet niiden tukena olleiden kivien tai tiilipinojen petettyä ja eristeitä (sahanpurua) kannattaneen umpilaudoituksen pudottua paikoin maahan saakka. Useimmat lankkuniskat olivat kuitenkin ehjät.

Lattian rakenne ylhäältä lukien: maalattu, lattialankkuihin naulattu kovalevy, kerros (enimmäkseen) Hämeen Kansa -sanomalehtiä suunnilleen väliltä 1940-1961, 20 cm sahanpurua, kerros Hämeen Kansaa ja muuta paperia, umpilaudoitus.

Ulkoseinän vierestä oli purueriste enimmäkseen valunut rossipohjan alle hiiren/myyränkoloista tai laudoituksen lahottua. Seinää siis reunusti viiden sentin eristyksetön ilmakäytävä; on saattanut ehkkä vetää hieman. Niskan ja seinän väliin oli rikottu suuri määrä lapsiputeleita varmaan jyrsijöidentorjuntamielessä. Sirpaleita löytyi purun seasta noin 15 litraa.

Mahtava ilmatila rossipohjan alla... voisi olla jonkun millin korkeampikin:

Parilla seinällä on ehkä riittävästi tuuletusaukkoja, mutta nurkkahuoneen (josta esim. ylläoleva kuva on) kohdalla ei lainkaan, paitsi nyt kaksi, kun piikkasin. Kuvassa näkyy myös yksi talon kummallisista sähkövirityksistä. lukemattomin jatkojohdoin ja jakorasioin....

Tupa lattian poiston jälkeen:

... ja ylimääräisen maan poiston aikana. Pari isointa kiveä piti upottaa syvemmälle, etteivät ottaisi lattiarakenteisiin sitten. Erittäin pölyistä hommaa, kunnon hengityssuojat tarpeen. Alan harkita puhallinsuojaimen hommaamista. Kissan luuranko löytyi uuninperustuksen vierestä.

Ulkopuolen työmaata:

Alimmaan hirren lahoa on paikkailtu kätevillä kalikoilla ja lumpuilla:

Alimman hirsikerran korjauksiin päästiin lopulta. Korjaukset teemme 5x5 tuuman parruilla ja kakkosvitoslankuilla, jotka ovat kuivuneet sateensuojassa noin vuoden. Poistin ensin moottorisahalla ja taltalla kakkosvitosen korkuisen palan lahon hirren alaosasta. Koska perustuksen yläreuna on vähän epämääräinen eikä aivan suora, veistin paikkalankun alareunaa hieman. Sitten panin lankun sahaamaani koloon. Samalla panimme kattohuopasuikaleen eristämään paikkalankku betoniperustuksesta, eipähän kosteus nouse betonista puuhun (mikä on ollut lahoamisen yksi syy).

Paikkalankun ja hirren väliin panin tiivisteeksi pellavakaistaleen.

Tästä jatketaan pikapuoliin. Yhden seinän alimman hirren alaosa korvataan koko matkalta vitosparrulla, kahdessa tai kolmessa pätkässä. Kuvassa näkyy suorahko, taltalla sievistettävä sahausura, jonka alapuolelta puuta (ja lahoa) poistetaan. Meininki on vielä tapittaa paikkolankut ja -parrut puutapeilla vanhoihin seinähirsiin. Voisihan ne naulatakin, mutta jospa tässä säälisi tulevaisuuden hirsikorjaajia, jotteivät riko työkalujaan... Puusuutarin blogissa on lisää seinien parrukorjauksista. Helkkari noita sähköjohtoja.

Tämmöstä kisällöintiä tällä kertaa, lisää ensi viikolla.